Media ja viihde ›

*Voi sisältää spoilereita*
 
Kun laitoin MGS4:n levyn ensimmäistä kertaa konsoliin, oli jotenkin todella tunteikas hetki. Tämä on pelisarja joka kuuluu ja on aina kuulunut elämääni. Helvetin pitkästä aikaa taas uusi Metal Gear lähtee käyntiin. Oli jo todella aikakin. Grafiikat näyttivät todella hienoilta, piti aivan ensiksi vain kävellä ja ihailla grafiikoita. Se Middle-East oli itseasiassa todella hieno jakso pelissä.
 
Todella tunteikas kohta oli taas Shadow Mosekseen meno, tuli todella nostalginen olo. Täältä se alkoi kauan sitten, MGS:n pelaaminen. Hienoilla grafiikoilla hieno lumimyrsky ja vanhat hienot paikat. Oli kohdat jossa Otacon päästi housuihinsa, oli Gray Foxin jäljiltä verinen käytävä, oli ne sähkölattiat, oli aukeama jossa taisteltiin Ravenin tankkia vastaan. Todella hieno kohta oli myös kun Snake on aivan uupuneena polvillaan ja Outer Haven syöksyy kohti ja lopulta Raiden pelastaa uhraten itsensä.
 
Todella hienoja hetkiä, todella hieno peli, todella hieno pelisarja.
 
Nonnih, sieltähän tuli kunnon avautuminen.

"Only a fool would trust his life on a weapon"
 
MGS on kaikkien aikojen paras peli. SoL on todella mahtava myös, Snake Eater perkeleen hyvä ja nelosta en ole valitettavasti vielä päässyt pelaamaan. Mutta tuskin mikään peli voi ikinä peitota tuon MGS:n tunnelmaa.
 
MGS1 on erittäin tiivis ja ehjä paketti (tai no, Meryl oli vähän täytehahmo), mutta mielestäni MGS4 vetää koko homman ihan uusiin sfääreihin. Käsittämättömän laadukasta audiovisuaalista jälkeä ja monta ikimuistoista kohtaa. Loppudemoissa mennäänkin sitten eeppisyysasteikolla jo yli elokuvien.
 
Pelasin koko pelin läpi monitorikuulokkeilla ja se kompressoimaton audio todella kuului : )

Loppudemoissa mennäänkin sitten eeppisyysasteikolla jo yli elokuvien.
 
Enemmänkin mauttomuusasteikolla. :P Ketään ei tunnu yhtään haittaavan, että Big Boss on herätetty jo _kolme_ kertaa henkiin sarjan aikana. Lopussa vielä nauratti, kuinka äijä onkin yhtäkkiä mukavia jutteleva vanha herra kun MG1:ssä ja 2:ssa hän oli täysi mulkku ja vihasi Snakea. MGS3:ssa hänestä saatiin ihmismäisempi kuva, ja siihen se olisi pitänyt jättää. Hänen paluunsa MGS4:n lopussa hänen paluunsa oli turhan ennalta-arvattava ja kaikin puolin huono ratkaisu. En myöskään ymmärrä miksi Zero täytyi pitää hengissä.
 
Myös Ocelot-kuviot vähän kummastuttivat. Nelosen lopussa annettiin ymmärtää, kuinka hyvä tyyppi ja suuri sankari hän oli. Joo.. mitä helvettiä? Mies, joka on ollut sarjan kolmessa pelissä kaikkia kusettava omahyväinen kusipää ja joka kidutti Meryliä aivan huvikseen, onkin yhtäkkiä joku sankari. Miten hän olisi voinut ajaa Big Bossin asiaa, jos hän MGS:ssä ja SoL:ssa näki niin kauheasti vaivaa Liquidin ja Soliduksen suunnitelmien tuhoamiseen?
 
Joo, jaksan vaan valittaa, mutta koittakaa kestää.

Itseäni ei haitannut tippakaan Liquid Ocelotin tapaus. Miehen koko elämänmittainen seikkailu kaksois/kolmois/nelosagenttuurin hämärässä, Liquid Snaken riivaajahenki ja epäilemättä oma mielenterveyskin sekoitettuna oli herkullista seurattavaa.
 
Zeron tapaus meni kieltämättä paksuksi. Big Bossin elossaolo oli arvattavissa, ja suorastaan sympaattista seurattavaa, kun miettii hänen aikaisempia edesottamuksiaan Solid Snaken kanssa. Hideo-sanin tahto selittää ihan kaikki hieman harmittaa, pakko myöntää.
 
"Välipomot" ovat olleet toisinaan kompastuskivi sarjassa. Ensimmäiset Metal Gearit kärsivät tästä, huikeat määrät aivan statistipomoja vain. Metal Gear Solidissa lyötiin asia aivan uudelle tasolle, samaten Sons of Libertyssä; loistavasti tarinaan istuvat välitaistelut! Snake Eater ja Guns of Patriots tuntui taas menevän oikopolkuja.
 
On tämä vain ainutlaatuinen saaga. Miksi pitää ostaa pelien lisäksi kirjoja ja sarjakuvia, kaikissa kerrotaan sama tarina? Miksi tulostin ja nidoin In the darkness of Shadow Moseksen? Fanitus ja krääsänostaminen on yksi juttu - maailman upeimman tarinan edessä mikään ei vaan tunnu liian kornilta.

Itseäni ei haitannut tippakaan Liquid Ocelotin tapaus. Miehen koko elämänmittainen seikkailu kaksois/kolmois/nelosagenttuurin hämärässä, Liquid Snaken riivaajahenki ja epäilemättä oma mielenterveyskin sekoitettuna oli herkullista seurattavaa.
 
Ocelot on koko sarjan paras ja tapahtumien kannalta ehkä tärkein hahmo. Nelosessa ärsytti, kun pelissä ei ollut niin Liquidia kuin Ocelotiakaan. Pelihistorian hienoimpiin hahmoihin kuuluva mies tapetaan ilman, että kukaan edes tiesi sen olevan hän. Hänen motiivinsa menevät aivan järjettömiksi Guns of the Patriotsin myötä. Miksi ihmeessä hänen piti estää Soliduksen suunnitelmat, vaikka hän tavoitteli samoja päämääriä kuin Big Boss, jota Ocelot niin kovasti kunnioitti?

Miksi ihmeessä hänen piti estää Soliduksen suunnitelmat, vaikka hän tavoitteli samoja päämääriä kuin Big Boss, jota Ocelot niin kovasti kunnioitti?
 
SoL:in aikaan mies oli vielä the Patriotsin listoilla, tosin metamorfoosi Liquid Ocelotiksi oli juuri käynnissä. Lopussahan Liquid Snaken henki puhuu Revolver Ocelotin suulla ettei halua mukaansa sisaruksiaan (Solid Snake + Solidus) ja jättää nämä oman onnensa nojaan lähtiessään etsimään the Patriotseja.

SoL:in aikaan mies oli vielä the Patriotsin listoilla, tosin metamorfoosi Liquid Ocelotiksi oli juuri käynnissä. Lopussahan Liquid Snaken henki puhuu Revolver Ocelotin suulla ettei halua mukaansa sisaruksiaan (Solid Snake + Solidus) ja jättää nämä oman onnensa nojaan lähtiessään etsimään the Patriotseja.
 
Miten niin oli Patrioottien listoilla? Hänhän oli jo aikoja sitten ollut erossa heistä, jos jo MGS:n aikaan hän hoiti päiviltä jäljelle jääneet jäsenet (Sigint ja Para-Medic) ja Big Boss soti Zeroa vastaan jo MG1:n ja 2:n aikoihin. Sitäpaitsi MGS4:ssa nimenomaan kerrotaan, että Ocelot esitti koko ajan, että Liquid olisi ottanut tästä vallan.

Miten niin oli Patrioottien listoilla? Hänhän oli jo aikoja sitten ollut erossa heistä, jos jo MGS:n aikaan hän hoiti päiviltä jäljelle jääneet jäsenet (Sigint ja Para-Medic) ja Big Boss soti Zeroa vastaan jo MG1:n ja 2:n aikoihin. Sitäpaitsi MGS4:ssa nimenomaan kerrotaan, että Ocelot esitti koko ajan, että Liquid olisi ottanut tästä vallan.
 
Ach so, listoilla kyllä (kun puhui vielä Solid Snake Simulationista) mutta sekä valheellisilla tiedoilla että kaksoisagenttina, eli the Patriotseja vastaan. Ja kyllä, riivaajahenki oli näytöstä, joten motiiviksi jäänee halu taistella yksin the Patriotseja vastaan? Että sinänsä kyllä hiton hyvä kysymys, miksi heittää kapuloita Soliduksen rattaisiin :-)
 
SoL on hankala peli; Raidenilla pelatessa ei imua oikein riitä, mutta tapahtumat ovat niin tiukkaa timanttia että huimaa.

Ach so, listoilla kyllä (kun puhui vielä Solid Snake Simulationista) mutta sekä valheellisilla tiedoilla että kaksoisagenttina, eli the Patriotseja vastaan. Ja kyllä, riivaajahenki oli näytöstä, joten motiiviksi jäänee halu taistella yksin the Patriotseja vastaan? Että sinänsä kyllä hiton hyvä kysymys, miksi heittää kapuloita Soliduksen rattaisiin :-)
 
Tuo yksin Patriootteja vastaan taistelu ei oikein kävisi järkeen, jos hän oli sitä aiemmin ollut jo kimpassa EVAn ja Big Bossin kanssa. Ei hänellä olisi mitään syytä ruveta yhtäkkiä taistelemaan yksin heitä vastaan, ja vielä palata takaisin ruotuun SOL:n tapahtumien jälkeen. Vähän menee tapahtumat ristiin MGS4:n takia, ja siksi olisinkin toivonut vähän mietitympää loppuratkaisua sarjalle. Nyt jäi kaivelemaan muutamat turhan kriittiset asiat.
 
SOL on tosiaan loistava peli. On harmi, että sen loppu, joka on aivan ilmiselvää VR:ää, tunnuttiin unohdettavan täysin nelosessa.

Ykkönen on herkuimpia pelikokemuksia koskaan. Vieläkin meinaa tulla tippa linssiin paikotellen kun pelaa sitä. Mgs4 on loistava peli, mutta noita välianimaatioita tuppaa olemaan aivan hiukan liian paljon. Kun sellaset pitkät pelirupeamat jäävät vähän vähiin. Codeccikeskusteluja saisi olla enemmän. Ja enemmän haastetta välipahiksissa. Jotenkin kävi tympimään neljä samanlaista välivastusta. Vamp oli taas puolestaan todella hieno pahis. Ja vaati jopa vähän ajattelua. Ykkösessä aikoinaan saattoi olla puolenkin tunnin rupeama kun en päässyt mihinkään :D
Toisaalta siitä on todella paljon aikaa.
 
Hienoimpia kohtauksia oli ehdottomasti shadow mosekselle palaaminen. Ja etenkin se hetki kun pääsi kiipeilemään communications towerin reunoja ja kävelemään suttein kanssa :)
 
Pikkuvioista huolimatta mgs jää piirun verran voitolle nelosesta. Siitä huolimatta, että mgs4 on pelillisesti paljon parempi, grafiikat, drebinit, pelattavuus, aseet jne...
Mutta se ykkösen tunnelma. Siitä ei pääse ylitse. Sitä ei voi kuvailla muuta kuin toisella joka on nauttinut siitä yhtä paljon. Tuttavat on kattonu kyllä pitkään kun oon koittanut selittää mgs:stä kuola valuen. Nytkin on kirjotettu rivikaupalla parissa minuutissa kun oon niin innoissani. :)

Mutta se ykkösen tunnelma. Siitä ei pääse ylitse. Sitä ei voi kuvailla muuta kuin toisella joka on nauttinut siitä yhtä paljon.
 
Todella hyvin sanottu. Mun on hyvin vaikea kuvailla niitä tunteita, mitä MGS aiheuttaa. Se on vain niin uskomattoman hyvä peli, vikoineenkin, jotka lunastuvat ainutlaatuisessa tunnelmassa ja juonen sekä hahmojen syvyydessä. Tämä kuulostaa varmasti ihan helvetin nörtiltä, mutta mulla pääsi melkein itku kun näin MGS4:ssa Liquidin paskana olevan lumen peittämän helikopterin, ja kylmät väreet kulkivat pitkin selkäpiitä sunnilleen koko Act 4:n ajan. "Ninjakäytävä", lumikenttä ja communication towerit aiheuttivat monen muun yksityiskohdan kanssa suuria tunteita. Harmitti kun sinne pakastehuoneeseen ei päässyt. Mietin vain miltä olisi tuntunut, jos olisi nähnyt Ravenin minigunin.

Todella hyvin sanottu. Mun on hyvin vaikea kuvailla niitä tunteita, mitä MGS aiheuttaa. Se on vain niin uskomattoman hyvä peli, vikoineenkin, jotka lunastuvat ainutlaatuisessa tunnelmassa ja juonen sekä hahmojen syvyydessä. Tämä kuulostaa varmasti ihan helvetin nörtiltä, mutta mulla pääsi melkein itku kun näin MGS4:ssa Liquidin paskana olevan lumen peittämän helikopterin, ja kylmät väreet kulkivat pitkin selkäpiitä sunnilleen koko Act 4:n ajan. "Ninjakäytävä", lumikenttä ja communication towerit aiheuttivat monen muun yksityiskohdan kanssa suuria tunteita. Harmitti kun sinne pakastehuoneeseen ei päässyt. Mietin vain miltä olisi tuntunut, jos olisi nähnyt Ravenin minigunin.
 
Aivan samaa mieltä, itkuhan siinä pääsi.
 
Mielestäni MGS4:ssa häiritsi välipomojen persoonattomuus, olivat kaikki jotain koneita josta ei saanut mitään irti. Lopuksihan Drebin aina kertoi heidän tarinansa, mutta silti liian persoonattomia välipomoja.
Siitä Big Boss:n ja Solid Snaken kohtaamisesta hautausmaalla tuli myös itku, se oli todella hieno kohta.
 
Ja nythän on aika varmaa että elokuva on tulossa. MGS5:sta on myös huhua.

Ja nythän on aika varmaa että elokuva on tulossa. MGS5:sta on myös huhua.
 
Hideo Kojima ei tosin enää sarjan kanssa työskentele = sarjan sielu on kadonnut. Rahaahan nuilla uusilla vain enää tehdään.
 
Itselle MGS pleikkarilla oli kyllä aikoinaan jotain uskomatonta. Mullisti pelimaailman, se on selvää. Sen jälkeen iski pelaamattomuuden aika, ja sen jälkeiset MGS:t on pelaamatta mutta halu olisi kova. Ehkä joskus kun on rahaa ostan kaikki pelit kerralla konsoleineen ja nautin häättänäm. Splinter Cell on myös mahtavaa vakoojaviihdettä, joskin japanilaista tunteen paahtoa on vähemmän.
 
Pelottaa tuo MGS-elokuva. On niin suuri vaara että se pilataan. Mutta toisaalta on myös mahdollista tehdä jotain aivan uskomattoman mahtavaa parhautta.

Hideo Kojima ei tosin enää sarjan kanssa työskentele = sarjan sielu on kadonnut. Rahaahan nuilla uusilla vain enää tehdään.
 
Itselle MGS pleikkarilla oli kyllä aikoinaan jotain uskomatonta. Mullisti pelimaailman, se on selvää. Sen jälkeen iski pelaamattomuuden aika, ja sen jälkeiset MGS:t on pelaamatta mutta halu olisi kova. Ehkä joskus kun on rahaa ostan kaikki pelit kerralla konsoleineen ja nautin häättänäm. Splinter Cell on myös mahtavaa vakoojaviihdettä, joskin japanilaista tunteen paahtoa on vähemmän.
 
Pelottaa tuo MGS-elokuva. On niin suuri vaara että se pilataan. Mutta toisaalta on myös mahdollista tehdä jotain aivan uskomattoman mahtavaa parhautta.
 
Olet jäänyt paljosta paitsi jos et koko pelisarjaa ole pelannut ; P. Itseeni tuo Splinter Cell ei niin paljon iskenyt kuin MGS, ollenkaan.
 
Tuo filmi on juuri niin, voi tulla jotain todella mahtavaa tai jotain todella paskaa. Toivotaan parasta.

Joop. Pakko myöntää. Nuorempana pääs itku monta kertaa pelin aikana. Etenkin se viimeinen biisi ja se fiilis "wau mikä peli." Myöskin Merylin ampuminen ja "nyt äkkiä hakemaan se sniper" aiheutti melkoista paniikkia ja hätää. Olihan Meryl upea mimmi, ei ne pikselit, mutta se ääni ja luonne. Ja kansien piirrustukset. Ahh.
 
Nytkin oli sellaset nostalgiaitkut todella, todella lähellä. Ai että sitä wolfin lumikenttää, ja etenkin sitä hangaaria.

MGS on kyllä perkeleen hyvä peli. Persoonallisia hahmoja ja erittäin hyvä tarina yhdistettynä loistavaan pelattavuuteen. Harmi kun pleikkari on hajonnut ja yksi levykin hukkunut :(

Hideo Kojima ei tosin enää sarjan kanssa työskentele = sarjan sielu on kadonnut. Rahaahan nuilla uusilla vain enää tehdään.
 
Pelottaa tuo MGS-elokuva. On niin suuri vaara että se pilataan. Mutta toisaalta on myös mahdollista tehdä jotain aivan uskomattoman mahtavaa parhautta.
 
Jonkin aikaa sitten muistaakseni luin, että Kojima olis työskentelemässä tossa elokuvaproggiksessa. Voi tosin olla vanhentunutta tietoa.

Jonkin aikaa sitten muistaakseni luin, että Kojima olis työskentelemässä tossa elokuvaproggiksessa. Voi tosin olla vanhentunutta tietoa.
 
http://www.imdb.com/title/tt0808372/
 
Kyl tuolla ainakin näyttäis että Kojiman kirjoittama olis. Tosin en tiedä meinaako tuo sitten sitä että pelit ovat Kojiman kirjoittamia joihin tämä leffa sitten pohjautuu, vai että onko mies ihan sitten tässä elokuvaprojektissakin käsikirjoittajana.

Aloitin juuri toista kertaa pelaamaan sons of libertyä, ihan jees tämäkin.

Aloitin juuri toista kertaa pelaamaan sons of libertyä, ihan jees tämäkin.
 
Melkoista tykitystä se tankkeriepisodi, mutta imo meininki laimenee huomattavasti kun päästään ohjaamaan Raidenia.