Media ja viihde ›

Heikki Turusen ja Jorma Kurvisen kirjoista pidän, oisko jotai muita vastaavia?

Heikki Turusen ja Jorma Kurvisen kirjoista pidän, oisko jotai muita vastaavia?
 
Turunen on Huovisen ohella yksi (monista) suosikkikirjailijoistani ja ehkä Timo K. Mukka on jossain määrin samoilla linjoilla. Tietysti Linnan Täällä Pohjantähden alla on suositeltavaa luettavaa Turusen korvenraivaaja-sarjan alkupalaksi, mutta tottahan sinä sen olet jo lukenut?
 
Kurviselle en nyt oikein keksi vertailukohtaa, ehkä sotakirjoista Aaro Salmelan Isät katsovat poikiaan. Kurvinenhan on kirjoittanut jonkin verran myös muulla kuin omalla nimellään; ehkä kannattaisi tehdä salapoliisintyötä ja selvittää nuo hänen pseudonyyminsä ja lukaista niiden tuotanota...
 
e:kirj.vihr.

Juu. On tullut nekin luettua. Pohjoismaista tulee kovia ko. genren kirjailijoita.
 
Olethan lukenut Leif GW Perssonin kirjat?
 
EDIT: Niin joo, puolisoni diggailee myös Åke Edwardssonista, minä en ole hänen kirjoihin oikein päässyt sisälle.

Orwell? Lähinnä semmoista 1984:n tapaista distopia-settiä etsiskelen.
 
Onkos Aldous Huxleyn Uljas uusi maailma tuttu? Varsin dystopinen kuvaus on sekin, ja mielestäni selkeä hengenheimolainen kasinelosen kanssa.
 
Komppaan myös tuota Bradburyn Fahrenheit 451 -suositusta.

Itse tahtoisin kysyä, että onko olemassa muita oikeasti hyviä scifi-kirjoja kuin William Gibsonin Neurovelho.
 
Vihtu. Kirjoitin pitkän listan, mutta se sitten hävisi jonnekin bittiavaruuteen. Sopivaa kenties tähän yhteyteen.
 
Joka tapauksessa, scifi on tietysti vähän laaja käsite, mutta muutamia suosituksia voin heittää.
 
Stanislaw Lem - Solaris
 
Ajattelevan miehen scifiklassikko. Hidastempoinen ja rauhallinen kuvaus tutkimusasemasta Solaris-planeetan kiertoradalla. Kolme tiedemiestä yrittää tutkia Solariksen valtavaa, valtamerimäistä entiteettiä, kun taas Solaris puolestaan yrittää päästä selville ihmisistä. Loistava kirja, neukkuscifin kirkkaimpia hetkiä. Hieno myös Tarkovskin elokuvana.
 
Arthur C. Clarke - 2001: A Space Odyssey
 
Tutumpi varmaankin Kubrickin leffana. Itse pidin kirjasta enemmän, lähinnä paremmin toimivan rytmityksen takia. Ainoa huono puoli kirjassa on sen lyhyys, muuten erinomainen tieteiskirja.
 
Frank Herbert - Dune
 
Sormusten Herra in space. Lähinnä siis siinä mielessä, että Herbert on käyttänyt tuhottomasti vaivaa luomansa maailman historian ja poliittisten kahinoiden eteen. Loistava kirja (tai suomennettuna trilogia), joka yhdistää rikkaan ja mielenkiintoisen maailman, poliittista juonittelua ja kähmintää, seikkailua ja eeppisiäkin kohtaloita. Plussaa hiekkamadoista, jotka määräävät koviten ikinä missään. Shai-hulud!
 
Michael Moorcock - Dancers at the End of Times
 
Hieno scifitrilogia (suomeksi siis Viimeisten aikojen valtiaat). Hieman ehkä keveämpää luettavaa kuin aiemmat, kertomus tulevaisuuden Dorian Gray -henkisestä yhteiskunnasta, hedonistisista ja nihilistisistä ihmisistä, joista yksi huomaa elämänmenonsa olevan jotenkin puutteellista. Aikamatkustusta riittää, ja plussaa aikamatkustajaa kuvaavasta sanasta chrononaut, joka on paras ikinä.
 
Philip K. Dick - The Man in the High Castle
Philip K. Dick - Do Androids Dream of Electric Sheep?
Philip K. Dick - A Scanner Darkly
 
Dickiä jo suositeltiinkin, komppaan täpöllä. Eka (suom. Oraakkelin kirja) on vaihtoehtoista menneisyyttä, jossa natsi-Saksa liittolaisineen on voittanut toisen maailmansodan ja meno on sen mukaista. Ehkä suosikkini Dickiltä.
 
Toinen (suom. Palkkionmetsästäjä) on tuttu myös Ridley Scottin parhaana leffana Blade Runnerina. Käsittelee mainiosti androidien ja niiden rakentamisen eettistä puolta, joskin toimii myös perusdekkarina hienosti.
 
Kolmas (suom. Hämärän vartija) ei ole oikeastaan scifiä, mutta pistetään nyt sekaan. Kaikki Dickille tutut ainekset löytyvät kyllä, eli vainoharhaisuutta ja ajatuspoliisit FTW. Kertoo D-aineeseen koukuttuneista narkkareista, joista yksi on poliisi. Tämän poliisin tehtävänä on paljastaa kaverinsa ja vääjäämättä myös itsensä. Koska poliisin henkilöllisyyttä ei tiedä kukaan (paitsi tietysti lukija), seuraa hykerryttävän vainoharhaista tunnelmaa.
 
Tietysti unohdin kaikki tärkeimmät juuri nyt, mutta menköön. Ja saa suositella scifiä minullekin, aina on mukava löytää uusia hyviä kirjoja.

Kurvinenhan on kirjoittanut jonkin verran myös muulla kuin omalla nimellään; ehkä kannattaisi tehdä salapoliisintyötä ja selvittää nuo hänen pseudonyyminsä ja lukaista niiden tuotanota...
 
Tuolta selviää:
 
http://oukasrv6.ouka.fi:8003/Intro? … 6&sesid=1179905378&prmode=1

Tuolta selviää:
 
http://oukasrv6.ouka.fi:8003/Intro? … 6&sesid=1179905378&prmode=1
 
Sinä päästät kysyjän liian helpolla...

Olethan lukenut Leif GW Perssonin kirjat?
 
EDIT: Niin joo, puolisoni diggailee myös Åke Edwardssonista, minä en ole hänen kirjoihin oikein päässyt sisälle.
 
Painetaan Persson mieleen. Edwardssonia olen lukenut, mutta ei miehen sanat sytyttänyt.

Heikki Turusen ja Jorma Kurvisen kirjoista pidän, oisko jotai muita vastaavia?
 
Hannu Salama Turuselle kaveriksi. Kurvisesta en tiedä.

Painetaan Persson mieleen.
 
Kannattaa kyllä, se on vähän niingo Mankellin ja Guilloun yhdistelmä... Meinasin sanoa, että hältä ei ole suomennettu kuin kaksi kirjaa -Kesän kaipuusta hyiseen viimaan ja Toinen aika toinen elämä- mutta näköjään viime vuonna on ilmestynyt sellainen kuin Lindamurha. Jäänyt meiksiltä huomaamatta; sen siitä saa perhana kun joutuu tekemään muitakin kuin kirjastohommia henkensä pitimiksi... Pakkohan tuo on hankkia omaksi.

Perssonille lisää vertaiskirjailijoita, ennenkuin ehdin lukea GW:n kaikki. Guillou ei muuten vakuuttanut, joskus kun Hamiltonin touhuja lueskelin. Eurooppalaisia (vakuuttavia) dekkareita? Kannattaako Sipilän Takamäkiin uhrata tätä alati hupenevaa aikaa?

Kannattaako Sipilän Takamäkiin uhrata tätä alati hupenevaa aikaa?
 
Minä oon tykännyt kovasti. Mielestäni tämän hetken asiallisin kotimainen poliisiromaanien kirjoittaja. Uusin ei ollut ihan parasta Sipilää, mutta mielikseen tuonkin luki.
 
EDIT: Perssonin Lindamurha just menossa. Hyvin kirjoitettu tämäkin, mutta en vielä lopullista tuomiota anna, kun on kesken.

Minä oon tykännyt kovasti. Mielestäni tämän hetken asiallisin kotimainen poliisiromaanien kirjoittaja. Uusin ei ollut ihan parasta Sipilää, mutta mielikseen tuonkin luki.
 
Täytyy luottaa guruun. Jostain syystä kesällä dekkarit maistuvat vain eri tavalla kuin muina vuoden aikoina. Vaan syksyhän se jo on.
 
Reijo Mäen Varekset ovat tätä pääntyhjennyskamaa; ei nyt ihan viidenneksikään parasta kirjallisuutta, mutta sujuvaa äijähuumoria. Hard Luck Cafe jäi kesken, ei vain kulkenut. Joensuun Harjunpäät ovat ok, mutta jokin estää niitä nousemasta ehdottomiksi suosikeiksi. Harri Nykäset ovat lukematta. Joten let's go Takamäet.
 
Näin sivuviskaisuna Ricky Bruchin tavoin Jo Nesbon Harry Hole-sarjasta sen verran, että niissä kuunnellaan hyvää musaa aina Violent Femmesia myöten.

Reijo Mäen Varekset ovat tätä pääntyhjennyskamaa; ei nyt ihan viidenneksikään parasta kirjallisuutta, mutta sujuvaa äijähuumoria. Hard Luck Cafe jäi kesken, ei vain kulkenut. Joensuun Harjunpäät ovat ok, mutta jokin estää niitä nousemasta ehdottomiksi suosikeiksi. Harri Nykäset ovat lukematta. Joten let's go Takamäet.
 
Joo, Varekset olivat aikanaan hyviä, mutta niistä on mennyt maku. Tuleehan nuo aina luettua, mutta juuri mitään niistä ei käteen jää. En edes muista mistä tämä uusin kertoi, Uhkapelimerkki taisi olla nimeltään...
 
Nykäsen Raidit ovat enimmäkseen kelvollisia, mutta Ariel Kafka -sarja ei ole minua innostanut. Nykänen ei ole kovin kummoinen kirjoittaja, mitään suuria taide-elämyksiä tai edes verbaalista iloittelua hänen kirjansa eivät ole. Harjunpäistä pidän enimmäkseen kovasti.
 
Juha Numminen oli joskus hyvä.

Sven Hasselin kirjat on tullu luettua ja tykkäsin. Sotahylly kirjastosta käyty läpi muttei mitään samantyylistä oikein löydy...
 
Lauttamukset on kans hyviä. Niissä naidaan ja tapetaan.
 
Jos John Irvingin kirjat putoo niin suosittelen tutustumaan Robertson Daviesiin. Davies oli kirjallisuuden professori siinä kanadalaisessa yliopistossa minne Irving pakeni opiskelemaan välttääkseen Vietnamin sodan. Mentorin ja oppilaan tyylit ovat pitkälti yhteneviä. Davies tosin kuljettaa tarinaa mun mielestä paremmin.

Lauttamukset on kans hyviä. Niissä naidaan ja tapetaan.
 
Tai sanoisko niin, että Lauttamuksella on muutama hyvä kirja: Vieraan kypärän alla, Rautasaappaat, Hiljaiset sotilaat, Raatteen tien paholaiset. Siinä ne tais ollakin.
 
Niidenkin hyvyydestä voidaan tietysti olla montaa mieltä... Melkoisen sekavia ja tod.näk. melkoisessa juopumustilassa kirjoitettuja opuksia useimmat Lauttamukset.

Jos John Irvingin kirjat putoo niin suosittelen tutustumaan Robertson Daviesiin.
 
Jos Irving käy tutuksi (itselleni Irving merkitsi jotain -erityisesti Garpin maailma- Owen Meanyyn asti), niin sitten perään John Updikea ja Philip Rothia.

Nostetaanpas tämä.
 
Etsin kirjaa joka painottuisi 60-luvun musiikkiin Britanniassa ja Yhdysvalloissa, mutta jossa kerrattaisiin myös aikakauden tärkeitä ja vähemmän tärkeitä tapahtumia. Kellään vihjeitä?
 
ps. "Tärkeä" on varsin hauska sana.

Nostetaanpas tämä.
 
Etsin kirjaa joka painottuisi 60-luvun musiikkiin Britanniassa ja Yhdysvalloissa, mutta jossa kerrattaisiin myös aikakauden tärkeitä ja vähemmän tärkeitä tapahtumia. Kellään vihjeitä?
 
ps. "Tärkeä" on varsin hauska sana.
 
Janis Joplinin elämänkerta on hieno ajankuva muutoinkin. Kukahan sen oli kirjoittanut, suomalainen nimi on "Paratiisin arvet."

Pikku nosto.
 
Mistähän tuota löytäis yhtä hienoa tekstiä kuin Melvillen Moby Dick?
Kiitos.