Media ja viihde ›

Meadow kirjoittaa ihan asiaa. Tekemistähän tuossa pelissä kyllä on jos vain jaksaa nuohota joka nurkan, mutta tosiaan noiden keskenään liian samankaltaisten aavikoiden, tasankojen ja luolastojen läpi toikkaroiminen jalkapelillä oli toisinaan ihan helvetin puuduttavaa. Ja silti niistä alueista oli melkein pakko koluta joka nurkka, jos sieltä löytyisi jotain mielenkiintoista. Jäisi jälkeenpäin kuitenkin häiritsemään, jos jonnekin Phon Coastille jää karttaan tutkimaton alue. Mutta tietty jos on tykästynyt World of Warcraft -tyyppisen itseääntoistavaan ja kylmäkiskoiseen grindaamiseen sekä hahmojen kehittämiseen, niin varmasti FFXII on orgastinen kokemus. Minä haluan ikimuistoisen ja hyvin kerrotun tarinan!
 
Ja sitten kun vihdoin ja viimein pääsee sinne minne oli menossa, tulee joku juonta eteenpäin vievä demo, josta ei tosin paljoa kostu kun ei edes muista mihin tarina viime kerralla jäi. Kuten sanottu, potentiaalia on paljon ja alkuasetelma on lupaava: poliittisia juonitteluja, tummasävyisiä avaruussotia ja kunnianhimoista dialogia. Baschissa ja Balthierissakin on karismaa. Mutta mitä pidemmälle peli etenee, sitä laimeammaksi pelin tarina- ja hahmovetoinen juonenkuljetus menee. Jossain vaiheessa en ollut edes ihan varma siitä, mitä ne hahmot siinä ruudulla edes puhuivat. Joko peli on joiltain osin epäselvä, tai sitten en ollut vain seurannut tarpeeksi tarkkaan. Penelo on kenties FF-sarjan turhin hahmo... ja pelin merkityksellisin tyyppi taisi olla melkeinpä Ashe, eikä suinkaan Vaan (josta pelin alussa leivotaan heti sellainen "tällä tyypillä sä nyt sitte pelaat").
 
Muutaman kerran FFXII:n parissa ahdisti melkoisesti, kun olin upouudessa luolastossa jossa vaara vaanii joka nurkan takana eikä tallennuspisteitä näy mailla eikä halmeilla. Tosi vittumaista pelata, kun koko ajan on pakokauhu siitä että jos nyt kuolen, niin joudun aloittamaan jostain helvetin perseestä saakka. Varsinkin kun parissa kohtaa eksyi väärään aikaan väärään paikkaan, tyyliin "ei tuo hirviö kovin pahalta näytä, käynpä tappamassa sen", niin ei mene kuin muutama sekunti kun hp-mittari laskee uhkaavasti hirviön teilatessa partiosi hetkessä. Muistan kun menin haastamaan pelin alkuvaiheessa jotain T-Rexiä Dalmasca Estersandilla tai jossain vastaavassa paikassa, niin lisko haukkasi pari kertaa meikäläisen joukkiota ja game over pamahti ruutuun. Nice!
 
FFVIII on kyllä mahtava, mulla on se tällä hetkellä hieman vaiheessa. Olen siellä Ultimecian linnassa, pitäisi kai jossain vaiheessa hakata siitä loppuun. Se linna oli jotenkin veemäisen ahdistava paikka, etten ole jaksanut paljon edetä siinä... Sehän siinä juuri on, että sieltä linnan katakombeista on metsästettävä niitä hirviöitä jotta saat ne tarpeelliset komennot (item, magic jne.) takaisin.

Ylemmän kanssa aika paljon samoilla linjoilla, mutta itse tykkäsin paljon uusien alueiden koluamisesta, ja justiinsa tuo iso patikkamatka antoi siihen erityisen mahdollisuuden. Suurin ongelma juonessa mielestäni oli se, että se tyssäsi kuin seinään. Pelimaailmahan on valtaisa, ja siinä seikkailu hauskaa, mutta se taisi viedä yhdeltä DVD:ltä suuren osan siitä tilasta, jonka olisi tarinaan voinut käyttää. Kunnon juonenkäänteitä ei ollut oikeastaan yhtään, ainakaan sellaista, joka olisi tarinan kulkuun vaikuttanut päähahmojen osalta.
 
Pahikset nyt ovat asia erikseen, mutta se nyt oli tiedossa, keitä vastaan lopussa tapellaan. Mistä päästäänkin siihen, että Vayne Solidorissa ei ole sitten minkäänmoista särmää. Tylsä Cidin sätkynukke, joka jäi tarinassa kokonaan taka-alalle, mitä nyt alussa esitellään ja lopussa hyvästellään. Kunnon pahis on sellainen, joka tekee aikeensa selväksi varhaisessa vaiheessa, ja antaa pelaajan tuntea sen nahoissaan. Cid ja Venat melkein onnistuivat, mutta eivät kuitenkaan, koska monet juonesta ulkona olevat (=ei Imperiumin alaiset) monsterit veivät niiltä parrasvalot.
 
Musiikeista voisi antaa erityismaininnan Giruveganin Suuressa Kristallissa soiva musiikki. Ei jumankauta, kylmät väreet menevät selkäpiissä niiden fortessa soivien orkestraalisointujen kohdalla! Sakimoto onnistuu siinä saavuttamaan lähes Indiana Jones -elokuvien eeppisyyden. Sen jos vain olisivat laittaneet soimaan siihen tilanteeseen, kun Stilshine of Miriamista Sword of Kingsin hakivat.
 
Kiss Me Good-Bye ei iskenyt. Johtuu siitä, ettei se esiinny pelissä muualla missään muodossa. Tämä on FF-tunnuskappaleiden perusedellytys: sen täytyy olla repriisi muusta pelin ääniraidasta. Nyt se tuntuu olevan erittäin irrallaan kokonaisuudesta, ja siksi vähän poikkeuksellisesti harmittaa, että Uematsu sävelsi sen eikä Sakimoto.
 
P.S. Pharos Lighthousen selvitin ilman nettiä, mutta olenkin nero. :P

Meadowille plussaa.
 
Niin ja kaikki puzzlet on itse ratkaistu! Jotkut kyllä melkein tappoivat koko peli-innon, kuten se paikka, jossa piti niillä teleporteilla loikkia saarekkeelta toiselle. Hyvä tietää, että jostain seinän läpi sattuukin pääsemään.
Tässä pelissä ei kyllä läheskään kaikki paikannimet jääneet edes mieleen :/
Kai tuo pitäisi silti vielä läpi tahkoa.
 
On se vaan niin eri fiilis pelata FFVI Advancea NDS:llä. Parasta.

^ Niin se ihme Pharosin Third Ascent homma.. Oli kyllä mukava etsiä oikeaa reittiä kun aina eksyi sinne mörköpittiin.

Ihme ettei täällä ole vielä ollut keskustelua seuraavasta "täysiverisestä" Final Fantasysta kun se on jo Euroopassakin ihan julkaistu. Tosin ihmisten hämäämiseksi Hironobu Sakaguchin ja Nobuo Uematsun uusin on nimetty Lost Odysseyksi sekä julkaistu Xbox360:lle :) Eilen sain oman version käsiini, joten vielä on paha sanoa mitään, mutta tuossa nyt vaikka yksi arvostelu pelistä: http://www.konsolifin.net/arvostelu.php?site=xbox&id=373
 
Toivottavasti myös Uematsu-fanit ovat huomanneet käydä gamevideos.comissa katsomassa maestron 3-osaisen haastattelun tai lukeneet sen 1UP.comista. Hyvä ja rento haastattelu mistä selviää mm. miksi mies lähti Squarelta. Voi sitä draamaa... (ulkomaisille pelisivuille en valitettavasti pysty linkittämään täältä töistä, mutta löytynevät helposti hakemalla)

Ihme ettei täällä ole vielä ollut keskustelua seuraavasta "täysiverisestä" Final Fantasysta kun se on jo Euroopassakin ihan julkaistu. Tosin ihmisten hämäämiseksi Hironobu Sakaguchin ja Nobuo Uematsun uusin on nimetty Lost Odysseyksi sekä julkaistu Xbox360:lle :) Eilen sain oman version käsiini, joten vielä on paha sanoa mitään, mutta tuossa nyt vaikka yksi arvostelu pelistä: http://www.konsolifin.net/arvostelu.php?site=xbox&id=373
 
Toivottavasti myös Uematsu-fanit ovat huomanneet käydä gamevideos.comissa katsomassa maestron 3-osaisen haastattelun tai lukeneet sen 1UP.comista. Hyvä ja rento haastattelu mistä selviää mm. miksi mies lähti Squarelta. Voi sitä draamaa... (ulkomaisille pelisivuille en valitettavasti pysty linkittämään täältä töistä, mutta löytynevät helposti hakemalla)
 
Oho, mennyt ihan ohi tällainen peli. Sait minut juuri vakavasti harkitsemaan Xbox360:n hankkimista.

Oho, mennyt ihan ohi tällainen peli. Sait minut juuri vakavasti harkitsemaan Xbox360:n hankkimista.
 
No mainitaan sitten vielä että XO:n ovh halpenee perjantaista alkaen n.70e eli arcade irtoaa 200e ja premium 270e paikkeilla. Halvempi kuin Wii siis.
 
Microsoft julkaisee koneelleen yksinoikeudella ainakin 3 Mistwalkerin (Sakaguchin firma) jrpg:tä. Blue Dragon tuli syksyllä (Akira Toriyaman art-designilla, pelimekaniikka ok, mutta fiilis ei), nyt Lost Odyssey (palaset loksahdelleet erittäin hyvin kohdilleen) ja vielä on tulossa Cry On, josta ei pahemmin ole tietoa vielä tullut. Nobuon musat kaikissa tietty.

mutta tuossa nyt vaikka yksi arvostelu pelistä: http://www.konsolifin.net/arvostelu.php?site=xbox&id=373
 
Tuossa toinen arvostelu, peli saanut pari pistettä vähemmän:
http://www.gamespot.com/xbox360/rpg/lostodyssey/index.html

Meadow kirjoittaa ihan asiaa.
 
Lähes yksi yhteen olen samoilla linjoilla. Pelissä oli potentiaalia ties mihin, mutta se hukattiin samalla, kun peli paisui liian suureksi. Esim. Rozarriaa ei sitten nähty ollenkaan. Ja kyllä täälläkin vedettiin peli läpi ilman vinkkejä :)
 
FF8 taas onkin täysi vastakohta; hivenen puutteellinen kehityssysteemi mutta aivan uskomaton juoni ja hahmot.

Ei ole oikein kerennyt pelata, mutta olen kasissa tällä hetkellä kohta ekan CD:n lopussa. En ole pahemmin pitänyt kiirettä, vaan etenen aika hitaasti. Ärsyttää muuten pelin dialogissa ne hakasulut melkein joka asian ympärillä. Pikkujuttu, mutten näe tuolle mitään syytä. Ihan kuin pelaaja olisi niin tyhmä, ettei tajuaisi dialogista, mihin pitäisi seuraavaksi mennä (varsinkin, kun FF:t ovat oikeastaan aika putkimaisia pelejä). Pelin futuristinen ilme ja grafiikka miellyttää, vaikka pelin PAL-käännös onkin aika kehno. Taistelut tuntuvat kauhean laahaavilta, aivan kuin ysissä. Siihen aikaan ei Square tuntunut kauheasti välittävän eurooppalaisista. Onneksi asia on korjaantunut sittemmin.
 
Juoni on ihan ok, vaikka minusta hahmojen nuoruus on jokseenkin epäinhimillistä. Joku 18-vuotias Quistis SeeD-opettaja? Squallkaan ei pahemmin näytä minusta 17-vuotiaalta. Seiskassa hahmojen iät olivat suht uskottavia, mutta tässä mentiin sen japanilaisen "kaikki ovat nuoria ja kauniita"-hurmoksen kanssa vähän liian pitkälle. Edea ei ole mulle koskaan oikein avautunut pahiksena. Jotenkin ilmeetön hahmo.
 
Junction-systeemi oli helpompi kuin muistin. Nuorempana ei tainnut pahemmin jaksaa perehtyä tuommoisiin, heh. Ei missään nimessä FF:ien paras kehityssysteemi, mutta ihan kelpo silti. Paras on minusta FFIX:ssä, koska tykkään siitä että hahmojen kyvyt pysyvät omien raamiensa sisällä, ja lisäksi systeemi oli selkeä ja simppeli. Kympissä ärsytti, kun joku heiveröinen Yuna pystyi tökkäämään sillä kepakolla 999999 damagea. 12:ssa taas kaikki hahmot olivat täysin samanlaisia.

Junction-systeemi oli helpompi kuin muistin. Nuorempana ei tainnut pahemmin jaksaa perehtyä tuommoisiin, heh. Ei missään nimessä FF:ien paras kehityssysteemi, mutta ihan kelpo silti. Paras on minusta FFIX:ssä, koska tykkään siitä että hahmojen kyvyt pysyvät omien raamiensa sisällä, ja lisäksi systeemi oli selkeä ja simppeli. Kympissä ärsytti, kun joku heiveröinen Yuna pystyi tökkäämään sillä kepakolla 999999 damagea. 12:ssa taas kaikki hahmot olivat täysin samanlaisia.
 
Muistan kun pelasin FF7:aa ensimmäistä kertaa joskus penikkana, vissiin kaverilta lainasin tai jotain. Jossain vaiheessa kaveri tuli sitten kylään katsomaan että miten olin edennyt. Mulla oli vieläkin Cloudilla joku paska miekka jne., en ollut ollenkaan tajunnut että siinä voi vaihtaa varusteita parempiin, lol. Tuli vähän sanomista...
 
Final Fantasyissä on tosiaan hyvää tuo, että jokaiseen osaan on yritetty tehdä muista osista poikkeava kehityssysteemi. Kympissä ja kahdessatoista joka hahmosta voi rakentaa kunnon terminaattorin, joka ei ole välttämättä kovin hyvä asia.
 
Jotkut systeemit ovat kiitettävän omintakeisiakin, esim. tuo kasin junction-homma (plus se, että niitä taikoja pitää erikseen "drawata", tosin nopeampaahan niitä saa kun modailee paskoista taioista parempia). Aluksi vaikutti toki sekavalta, mutta hyvin äkkiä sen oppi. Pelin aikaisessa vaiheessa hahmoille voi saada jo aika hyvät statsit kun vähän kikkailee ja osaa valita oikeat taiat. Leveleitähän tossa ei liiemmin kannata kasvatella, kun vihollisten taso nousee sitä mukaa. Hahmonkehitys tapahtuu nimenomaan junctionin avulla, ei sillä että "nyt mul on Squallilla 99 level ku hakkasi yhes paikas hirviöitä neljä tuntii!!1". Squallista saa melkoisen tuhokoneen rakennettua, esim. jos on joku isompikin pomo niin pistää Renzokuken-limitin muutaman kerran niin taistelu on sillä selvä. Eihän niillä muilla hahmoilla kannata edes pahemmin hyökkäillä.
 
Kasin alkudemo on hieno, kylmät väreet menevät edelleenkin selkäpiitä pitkin.

http://en.wikipedia.org/wiki/The_Bl … k_Mages_III:_Darkness_and_Starlight
 
Netistä tämän löytää jo, jos osaa ja kiinnostaa. Itse en ole kuullut vielä. Skies Above ainakin oli jo huono levy ja tällä uudella on otettu pirun haastavia biisejä, esim. FFVI:n ooppera ja Distant Worlds.
 
Kommentoin kun kuulen :)

Latasin netistä, mutten ole vielä jaksanut kuunnella. Jotain kommenttia olen jo kuullut, että levy olisi vielä Skies Abovea huonompi. :/

Meitin DS tuli FF-peleineen postiin tänään, ja olen kuumeessa. Damn. Noh, tiistaina sitten.
 
Olen viime aikoina kuunnellut paljon näitä virallisia uusiosovituksia erityisesti vanhemmista FF-biiseistä. Varsinkin FF2:sta löytyy pari ehdotonta helmeä, jotka pääsevät kunnolla oikeuksiinsa isommalla tuotannolla. Rebel Army Theme Symphonic Suite -levyllä kuulostaa niin sibeliaaniselta, että silmänurkka kostuu. Tulee vähän mieleen omankin kansakunnan järkkymättömyys takavuosina. Tai saman pelin Finale vokaalisovituksena Love Will Grow'lla: tältä FF-tunnusmelodioiden pitää kuulostaa.
 
http://www.youtube.com/watch?v=gmDSMQhVxXk
http://www.youtube.com/watch?v=Fa9yr9zIPyw

Meitin DS tuli FF-peleineen postiin tänään, ja olen kuumeessa. Damn. Noh, tiistaina sitten.
 
Olen viime aikoina kuunnellut paljon näitä virallisia uusiosovituksia erityisesti vanhemmista FF-biiseistä. Varsinkin FF2:sta löytyy pari ehdotonta helmeä, jotka pääsevät kunnolla oikeuksiinsa isommalla tuotannolla. Rebel Army Theme Symphonic Suite -levyllä kuulostaa niin sibeliaaniselta, että silmänurkka kostuu. Tulee vähän mieleen omankin kansakunnan järkkymättömyys takavuosina. Tai saman pelin Finale vokaalisovituksena Love Will Grow'lla: tältä FF-tunnusmelodioiden pitää kuulostaa.
 
http://www.youtube.com/watch?v=gmDSMQhVxXk
http://www.youtube.com/watch?v=Fa9yr9zIPyw
 
Oma ikisuosikkini näistä uusiosovituksista on kyllä FFVI Grand Finale levyltä löytyvä Opening Theme ~ Tina. Missään muussa orkesterisovituksessa ei ole saatu Terran teeman fiilistä tallennettua niin hyvin kuin tuossa.
 
Kutosen soundtrack muutenkin!
http://www.youtube.com/watch?v=xPIbKUqwZdI&feature=related

Oma ikisuosikkini näistä uusiosovituksista on kyllä FFVI Grand Finale levyltä löytyvä Opening Theme ~ Tina. Missään muussa orkesterisovituksessa ei ole saatu Terran teeman fiilistä tallennettua niin hyvin kuin tuossa.
 
Kutosen soundtrack muutenkin!
http://www.youtube.com/watch?v=xPIbKUqwZdI&feature=related
 
Meitin suosikkeja myös, vaan diggaan ehkä Prayn sovituksesta enempi.
 
http://www.youtube.com/watch?v=lCk9SvsGsmE

Ensimmäinen kuuntelu BMIII:sta menossa, viidennessä biisissä. Yleismaku on tässä vaiheessa plussan puolella, II:sta mentiin ohi jo reippaasti.
The Extremen intro veti ensimmäiset kylmät väreet kehiin. Assault of the Silver Dragonsissa on erittäin komea väliosa.
Bombing Mission ei toimi kauhean hyvin, mutta se nyt ei ollut yllätys :).
 
Saas nähä viä!

Munsta aika heikko esitys tuo levy Black Magesilta. The Extreme ja nimiraita ovat kyllä sangen helmiä vetoja, mutta yleisfiilis on jotenkin lässähtänyt aiempiin levyihin verrattuna. Draivi on uhrattu melkein kokonaan kikkailulle.
 
Pahin risu tulee kyllä ehdottomasti Michio Okamiyan "tähtihetkien" lisääntymisestä. Mikä ihme siinä on, että niin toivoton räpeltäjä päästetään edes koko bändiin, saati sooloilemaan? Jos kitaristi ei yhtä nuottia onnistu soittamaan hyvänkuuloisesti, niin silloin on jotain pahasti vialla. Tsuyoshi Sekitolla ei tätä ongelmaa ole ollut, ja uusimmalle levylle soittoonsa on tullut selkeästi lisää varmuutta. Distant Worlds on tältä kantilta katsoen levyn paras kappale kuunnella, sillä siinä ei kuulla Okamiyan epävireisiä bendejä ja ruokottoman kauheaa vibraa sekuntiakaan.

Munsta aika heikko esitys tuo levy Black Magesilta. The Extreme ja nimiraita ovat kyllä sangen helmiä vetoja, mutta yleisfiilis on jotenkin lässähtänyt aiempiin levyihin verrattuna. Draivi on uhrattu melkein kokonaan kikkailulle.
 
Pahin risu tulee kyllä ehdottomasti Michio Okamiyan "tähtihetkien" lisääntymisestä. Mikä ihme siinä on, että niin toivoton räpeltäjä päästetään edes koko bändiin, saati sooloilemaan? Jos kitaristi ei yhtä nuottia onnistu soittamaan hyvänkuuloisesti, niin silloin on jotain pahasti vialla. Tsuyoshi Sekitolla ei tätä ongelmaa ole ollut, ja uusimmalle levylle soittoonsa on tullut selkeästi lisää varmuutta. Distant Worlds on tältä kantilta katsoen levyn paras kappale kuunnella, sillä siinä ei kuulla Okamiyan epävireisiä bendejä ja ruokottoman kauheaa vibraa sekuntiakaan.
 
Mulle toi nimibiisi ei oikein toimi, mieluummin sitä kuuntelee Distant Worlds-versiota tai sitten sitä ensimmäistä The Dream Oath -järkälettä. Tai sit alkuperäistä tietysti :).
 
Grand Cross on loistava, hassua että käyttivät alkuperäisen introa.
 
Mulle jäi ihan positiivinen mielikuva levystä, toisaalta Skies Abovesta ei voi muuta kuin parantaa. Ainoa biisi, joka siltä levyltä toimii mulle yhtään on Maybe I'm a Lion, mutta sekin lässähtää, kun se Highway Star -kopio soolo-osa lähtee.
 
Nyt muuten ensimmäistä kertaa pisti merkille sitä Okamiyan röytöä. Huhhuh. :/
 
E: Mutta ei tämä silti debyyttiä voita. Hyvät ja huonot puolensa molemissa levyissä.

Oujee! Tyttöystävä hommasi ykköspleikkarin taloon ja eilen aloitettiin pelaamaan kasia läpi monen monen vuoden tauon jälkeen. Kakkospelikkari kun ei ole vuosiin pyörittänyt ykkösen pelejä. Kylläpä pärähti leveä hymy naamalle kun alkudemo lähti käyntiin, huhhuh ku on komiaa. Ennen pidin tätä melkeinpä huonoimpana osana pelisarjasta mutta nyt jotenkin toimii paljon paremmin. Varmaan tulee pitkä tovi istuttua töllön ääressä kun kasin jälkeen kaapissa odottavat uusintapelausta vielä kaikki muutkin pleikkarille julkaistut FF:t :) Kolmososaa ei vissiin ole uusintajulkaistu muulle alustalle kuin DS:lle?
 
E: Tuohon kasiin liittyy kyllä kamalia muistoja. Olin suurinpiirtein kaiken mahdollisen tehnyt pelissä, taisi olla vain pari-kolme pelikorttia mitä en ollut onnistunut vielä saamaan käsiini. Pelitunteja oli varmaan jotain pari sataa. Sitten yhtäkkiä huomasin, että muistikortilta oli hävinnyt kaikki tallennukset. Siinä oli pikkupojalla silloin hymy aika hyytynyt.