Media ja viihde ›

Itte kans jymähtäny tähän kohtaan niin kympillä et huh huh... Track&Fieldit kans aiheuttanut harmaita hiuksia enkä oo edes SMB1/3 onnistunu vetää läpi ilman avitusta. NÄiden lisäksi lyötyy esim. megaman sarja, en ole tainu vetää läpi kuin emulaattoreilla tallennuksen suoman turvaverkon kautta
 
Mega Maneissa oli tosiaan muutama hankalahko paikka. Ykkösosan ensimmäisen Dr. Wily -kentän bossi kokosi itseään vuorotellen huoneen vastakkaisiin reunoihin ammuskellen palasensa keskellä huonetta väistelevää Mega Mania kohti. Kuvio toistui kylläkin aina samana, joten totuttelun jälkeen homma alkoi sujua. NES:lla on pelattu Mega Manit ykkösestä neloseen läpi. Loistavia pelejä, joiden pariin tulee silloin tällöin palattua emulaattorin avustuksella.

Itte kans jymähtäny tähän kohtaan niin kympillä et huh huh... Track&Fieldit kans aiheuttanut harmaita hiuksia enkä oo edes SMB1/3 onnistunu vetää läpi ilman avitusta.
 
Track&Fieldit on mulle itse asiassa lähestulkoon helpoimpia ja hauskimpia pelejä mitä on. Olen katsos kehittänyt sellaisen suorastaan legendaarisen rämpytystavan, millä vedetään maailmanennätyksiä ja onpa jopa itse pelikin heittänyt monta kertaa "cheating?" -tekstin ruudulle, vaikka mitään en ole käyttänyt.
 
E: Lähinnä sitä PS-versiota pelailin aikoinaan.

Mega Maneissa oli tosiaan muutama hankalahko paikka. Ykkösosan ensimmäisen Dr. Wily -kentän bossi kokosi itseään vuorotellen huoneen vastakkaisiin reunoihin ammuskellen palasensa keskellä huonetta väistelevää Mega Mania kohti. Kuvio toistui kylläkin aina samana, joten totuttelun jälkeen homma alkoi sujua. NES:lla on pelattu Mega Manit ykkösestä neloseen läpi. Loistavia pelejä, joiden pariin tulee silloin tällöin palattua emulaattorin avustuksella.
 
Oi, tulikin hyvät muistot mieleen taas. Megamanit ovat juurikin 1-4 osilta todella hyviä. Jotenkin vitosesta lähtien sarja meni alamäkeä, eikä enää jaksanut kiinnostaa.
 
Megamaniin pätee jokaisen tasohyppelyn fakta, vituttavia kohtia löytyy takuuvarmasti.

Mega manit ovat todella lähellä sydäntäni kuten avataristakin voi päätellä. :) Tosiaan ainoa Megaman mitä en ole ilman emulaattorin savestateilua päässyt läpi on ykkönen. Peruskentätkin ovat vaikeampia kuin kakkosen ja kolmosen loppukentät, puhumattakaan itse loppukentistä. Muistaakseni piti lopussa tuhota kaikki peruspomot järjestyksessä ilman lisäenergioita... Muut Megamanit menivät ja menevät kuin vettä vaan. Ainoa oikea tapa nauttia näistä on kyllä itse kenkälaatikolla ja aidolla nes-controllerilla, emulaattorilla ei ole sama fiilis millään. Itse en koskaan lämmennyt SNESin Megaman X-sarjalle enkä millekkään uudemmille. Johtuko kenties liian hifistä grafiikoista ja musiikeista, mutta jokin niissä ei enää fanipoikaa miellyttänyt.
 
Oikeasti vaikeita pelejähän NESille on hirmuiset määrät, etunenässä tietysti Battletoads ja Turtles ykkönen. Ninja gaidenit varsinkin kakkonen ja kolmonen tuottivat harmaita hiuksia, ykkösen pääsin jopa loppuun asti OIKEASTI (ei emulla). Monien NES-pelien vaikeus kyllä johtui paskoista kontrolleista. Mariotkin olisivat olleet supervaikeita, jonkun Ninja gaidenin Ruyn ohjauksella...

Mega manit ovat todella lähellä sydäntäni kuten avataristakin voi päätellä. :) Tosiaan ainoa Megaman mitä en ole ilman emulaattorin savestateilua päässyt läpi on ykkönen.
 
Pakko vähän egota tähän. Mä olen pelannut ykkösen läpi tallentamalla emulaattorilla ainoastaan kenttien välissä. Aikamoista tasohyppelyhelvettiä välillä.

Breath of Fire : Dragon Quarterin ostin just ja tunnin pelin jälkeen vaikuttaa todella vittumaiselta tapaukselta. Jossain arvostelussakin vaikeustasoksi oli ilmoitettu "merciless"...

Kasibittisen Conan. Peli on niin rikki ettei ekaa ns. "bossia" pääse läpi. Raivostutti joskus pentuna kun olin naiivi ja enkä tiennyt että porukka olisi niin sadistista että tekisivät nassikoiden lempihahmoista rikkinäisiä pelejä/porttauksia.

Kasibittisen Conan. Peli on niin rikki ettei ekaa ns. "bossia" pääse läpi. Raivostutti joskus pentuna kun olin naiivi ja enkä tiennyt että porukka olisi niin sadistista että tekisivät nassikoiden lempihahmoista rikkinäisiä pelejä/porttauksia.
 
Onneksi tämän päivän pelintekijät ei enää aiheuta pennuille vastaavia ongelmia, kun kaikki on niin kädestäpitelyä ja putkijuoksua. Eipä oo mikään peli lähiaikoina muuten tarkemmin mietittynä antanut läpipelatessa vastaavaa fiilistä kun jotkut vanhemmat oikeasti haastavat pelit. Nyt sitä loppudemon aikana yleensä havatuu notta "oliko tää muka jo tässä?".

Onneksi tämän päivän pelintekijät ei enää aiheuta pennuille vastaavia ongelmia, kun kaikki on niin kädestäpitelyä ja putkijuoksua. Eipä oo mikään peli lähiaikoina muuten tarkemmin mietittynä antanut läpipelatessa vastaavaa fiilistä kun jotkut vanhemmat oikeasti haastavat pelit. Nyt sitä loppudemon aikana yleensä havatuu notta "oliko tää muka jo tässä?".
 
Haastehan on aina hyväksi, mutta jos et saa mitenkään vastustajaan osumaa ilman että saat itsekkin vastapalloon ja tiput laavaan, luen pelin rikkinäiseksi.
 
ps. Battletoads vedetty läpi, säättänäm.

Onneksi tämän päivän pelintekijät ei enää aiheuta pennuille vastaavia ongelmia, kun kaikki on niin kädestäpitelyä ja putkijuoksua.
 
http://en.wikipedia.org/wiki/Ninja_Gaiden_(2004_video_game)
 
E: copypastea linkkiin.

Alkuperäsestä Gaiden-trilogiasta taisin päästä vain kakkosen läpi, se missä oli se tyyllikäs pääpahis, parempaa kuvaa en löytäny: http://tuxnes.sourceforge.net/snaps/ningaid2-snap-0001.gif

Ninja Gaiden 2 360:lle pitäis tulla 6.6. muuten, ilmeisesti edes vähän reilumpana kuin edellinen versio (jota kuulemma vaikeutettiin lisää ku testaajat valitti että se on liian vaikee :D)...

Shadow of the Beast II
http://www.youtube.com/watch?v=iENsnbU651U
 
tämä oli kyllä ihan totaalisen vaikea kuten kommenteistakin näkee. näyttää ehkä helpolta tuossa, mutta puzzlet on semmoisia että niitä selvittäessä aina delaa ja ne on aika vaikea selvittää. sitten vaikka olisi läpipeluuohjeet, niin peli on täynnä tuommosia hyppyjä, joissa putoaa helposti johonkin happoon, jossa menee nopeasti energiat ja muitakin vihollisia vastaan pitää olla joku strategia jos ei halua menettää nopeasti energiaansa. mitään elämiä tai jatkopaikkoja ei tietenkään ole. Toi kohdassa 5:50 oleva kohta on aika tyypillinen. Piikkeihin menettää ihan simona energiaa jos koskee. Kuulema pelin ykkösosan Megadrive käännös on myös erityisen tunnettu vaikeudestaan.

E: http://uk.youtube.com/watch?v=qYr5J877tsU Pelikuvaa Aitd1:stä. Ui mitkä musat, olin ihan unohtanut :)
 
Haha, kuulinpa nyt ekaa kertaa pelin musiikit. Jännää oli kyllä ilman niitäkin. Efektit saattoi tulla speakerista, en muista. AitD3 oli kyllä hieno välianimaatioine kaikkineen, tosin sen kopioiminen n. 50:ltä disketiltä ei ollut niin hauskaa.
 
Vaikeista peleistä tuli mieleen tasohyppely Titus The Fox, en tainnut ekaa kenttää päästä koskaan läpi.

En tiedä onko jo mainittu, mutta haluaisin nykyiselle koneelle legendaariset pelit, kuten "Leisure suit Larry" ja "Oil Imperium". Noiden kanssa tuli vietettyä aikaa ja olis ihan kiva kokeilla noita uudestaan. Mistä pystyis lataamaan?

Mistä pystyis lataamaan?
 
http://www.google.fi
 
Sori, oli pakko :D
 
E: http://www.abandonia.com/en/games/455 Oil Imperium on siinä ja Larrystä pistän pikaviestiä.

Pääsikö legendaarista kotimaista Loser-peliä kukaan ikinä läpi?

Nostan hattua sille joka on päässyt Supaplexin läpi. Ei jumalauta mikä peli.

wizards & warriors kolmosen viimistä bossia en koskaan päihittänyt. en vaikka oli hiparit täysillä ja kaikki elämät tallella. tuhat kertaa pelasin pelin tasan siihen loppariin asti johon se sitten aina jäi. pelissä ei siis tetenkään voinut tallentaa tai saada lisäukkoja ja se on aika perkeleen pitkä.
 
tosin vielä harmaampia hiuksia aiheutti eräskin total recall niminen räpellys. en varmaan ikinä päässyt edes tokaa kenttää läpi. ihan käsittämättömän vaikea.

Legendaarisessa Terra Novassa on yksi kenttä, mitä kakarana hakattiin varmaan puoli elämää.
 
Olihan tää se Robo-peli? Hurjaa kamaa!!