Media ja viihde ›

Tuokaa mulle ihminen joka pelaa Fantasy Generalin vaikeimmalla tasolla läpi, ei jumalauta. Varmaan kovin tietokone peli ikinä, mutta vaikeimmalla tasolla liiankin haastava. Tai siis mahdoton toisin sanoen, ellei runkkaa jokaista taistelua fast savella niin että tulee aina paras mahdollinen lopputulos...
 
Eikä se kyllä niinkään ole mahdollista. Vähän niinkuin shakkia, missä toinen pelaaja pystyykin ostamaan itselleen nappuloita takaisin menetettyjen tilalle = vitun epikset sakit

Suurin osa näistä klassikoista mainittukin jo, mutta ei oo vissiin kukaan sanonu alkuperäistä Prince Of Persiaa vielä? Oisko nyt NESsillä ollut ainakin, muistaakseni Amigallakin pelailin tätä. Ikinä en päässyt läpi 1h aikarajan takia. Myöhemmin sitten emulaattorilla vedin läpi, kun pystyi tallentamaan välissä.
 
Ensimmäinen Prince of Persia menetteli vielä, mutta Prince of Persia 2 oli välillä jotain täysin käsittämätöntä. Pelissä oli samanlainen aikarajoitus kuin ensimmäisessäkin osassa, mutta vaikeusaste oli vedetty palttirallaa potenssiin 100. Peli vaati jatkuvasti yli-ihmillistä tarkkuutta (niin hypyissä, kuin taisteluissakin), kentät piti osata käytännössä katsoen ulkoa ja virheisiin ei yksinkertaisesti ollut varaa. Kaiken lisäksi puzzlet olivat välillä niin järjettömällä logiikalla varustettuja, että pisti välillä miettimään mitä mömmojä pelin kehittäjät olivat oikein nauttineet.
 
Yksi pelin mahtavista puzzeleista oli lintumiesten temppelin loppuvaiheilla. Prinssi saapuu kentän lopussa umpikujaan jonka päässä roihusi sininen liekki. Tämä liekki tietenkin kärvensi uteliaan prinssin mikäli siihen erehtyi koskemaan. Samalla tietenkin näitä lintumiehiä tuli tapettavaksi loputtomana virtana. Ilman minkäänlaisia vihjeitä pelaajan tuli tietää, että näiden lintumiesten tuli antaa piestä prinssi hengiltä, muuttaen pelihahmon varjo-olennoksi, joka taasen mahdollistaa hyppäämisen tähän siniseen liekkiin, joka taasen vie peliä eteenpäin. Juurikin näin.
 
Pitäisköhän käydä lataamassa kyseinen klassikko jostain abandoniasta, kun ei ole viime aikoina vituttanut tarpeeksi.

Minä kanssa pelasin penskana tuota prince of persiaa, vaan en tainnu koskaan kovin pitkälle päästä. Tais se kyllä aina masentaa ku aina se rinssi rojahti tippua joihinkii piikkeihin.

Olihan tämä Prince of Persia myös PC-versiona, ja sitä tuli pelailtua silloin aikanaan. Kylläpä oli hienon näköisesti mallinnettu liikehdintä. Piikkeihin putoamista lähes säikähti, sillä putoaminen oli helvetin nopea imaisu, ja piipperi karjaisi "PILIRIXX!" veren tursutessa polvitaipeista. Muistaakseni kuollessa piti bootata kone, kun ei löytynyt mitään näppäinyhdistelmää, millä olisi päässyt takaisin alkuun.

Olihan tämä Prince of Persia myös PC-versiona, ja sitä tuli pelailtua silloin aikanaan.
 
Se oli kyllä 386-ajan vetovoimaisimpia pelejä. Pitää varmaan joskus taas fiilistellä. Vissiin joidenkin cheattien kanssa tuli pelattua läpi, eli kai se vaikea oli.

Ei vaikeimpia, mutta hankalia: Max Paynet.
Pitkästä aikaa aloin pelaamaan. Kakkosen vetäsin jo läpi ja ykkönen on vaiheessa.
Helpoimmalla tasolla kyykyttää yhtä pahasti kuin yleensä räiskinnät vaikeimmalla. Kuolema kohtaa suhteellisen usein ja jotkut kohdat vie melkein kymmenen yritystä ennenkuin saa pienellä energiamäärällään nakuteltua ne headshotit vihollista nopeammin. Tietysti välillä idioottimainen AI helpottaa tilannetta ja tappaa omat kranaateilla.

Ei vaikeimpia, mutta hankalia: Max Paynet.
 
Ei kyllä tule Max Payne ja vaikeus samaan aikaan mieleen.
 
Yleisesti ottaen mielestäni 90-luvun puolesta välistä loppuun asti pelit olivat vaikeusasteeltaan keskimäärin parhaita. Haastetta riitti pitkiksi ajoiksi ja tiukkaa vääntöä oli usein, mutta ei kuitenkaan aina hermoja räjäyttävään ketutukseen asti. Esimerkkeinä esimerkiksi vanhat kunnon Jagged Alliancet (on muuten parhaita pelejä koskaan jokainen sarjan osa).

No just tää kohta... tuloo liikaa ukkoa... kai se on vaan pakko tahkoa
 
Mä pelasin sen joskus sillä medium tasolla läpi. Ei kai se niin paha ole? Kunhan hakee jostain kranaatteja etsii suojan, heittelee kranatteja ja tappaaa väkeä ja siirtyy seuravaa suojaan jne.

väitän että nintendon megamanit ovat vaikeimpia mahdollisia pelejä ilman tallennusmahdollisuutta. Onneksi sentään koodikartasto on jolla pääsee tilanteeseen jossa on. Yleensäkin jotkin vanhat nintendopelit...

väitän että nintendon megamanit ovat vaikeimpia mahdollisia pelejä ilman tallennusmahdollisuutta. Onneksi sentään koodikartasto on jolla pääsee tilanteeseen jossa on. Yleensäkin jotkin vanhat nintendopelit...
 
Eivät ole.

väitän että nintendon megamanit ovat vaikeimpia mahdollisia pelejä ilman tallennusmahdollisuutta. Onneksi sentään koodikartasto on jolla pääsee tilanteeseen jossa on. Yleensäkin jotkin vanhat nintendopelit...
 
Eivät niin. (Varauksella Megaman 1)

E II: FF VIII ei tosiaan ole mitenkään liian kinkkinen peli.. Ainakaan jos vertaa VI:n ja VII:n.. VIII:ssä ei kyllä oikein missään vaiheessa pääse hiki taisteluissa tulemaan.. Johtuen lähinnä siitä, että level uppiin vaadittava kokemuspistemäärä on kiinteä.. Kaikkien pelihahmojen saaminen 100 levelille ei ole kovinkaan vaikeaa.. Toisin kuin VII:ssa, jossa se on huomattavan työn ja tuskan takana.
 
Omega Weapon ei myöskään ole minusta läheskään niin kinkkinen kuin VII:n Emerald ja Ruby.. Johtuen kenties lähinnä siitä, että Omegan kaatamisessa ei ole kyse taidosta vaan oikeista hahmoista, ajoituksesta ja hitonmoisesta tuurista.. Sillä eihän Omegan voittamiseen ole loppujenlopuksi kuin yksi järkevä strategia. Vai onko joku mättänyt sen joskus kumoon ilman auroja ja näkymättömyyttä..? Hatunnosto hälle joka on..
 
Juonenkulkua seuraten mikään PS-aikakauden FF ei ole vaikea. Ei todellakaan. Ne on ne lisäjutut, mitkä tuottaa päänvaivaa.
 
Ja kyllä vain, itse asiassa FF8 Omega on kaatunut kahdesti ilman näkymättömyyksiä. Vaatii pitkäjänteistä organisointia hahmojen saaminen huippuunsa (level stat bonukset, junctionit kaikille), mutta ei se sen jälkeen ole enää niin vaikea. FF7 Ruby weapon oli mielestäni vaikein, Emerald tipahti paljon helpommin. FF9 Ozma on hieman tuurista kiinni, tietyillä yrityskerroilla sitä on lähes mahdoton voittaa. FF10 on työmäärältään suurin, ja varsinkin Penancesta löytyy aina haastetta, mutta sekin kaatuu oikealla strategialla. FF12 on vielä kesken : )
 
Parilta vihulaiselta pelin aikana pystyy keräämään niitä Aura -nimisiä taikoja, muistaakseni Seifer kolmannen kiekon lopussa oli yksi josta niitä saa. Niillä sitten pystyy latomaan lanttuun ihan mitä vaan ihan koska vaan, ne kun tuottaa kohteelleen koko aika limittejä. Vika vihollinen kaatuu alta minuutissa ja valtaosa ajasta menee demojen tuijottamiseen. Aura ylipäätänsä siinä pelissä oli vähän niinkuin "you win!" -nappula, paljoa järkeä siinä ei ollut enää niiden saamisen jälkeen.
 
Sen verran täytyy kyllä sanoa vastaan, että ei siinä paljoa Aurat auta, jos ei ole niitä parhaimpia limit breakeja, ja se vaatii tietenkin vähän tekemistä. Ja viimeinen vastus ei todellakaan kaadu minuutissa :D kyllä siinä suunnilleen se vartti helposti menee, vaikka itselläni oli koko party stat-luokkaa 9999 ja 255. Omega myöskin heittää sen iki-ihanan Terra Breakin, jossa auto-protect on ns. pakollinen. Nuo viholliset osaa pistää pataan melko lahjakkaasti. Sitten on vielä se, että junctionit kärsii saman tien, kun käyttää taikoja.

Ruby ja Emerald on molemmat saatu hengiltä. Ozmaa en ole voittanut, mutta koskaan en oo siihen kunnolla paneutunutkaan, toisin kuin seiskan weaponeihin. Expasin varmaan viikon :D
 
E: Ja Omegakin kaatui ensiyrittämällä.

Sen verran täytyy kyllä sanoa vastaan, että ei siinä paljoa Aurat auta, jos ei ole niitä parhaimpia limit breakeja, ja se vaatii tietenkin vähän tekemistä. Ja viimeinen vastus ei todellakaan kaadu minuutissa :D
 
Ei kyllä, meillä tuo kellotettiin muistaakseni 53 sekuntiin kun se viimeinen homppeli otti lukua. Omega Weaponista en tiedä, mutta viimeinen mörökölli ei oikeasti ehdi tehdä yhtään kun niitä 9999 osumia satelee sen viimeisen limitbreakin jälkeen sarjana. Versio tosiaan millä pelattiin oli ensimmäinen PAL-versio jos sillä mittään vaikutusta noihin on.

Eivät niin. (Varauksella Megaman 1)
 
Ykkönen on kyllä vaikea. Helpoin lienee III? Ja sitten IV tai VI?

Ei kyllä, meillä tuo kellotettiin muistaakseni 53 sekuntiin kun se viimeinen homppeli otti lukua. Omega Weaponista en tiedä, mutta viimeinen mörökölli ei oikeasti ehdi tehdä yhtään kun niitä 9999 osumia satelee sen viimeisen limitbreakin jälkeen sarjana. Versio tosiaan millä pelattiin oli ensimmäinen PAL-versio jos sillä mittään vaikutusta noihin on.
 
Hehe. Se oli kanssa hyvä kun menin seiskan viimeisiin pomoihin heti weaponien tappamisen jälkeen. Ei kerinneet biisit soimaan edes puoleen väliin.
 
n. 95 leveliset hahmot + kaikilla 4x Cut ei anna armoa kenelläkkään! :D

FF 8:n Pc versiossa tuli mukana chocobo world niminen minipeli... siitä saatuja itemeitä pystyi sitten käyttämään oikeassakin pelissä. Ei mistään oikeastaan enää ollut vastusta kun vähän nolifetti sen kanssa.

Ykkönen on kyllä vaikea. Helpoin lienee III? Ja sitten IV tai VI?
 
Helpoin on kylläkin II. Se on siis aivan käsittämättömän helppo. Sen jälkeen III ja IV.

Alone In The Dark 2 oli muistaakseni aika vittumaisen vaikea. Heti alussa tulee ympärille älytön liuta zombeja ja siinä sitä sitten oltiin.

Ykkönen on kyllä vaikea. Helpoin lienee III? Ja sitten IV tai VI?
 
Vähän offaria mutta muistan kun pelasin FF kasin playstationilla joskus ala-asteella (kai) neljännelle levylle ja se se levy iski sitten jossain välissä jotain erroria ja tökkäsi aina samassa juonen kannalta oleellisessa kohdassa. Ei helvata sitä ketutuksen määrää silloin...