Media ja viihde ›

Kivijalka: Itsellä on vuosia sitten ostettu langallinen Xbox360-ohjain joka jatkaa palvelemista uskollisesti, mutta onnistuin kyllä parittamaan Steam Linkiin myös Pleikkarin DS5-ohjaimen melko helposti.
 
Meikä kans käyttää xbox360-ohjain&läppäri&telkkari -komboa PC-pelien sohvalta peluuseen.

Minulla on sekä 360-padi että tämä uusin Xbox-ohjain langattomana pc:llä. Esim. Forza Horizonissa tai 3rd personeissa aivan ehdoton. Ei se näppis ja hiirikään ihan kaikkeen sovellu sentään.

Kokeilinpa tuossa hetken mökkisimulaattoria. Kuolin ampiaisten hyökkäykseen, saunoin kylmässä saunassa vaatteet päällä, en löytänyt mökin avaimia ja ajoin Pappiksen järveen. Mahtavaa touhua :D

Tyttö heitti 6 kaatoa peräkkäin Switchin keilauksessa. Lienee selvää että hävisin :)

Milkop: Kokeilinpa tuossa hetken mökkisimulaattoria. Kuolin ampiaisten hyökkäykseen, saunoin kylmässä saunassa vaatteet päällä, en löytänyt mökin avaimia ja ajoin Pappiksen järveen. Mahtavaa touhua :D
 
Itse sain just 25 kaljakorilla vastarannan naapurilta turbon, asennus perämoottoriin tapahtui jesarilla.

Danko: Itse sain just 25 kaljakorilla vastarannan naapurilta turbon, asennus perämoottoriin tapahtui jesarilla.
 
Kaverikin kehui taannoin saaneensa turbon. Tätä hehkutusta oli tosin myöhemmin himmentänyt se tosiasia, että moninpelissä yhdestä toverista olikin yön tullen paljastunut kirvesmurhaaja ja koko pimeä yö oli pitänyt piilotella metikössä mäntyjen takana murhanhimoisen ryhmäläisen leikkiessä umpimetsien Jasonia.
 
Sounds about right. Hieno peli kunhan näitä pieniä kupruja saadaan oiottua, lähinnä käyttiksen osalta.
 
E: Juccizelle välttävät löydyt: https://tinyurl.com/4fjpxc4w

Onx karhuja näkynyt simulaattorissa? Jossakin videossa tyyppi rantautui venhollaan niemeen ja lähti seuraamaan polkua, kun yhtäkkiä kuului "Örrör!", ja vihamielinen karmu syöksyi pusikosta päälle.

Hesarin näkemys vuoden 2024 kymmenestä parhaasta pelistä.
 
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000010899437.html
 
Tinaajille.

Henri Henri Olavi: Hesarin näkemys vuoden 2024 kymmenestä parhaasta pelistä.
 
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000010899437.html
 
Tinaajille.
 
Koska tinaajat, niin olisihan tähän voinut vaikka listata ne kymmenen?

Humanoid: Koska tinaajat, niin olisihan tähän voinut vaikka listata ne kymmenen?
 
Liikaa vaivaa kaiketi.

Humanoid: Koska tinaajat, niin olisihan tähän voinut vaikka listata ne kymmenen?
 
Tää tinaajuus rupeaa pikkuhiljaa perkele kyrpäsemään. Myönnän kyllä olevani hieman kateellinen, ja siksi toivoisin edes jonkinlaista referointia alituisen tinaajuudella rehentelyn lomassa.

Eipä toisaalta kiinnosta hesalaisten näkemys juuri mistään.

Tuossa oli monia kiinnostavia aaa -skenen ulkopuolisia pelejä, joista en ollut kuullutkaan. Voin kopiopaskoa koko paskan jossain vaiheessa.

Bongowing: Tuossa oli monia kiinnostavia aaa -skenen ulkopuolisia pelejä, joista en ollut kuullutkaan. Voin kopiopaskoa koko paskan jossain vaiheessa.
 
Mua kiinnosti varsinkin ne UFO50 "lafkan" pelit.

Onko kellään Steam Deckiä? Onko mistään kotoisin? Vähän kiinnostelisi.

Tuossa. Järjestys on aakkois-.
 
Astro Bot
Kehittäjä: Team Asobi. Saatavilla: PS5.
 
Harva peli saa suun yhtä levään hymyyn kuin vuoden leikkisin tapaus, värikkään viimeistelty tasohyppelypeli Astro Bot.
 
Mutta kaikessa ylitsepursuavassa ilossa ja energiassaan Astro Bot on melankolinen, katkeransuloinen jopa.
 
Tasoloikka täyttyy viittauksista PlayStationin 30-vuotiseen historiaan. Katse kääntyy etenkin alkutaipaleelle, jolloin Sonyn konsoleita leimasi uhon ja asenteen ohella lystikäs luovuus. Rajoja ei ollut, kun videopelien muotoa keksittiin yhä uudestaan.
 
Astro Bot ei ole paluu menneeseen pelkästään viittaustensa puolesta, vaan myös taustalla virtaavan pelisuunnittelun ansiosta. Se on niin vaivattomalta vaikuttavan hauskaa, mielikuvituksellista ja muotoaan muuttavaa.
 
Ja siitäpä kumpuaa se raskasmielisyys: Sony ei yksinkertaisesti enää tee tällaisia pelejä.
 
Toivottavasti mieli muuttuu Astro Botin myötä, ja huomio kääntyisi spektaakkelimaisista teoksista ja laveista nettimoninpeleistä myös innovatiivisten, persoonallisten ja rakenteeltaan pienempien pelien pariin.
 
Niillä Sony rakensi imagonsa, ja ne olisivat tärkeitä tulevaisuudessakin.
 
Johannes Valkola
 
Viehättävä pikseligrafiikka lisää Balatron vetovoimaa.
Viehättävä pikseligrafiikka lisää Balatron vetovoimaa. Kuva: Playstack
 
Balatro
Kehittäjä: LocalThunk. Saatavilla: PC, PS4, PS5, Xbox One, Xbox Series, Switch, Android, iOS, macOS. Testattu: iOS.
 
Vaikka Balatro on kirjoissani vuoden paras peli, en ole varma, uskallanko suositella sitä. Etenkään mobiiliversiota, jonka valitsin. Kännykkä on aivan liian helppo napata käteen ja aloittaa vain yksi sessio vaikkapa pyykkitupavuoroa odotellessa. Ja todeta sitten, että vuoro taisi olla ja mennä ajat sitten.
 
Yhden ihmisen kehittämä, miljoonia kappaleita myynyt ja pelisensaatioksi muodostunut Balatro on yhdistelmä keräilykorttipeliä ja roguelikeä.
 
Roguelike-toimintapeleissä pelaaja yrittää selvitä aina yhdestä pelisessiosta hahmoaan kehittämällä, kunnes kuolee ja kaikki alkaa alusta. Balatrossa kehitetään hahmon sijaan korttipakkaa hankkimalla siihen uusia tehostuskortteja. Jokaisessa erässä on voittaakseen kerättävä tietyn verran pelimerkkejä ja määrä kasvaa pelin edetessä. Tehostuskortteja ostetaan erävoitoista saaduilla rahoilla.
 
Neronleimaus on siinä, että Balatroa pelataan pokerin säännöillä. Tehostuskorteista tärkeimmät ovat jokereita, joiden avulla voi vaikka saada lisäpisteitä hertoista tai suoran neljällä kortilla. Jokerikortteja on kymmeniä erilaisia. Lisäksi tehostusta saa muun muassa lukuisista tarot-korteista, planeettakorteista, etuseteleistä.
 
Koska kaiken pohjana on pokeri, jota osaavat melkein kaikki, pääsee Balatroon kiinni hetkessä, vaikkei olisi ikinä kuullutkaan roguelikeistä tai harrastaisi videopelejä. Ja kun on kiinni, on todennäköisesti koukussa.
 
Juho Typpö
 
Indika-nunna (takana) törmää matkallaan muun muassa kajahtaneisiin sotilaisiin.
Indika-nunna (takana) törmää matkallaan muun muassa kajahtaneisiin sotilaisiin. Kuva: 11 Bit Studios
 
Indika
Kehittäjä: Odd-Meter. Saatavilla: PC, PS5, Xbox Series. Testattu: PS5.
 
Enpä muista aiemmin pelanneeni videopeliä, jossa ohjaillaan ortodoksinunnaa. Eikä Indikan erikoisuus jää todellakaan siihen. Tässä on jälleen yksi esimerkki siitä, kuinka rohkeita, kunnianhimoisia ja ajatuksia herättäviä taideteoksia videopelit voivat olla.
 
1800-luvulle ja talviselle Venäjälle sijoittuvan pelin päähenkilö Indika on nuori nunna, joka kyseenalaistaa omaa uskoaan. Luostarin arki on alkanut tuntua pelkältä järjettömien rituaalien toistolta. Uskonopit on kuitenkin iskostettu Indikan mieleen niin tiukasti, että hän epäilee ajatustensa olevan paholaisen juonia.
 
Mutta viekö vapaudenkaipuu voiton, kun Indika saa tehtäväkseen toimittaa kirjeen toiseen luostariin? Vai vetääkö kaoottinen ulkomaailma seonneine sotilaineen ja muine vaaroineen häntä tiukemmin kirkon huomaan?
 
Indikan 3d-maailmassa sivupolkuja ei juuri ole, vaan tarinan seuraaminen on päätavoite. Kävelysimulaattoriksi en silti tätä kutsuisi, sillä eteen tulee säännöllisesti nokkelia ja pelimaailmaan taitavasti integroituja puzzleja. Esteiden ohi saattaa esimerkiksi päästä rukoilemalla, joka muuttaa ympäristöä tai Indikan käsitystä siitä.
 
Vaikka Indika on indie-tuotanto, on sen grafiikka lähes AAA-pelin tasoa. Myös ääninäyttely on huippuluokkaa. Unenomaista tunnelmaa korostetaan paitsi graafisilla elementeillä, myös musiikilla, joka voi välillä olla 1980-lukua henkivää chiptune-elektroa.
 
Mutta Indika on etenkin kirjoittajan taidonnäyte, jokaista dialoginpätkää myöten. Se käsittelee hienosti teemojaan, esimerkiksi sitä, kuinka uskonnoissa pyritään hallitsemaan ja aivopesemään ihmisiä. Yhtymäkohtia löytynee nykymaailmaankin: pelin venäläinen kehittäjätiimi pakeni Putinin hallintoa Venäjältä Kazakstaniin. Tarinan synkkyyttä rikotaan mainiosti runsaalla mustalla huumorilla.
 
Juho Typpö
 
Like a Dragon: Infinite Wealth on sarjan ensimmäinen peli, joka sijoittuu Japanin ulkopuolelle.
Like a Dragon: Infinite Wealth on sarjan ensimmäinen peli, joka sijoittuu Japanin ulkopuolelle. Kuva: Sega
 
Like a Dragon: Infinite Wealth
Kehittäjä: Ryu Ga Gotoku Studio. Saatavilla: PC, PS4, PS5, Xbox One, Xbox Series. Testattu: PS5.
 
Entäpä jos läheiseksi kasvanut pelihahmo sairastuukin syöpään?
 
Kohtasin ajatuksen kuin salaman kirkkaalta taivaalta mestarillisessa toimintaroolipelissä Like a Dragon: Infinite Wealth, joka jatkaa vuonna 2005 alkanutta sarjaa siirtäen sen ensi kertaa Japanin ulkopuolelle, Havaijille.
 
Olen pelannut sarjan monet osat, ja elänyt ilot ja surut ihmeen sympaattisen ja auttavaisen päähenkilön, entisen yakuza Kazuma Kiryun rinnalla. Pelit ovat olleet tärkeä osa aikuisuuttani, olen kasvanut Kiryun kanssa.
 
Ja koska tiedän Kiryun, arvasin, että hoitoihin hän ei suostu.
 
Seikkailu on valtaisa ja viimeistelty. Se pureutuu pienimpiinkin yksityiskohtiin, niin Honolulussa kuin myös Tokiossa ja Jokohamassa.
 
Peli tavoittaa arjen ja rutiinit, luksuksen ja rikosmaailman. Se liikkuu oudon luontevasti yksilötasojen toiveiden ja sosiaalisten rakenteiden läpi kerronnassaan, joka taitaa tasapainon kovan draaman ja pähkähullun komiikan kesken.
 
Pelko ystävän menetyksestä loi tunnelman, jollaista en ollut peleissä koskaan kokenut. Mutta se oli ainutlaatuisen avartavaa.
 
Johannes Valkola
 
Lorelei and the Laser Eyesin maailma on tummasävyinen ja vahvasti tyylitelty.
Lorelei and the Laser Eyesin maailma on tummasävyinen ja vahvasti tyylitelty. Kuva: Annapurna Interactive
 
Lorelei and the Laser Eyes
Kehittäjä: Simogo. Saatavilla: PC, PS4, PS5, Switch. Testattu: PS5, Switch.
 
Viime vuosi oli videopelien puolesta erityisen kiehtova. Anti oli ajatuksia herättävää, monipuolista ja tasaväkistä. Kärkipelejä olisi hyvin vaikea laittaa paremmuusjärjestykseen.
 
Kaikkein paras piirtyy kuitenkin kirkkaana mieleeni. Se on Lorelei and the Laser Eyes.
 
Ruotsalaisen putiikkistudio Simogon liki mustavalkoisen pulmaseikkailun pelaaminen tuntuu siltä kuin päälle laskeutuisi paksu ja synkkä painajainen. Ja sieltä pitäisi jotenkin keksiä keino ulos.
 
Ilmaisu sekoittaa yhteen Shinji Mikamin selviytymiskauhupelin Resident Evil (1996) ja Alain Resnaisin psykodraamaelokuvan Viime vuonna Marienbadissa (1961). Kokonaisuus on omintakeinen, hillitty ja shokeeraavan tehokas.
 
Vähäeleinen tarinankerronta hahmottaa herkän mielenmaiseman lopullisen järkkymisen äärellä. Pulmat ovat armottoman vaikeita eli palkitsevia, mutta parasta on tulkinnallinen haaste.
 
Päällepäin peli saattaa vaikuttaa kauhulta, mutta se ei ole pelottava. Sen sijaan Lorelei and the Laser Eyes luikertelee kummittelemaan mielensopukoihin, liekö ikiajoiksi.
 
Johannes Valkola
 
Metaphor: ReFantazion estetiikka ammentaa animen perinteestä.
Metaphor: ReFantazion estetiikka ammentaa animen perinteestä. Kuva: Sega
 
Metaphor: ReFantazio
Kehittäjä: Studio Zero. Saatavilla: PC, PS4, PS5, Xbox Series. Testattu: PS5.
 
Pelialalla lukkiudutaan helposti samoihin sarjoihin ja tehdään niihin uutuusosia, etenkin Japanissa.
 
Persona-roolipelien maine ja menestys tiivistyvät ohjaaja Katsura Hashinoon, hahmosuunnittelija Shigenori Soejimaan ja säveltäjä Shoji Meguroon. Lisää olisi varmasti vaadittu, mutta he halusivat muuta.
 
Kolmikko perusti oman firman ja työsti seuraavaa teostaan peräti kahdeksan vuotta.
 
Fantasiaroolipeli Metaphor: ReFantazio syntyi kaipuuhuudosta ennennäkemättömiin haasteisiin. Ja sellainen se nimenomaan on: uusi ja ihmeellinen, puhdas ja pelottava.
 
Peli rinnastaa nykymaailman poliittisen ilmapiirin asenteet ja sudenkuopat sielukkaaseen satumaailmaan tavalla, joka huokuu pohjatonta mielikuvitusta ja ennakkoluulottomuutta.
 
Animen perinteestä ammentava audiovisuaalisuus osoittaa harvinaislaatuista ilmaisuvoimaa. Tiivis ja hiottu käsikirjoitus luo puolestaan moniulotteista kosketuspintaa pelihahmoihin, joiden kohtalot tulevat aidosti iholle. Heidän kanssaan hengaillaan, ja vietettyä aikaa arvostaa.
 
Tämä on mestarillinen, lumoava matka kohti tuntematonta.
 
Johannes Valkola
 
Playstation 1 -peleistä muistuttava karu grafiikka lisää Mouthwashingin häiritsevää tunnelmaa.
Playstation 1 -peleistä muistuttava karu grafiikka lisää Mouthwashingin häiritsevää tunnelmaa. Kuva: Critical Reflex
 
Mouthwashing
Kehittäjä: Wrong Organ. Saatavilla: PC.
 
Avaruusalukseen sijoittuvia kauhupelejä on tehty lukemattomia, mutta ei kyllä tällaista. Pienen ruotsalaisstudion luomasta PC-eksklusiivista tuli syksyllä viraalihitti, ja siitä on kirjoitettu The Washington Postin kokoisissa medioissa.
 
Huomio on ansaittua. Mouthwashing on kylmäävä, repivä, syvälle alitajuntaan pesiytyvä psykologinen kauhukokemus ja kokonaisvaltainen mestariteos. Vanhoista Playstation 1 -peleistä muistuttava karu 3d-grafiikka on varmasti osin tekijätiimin resursseista johtuva ratkaisu, mutta se sopii Mouthwashingiin täydellisesti ja lisää häiritsevää tunnelmaa entisestään. Musiikki ja muu äänimaisema istuvat niin ikään jokaiseen pelin hetkeen.
 
Ja käsikirjoitusta ei voi kuin ylistää. Johanna Kasurisen luomassa tarinassa avaruus-rahtialuksen viisihenkinen miehistö joutuu pahoihin ongelmiin kesken keikan. Alus vaurioituu kapteenin virheen vuoksi, ja apu on valovuosien päässä. Porukan jäsenten psyyke alkaa rakoilla henkisen kuormituksen alla.
 
Vastuut johtavat aina vain huonompiin valintoihin. Syyllisyyden tunteet ja pelot vievät yhä syvemmälle kohti pimeyttä. Painajaisiin tunkeutuvat niin kammottavasti haavoittunut kollega kuin aluksen omistavan jättikonsernin Polle-maskottikin.
 
Tarinassa hyödynnetään myös epälineaarista kerrontaa, kenties taitavammin kuin missään muussa videopelissä. Mouthwashing on lyhyehkö ja vain kourallisen puzzleja sisältävä pelielämys mutta elämys, jota ei välttämättä unohda koskaan.
 
Juho Typpö
 
The Rise of the Golden Idol sijoittuu vaihtoehtoiselle 1970-luvulle.
The Rise of the Golden Idol sijoittuu vaihtoehtoiselle 1970-luvulle. Kuva: Playstack
 
The Rise of the Golden Idol
Kehittäjä: Color Gray Games. Saatavilla: PC, PS4, PS5, Xbox One, Xbox Series, Switch, Android, iOS, macOS. Testattu: Switch.
 
The Rise of the Golden Idolin hienous ei ole suuri yllätys. Se on jatkoa The Case of the Golden Idolille, joka oli yksi vuoden 2022 yllätyshiteistä.
 
Vaihtoehtoiselle 1700-luvulle sijoittuva The Case of the Golden Idol oli etsiväpeli, jossa ratkottiin murhamysteerejä skenaario kerrallaan: hetkeen jähmettyneessä kohtauksessa oli yksi tai useampi ruumis, ja ympärillä lauma ihmisiä, joista jokainen liittyi tekoon. Tehtävänä oli selvittää tapahtumien kulku ympäristöä tutkimalla.
 
Kohtaukset etenivät vuodesta ja paikasta toiseen, mutta taustalla oli aina siirtomaasta ryöstetty mystinen kultainen patsas: sen eteen kuka tahansa oli valmis pettämään ja murhaamaan lisää valtaa ja voimaa haaliakseen.
 
The Rise of the Golden Idolissa eletään 1970-lukua. Murhia, vankilapakoja, huumekuolemia ja outoja onnettomuuksia alkaa tapahtua siellä täällä. Kaikella on taas yhteys kultapatsaaseen, jota himoitsevat monet eri tahot.
 
Peli on yhtä loistava kuin edeltäjänsä, jollei parempikin. Tallella ovat esimerkiksi persoonallinen graafinen tyyli sekä vaikeustaso, joka on hiottu juuri sopivanlaiseksi. Aivoja rassaa, mutta riittävällä tarkkaavaisuudella pulmat saa aina ratkottua. Tarina on jälleen hykerryttävän taitavasti rakennettu kudelma, ja tenhoa lisää kiehtova vaihtoehtomaailma.
 
Juho Typpö
 
Stellar Blade on paitsi vetävä toimintapeli, myös kritiikki nykyajan kauneusihanteita, robotismia, tekoälyä ja valtarakenteita vastaan.
Stellar Blade on paitsi vetävä toimintapeli, myös kritiikki nykyajan kauneusihanteita, robotismia, tekoälyä ja valtarakenteita vastaan. Kuva: Sony
 
Stellar Blade
Kehittäjä: Shift Up. Saatavilla: PS5.
 
Seksikäs ja sensuelli, kärkäs ja kantaaottava. Markkinoiden mielenkiintoisin kyberpunkpeli Stellar Blade on tapaus, joka viehättää vaarallisuudellaan.
 
Menetyksen mahdollisuuden aistii eteläkorealaisen toimintaseikkailun kaikista käänteistä.
 
Oli kyse sitten ihmiskunnalle lohduttomasta tarinankerronnasta, moniulotteisen virtaviivaisesta pelimekaniikasta tai oppia ja nöyryyttä vaativasta haasteesta, teos muistuttaa, että kaikki voi olla hetkessä ohi.
 
Viiltävän kaunis peli haluaa rangaista ja pistää pohtimaan kokemaansa.
 
Jopa sen niukkoihin asuihin sonnustautuneen, nukkemaisen androidpäähenkilön katsominen tuntuu väärältä ja vaaralliselta.
 
Kyseessä on yksi tämän hetken erikoisimmista ja rohkeimmista kritiikeistä nykyajan kauneusihanteita, robotismia, tekoälyä ja valtarakenteita vastaan. Tämä on eeppistä ja ikimuistoista scifiä parhaimmillaan. Se raflaa ja ravistelee.
 
Ihmisyys on ihanaa. Ja jollain hämmästyttävällä tavalla Stellar Blade pystyy välittämään sen kaiken koneellisuuden, tuhoutuneiden yhteiskuntien ja poispyyhittyjen kulttuuriensa keskeltä.
 
Johannes Valkola
 
Valbrace on yksi UFO 50:n viidestäkymmenestä eri pelistä.
Valbrace on yksi UFO 50:n viidestäkymmenestä eri pelistä. Kuva: Mossmouth
 
UFO 50
Kehittäjä: Mossmouth. Saatavilla: PC.
 
UFO 50 ei ole yksi peli, vaan 50 pelin kokoelma. Kyse ei ole WarioWare-tyylisistä minipeleistä. UFO 50 sisältää viisikymmentä täysimittaista videopeliä.
 
Hillitöntä. Kuten sekin, millä tavalla pelit on nivottu yhteen. Ne esittävät olevansa kuvitteellisen Ufosoft-nimisen peliyhtiön kuvitteelliselle LX-konsolille vuosina 19821989 tekemiä tuotoksia. UFO 50:n kehystarinassa nämä pelit löydetään pölyisinä varaston uumenista. Mukana on tasohyppelyjä, räiskintöjä, roolipelejä, seikkailuja, ajopelejä, puzzleja.
 
Jotkin peleistä voi läpäistä puolessa tunnissa, joihinkin saa kulumaan kymmeniä tunteja. Grimstone-roolipeli on esimerkiksi ensimmäisten Final Fantasyjen kokoluokkaa. Olen täysin ihastunut kauhuseikkailu Night Manoriin, roolipelimätkintä Valbraceen, sukellus-roguelike Porgyyn ja scifi-golfpeli Pingolfiin, muiden muassa.
 
Viiteenkymmeneen mahtuu toki heikompia esityksiä. Kaikki pelit myös emuloivat uskollisesti 80-lukua grafiikaltaan ja ääniltään, joten UFO 50 vaatii viehtymystä retrohenkiseen peliestetiikkaan. Silti se ei ole pelkkä boomereille kohdennettu nostalgiapläjäys. Kokoelman parhaat teokset henkivät tämän päivän pelintekijöiden taitoja, näkemystä ja innovatiivisuutta.
 
Kaiken huippu on se, kuinka pieteetillä tekijät ovat uppoutuneet kokoelman kantavaan teemaan ja sen metatasoihin. Yksittäisiin peleihin syventymällä voi oppia niiden keksityistä tekijöistä, heidän inspiraatioistaan ja unelmistaan. UFO 50:n uumeniin kätkettyjä salaisuuksia selvitellään tälläkin hetkellä Reddit-foorumeilla ja muissa pelaajayhteisöissä.
 
Indie-pelintekijöiden riemukas kekseliäisyys ja luova hulluus jaksavat yllättää vuodesta toiseen. UFO 50 on siitä paraatiesimerkki.
 
Juho Typpö

Balatro mainittu. Taisi olla virhe ostaa tuo Switchille :)

Switch 2 julkistettu virallisesti: https://muropaketti.com/pelit/peliu … sun-talta-uusi-kasikonsoli-nayttaa/

Oli minulla hetken Xbox serie S ja ps5. Möin ne pois, kun tajusin, että lojuvat täällä turhaan. On minulla vielä Xbox 360 ja jokunen win11 pc. Steamistä jokunen peli hankittuna, tosin jaksanut enää aikoihin niitäkään pelailla. Pelaan nykyään tietokoneilla, tableteilla ja kännylläkin, vain shakkia.

Ilahduttaa, että täysin kaupallinen Astro Bot on listalla. Astrohan oli se, mikä oli PS5 jo valmiina. Tuo on vain kaikilta osin pidemmälle viety mielikuvituksen ja värimaailma juhla. Koko ajan tulee vastaan toinen toistaan hienompia juttuja ja jokaisessa kentässä on aina joku oma gimmick. Lisäksi toki ne lukemattomat viittaukset pelimaailmaan noin muuten.