Media ja viihde ›

127 tuntia
 
Elokuva tarjosi melko eksoottisia maisemia näin suomalaisjurpon silmin, mikä vaikeutti samaistumista - jos alkuperäistä tositarinaa olisi mukailtu, olisi maisema ollut huomattavasti kotoisampi. Ja tosiaan, mielenkiintoisinta koko elokuvassa oli tuo tositapahtuma, jota mukailtiin. Franco kannatteli leffaa mainiosti ja repi rajatusta roolistaan irti kaiken mitä sai. Käsi kivenkin alla yksi vuoden tähänastisia positiivisia näyttelijäinsuorituksia.
 
* * * 1/2
 
Black Swan
 
Tätä olin vähän odottanutkin. Wrestlerin jälkeen odotukset olivat jo aika korkealla, vaan eipä pettänyt sittenkään. Tsaikovskin haamu leijui koko elokuvan ajan läsnä siinä missä Natalie Portman täytti ruudun. Tukahdutettu seksuaalisuus ja mielen järkkyminen oli nivottu erittäin onnistuneesti yhteen: todellinen Musta joutsen taisi olla lopulta taiteilija itse - asia, johon ei kyllä elokuvassa juuri viitattu. Jokin oli koko elokuvan ajan vähän vinossa, kallistuen kohti loppua ja nousten hurjaan liitoon. Tästä on hyvä jatkaa.
 
* * * * 1/2
 
E: ei spoilaillakaan enempiä. Luulin tapahtuneen olevan kaikkien tiedossa. Vähän tätä "Luke I'm your father"-osastoa...
 
E2: meni toiminnot sekaisin muutenkin

Shutter Island 3,5-4/5
 
Hypeen nähden itselle pienoinen pettymys. Odotin kauan tän kattomista, koska ajattelin että luvassa on jotain "hullutsuuttuujatappaa"-kauhutrilleri meininkiä. Onneksi ei ollut, siitä plussaa.
 
Itse elokuva oli hyvä, mutta ratkasu jopa hieman arvattavissa. Ei ihan samanlaista mindfuckia tullut, kuin esim. Mementossa. Kenties juuri se, että Mementon on katsonut, on taustatekijänä sille, että Shutter Islandin loppu oli vähän arvattavissa.
 
Kyllähän se silti "iski" ihan hyvin. Juoni toimii, elokuvan kesto on sopiva ja loppukin toimii. Viimeinen repliikki oli hieno ja sai miettimään. Di Caprio vetää elämänsä roolin.
 
Kaikenkaikkiaan hyvä ja toimiva leffa, mutta silti toi vähän mieleen Mementon, joka on mestariteos.

Secreterial: Shutter Island 3,5-4/5

 
Pitäiskin tää kattoo uudestaan, vaatii vaan semmosen sopivan mielentilan multa ainakin, että jaksaa keskittyä. Loistava leffa kuitenkin ja ihmettelen edelleen ettei Oscareissa huomioitu.
 
Tänään katoin ukkon luona ruokaa odotellessa digiboksilla nauhalla olleen The Amateurs nimisen elokuvan. Jeff Bridges sun muut suht tunnetut näyttelijät esittävät kaveriporukkaa joka saa ideakseen kuvata pornofilmin saadakseen rahaa. Ihan sopivan kevyt elokuva aikaa tappakseen ja muutaman kerran tuli hymähdeltyä joillekkin jutuille. Jeff Bridgesillä oli hieman Dudemaisia maneereja huomattavissa ainakin omaan silmään.
 
Eilen aloitin myös kattomaan Scott Pilgrim vs The Worldia, mutta arvosanaa tästä en voi antaa koska lopetin katsomisen kesken. Michael Cera on jokaisessa Superbadin jäleisessä rainassa meikäläistä ärsyttänyt läsnäolollaan eikä tää ollu poikkeus. Ehkä en muutenkaan kuulunut elokuvan kohderyhmään. Loppuun en aio kuitenkaan katsoa, vaikka olisi kuinka hyvä jonkun mielestä.

Thet: Michael Cera on jokaisessa Superbadin jäleisessä rainassa meikäläistä ärsyttänyt läsnäolollaan eikä tää ollu poikkeus.
 
Cera on kyllä hyvin pitkälti itse itsensä noissa rooleissaan. Siitä joko tykkää tai ei. Mua on kanssa ruvennut ärsyttämään.

juuso a: Cera on kyllä hyvin pitkälti itse itsensä noissa rooleissaan. Siitä joko tykkää tai ei. Mua on kanssa ruvennut ärsyttämään.
 
Sehän se siinä onkin ku se vetää aina samaa roolia. Tai jos sitä rooliksikaan voi kutsua jos on vain aina oma ittensä. Superbadissa se kuitenkin toimi täysillä.

juuso a: Cera on kyllä hyvin pitkälti itse itsensä noissa rooleissaan. Siitä joko tykkää tai ei. Mua on kanssa ruvennut ärsyttämään.
 
Vähän turhan tuttuja alkavat tosiaan Ceran maneerit olla mutta yllättävän hyvin miehen tähdittämät leffat ovat meikälle toimineet vaikka välillä ärsyttääkin tuo saman roolin vetäminen. Tuo Scott Pilgrim varsinkin oli aivan huikea kun sen männäiltana katsastin. Kasin voisin aivan hyvin heittää.

The Ghost Writer 4-4,5/5
 
Nerokas elokuva, joka pitää otteessaan koko 2-tuntisen kestonsa. McGregor vetää tyylikkäästä pääroolinsa ja Brosnan on hyvä ex-pääministerinä.
 
Juoni on hyvä ja hitaasti rakentuva palapeli pitää kyllä hyvin otteessaan. Musiikit luo hyvän tunnelman ja koko leffan ajan on sellanen hämärä/mysteerinen ja vähän painostava tunnelma. Toimii!
 
Kaiken kaikkiaan todella hyvä leffa politiikan maailmasta. Loppu oli hieno ja ehkä vähän yllättäväkin, vaikka jotain twistiä siihen osasikin odottaa.

Black Swan
 
Oli kyllä ihan mielenkiintoinen leffa. Joutsenlampi on balettina kyllä upea teos ja komea toteutus tuo Portmanin rooli balleriinana. Tuo ahdistuksen määrä kulissien takana ja edessä on tullut koettua näin sivullisena ihan oikeastikin ja aidolta näytti ruudulla. Komeaa jälkeä Aronofskyltä.
Vois katella huomenissa Unelmien Sielunmessun jälleen kerran.

Slumdog Millionaire
 
Musiikki tässä on kyllä ihan täyttä kackeldackelia, ja se saakelin rasittava Jai-Ho-renkutus oli varmasti osasyynä, minkä takia en viihtynyt kesän 2009 duunissani pitkään. Samaten liiallinen koikkelehtivan käsivarakameran käyttö on aina ärsyttänyt, käytettiin sitä sitten "taideleffassa" tai tällaisessa modernimmassa mainstream-pätkässä. Oikein annosteltuna se toimii levottomissa kohtauksissa, mutta tässä tapauksessa niin ei tosiaan ollut joka kerta. Hieman tuo käy sapettamaan kyllä, kun katsoo muita tuon vuoden Oscar-ehdokkaita samoista kategorioista.
 
Sitä mieltä olen tosin, että tarina ja leikkaus kulkevat kohtuullisen hyvin käsi kädessä. Koska katsojalle paljastetaan jo alussa, mihin tarina on lopulta menossa, homman nimi on kertoa hahmojen elämänvaiheet samaan tahtiin, kuin tietovisassa edetään. Transitiot eri kohtausten välillä on täten kerronnan kannalta tarkoin harkittuja, eikä itsetarkoituksellisesti poukkoilevia (*kröhfountainköh*). Stoori itsessään ei meikäläistä koskettanut syvältä, mutta toisaalta en kokenut leffantekijöiden vittuillenkaan katsojalle. Edes lopun Bollywood-tribuutti ei häirinnyt, koska se oli osa lopputekstejä, ja elokuva itsessään oli loppunut jo siihen pusukuvaan.
 
Viimeinen tuomio: ihan katottava. Hiukkasen yliarvostettu, mutta ei jaksa vittuuntuakaan, kun vuoden 2008 paras leffa ei edes ollut ehdolla siinä kategoriassa. Danny Boylen huonoin leffa on edelleen Sunshine.
 
***/**** ja marginaalinen suositus.

District 9
 
"Ajattelevan miehen scifiä", vai miten se on. Ooh, vertauskuvia, viisi tähteä! Läpinäkyvää apartheid-saarnaa ei oltaisi voitua nuijia enää yhtään kovempaa katsojan päähän, ja alkoihan se käsivarakuvauskin hiertää loppua kohden ihan tosissaan. Muuten ihan katsottava, mutta valitettavan yhdentekevä toimintarymistely.
 
Sama porukka voisi seuraavaksi väsätä allegorisen kertomuksen alieneista, jotka laskeutuvat 1940-luvun Saksaan ja ajetaan keskitysleireille. Elokuvassa sitten puhuttaisiin paljon siitä, miten väärin se on. Oscar-menestys olisi käytännössä väistämätöntä.

Swan: Sitä mieltä olen tosin, että tarina ja leikkaus kulkevat kohtuullisen hyvin käsi kädessä.
 
Pari hyvin toteuttua siirtymää kyllä leffassa oli, mutta itseä vähän ällöttää tuo leikkaustapa, jossa kaikki väännetään rautalangasta takautumien kautta. Saatetaan usempaankin kertaan näyttää sama tapahtuma ihan vain muistin virkistykseksi.
 
Toisaalta onhan se hankalaa, kun leffassa oli keskinkertaiset näyttelijät, niin aikaisempien tapahtumien "muistelu" ja myöhempien kohtauksien taustojen pohjustaminen ei onnistu henkilöhahmojen reaktioiden ja dialogin kautta.
 
Lisäksi tuossa leikkauksessa häiritsi ajoittainen musiikkivideomainen ote ja yleinen sekavuus. Välillä kun olisi pitänyt ehdottomasti olla pitempää kohtausta ja kuvaa, niin ei muuta kuin seuraavaan kohtaukseen. Voi tietenkin olla, että aikarajoitus puski päälle...

juuso a: Cera on kyllä hyvin pitkälti itse itsensä noissa rooleissaan. Siitä joko tykkää tai ei. Mua on kanssa ruvennut ärsyttämään.
 
Ketäpä ei? Scott Pilgrimissä varsinkin ärsytti niin hitosti ton kaverin "näytteleminen". Muutenkin koko leffa oli omaan makuun melko huono. En ole ikinä nukahtanut elokuvaa katsoessa, mutta Pilgrimin kanssa se oli lähellä. Ja kaiken huipuksi katsoin sen illalla joskus yhenksän aikoihin.
 
Toisaalta Steven Seagal on aina elokuvissa oma itsensä ;)

Secreterial: Ketäpä ei? Scott Pilgrimissä varsinkin ärsytti niin hitosti ton kaverin "näytteleminen".
 
Meillä kävi kaverien kanssa tuon leffan kohdalla niin, että kun huomasimme kuka onkaan pääosassa, niin loppui pätkän katselu siihen. Ärsyttävän tapettavan oloinen pallinaama.

Ceraa "ärsyttävempi" on se Jesse Eisenberg. Adventurelandin nyt pystyi katsomaan läpi mutta jokin tuossa näyttelemisessä tai pikemminkin olemattomassa näyttelemisessä häiritsee. Sama Zombielandissa.

Rhapa: Ceraa "ärsyttävempi" on se Jesse Eisenberg.
 
Eissss... Tämä kekkuli on toinen ärsyttävyys. Junan alle molemmat. Mutta jos sitä palaisi aiheeseen...
 
Tron Legacy
 
Visuaalisesti päräyttävä pätkä ja musiikitkin kunnossa kun Daft Punk on asialla. Juoni nyt on vähän mitä on ja mitään muutakaan syvällistä on turha hakea, mutta taidolla toteutettua ryminää löytyy senkin edestä. Jeff Bridges on miees. Kyllähän tätä katsoessa hyvin viihtyi ja tunsi olonsa taas kahdeksanvuotiaaksi.
 
8/10
 
--
 
Leaves Of Grass
 
Edward Norton vetää tuplaroolin proffana ja tämän ganjaa kasvattavana junttiveljenä. Ihan hauska leffa, mutta ei tästä toisaalta hirveästi jäänyt päähänkään. Kerran katsottava ja sen jälkeen unohdettava elokuva, jonka pelastaa Nortonin hyvä roolityö.
 
7/10

Milkop:
 
Tron Legacy
 
Visuaalisesti päräyttävä pätkä ja musiikitkin kunnossa kun Daft Punk on asialla. Juoni nyt on vähän mitä on ja mitään muutakaan syvällistä on turha hakea, mutta taidolla toteutettua ryminää löytyy senkin edestä. Jeff Bridges on miees. Kyllähän tätä katsoessa hyvin viihtyi ja tunsi olonsa taas kahdeksanvuotiaaksi.
 
8/10

 
Tämän katsoin myös. Oikeestaan Milkopin kanssa ihan samaa mieltä. Juoneen ehkä olisi voitu edes vähän keksiä jotain vähemmän ennalta-arvattavaa. Aika varman kaavan mukaan mentiin. Visuaalisesti hieno kyllä ja musiikit tosiaan kruunas tän.
 
***

Näkymätön Elina 4/5
 
Klaus Härön esikoisohjaus, ja oikeen onnistunu oliki. Kerto siis ruotsinsuomalaisesta pikkutytöstä, jonka isä on kuollu, ja jonka opettaja pakottaa koulussa puhuun pelkästään ruotsia. Sijottu vissiin 50-luvulle. Hyvä "kastinki" kaiken kaikkiaanki, mut etenki Bibi Andersson vittumaisena johtajaopettajattarena jäi hyvin mieleen. Loppuratkasua ny ei ollu kovinkaan vaikee arvata, mut oikeen hyvä leffa siitä huolimatta, voin suositella. Löytynee Yle Areenasta vielä tän viikollopun ajan, joseio telkkua, tai muuten menny ohitte.

Black Swan
 
Hieno elokuva siitä, kuinka liiallinen kunnianhimo ja täydellisyyteen pyrkiminen voi johtaa hulluuteen. Elokuvan loppu oli mahtava, ja hetken aikaa sitä vain tuijotti ruutua hiljaa.
 
Ensimmäinen tunti oli omaan makuun hieman tylsähkö, mutta rakensi hyvin pohjaa elokuvalle. Loppu olikin sitten melkosta hulluuden karnevaalia. Jossain vaiheessa tuntui, että karkaakohan homma käsistä, mutta onneksi "hulluus" pysyi sillä tavalla hyvin hallussa, että ei mitään kauhuleffaa saatu lopusta.
 
Portman veti hyvän roolin ja Kunis on vaan aina yhtä mukavaa katseltavaa ;)
 
Saahan tuo leffa ajattelemaan ja miettimään, että kuinka pitkälle voi täydellisyyteen pyrkiminen johtaa. Hyvä elokuva, ei siinä!
 
3,5-4/5

Paranormal Activity
 
Lopulta suorruin piipahtamaan tämänkin elokuvan parissa - elokuvan, jonka hype oli ilmestyessään vähän liikaa. Eikä siinä, aikoinaan Blairin noita kauhutti leffateatterissa mukavasti, vaikka metsä itselle niin kovin tuttu paikka olikin, Suomessa kun ollaan. Paranormal Activity sen sijaan iski lapsuuden pelkoihin: mitä jos kotona onkin jotain "ylimääräistä". Tiedon rajamailla -kirjan lukeminen ala-asteikäisenä jätti siis pysyvät jäljet psyykeeseen - ja tällaiset kokemukset nostavat ne aina pinnalle.
 
Yksin pimeässä näytöltä luurit päässä katsottuna oli leffakokemus karmiva. Täyden heittäytymisen se tosin vaati, minkä lisäksi täytyi antaa armoa käsikirjoitukselle, joka toimi kauhunnostatusmielessä moitteetta, mutta joka hölmöili dialogissa aika lailla. Lopulta sarka palkittiin oikeasti pelottavalla tavalla, joka jätti varsin epämiellyttävän olon - ristiriita velloo kysyessäni itseltäni, haluaisinko koskaan kokea jotain tällaista, jossain muodossa.
 
Jos ei paria uskottavuusongelmaista kohtausta lasketa lukuun, on Paranormal Activity helposti yksi 2000-luvun parhaita kauhuelokuvia, ellei jopa paras. Riisuttuna se antaa mielikuvitukselle hyvin liikkumavaraa, ja lyhkäisyydessään ei sisällä juurikaan perusteettomia kohtauksia. Kotona on tänä yönä taas vähän pimeämpää.
 
* * * *