Media ja viihde ›

Aalimupina: Mun mielestäni ammattiopinnot ovat olleet täynnä sekundaarisiin seikkoihin tuijottavia besserwissereitä.
 
Tämä on myös mun suppea kokemukseni asiasta.
 
Ei toki yleistettävissä eikä todellakaan muuta kuin hyvin suppea.

Diamond Daven sanoin; "we.re a one trick pony. It,s a hell of a trick, but there.s only one".
 
Voice of Finland kisassa on harvoja solisteja, joilla on edes aavistus jostain "trickistä". Saara Aalto ei vielä kuulu niihin , joilla se on. Herranen ja Härmä kuuluvat, mutta edes mielestäni kisan kovin luu Aki Louhela ei omaa temppua taskussaan.
 
Kun omaa tempun, voi olla David Lee Roth, Steven Tyler tai David Coverdale.
 
Kun ei omaa, voi olla Pentti Hietanen tai Saara Aalto.

sirdickyj: Kun omaa tempun, voi olla David Lee Roth, Steven Tyler tai David Coverdale.
 
En näemmä ole trickien ystävä mitä tähän kolmikkoon tulee.

Erään vanhan pultsarin kanssa keskusteltiin aikanaan muistaakseni hurriganesista ja hän mielestäni kiteytti hyvin rockin olemuksen: Jos et osaa, vedä kovaa. Jos osaat vedä kovempaa!

sirdickyj: Diamond Daven sanoin; "we.re a one trick pony. It,s a hell of a trick, but there.s only one".
 
Voice of Finland kisassa on harvoja solisteja, joilla on edes aavistus jostain "trickistä". Saara Aalto ei vielä kuulu niihin , joilla se on. Herranen ja Härmä kuuluvat, mutta edes mielestäni kisan kovin luu Aki Louhela ei omaa temppua taskussaan.
 
Kun omaa tempun, voi olla David Lee Roth, Steven Tyler tai David Coverdale.
 
Kun ei omaa, voi olla Pentti Hietanen tai Saara Aalto.
 
Tää oli hyvin kiteytetty.
 
Ammattiopinnot eivät valitettavasti useinkaan keskity tuon "trickin" löytämiseen. Vaan siihen, että opitaan soittamaan/laulamaan eri tyylejä tyylinmukaisesti. Toki poikkeuksiakin voi olla, mutta yleinen käsitys tylsästä "konsamuusikosta" pitää mielestäni hyvin paljolti paikkansa. Helkkarin kovia soittajia opistoista tulee, mutta harvoin mitään sykähdyttävää... Itsekin olen ko. laitoksia kolunut melkein 10 vuotta.
 
Toki niiden pyrkimys tuottaa monipuolisia soittajia/laulajia markkinoille on ihan perusteltua. Maailma tarvitsee myös Penttiä ja Saaraa.
 
Olipas Pentti Hietasen veto Burnista kamalaa kuunneltavaa.

jazzmies: En näemmä ole trickien ystävä mitä tähän kolmikkoon tulee.
 
Se on helppoa uskoa jos kuulee Saara Aallossa ja Pentti Hietasessa hyvyyden ja Glenn Hughesissa miehen jonka asia hukkuu tekniikoihin ja tyylilajeihin.

Aalimupina: Tää oli hyvin kiteytetty.
 
Ammattiopinnot eivät valitettavasti useinkaan keskity tuon "trickin" löytämiseen. Vaan siihen, että opitaan soittamaan/laulamaan eri tyylejä tyylinmukaisesti. Toki poikkeuksiakin voi olla, mutta yleinen käsitys tylsästä "konsamuusikosta" pitää mielestäni hyvin paljolti paikkansa. Helkkarin kovia soittajia opistoista tulee, mutta harvoin mitään sykähdyttävää... Itsekin olen ko. laitoksia kolunut melkein 10 vuotta.
 
Toki niiden pyrkimys tuottaa monipuolisia soittajia/laulajia markkinoille on ihan perusteltua. Maailma tarvitsee myös Penttiä ja Saaraa.
 
Olipas Pentti Hietasen veto Burnista kamalaa kuunneltavaa.
 
Ammattiopinnoissa ei ole mitään vikaa. Oikeesti.
 
Eikä tuota "trickiä" voi opiskella.
 
Kappaleet joita esittää, pitää omistaa. Ja sitä on rockin potku. Ja koska Jazzmies ei ymmärrä sitä, hän on Jazzmies eikä Rockmies.

sirdickyj: Se on velppoa uskoa jos kuulee Saara Aallossa ja Pentti Hietasessa hyvyyden ja Glenn Hughesissa miehen jonka asia hukkuu tekniikoihin ja tyylilajeihin.
 
Saara Aalto on teknisesti kyllä mainio, mutta karisma puuttuu mun mielestä. Glenn Hughesista sen verran, että vaikka miehen aikaisesta Purplesta diggailen kovastikin, niin aikalailla yli hilseen menee ne California Jamin kiljunnat. Pahimpana ehkäpä Mistreatedin outro, ääääääääääääää!

sirdickyj: Ammattiopinnoissa ei ole mitään vikaa. Oikeesti.
 
Ei varsinaisesti. Joskus on. Joskus voi kestää jonkin aikaa, että saa oman äänensä kuulumaan kaiken sen opitun alta.
 
Laulajien puolella olen kuullut joskus jonkinasteisesta lyttäämisestä opettajan toimesta, mutta kyse voi olla myös laulajien "herkkyydestä". "Laula niinqu mä laulan tai muuten oot paska laulaja" -tyyppistä settiä lievemmässä muodossa opettajan suusta.
 
Eikä tuota "trickiä" voi opiskella.
 
Ei voikaan, mutta sen voi ehkä löytää elämänsä varrella. Jotkut voivat myös auttaa sen löytämisessä. Voi olla, että toisilla vain on se ja toisilla ei, tästä ei varmaankaan ole mitään empiiristä tutkimusta...
 
Kappaleet joita esittää, pitää omistaa. Ja sitä on rockin potku. Ja koska Jazzmies ei ymmärrä sitä, hän on Jazzmies eikä Rockmies.
 
HAH HAH ;D

Aalimupina: Onko Suomessa hirveästi muita kuin räkälöitä... Artisti tarvitsee tunnettavuutta, usein pitää mennä kansan pariin soittamaan, jotta kansa oppisi tykkäämään. Ei Suomessa millään stadionkeikoilla itteänsä elätä.
 
Mun mielestäni räkäläkeikat ja omien unelmien toteuttaminen ei sulje toisiaan pois. Minusta tuo on aika ylimielistä ajattelua.
 
Aika samaa mieltä olen. Keikkapaikkoja Suomessa jotka eivät ole räkälöitä (puhutaan siis sisäkeikoista):
 
- Urheiluhallit
- Konserttisalit
- Teatterit
- Parhaat Jazzklubit (esim. konserttisalien yheydessä)
- Tavastia
- Nosturi
- Virgin Oil
- Circus
- Teatria
- Rytmikorjaamo
- Pakkahuone
- Tampereen Klubi
- Turun Klubi
- Hullu Poro Areena (tietyllä varauksella)
- Muita???
 
Aika vähänhän noita on, varsinkin kun aika harvat kiertävät konserttisaleja tai teattereita, puhumattakaan urheiluhalleista. Kyllä Abreut ja Tuiskut on noiden ulkopuolella aika monissa paikoissa käyneet. Mutta jos räkälöiden esiintuojalla itsellään ei ole nimeksikään rundauskilometrejä niin aika vaikeatahan sitä on silloin tietää, mistä puhuu.
 
Se mitä Saara Aallon esiintymiseen tulee, niin veto oli huikea eikä jättänyt kylmäksi. Laulaminen, liikkuminen, ääntäminen, kaikki. Se reaktio "kritiikkiin" vain ihmetyttää todella paljon, ja toivottavasti ei kerro itse ihmisestä tai hänen asenteestaan.
 
Mutta on paljon kovemmat ja isommatkin artistit laulaneet Euran Osmantuvassa.

sirdickyj: Rock on plekkää muotoa, ja esitystapaa.
 
Rock on musiikkia, missä on omat tunnistettavat tyylipiirteensä kuin kaikissa muissakin taidekulttuurin ilmentymissä. "Sisältäpäin" tarkasteltuna oma kulttuurinlaji alkaa helposti tuntua niin mahdottoman tärkeältä ja erikoislaatuiselta. Vähän kun tarkastelee musiikkia mukavuusalueensa ulkopuoleltakin, saattaa alkaa tunnistaa kyvykästä tekemistä ja jopia hyviä kappaleita. Muuten se jää esteettisen ihmettelyn tasolle.

jazzmies: Rock on musiikkia, missä on omat tunnistettavat tyylipiirteensä kuin kaikissa muissakin taidekulttuurin ilmentymissä. "Sisältäpäin" tarkasteltuna oma kulttuurinlaji alkaa helposti tuntua niin mahdottoman tärkeältä ja erikoislaatuiselta. Vähän kun tarkastelee musiikkia mukavuusalueensa ulkopuoleltakin, saattaa alkaa tunnistaa kyvykästä tekemistä ja jopia hyviä kappaleita. Muuten se jää esteettisen ihmettelyn tasolle.
 
Tästä samaa mieltä. Omien kokemusteni perusteella esimerkiksi koulutus ei kuitenkaan lähellekään aina vapauta "esteettisten" (pitäisi todennäköisesti puhua tyylillisistä ja tarkoittanet tyyliä) , ominaispiirteiden hallitsevuudesta. Päin vastoin, oikeasta mausta ja oikeaan makuun perustuvista ratkaisuista saattaa tulla entistäkin hallitsevampia kouluttautumisen myötä ts. koulutus sosiaalistaa näkemeään tai kuulemaan "oikean" maun värittämän sabluunan läpi. Tämän ilmiön olemassaolo ei tarkoita, etteikö koulutus olisi hyödyllistä, mutta etenkin tästä syystä tyylillisten seikkojen tiedostaminen ja pohtiminen ei ole toisarvoista.

jazzmies: Rock on musiikkia, missä on omat tunnistettavat tyylipiirteensä kuin kaikissa muissakin taidekulttuurin ilmentymissä. "Sisältäpäin" tarkasteltuna oma kulttuurinlaji alkaa helposti tuntua niin mahdottoman tärkeältä ja erikoislaatuiselta. Vähän kun tarkastelee musiikkia mukavuusalueensa ulkopuoleltakin, saattaa alkaa tunnistaa kyvykästä tekemistä ja jopia hyviä kappaleita. Muuten se jää esteettisen ihmettelyn tasolle.
 
Tietenkin. Mutta rock on just se musiikinlaji jossa on kaikkein tiukkapipipoisinta sen suhteen että mitä saa vetää. On ensiksi arvostettavaa olla yhden asian mies, mutta sitten kun sitä yhden asian miestä pyydetään vetämään sitä asiaansa johonkin mukavuusalueensa ulkopuolelle, se asia pitäiskin hävitä. Ja olla tyylinmukainen.
 
Kuten Yngwien "Red house" tulkinta. En laita linkkiä, katsokaa joka haluaa.
 
Vain blues on rockia ahdasmielisempää mun kokemuksen mukaan.
 
Mutta rockin potkua ei pidä sekoittaa tuohon asiaan.

sirdickyj: Mutta rockin potkua ei pidä sekoittaa tuohon asiaan.
 
No näin. Jos nyt mausta ja tyylistä puhutaan jonkinalaisena "pintana" siitä irrallaan, joka on puhtaasti substanssiin kuuluva asia, niin minusta se "potku" nimenomaan on sitä itseään, musiikkia.
 
Tämä menee kyllä nyt ihan sivuraiteille, on aika epärokkia, ja varmaan helposti leimattavissa besserwisseristiseksi diletantteiluksi ellei akateemiseksi höpsismiksi, mutta olen silti tässä miettinyt, että voisiko filosofisesta "hiljaisen tiedon" käsitteestä olla hyötyä tässä rock-asiassa, kun tuntuu, että rockissa on aika paljon sellaista jonka selittäminen on vaikeaa ja joka ei niihin olemassaoleviinn musiikin käsitteellstämisen käytäntöihin taivu ja tallennu ja josta silti vaan tietää että on kuitenkin erittäin oleellista.
 
Ihmisillä on siis paljon tietoisuutta, jota he eivät osaa ilmaista, mutta joka näkyy heidän toiminnassaan erilaisina tapoina, rutiineina, käytäntöinä ja tuntemuksina. (...)Hiljaisella tiedolla on monia merkityksiä, mutta yleisesti sillä tarkoitetaan intuitiivista, ei-sanallista tietämystä, joka karttuu ihmisille toiminnallisen kokemuksen kautta. Hiljainen tieto on ei-propositionaalisen tiedon laji, jossa tietäminen perustuu tunteeseen tai vakuuttuneisuuteen tietämisestä ja jonka perusteita ei voida määritellä vakuuttavasti sanallisesti.
http://kans.jyu.fi/sanasto/sanat-kansio/hiljainen-tieto

sirdickyj: Tietenkin. Mutta rock on just se musiikinlaji jossa on kaikkein tiukkapipipoisinta sen suhteen että mitä saa vetää.
 
En näkisi asiaa ihan noin vaan Eddie Van Halenin sanoinrock on: "12 nuottia.Tee niillä mitä lystäät". Jos haetaan tiukkapipoisuutta ja musiikillisia rajoitteita ja sääntöjä niin klassinen musiikki on tässä ihan omassa sarjassaan.Siis noin yleensä.
 
Toki joka musiikinlajista löytyy puritaaneja ja tiukkapipoisuutta - sitä en kiellä.Tulee vaan mieleen kun joku vanhemman polven iskelmälaulaja moitti rock-bändiä siitä ,että solistin pitää olla edessä keikalla ja ei voi esiintyä bändin nimellä vaan solistin nimi pitää mainita erikseen.Että silleen.

Askr: No näin. Jos nyt mausta ja tyylistä puhutaan jonkinalaisena "pintana" siitä irrallaan, joka on puhtaasti substanssiin kuuluva asia, niin minusta se "potku" nimenomaan on sitä itseään, musiikkia.
 
Tämä menee kyllä nyt ihan sivuraiteille, on aika epärokkia, ja varmaan helposti leimattavissa besserwisseristiseksi diletantteiluksi ellei akateemiseksi höpsismiksi, mutta olen silti tässä miettinyt, että voisiko filosofisesta "hiljaisen tiedon" käsitteestä olla hyötyä tässä rock-asiassa, kun tuntuu, että rockissa on aika paljon sellaista jonka selittäminen on vaikeaa ja joka ei niihin olemassaoleviinn musiikin käsitteellstämisen käytäntöihin taivu ja tallennu ja josta silti vaan tietää että on kuitenkin erittäin oleellista.
 
http://kans.jyu.fi/sanasto/sanat-kansio/hiljainen-tieto
 
Toi on 100% asiallinen määritelmä.
 
Ja sen ruumiillistuma on J Karjalainen. Suomen Neil Young, joka on jalostanut ainoan osaamansa tempun siten että saa sen tempun avulla anteeksi aika helvetin paljon musiikillisia "väärinmenemisiä".
 
On olemassa vain "Temppu" mutta sen tekemistä ei voi näyttää kenellekään. Onneksi. Jos voisi, maailmaa kiertäisi tälläkin hetkellä useita The Beatlesin tasoisia artisteja.

sirdickyj: Tietenkin. Mutta rock on just se musiikinlaji jossa on kaikkein tiukkapipipoisinta sen suhteen että mitä saa vetää.
 
Sano että tuoli läppä, pliidis!

jazzmies: Sano että tuoli läppä, pliidis!
 
Kui? Ei varmasti ollut.
 
Rockhommathan on mitä ahdasmielisimpiä. Jos on esim. lätkälapa kitarassa eikä Les Paul niin Mike Monroe ei ota bändiin.
 
Tai jos soittaa nopeesti niin ei ole blues.
 
Tai meepäs linkkaamaan Yngwien Red House tonne roots-puolelle, niin blusnatsit järjestää hätäkokouksen.

http://forum.gon.com/attachment.php … d=615781&stc=1&d=1313165072
 
eipä mulla muuta.

sirdickyj: Kui? Ei varmasti ollut.
 
Sehän tässä pelottavaa onkin. Meillä ammattimuusikon koulutuksessa kyllä käymme läpi musiikin tyylejä rikastuttavana ja yleissivistävinä opetussisältönä, mutta kaiken sen tarkoituksena on luoda musiikkia tuleville kuuntelijasukupolville leivänhankkimisen ohessa.