Media ja viihde ›

Elefanttimies ja seuraava kohtaus...
 
MERRICK
___(earnestly)
__Well, it's a lovely bedroom. What
__do you call that thing above the
__bed?
 
____TREVES
__That's a canopy, John.
 
____MERRICK
__Ohhh...
 
____TREVES
__How is your tea, John?
 
____MERRICK
__It's very good. I'm enjoying my
__visit with you very much. It's so
__very kind of you to have me as a
__guest in your home. I'm sorry I
__made a spectacle of myself.
 
____TREVES
__Not at all, John.
 
____MERRICK
__I love the way you've arranged your
__pictures on the mantlepiece. Is that
__the way it's done in most houses?
 
____TREVES
__Oh yes.
 
____MERRICK
__Who are they of?
 
____TREVES
__Oh, our relatives... the children.
 
____MERRICK
__The children! May I see?
 
____TREVES
__Of course.
 
Treves goes to the fireplace and takes down a few pictures. He
hands a picture of the girls to Merrick.
 
____MERRICK
___(as if looking at an icon)
__The Children. Where are your
__children
 
____TREVES
__Oh, they're gone for the day...
__with friends.
 
____MERRICK
___(the word gives him pleasure)
__Friends. Ah yes, friends! How nice.
 
____ANNE
__And here is one of Frederick's
__mother.
 
____MERRICK
__How lovely.
 
____TREVES
__Yes.
 
____ANNE
__And here are my mother and father.
 
____MERRICK
__They have noble faces.
 
____ANNE
___(a cord is struck)
__I've always thought that myself.
 
____MERRICK
__Oh, yes.
 
Merrick sets the picture down carefully.
 
____MERRICK
___(ever so timidly)
__Would you... would you like to
__see my mother?
 
____TREVES
___(startled)
__Your mother?
 
____MERRICK
__Here.
 
He reaches into his cloak and brings out the small portrait of
the beautiful woman. Treves is absolutely amazed. Merrick
gently hands the picture to Anne.
 
____ANNE
__Oh... why Mr. Merrick she's beautiful.
 
____MERRICK
__She has the face of an angel ...
__She was an angel. She was so kind
__... so kind to me. it's not her
__fault, for in the fourth month of
__her maternal condition she was knocked
__down by an elephant. I'm sure I
__must have been a great disappointment
__to her.
 
____ANNE
___(visibly touched)
__Oh no, Mr. Merrick. No. No son
__as loving as you are could ever be
__a disappointment.
 
____MERRICK
__If only I could find her. If only
__she could see me now, here, with
__such lovely kind friends. You, Mrs.
__Treves, and you, Mr. Treves. Then
__maybe she would love me as I am.
__I've tried to hard to be good.
 
At this, Anne is so extremely touched that she begins to cry.
She tries to hold it in, but to no avail. She reaches a hand
out to Merrick and he takes it. He tries to comfort her.
 
____MERRICK
__Please... please...
 
But Anne goes on, as Treves, in wonder, watches her and Merrick
locked together in the communication of intense sympathy.

Ai niin nyt muistinkin... Roman Polanskin 1992 ohjaaman Bitter Moonin lopussa kyllä joskus jouduin samaisen tunnekuohun valtaan ja taas siinäkin oli elokuvan soundtrackilla vahvin vaikutus jonka oli tehnyt itse kukapa muu kuin Vangelis.

The Straight Story saa aina tipan linssiin. Niiiin kaunis elokuva.
Lisää haikeutta tuo vielä Alvin Straightia näytelleen Richard Farnsworthin ikävä kohtalo.

Yleensäkin itseä liikuttaa jotenkin enemmän leffoissa semmonen perinteinen rohkeus, uhrautuminen ja hyvän voitto pahasta.
 
Totta. Mm. Rautanaamion lopussa kohtaus jossa musketöörit juoksevat sitä käytävää pitkin, eikä kukaan tohtisi ampua, ja eräs heistä sanoikin että "Ihailtavaa rohkeutta" tjsp. Siinä oli melko liikuttava kohtaus.

Badding, Rentun Ruusu, Sibelius, Crow, Crow 4, Saksikäsi Eetu... ei tuu nyt muita äkkiseltä mieleen.
 
Tässä on sellasia jotka vetää herkäksi varsinkin jos pikku töhnässä katsoo.

The Straight Story saa aina tipan linssiin. Niiiin kaunis elokuva.
Lisää haikeutta tuo vielä Alvin Straightia näytelleen Richard Farnsworthin ikävä kohtalo.
 
Sullon mun luonto. Takuuvarma vollotus viimeistään siinä kun ne jäärät istuu terassilla. Harry Dean Stanton tekee pienestä roolista ison. Viisas leffa jossa ei ole yhtään turhaa vuorosanaa, roolihahmoa tai kuvaa. Myös Spacekin parhaita töitä. Tämä elokuva pääsi neljäntenä mun top3-leffalistalle. Se on saavutus se.
 
Hemmetti, alkaa itkettää kun ajatteleekin vaikka istun konttorissa ja Motörhead soi.

Kyyneleet tuntuu tulevan ihan väärissä paikoissa aina. Ei oikeastaan ikinä missään surullisissa kohtauksissa vaan jossain ihan vammaisissa kuten siinä kun Gandalf saapuu Kontuun kärryillään ja maisemia kuvaillaan.
 
Täsmälleen sama juttu tiiätkö. Ylipäänsä niissä maisemakuvissa liikutuin useammankin kerran. Liikutuin myös jotakin jenkkiläistä hääsarjaa katsoessani kun pari sai toisensa. Oisko se ollu unelmahäät. :D
 
Tämä nyt ei ole elokuva, mutta viimeksi liikutuin oudossa tilanteessa, kun kotipaikkakunnallani oli Karting-kisat ja katsoin kun pikkupojat kisaili toisiaan vastaan.
 
Siihen ei kyllä kummosia ärsykkeitä tartte. On tuo mielenlaatu niin outo.

Elefanttimies ja seuraava kohtaus...
 
Tuo kyllä ja se (muistaakseni lopussa tuleva) "I am not an elephant! I am not an animal! I am a human being! I am a man!" -kohta.
 
Lisäksi Schindlerin Listan ja Unelmien Sielunmessun lopussa on ollut kyynel lähellä.
 
Ja koko Commandon ajan.

Hopeanuolessa tuli ainakin lapsena vollotettua ihan huolella.

Totta. Mm. Rautanaamion lopussa kohtaus jossa musketöörit juoksevat sitä käytävää pitkin, eikä kukaan tohtisi ampua, ja eräs heistä sanoikin että "Ihailtavaa rohkeutta" tjsp. Siinä oli melko liikuttava kohtaus.
 
Haha, itse taas aloin väkisin nauramaan. Niin surkeasti tehty, oksettavan siirappinen, kunnia ja kuolema-tyylinen ällötys.
 
"Magnificent courage!" Eii ssäättänää.
 
EDIT:
 
Okei, oli ehkä vähän ilkeästi sanottu. Ei ollut siis henkilökohtaisesti kehenkään kohdistettu, itse en vain voi sietää tuon tyylisiä kohtauksia. Väkisin nousee suupielet kuin Jokerilla ikään.

Haha, itse taas aloin väkisin nauramaan. Niin surkeasti tehty, oksettavan siirappinen, kunnia ja kuolema-tyylinen ällötys.
 
"Magnificent courage!" Eii ssäättänää.
 
EDIT:
 
Okei, oli ehkä vähän ilkeästi sanottu. Ei ollut siis henkilökohtaisesti kehenkään kohdistettu, itse en vain voi sietää tuon tyylisiä kohtauksia. Väkisin nousee suupielet kuin Jokerilla ikään.
 
Minä taas kuulun niihin jotka tuollaisesta meiningistä digaa pirusti.. Ainoa överiepiikkaa parempi asia on enemmän överiepiikkaa.
 
E: Toiset nauttivat punkista, jotkut vaativat korvilleen överifreeprogea.. Hieman samanlainen juttu.

Hopeanuolessa tuli ainakin lapsena vollotettua ihan huolella.
 
Sehän on klassikko ja varsinkin se teemabiisi on jo itsessään niin surullisen kuuloinen teemabiisi.
 
Mutta oli leffa kuin leffa tai sarja kuin sarja niin kohtausten aikana syntyvät tunnereaktiot ovat melkeinpä täysin kiinni sen taustalle tehdystä musiikista ja varsinkin huono/köyhä soundtrack voi pilata hyvän elokuvan joka on sinällään sääli.

Gladiaattorin loppu on ainakin yksi niistä.
Yleensä kaikki lässyt romanttiset komediat tuppaa liikuttamaan, esim. Kate And Leopold.
Viimeksi In Good Company, jonka katsoin tänään. Varsinkin elokuvan loppu.

The Straight Story saa aina tipan linssiin. Niiiin kaunis elokuva.
Lisää haikeutta tuo vielä Alvin Straightia näytelleen Richard Farnsworthin ikävä kohtalo.
 
Thanks for the tip... Pitääkin katsastaa tuo raina.

"You died on a Saturday morning. And I had you placed here under our tree. And I had that house of your father's bulldozed to the ground. Momma always said dyin' was a part of life. I sure wish it wasn't.
 
Little Forrest, he's doing just fine. About to start school again soon. I make his breakfast, lunch, and dinner every day. I make sure he combs his hair and brushes his teeth every day. Teaching him how to play ping-pong. He's really good. We fish a lot. And every night, we read a book. He's so smart, Jenny. You'd be so proud of him. I am. He, uh, wrote a letter, and he says I can't read it. I'm not supposed to, so I'll just leave it here for you.
 
Jenny, I don't know if Momma was right or if, if it's Lieutenant Dan. I don't know if we each have a destiny, or if we're all just floating around accidental-like on a breeze, but I, I think maybe it's both. Maybe both is happening at the same time. I miss you, Jenny. If there's anything you need, I won't be far away. "
 
Tuo ns. toimii, jokaikinen kerta. Myös jo aiemmin mainitut LOTR-lopetukset sun muut Edward Saksikädet pistävät roskan silmään. Täytyy myös mainita että Rocky-leffoista ja Frendit-sarjasta löytyy useita vastaavia nakkeja.

Thanks for the tip... Pitääkin katsastaa tuo raina.
 
Valitettavasti suomijulkaisua ei DVDllä löydy, joten joudut tyytymään veehooässään tai tilaamaan importin.
Ihmeellistä ja valitettavaa että Disney ei ole tuota täällä julkaissut.

Hotaru no haka
 
http://imdb.com/title/tt0095327/
 
Spoilaamatta ei voi kertoa, mutta varsin lopussa meinasi kyynelkanavat aueta kunnolla. Ainoa kerta kun on nousseet tunteet leffan aikana niin kovasti pintaan.
 
Tämä. Pure Excellence.
 
Niin ja Raging Bullissa ku La Motta viedään putkaan: "I'm not an animal, I'm not a bad person" tai jotakin sinnepäin. Ja loppu peilin edessä kun lainaa Brandoa On the Waterforntissa, aaah..
 
A.I: Tekoäly
Kauriinmetsästäjä, pelkkä Main Theme jo lyö kananlihalle.

Leijonakuninkaasta kohtaus, jossa ilkeä Scar tappaa leijonakuninkaan, laittoi ekaa kertaa nähdessä tipan silmään. En ilkeä paljastaa minkä ikäinen olin tuolloin.
 
http://uk.youtube.com/watch?v=vdjn_85h1Ow

Leijonakuninkaassa Mufasan kuolema veti myös hiljaiseksi aikoinaan. Ja vetää edelleen..
 
Ensimmäinen elokuva ikinä, jonka aikana olen vetistellyt. Edelleen yksi kaikkien aikojen lemppareista.
 
Viime aikoina ei oikein mikään leffa ole saanut kunnolla palaa kurkkuun, mutta pikkuisen silmänurkka kostui Rakkautta vain -elokuvan loppupuolella. Aivan ihana elokuva romanttiseksi komediaksi.

Kyllä Schindlerin listan lopussa taisi silmäkulmat hieman kostua, mikäli oikein muistan.