Media ja viihde ›

DirtyFingers: MM-95 Suomella oli ylivoimaisesti paras joukkue.
 
Totta... MAAILMAM PARAS...!!

aivokuolio: Totta... MAAILMAM PARAS...!!
 
PELTONEM JUTILAM
 
Eikö nuita SM-liigan finaaleja näe muualta kuin maksukanavilta? Perkele.

velipesonen: Kyllä minä luulen että ns. voittamisen pelko siinä on, minkä Lindström sai jollain hallussaan olleella tempulla hetkeksi meiltä pois. Uskon että voittamisen pelko on toisen maailmansodan ja sen lopputuloksen peruja.
 
No jos tämä "voittamisen pelko" olisi joku suomalaisten erityispiirre, niin eihän meillä pitäisi mitään formulamestareita olla yhtäkään, suomalaiskuskin hermojenhan pitäisi pettää aina siinä viimeisellä kierroksella. Lätkän puolellakin noita voittajia jonkun verran löytyy, esim. Kurrilla ja Tikkasella on molemmilla 5 sormusta ja Kurri taitaa kaikkien aikojen playoff-pistetilastoissa olla viiden parhaan joukossa. Kurrilla on myös playoffien yhden kauden maaliennätys ja Ville Leinolla tulokkaiden piste-ennätys. Kyllä meiltä nimenomaan näitä isojen pelien miehiä on aina löytynyt, siitä ei ainakaan ole huolta.

Stradlin: No jos tämä "voittamisen pelko" olisi joku suomalaisten erityispiirre, niin eihän meillä pitäisi mitään formulamestareita olla yhtäkään, suomalaiskuskin hermojenhan pitäisi pettää aina siinä viimeisellä kierroksella. Lätkän puolellakin noita voittajia jonkun verran löytyy, esim. Kurrilla ja Tikkasella on molemmilla 5 sormusta ja Kurri taitaa kaikkien aikojen playoff-pistetilastoissa olla viiden parhaan joukossa. Kurrilla on myös playoffien yhden kauden maaliennätys ja Ville Leinolla tulokkaiden piste-ennätys. Kyllä meiltä nimenomaan näitä isojen pelien miehiä on aina löytynyt, siitä ei ainakaan ole huolta.
 
Tässäpä onkin se juju että mainitsemasi ovat yksilöitä. Yksilön on helpompi päästä sellaisesta eroon, nimittäin nimenomaan eroon siitä on päästävä. Joukkueurheilussa ei riitä jos puolet joukkueesta pääsee siitä eroon ja puolet on sitä paitsi varsin paljon vaikka ei tarpeeksi. Kyllä meissä on vikaa. Jotta joukkueelta tämän voittamisen pelon saisi pois, pitää joko kaikki pelaajat erikseen suurella työllä valmentaa siitä eroon tai sitten käyttää jotain erikoiskikkoja jotka toimivat hetken.
 
En tiedä onko voittamisen pelko pelkästään suomalaisten erityispiirre mutta minun on hyvin hankala kuvitella että minkään muun maan väestö olisi lähimenneisyydessä joutunut taipumaan niin perverssiin asentoon kuin me suomalaiset jouduimme. Minua aivan kamalasti hävettää että esim. World Cupin loppuottelutappion jälkeen studiossa istunut suomalainen kommentaattori alkoi pian lohdutella sanoen "tämä on kuitenkin kaikkien aikojen paras suomalainen jääkiekkosaavutus". Mielestäni ei ole oikein pitää tappiota minkäänlaisena saavutuksena.

velipesonen: En tiedä onko voittamisen pelko pelkästään suomalaisten erityispiirre mutta minun on hyvin hankala kuvitella että minkään muun maan väestö olisi lähimenneisyydessä joutunut taipumaan niin perverssiin asentoon kuin me suomalaiset jouduimme.
 
Lätkä on pienten piirien touhua, joten en tekis johtopäätöksiä suomalaisen väestön erityispiirteistä näiden hävittyjen arvokisafinaalien perusteella ja asento ei olis näin perverssi, jos näitä finaalipelejä tahkois useammatkin kuin ne n. neljä maata. Pidemmällä aikavälillä tarkasteltuna tilanne toinen. On niitä arvokisavoittoja muissa joukkuelajeissa kuitenkin tullu. Toisaalta Suomessa lätkä on iso laji ja menestypaineet (media) suuria ja tappiot ruokkii tappioita vrt. britit ja futis anyone?

velipesonen: Minua aivan kamalasti hävettää että esim. World Cupin loppuottelutappion jälkeen studiossa istunut suomalainen kommentaattori alkoi pian lohdutella sanoen "tämä on kuitenkin kaikkien aikojen paras suomalainen jääkiekkosaavutus". Mielestäni ei ole oikein pitää tappiota minkäänlaisena saavutuksena.
 
Ihan totta, mutta tää nyt on lähinnä toimittajien ongelma. Urheilija itse on lähes poikkeuksetta hyvinkin vittuuntunut hävittyään, tätä ei vaan toimittaja jostain syystä aina ymmärrä. Ikävin esimerkki tästä on se Teppo Nummisen haastattelu hävityn finaalin jälkeen, kun mies vääntää itkua ja toimittaja selittää ettei hopea ole häpeä.

Stradlin: Ihan totta, mutta tää nyt on lähinnä toimittajien ongelma. Urheilija itse on lähes poikkeuksetta hyvinkin vittuuntunut hävittyään, tätä ei vaan toimittaja jostain syystä aina ymmärrä. Ikävin esimerkki tästä on se Teppo Nummisen haastattelu hävityn finaalin jälkeen, kun mies vääntää itkua ja toimittaja selittää ettei hopea ole häpeä.
 
Tämä muistui itselläkin mieleen, ei ihan kauheasti varmaan Teppoa siinä vaiheessa lohduttanut.

Hetfield: Tämä muistui itselläkin mieleen, ei ihan kauheasti varmaan Teppoa siinä vaiheessa lohduttanut.
 
Teppo on mieess. Suomen seksikkäin:http://www.youtube.com/watch?v=uh2fZkLNSdU

aivokuolio: Totta... MAAILMAM PARAS...!!
 
Paperilla, verrattuna muihin joukkueisiin. +Mika Niemisen värmeet.

eSeM-liigan finaalit alkoivat HIFKin voitolla lukemin 3-2. Oliks kukaan hallilla kattelemassa meininkiä?

Bongowing: Lätkä on pienten piirien touhua, joten en tekis johtopäätöksiä suomalaisen väestön erityispiirteistä näiden hävittyjen arvokisafinaalien perusteella ja asento ei olis näin perverssi, jos näitä finaalipelejä tahkois useammatkin kuin ne n. neljä maata. Pidemmällä aikavälillä tarkasteltuna tilanne toinen. On niitä arvokisavoittoja muissa joukkuelajeissa kuitenkin tullu. Toisaalta Suomessa lätkä on iso laji ja menestypaineet (media) suuria ja tappiot ruokkii tappioita vrt. britit ja futis anyone?
 
Ai että lätkä pienten piirien touhua Suomessa? Ainahan me pelattiin talvella lätkää ja kesällä jalkapalloa tai pesistä. Eikös nää nykykakarat tee ihan samaa? Kaupungeissa joka ikisessä pihapiirissä oli useampi poika joka pelasi lätkää seurassa. Enkä minä tee hävittyjen arvokisafinaalien perusteella päätelmää siitä perverssistä asennosta vaan se on yleinen yhteiskunnallinen olotila joka on vallinnut sodan jälkeen ja vallitsee edelleen vaikkei olisi mitään tarvetta.
 
Ai niin, onhan meillä salibandyn ja jääpallon maailmanmestaruuksia, hiihdossa on tullu viestikultaa ja joukkuemäessä. Suomi voitti myös 3000 metrin joukkuejuoksun joka oli Pariisin vuoden 1924 olympiakisojen ohjelmassa. Suomi on pesäpallon maailmanmestari. Hohhoijaa sanon minä; salibandy ja jääpallo ovat vielä pienempiä lajeja kuin jääkiekko. Toistan vielä, että on aivan merkillistä ettei maa jossa näin intohimoisesti panostetaan jääkiekkoon pysty voittamaan pyttyä joka on jaossa USEAMMIN KUIN KERRAN VUODESSA juuri koskaan, vaikka vakavasti otettavia kilpailijoita on vain kourallinen. Nehän nauraa meille ja syytä onkin!
 
Englannin voittoprosentti ainakin jalkapallon MM-kisojen loppuotteluissa on tasan sata.

Eipä ole muuten hurreilla tai jenkeilläkään kovin kummoiset nuo finaalien voittoprosentit MM-kisoissa.

velipesonen: Toistan vielä, että on aivan merkillistä ettei maa jossa näin intohimoisesti panostetaan jääkiekkoon pysty voittamaan pyttyä joka on jaossa USEAMMIN KUIN KERRAN VUODESSA juuri koskaan, vaikka vakavasti otettavia kilpailijoita on vain kourallinen. Nehän nauraa meille ja syytä onkin!
 
Onhan se merkillistä ja syytä onkin nauraa, mutta katotaan montako pyttyä on toisen 10-15 vuoden kuluttua ;) Ja on myös merkillistä, että on ollut niin monta loppuottelua, vaikka taso-ero on niihin 2-3 huippumaahan edelleenkin huima ja tullee sitä näillä asetuksilla ja fysiikan laeilla olemaankin.
 
Englannin voittoprosentti ainakin jalkapallon MM-kisojen loppuotteluissa on tasan sata.
 
Sekö tekee englannista 100% voittajamaan ja kuninkaan futiksessa? Vaikkei näitä lajeja pidä vertailla niin pointti oli se, että jos lätkä olis edes lähelle yhtä suosittua niin Suomella ei olis edes yhtä vaivaista hävittyä hopeeta.

velipesonen: Ai että lätkä pienten piirien touhua Suomessa? Ainahan me pelattiin talvella lätkää ja kesällä jalkapalloa tai pesistä. Eikös nää nykykakarat tee ihan samaa?
 
Vitunmarjat. Istutaan läskeillä perseillä tietokoneella.

Bongowing: Ja on myös merkillistä, että on ollut niin monta loppuottelua, vaikka taso-ero on niihin 2-3 huippumaahan edelleenkin huima ja tullee sitä näillä asetuksilla ja fysiikan laeilla olemaankin.
 
Näinpä, Kanada, Venäjä ja parhaimmillaan myös Tsekki ovat kaikki Suomea kuitenkin aika paljon kovempia porukoita MM-kisoissa ja varsinkin viimevuosien olympialaisissa sekä tietysti World Cupissa. Paperillahan Kanadan pitäisi voittaa melkein jokainen turnaus ja Suomen yksikin kulta on siinä mielessä ihan hieno saavutus.

Bongowing: Sekö tekee englannista 100% voittajamaan ja kuninkaan futiksessa? Vaikkei näitä lajeja pidä vertailla niin pointti oli se, että jos lätkä olis edes lähelle yhtä suosittua niin Suomella ei olis edes yhtä vaivaista hävittyä hopeeta.
 
Tässä on ollut kysymys alun perin, kun ensimmäisen postauksen tähän ketjuun niine rekisteröityjen pelaajien määrineen laitoin, tilastollisista asioista. Jos yhdeksästä pelistä voittaa yhden niin siinä voi alkaa nähdä jo tilastollisia asioita. Kuitenkaan ei voi nähdä sitä, että "Suomi vain on sen verran huonompi että on normaalia voittaa vain 11 prosentin todennäköisyydellä" koska meidän joukkueemme on aina ollut eri ja vastustaja on aina ollut eri, eri maistakin.
 
Täällä on puhuttu että Venäjä ja Kanada vaan ovat meitä edellä ja sitten myös Tsekki, mutta Ruotsin suurempi menestys, joka ilmenee etenkin yli kaksinkertaisena NHL-pelaajien määränä, vaan jää vaille selitystä näissä sapluunoissa. Sitä paitsi Slovakialla on yhtä monta maailmanmestaruutta kuin Suomella vaikka heidän kärkensä on erityisen kapea! Olipa perusta kuinka luotu Tsekkoslovakian aikaan niin silti se kertoo meille, että jääkiekkojoukkueessa on tilaa vain parillekymmenelle pelaajalle eli juuri sille kärjelle. Mikä estäisi ettei Suomen kärki muka voisi olla parempi kuin Kanadan kärki vaikka Kanadan massa on ylivoimainen?
 
Olet täysin oikeassa siinä, että jos Suomen otteet jalkapallossa olisivat samanlaiset kuin jääkiekossa niin meillä ei olisi todennäköisesti minkäänlaista mitalia. Yksi neljäs sija kyllä on mutta se oli aikaan ennen voittamisen pelkoa. Jääkiekkoa pelataan isona lajina yhdeksässä maassa (CAN, USA, RUS, CZE, SWE, FIN, LAT, SUI, SVK) ja jalkapalloa yli 150 maassa. Jos vaikka ajattelemme että tässä katsannossa, maiden lukumääriä vertailtaessa, jalkapallon harrastus on 17-kertainen jääkiekkoon nähden, niin jääkiekkokulta tarkoittaa jalkapallossa sijoitusta sijoille 1...17 jääkiekkohopea luonnollisesti sijoille 18...34 jne. Silloin tällöin Suomi päätyy paraatilajissaan jääkiekossa sijaluvulle seitsemän, mikä em. vastaavuuden mukaan vertautuu virtuaalisten jalkapallokisojen sijalukuun 103...119.
 
Meidän maassamme jääkiekkoilijoita paapotaan ja jalkapalloilijoita kilvan haukutaan. Jos Suomi jalkapallossa selviää 32 joukkoon eli MM-lopputurnaukseen, saavutus vastaisi juuri tuota jääkiekkohopeaa. Pari kertaa on oltu melko lähellä. Jääkiekko lienee meillä huikeasta buustauksestaan johtuen hieman jalkapalloa paremmin pelattu laji, mutta ero ei ole kamalan suuri.
 
Edellinen vertailuni 1:17 on jääkiekolle asiallisesti ottaen mairitteleva koska pääseminen 17 parhaan joukkoon jalkapallon MM-kisoissa, siis suunnilleen toiselle kierrokselle, on puhtaan urheilullisesti vaikeampaa kuin jääkiekon arvokisakultamitalin voittaminen, sillä jalkapallon pelaamisen suhteellinen intensiteetti (rekisteröityjen pelaajien määrä ja yleensä pelaamisen määrä) niissä maissa missä sitä pelataan on keskimäärin suurempi kuin jääkiekon niissä maissa missä sitä pelataan.

velipesonen: Tässä on ollut kysymys alun perin, kun ensimmäisen postauksen tähän ketjuun niine rekisteröityjen pelaajien määrineen laitoin, tilastollisista asioista. Jos yhdeksästä pelistä voittaa yhden niin siinä voi alkaa nähdä jo tilastollisia asioita. Kuitenkaan ei voi nähdä sitä, että "Suomi vain on sen verran huonompi että on normaalia voittaa vain 11 prosentin todennäköisyydellä" koska meidän joukkueemme on aina ollut eri ja vastustaja on aina ollut eri, eri maistakin.

 
Yhden voiton perusteella sä et voi sanoa voittamisen todennäköisyydestä vielä oikein mitään. Et ainakaan että Suomi voittaa 11 % todennäköisyydellä. Tuo yksi voitto voi olla tässä vaiheessa vasta tilastollinen poikkeama.
 
Sitten kun Suomi on pelannut 18 loppuottelua ja voittanut kaksi, niin voi ehkä edes jollain tavalla järkevästi ilmaista, että Suomi voittaa sen kolmannen 11% todennäköisyydellä. Mutta se tilastorunkkauksesta.
 
Muuhun en osaa oikein kovasti mitään kommentoida. Olen myös sitä mieltä, että Nuori Suomen "kaikki pelaa"-systeemi on osaltaan vaikuttanut siihen, että tähtipelaajia ei niin usein synny. Toisaalta taas junnut sirtyy ennen kehittymisen kannalta kriittisintä ikää ikäkausijoukkueisiin ja "kovempiin ympyröihin", joissa tätä pakkopeluutusjärjestelmää ei enää ole. "Kaikki pelaa" -järjestelmän hyviä puolia on niin paljon, että siinä ei hävittyjen loppuotteluiden pitäisi juuri kirpaista....

sticky fingers: Yhden voiton perusteella sä et voi sanoa voittamisen todennäköisyydestä vielä oikein mitään. Et ainakaan että Suomi voittaa 11 % todennäköisyydellä. Tuo yksi voitto voi olla tässä vaiheessa vasta tilastollinen poikkeama.
 
Sitten kun Suomi on pelannut 18 loppuottelua ja voittanut kaksi, niin voi ehkä edes jollain tavalla järkevästi ilmaista, että Suomi voittaa sen kolmannen 11% todennäköisyydellä. Mutta se tilastorunkkauksesta.
 
Valitan, runkkaus jatkuu. Johtuuko tämä mielestäsi siitä että tilastollinen massa on liian pieni? Vai siitä että olisi paikallaan odottaa niin kauan että toiseen vaakakuppiin saataisiin toinenkin osuma, mikä tosin voi viedä kauemmin kuin kaikkien alkeishiukkasten hajoaminen eli enemmän aikaa kuin maailmankaikkeudella on minkään laskelmien mukaan mahdollisuus vanheta?
 
Eikö ole mitenkään sopivaa huomata että Suomi on voittanut vain yhden käymästään yhdeksästä loppuottelusta? Onko se kerta kaikkiaan sopimatonta? Onko vielä sopimattomampaa tehdä siitä johtopäätöksiä; onko johtopäätösten teko sallittua vasta sitten kun Suomi ottaa 27:nnessä loppuottelussaan toisen voittonsa? Sittenkö vasta saa ihmetellä että miten siihen näin kauan meni?

velipesonen: Valitan, runkkaus jatkuu. Johtuuko tämä mielestäsi siitä että tilastollinen massa on liian pieni? Vai siitä että olisi paikallaan odottaa niin kauan että toiseen vaakakuppiin saataisiin toinenkin osuma, mikä tosin voi viedä kauemmin kuin kaikkien alkeishiukkasten hajoaminen eli enemmän aikaa kuin maailmankaikkeudella on minkään laskelmien mukaan mahdollisuus vanheta?
 
Odottaisin toiseen vaakakuppiin lisämateriaalia.
 
Eikö ole mitenkään sopivaa huomata että Suomi on voittanut vain yhden käymästään yhdeksästä loppuottelusta? Onko se kerta kaikkiaan sopimatonta? Onko vielä sopimattomampaa tehdä siitä johtopäätöksiä; onko johtopäätösten teko sallittua vasta sitten kun Suomi ottaa 27:nnessä loppuottelussaan toisen voittonsa? Sittenkö vasta saa ihmetellä että miten siihen näin kauan meni?
 
On sopivaa huomata, että Suomi on voittanut vain yhden käymistään yhdeksästä loppuottelusta, mutta siitä ei ole sopivaa johtaa vielä sitä, että se seuraava tulee 11% todennäköisyydellä.

sticky fingers: On sopivaa huomata, että Suomi on voittanut vain yhden käymistään yhdeksästä loppuottelusta, mutta siitä ei ole sopivaa johtaa vielä sitä, että se seuraava tulee 11% todennäköisyydellä.
 
Onko sinulla esittää matemaattinen peruste tälle? Asiahan on niin, että loppuotteluun päässeen joukkueen todennäköisyys voittaa ottelu on puolet eli 50% (ellei tuomaristo ole lahjottu, mitä tässä ei oteta huomioon). Jos esitämme kysymyksen "Millä todennäköisyydellä Suomi voittaa jääkiekon arvokisakultaa uudelleen", vaihtoehtona on tietenkin ettei Suomi voita sitä enää koskaan. Tällaista on erittäin vaikea arvioida koska kukaan ei tiedä kuinka kauan arvokisoja jääkiekossa järjestetään tai Suomella on maajoukkuetta tavoittelemassa voittoa. Tähän mennessä Suomi on osallistunut arvokisoihin noin - olisiko nyt - 80 kertaa, jolloin onnistumisprosentti on yhden ja puolentoista välillä.
 
Mutta minun esittämäni kysymys on "Millä todennäköisyydellä Suomi voittaa LOPPUOTTELUN jos sattuu sellaiseen selviytymään", mikä asiallisesti painottuu arvioimaan suomalaisten henkisiä ominaisuuksia, kas kun loppuotteluun selviytyy kunkin turnauksen kaksi vahvinta joukkuetta. Ei ole liioiteltua olettaa että loppuottelijat ovat myös kaksi nimenomaan henkisesti vahvinta. Miksi siis Suomi on kahden henkisesti vahvimman joukossa 89 prosentin todennäköisyydellä se vähemmän vahva?
 
Ei minun järkeeni asetu tämä asia.