Media ja viihde ›

Ekassa osassa on vaikein parin sekunnin rykäisy ikinä. Nimittäin kohta missä pitää liikkuvien lasersäteiden välistä pujotella ja hyppiä. Meni aivan järkyttävän monta yritystä kun etsin oikeaa ajoitusta ja reittiä säteiden välistä. Säteeseen osuminen aiheutti hälytyksen.
 
Tiesithän että kun pääsee pari semmosta laserkohtaa niin sitten tulee semmoinen luukku minkä kautta pääsee ne pahimmat käytävät läpi? D'oh!

Tiesithän että kun pääsee pari semmosta laserkohtaa niin sitten tulee semmoinen luukku minkä kautta pääsee ne pahimmat käytävät läpi? D'oh!
 
Joo, mutta hieman liian myöhään tuli tuo tieto aikanaan.

ghosts n goblins nessillä on aivan mahdoton. pääsen muistaakseni tokaan kenttään ja siihen jää.

ghosts n goblins nessillä on aivan mahdoton. pääsen muistaakseni tokaan kenttään ja siihen jää.
 
Tosi v:mäinen peli. Itse pääsin nessillä muistaakseni tulisillan jälkeiseen kenttään -ei mitään jakoja siitä eteenpäin. Tokassakin kentässä ne isot kerrostalon tasoilla partioivat möröt ovat rasittavia. Tulipa tuokin pelattua läpi emulaattorilla. Todellakin kannatti, loppuanimaatio on todella upea.

ghosts n goblins nessillä on aivan mahdoton. pääsen muistaakseni tokaan kenttään ja siihen jää.
 
Oli se c64llaki aika taistelua, vittumainen se kakkoskenttä. Pitää aika tarkasti hypellä ettei se jätkä tipu.

Pelasinpa tuossa juuri ajan ratoksi läpi NESin Ninja Gaidenit I ja II, sekä Castlevanioista I:n, II:n ja III:n.. Nuo Castlevaniathan ovat ihan naurettavan helppoa touhua verrattuna noihin Ninja Gaideneihin.. Tasan juuri niin hermoja repiviä kuin muistinkin..
 
Ei voi kyllä tajuta kuinka hitossa minä olen nämä Ninja Gaidenit joskus naskina läpäissyt..!? Emulaattorin quick savejenkin kanssa alkoi vanne jossakin / joka vaiheessa melko pahasti kiristämään.
 
Eiväthän nuo mitään pohjattoman vaikeita loppujen lopuksi ole mutta kuitenkin.. Kolme elämää ja sitten joutuu kentän alkuun..? Jösses, minä kuolin varmaan parisenkymmentä kertaa per kenttä vähintään.. Ja pääkkäreissä huomattavan useammin.. (Tämä tosin johtuu uppiniskaisesta seivaustyylistäni, jossa alusta ei aloiteta vaikka olisi kuinka vähän energiaa jäljellä.. Mikä tarkoittaa useimmiten sitä, että alkua lukuunottamatta joutuu koko kentän ja pääkkärin pelata läpi "äkkikuolemaperiaatteella".)
 
Ja mikä läppä se on olevinaan, että jos kuolee viimeisessä / viimeisissä pääkkäreissä, joutuu aloittamaan koko (!!!) viimeisen kentän alusta!? Miksi en muistanut tätä!? Miten minä en traumatisoitunut tätä peliä läpäistessä lapsena!? Tämähän lähentelee jo sadismia!
 
Ja ne kotkat.. ne saamarin kotkat. Jumaleishön minä vihaan niitä. Ja niitä maassa vipeltäviä hyppysettejä. Perkeleestä ne kaikki ovat peräisin.
 
Parhaiten noita pelejä kuvaa kaverini kommentti minkä hän totesi kun istutin hänet ensi kertaa Ninja Gaiden I:tä pelaamaan. Peliä pelatessa sihahteli hampaiden välistä jatkuvasti enemmän tai vähemmän raivokkaita ja vihamielisiä, maanisen epätoivoisia:" V*ttu mä vihaan tätä peliä!", "Tää on aivan hel*etin karmea peli".. Ja sitten myöhemmin pelattuaan pelin läpi totesi hän katsellessaan loppudemoa, lähes kyynelehtivin silmin: "Tää on maailmanhistorian paras peli".
 
Yhdyn hänen kommenttiinsa täydellisesti.
 
E: Hieman uutta keskustelua herättääkseni voisin todeta, että Metal Slugit ovat melkoisen kinkkisiä pelejä.. Tai noh, toki konsoliversioissa on loputtomat krediitit. :p
 
Joskus nuorempana kun löytyi tuo ensimmäinen Metal Slug kolikkopelinä ihan kodin lähettyviltä 1mk/kredit hinnalla, tuli sitä aina kavereiden kanssa mätettyä. Lopuksi siinä pelissä alkoi olla ihan pelottavankin hyvä.. Olen joskus sen läpäissytkin yhdellä krediitillä. Mikä on melko huomattavaa sillä kun koitin konsoliversiota meni läpäisyyn vajaa 50 krediittiä. :D

 
Ja ne kotkat.. ne saamarin kotkat. Jumaleishön minä vihaan niitä. Ja niitä maassa vipeltäviä hyppysettejä. Perkeleestä ne kaikki ovat peräisin.
 
Parhaiten noita pelejä kuvaa kaverini kommentti minkä hän totesi kun istutin hänet ensi kertaa Ninja Gaiden I:tä pelaamaan. Peliä pelatessa sihahteli hampaiden välistä jatkuvasti enemmän tai vähemmän raivokkaita ja vihamielisiä, maanisen epätoivoisia:" V*ttu mä vihaan tätä peliä!", "Tää on aivan hel*etin karmea peli".. Ja sitten myöhemmin pelattuaan pelin läpi totesi hän katsellessaan loppudemoa, lähes kyynelehtivin silmin: "Tää on maailmanhistorian paras peli".
 

 
HEHE! Avasit vanhat haavani, ei vitun kotkat! :D Kierteli sitä ruutua sillä samalla patternilla aina, mutta ei saatana koskaan osunut sillä miekalla oikeaan aikaan. Ja perinteinen oli myös se, että justiinsa ennen jotaki pitkää pahaa hyppyä, kotkan perkele ilmestyy ilmassa vastaan, tietäähän siinä miten käy. Ninja Gaiden oli myös vittumainen kun otat hittiä, ukko lentää taaksepäin. Tämä yhdistettynä siihen, että viholliset ilmestyvät heti uudestaan jos ruutu liikkuu vähänkin toiseen suuntaan, teki pelistä todella vittumaisen. Ykkönen oli kyllä huomattavasti helpompi kuin kaksi seuraavaa. Ykkönen onkin ainoa Ninja Gaiden, jonka olen aidolla (ei emulla) NESillä läpi mennyt. Saat plussan että olet jaksanut jauhaa läpi! :D

Noh. Kerta kiellon päälle. Tulukeehan kaikki jotka eivät vielä ole mukaan kerenneet.
 
http://muusikoiden.net/huoneet/tiedot.php?id=288

Kamoon! Älyttömän helppo verrattuna vaikka kasiin. Väitän ettei kukaan ole mennyt sitä läpi, huijaavat vaan!
 
Eilen illalla vetäsin kasin läpi, tapoin Omegankin matkan varrella. Helpoin Final Fantasy mitä olen pelannut, se piti vain kävellä läpi.
 
Toisaalta siinä pelissä pitää orientautua hahmonkehitykseen heti alusta lähtien. Eli yksinkertaisesti fleeata ja jättää mahdollisimman moni tappelu väliin ennenkuin saa Str- ja Vit bonukset :P. Ja parhaat taiat on _pakko_ Drawata kun siihen on mahdollisuus, ja sitten tietysti osata Junctionata ne oikein.
 
Toisaalta olen kyllä sen asteen FF-fanipoika että aina pitää olla parhaat hahmot ja kaikki Weaponit sun muut tapettu ja sidequestit tehty. Seiskassakin sain Weaponit tapettua, tuntien työllä. Sen jälkeen Sephiroth oli pelkkä vitsi, biisiäkin kerkesi soimaan 1/3 kun Seppo jo kuoli :D
 
Anteeksi OT, pakko päteä. Asiaan:
 
En osaa pelata FPS:iä ollenkaan, melkein pelistä riippumatta :D. Pikkuveli kurittaa aina moninpeleissä :(

Ja mikä läppä se on olevinaan, että jos kuolee viimeisessä / viimeisissä pääkkäreissä, joutuu aloittamaan koko (!!!) viimeisen kentän alusta!? Miksi en muistanut tätä!? Miten minä en traumatisoitunut tätä peliä läpäistessä lapsena!? Tämähän lähentelee jo sadismia!
 
Se viimeinen pomo on ihan mahdoton. Ei sitä voi päästä läpi. Ei v*ttu voi.

Se viimeinen pomo on ihan mahdoton. Ei sitä voi päästä läpi. Ei v*ttu voi.
 
Viittaatko nyt Jacquoon? Vai siihen ihme demonipatsashässäkkään..? Molemmat ovat pohjimmiltaan melko helppoja kun oivaltaa kaavan.. Tai enemmänkin periaatteen. Eri asia sitten onkin kuinka toteuttaa tuota kaavaa.. ;)
 
Itsellä kaatuu Jacquo siten, että ensin tutkiskelee miten ne tulipallot käyttäytyvät sinun liikerataasi nähden ja sitten pyritään löytämään mahdollisimman turvallinen kaava, ja parhaan mukaan pyrkiä pysymään siinä. Suora mättö on itsemurha.. Muistaakseni se meni melko lailla siten, että kuuden väistön jälkeen pääsi yhden lyönnin sihauttamaan.. Kyllä siinä sai melko paljon skarpata.. :D
 
Demonipatsashässäkkä oli minusta taas huomattavasti vähemmän riipivä.. Ensin pää irti, sitten häntä.. Hännän katkeamisen jälkeen siihen paikalle vain chillimään ja iskunvaihtoa vaan niin pirusti.. Siinä on semmoinen mukava kuollut piste jonne tippuu niitä liiloja visvasettejä paljon muita kohtia vähemmän. Siinä on ninjan hyvä maleksia..
 
Tekijäthän ovat niin mulkkuja olleet, että muista NES-peleistä poiketen Viimeiset pääkkärit eivät noudata yksinkertaista kaavaa vaan liikkeissä ja hyökkäyksissä on pientä random-efektiä mukana. :P
 
E: Taisinpa tehdä juuri elämäni nörteimmän postauksen. :D
 
E II: FF VIII ei tosiaan ole mitenkään liian kinkkinen peli.. Ainakaan jos vertaa VI:n ja VII:n.. VIII:ssä ei kyllä oikein missään vaiheessa pääse hiki taisteluissa tulemaan.. Johtuen lähinnä siitä, että level uppiin vaadittava kokemuspistemäärä on kiinteä.. Kaikkien pelihahmojen saaminen 100 levelille ei ole kovinkaan vaikeaa.. Toisin kuin VII:ssa, jossa se on huomattavan työn ja tuskan takana.
 
Omega Weapon ei myöskään ole minusta läheskään niin kinkkinen kuin VII:n Emerald ja Ruby.. Johtuen kenties lähinnä siitä, että Omegan kaatamisessa ei ole kyse taidosta vaan oikeista hahmoista, ajoituksesta ja hitonmoisesta tuurista.. Sillä eihän Omegan voittamiseen ole loppujenlopuksi kuin yksi järkevä strategia. Vai onko joku mättänyt sen joskus kumoon ilman auroja ja näkymättömyyttä..? Hatunnosto hälle joka on..

FF VIII ei tosiaan ole mitenkään liian kinkkinen peli.. Ainakaan jos vertaa VI:n ja VII:n.. VIII:ssä ei kyllä oikein missään vaiheessa pääse hiki taisteluissa tulemaan.. Johtuen lähinnä siitä, että level uppiin vaadittava kokemuspistemäärä on kiinteä.. Kaikkien pelihahmojen saaminen 100 levelille ei ole kovinkaan vaikeaa.. Toisin kuin VII:ssa, jossa se on huomattavan työn ja tuskan takana.
 
Itse olen pelannut vain seiskaa ja ysiä, ja ainakin noiden läpäisy on mielestäni aivan läpihuutojuttu. Tosin jos tahtoo kaikki mahdolliset paikat ja "jutut" koluta läpi (kuten esim. seiskassa ruby ja emerald weaponin tappaminen) niin sekin vaatii vain aikaa, kärsivällisyyttä ja jonkun verran tuuria. Kuitenkaan en edes villeimmissä kuvitelmissani voisi asettaa ainakaan noita kahta FF:ää "vaikeimmat pelit" kategorian alle. Nämä NESin legendaariset sitten ovatkin ihan oikeasti tätä kastia.

Viittaatko nyt Jacquoon? Vai siihen ihme demonipatsashässäkkään..? Molemmat ovat pohjimmiltaan melko helppoja kun oivaltaa kaavan.. Tai enemmänkin periaatteen. Eri asia sitten onkin kuinka toteuttaa tuota kaavaa.. ;)
 
Jacquota justiinsa meinasin. Jostain syystä tätä ketjua lukiessa tuli jälleen ääretön himo pelata Ninja Gaidenia. Kai sitä pitää taas kiduttaa itseään.

Itse olen pelannut vain seiskaa ja ysiä, ja ainakin noiden läpäisy on mielestäni aivan läpihuutojuttu. Tosin jos tahtoo kaikki mahdolliset paikat ja "jutut" koluta läpi (kuten esim. seiskassa ruby ja emerald weaponin tappaminen) niin sekin vaatii vain aikaa, kärsivällisyyttä ja jonkun verran tuuria. Kuitenkaan en edes villeimmissä kuvitelmissani voisi asettaa ainakaan noita kahta FF:ää "vaikeimmat pelit" kategorian alle. Nämä NESin legendaariset sitten ovatkin ihan oikeasti tätä kastia.
 
tuli ite hakattua noi kaikki weaponit. ruby oli vaikee. mutkun hiffas taktiikan olipas se sittenki helppo

tuli ite hakattua noi kaikki weaponit. ruby oli vaikee. mutkun hiffas taktiikan olipas se sittenki helppo
 
Jep.. Eihän niitä sumeilematta mättämällä tahdo oikein kumoon saada.
 
Mutta totta, eivät FF:t ole millään muotoa peleinä kyllä sieltä kinkkisimmästä päästä.

http://www.youtube.com/watch?v=vdQnaLyYoM4
 
Tuossa vedetään Ghost'n Goblins läpitte. En tiedä onko huijattu, mutta ei tuohon näköjään tuhjaannu muutamaa minuuttia enempää. Ironista?

http://www.youtube.com/watch?v=vdQnaLyYoM4
 
Tuossa vedetään Ghost'n Goblins läpitte. En tiedä onko huijattu, mutta ei tuohon näköjään tuhjaannu muutamaa minuuttia enempää. Ironista?
 
Ei tota lasketa. C64 versio on vaikea mutta lyhyempi kuin NESsin versio. Ainakin loppuvastus oli nessillä itse belsebuubbi eikä mikään käärme. Anyway oli kyse mistä formaatista tahansa niin peli on aivan mahdoton päästä läpi. C64, Nessillä ja Amstradilla tuli aikoinaan peliä hakattua eikä ollut toivoakaan läpipääsystä. Musiikkia lukuunottamatta on aika huono peli. Kontrollit ovat jähmeät, vaikeusaste hirmuinen, ja muutenkin vähän tylsä. Miksiköhän tuota on tullut pelattua niin paljon :)

Serkkupojan kans hierottiin joskus Cyberia -pelin paria sellasta lentokohtaa varmaa pari päivää. Ne oli helppoja ne, oli ne.
 
Kuusnelosella oli myös haastava peli Head over heels. Se ei vissii lopu koskaan se peli...

Kuusnelosella oli myös haastava peli Head over heels. Se ei vissii lopu koskaan se peli...
 
Eikös sen pitäis loppua kun kaikki viisi kruunua on plakkarissa? Ko. pelistä löytyy muuten esikuvalleen hyvin uskollinen ja todella hyvällä maulla tehty uusversio: http://retrospec.sgn.net/games/hoh/

Omista NES-peleistä muistuu helvetin vaikeina mieleen juurikin Bart vs. Space Mutants ja Turtles, olipahan haastetta.
 
Kyllä nyt kaduttaa että öbaut kymmenen vuotta sitten myin nintendon pleikkarihuuman alta pois. Oli tosin ohjain jo niin paskana että näppäinten täysin random-toimivuus toi lisähaastetta muutenkin jo vaikeisiin peleihin.
 
Mitähän niitä edes oli... Taisi löytyä ainakin Mariot 1 ja 3, Zelda, joku formulapeli, Turtles, Bart vs. Space Mutants ja ja...... Joku ritaripeli jossa hypittiin ainakin aluksi muistaakseni jossain puun sisällä, haastetta oli siinäkin.
 
Snif.