Media ja viihde ›

Swan: Shatner-maskiheebo on malliesimerkki siitä, kuinka hahmo on sitä kiinnostavampi, mitä vähemmän taustaansa valotetaan, ja remake menee tässä kohtaa totaalisen metsään. Kun puolet leffasta on jumitettu Michaelin lapsuudessa, veren viimein alkaessa lentää tarttumapintaa ei hahmoihin enää ole, ja tapahtumien kulku on muutenkin ennalta-arvattavaa (ylläri).
 
Hmm, eikö tarttumapinnan pitäisi päinvastoin lisääntyä, mitä enemmän hahmoon tutustutaan? Alkuperäisen Myers toimi juuri tarttumapinnan puutteen ja arvaamattomuuden vuoksi, mutta edelleen oma mielipiteeni on, että hyvä uusintaversio ottaa alkuperäisen lähtökohdan ja tekee sille jotain ihan muuta. Edellisen puolivälissä toivoin, ettei koko Shatner-maskia edes nähtäisi lainkaan, mutta ei ollut Zombilla pokkaa siihen.

bedlam: Hmm, eikö tarttumapinnan pitäisi päinvastoin lisääntyä, mitä enemmän hahmoon tutustutaan? Alkuperäisen Myers toimi juuri tarttumapinnan puutteen ja arvaamattomuuden vuoksi
 
Ei välttämättä. Tai ainakin itse tarkoitan tarttumapinnalla sitä, kuinka paljon hahmon edesottamuksista jaksan välittää. Myers kun ei loppuviimeksi ole erityisen moniulotteinen hahmo, liiallinen ekspositio on todella vaarallista. Kaiken oleellisen pystyy survomaan puolikkaaseen kokoillan elokuvaan, MOT, ja kun se on tehty, mihin siitä jatkaa? Tässä lienee yksi syy siihen, miksi esiosat ylipäänsä harvoin toimivat.

Greenberg:
 
En suosittele kenellekään. Näitäkin luuseritarinoita pitkillä otoksilla ja haaleilla värimaailmoilla on tullu viime vuosina yliannostuksen verran ulos. Noah Baumbachin The Squid and the Whale oli hyvä leffa, mutta tää ei kyllä itelle ainakaan toiminu millään tasolla. Ehkä tää nyt oli sit tällänen Holliewould -pätkä.
 
1/5

Shutter Island tuli katsottua toistamiseen. Edelleen kyseinen leffa iskee todella lujaa, eikä toinen katselukerta haitannut laisinkaan. Huippuleffa 5/5.

Solitary Man ***
 
Michael Douglas mülkküna taas, mikä hälle kyl tuntuu sopivan. Ihan ookoo leffa kaikimpualin, vaikkei ehkä mitenkään loistava ollukkaan. Suosittelen, vaikka "uudelleenkatsomisarvoa" rohkenenkin epäillä...
 
Inhale ****
 
No tää oli oikeesti ihan yllättävän hyvä, ehkäpä six, kunnen oikeen mitään osannu taas odottaa. Eka vaikutti siltä, että "rikas ääliö jenkkimülkkü koittaa taas kerran pelastaa kersansa, ja lopus varmaan taas auringonkukkii ja sateenkaarii", mutta mutta... noni, pilasin koko leffan varmaan jo monelle semmoselle, kuka eio sitä viä nähny, mut ois halunnu kattella... eli päivän hyvä tyä tehty! :D

Predators
kouluarvosana 7.5
 
Viihdyttävä ja ehdottomasti paras näistä kasari klassikkosaagojen jatko-osista (Indy 4, Die Hard 4 jne.). Silti vähän valjuksi jäi ennakko-odotuksiin nähden. Predator ja Predator 2 asettavat vain riman niin korkealle, että paha mennä petraamaan...
 
Vähän hölmöstä alkuasetelmasta tuli ainakin itselleni The Cube mieleen. Nopeasti siirryttiin Predator pastissiin lukuisine viittauksineen sarjan esiosaan. Toiminta oli hyvää ja CGI:tä puskettiin ruudulle nykyelokuviin verrattuna säästeliäästi. Onneksi. Laurence Fishburnen roolihahmoa oltaisiin voitu käyttää enemmänkin, yakuza oli hölmö ja Predatorit pliisuja. Ei siis huono mutta eipä tuo kyllä mikään ikimuistoinen leffakokemuskaan ole.

Pumping Iron (1977)
Kyseessä on Dokumentti, joten arvosanahan on itsestäänselvyys. Kaikkiavaltias oli ikuistettu tähän kauneimmillaan.
 
Soul Kitchen (2009)
Mukava ja menevä draamakomedia. Ei yllä Fatih Akinin parhaiten töiden (Auf der anderen Seite, Gegen die Wand) tasolle millään, mutta eipä tässä varmasti tarkoitus ollutkaan. 3,5/5

Crow. Siitä oli monen monta vuotta, kun tuon katsoin viimeksi. Silloin se edusti leffojen parhaimmistoa kaikessa synkkyydessään. Olin aivan varma, että nyt katselukokemus olisi täysin erilainen, mutta olin alussa väärässä. Leffa lähti hyvin liikkeelle ja oli myös visuaalisesti komeaa katsottavaa. Mitä pidemmälle leffa eteni, sitä nolommaksi meininki kuitenkin muuttui, eikä myötähäpeältä voinut välttyä. Loppu oli jo niin kamalaa kuraa, että se meni ihan jo huumoripohjalta. 2/5

Prinsessa
 
Tositapahtumiin perustuva elokuva mielenterveyspotilaasta joka luuli olevansa Englannin prinsessa. Hyviä näyttelijöitä, suorituksia ja huumoria, mutta myös sellasia kohtauksia mitä ei ehkä suosittele heikkohermoisille. Pakollinen määrä paljasta pintaa myös. Erittäin hyvä.
 
5/5

Mr. Nobody:
 
Nuoret näyttelijät yllättivät suorituksillaan, mutta muuten elokuva jäi kokonaisuutena hieman odotuksista. 7/10.
 
Inglourious Basterds:
 
(Nyky-)Tarantinon tyypilliseen tapaan viihdyttävä raina vailla sen suurempaa sisältöä, musiikki tarantinomaisuudessaan jopa häiritsi. 7/10.
 
Edit: (Nyky-) lisätty ja oli siellä näemmä kirjoitusvirhekin.

Paholaisen Päiväkirja. Sormi vuorotellen kelausnapilla ja pläyllä, leffalle taisi tulla kestoa n. 13 minuuttia.
Hirveetä teinisoopaa. Ei tuo ole minkäännäkösen pohdinnan arvonen.
Annan arvosanaksi 74281194 / 4399763555

The Expendables
Ei juonta mutta vitusti väkivaltaa.
Täydet pisteet.

Knowing
Oli kyllä todella tumman puhuva ja oikeastaan jotenkin ahdistavakin leffa. Sellaista perussettiä tämä sitten oli, että kattoo ennemmin kun ottaa turpaansa. Liiasta pituudesta rankaistaan tällä kertaa. Puolitoistatuntia olisi riittänyt vallan mainiosti.
2,5/5

The Wrestler
 
Monin verroin parempi kuin osasin odottaa. Kerronnan rakentuessa konkreettisista yksityiskohdista on adrenaliinihakuiselle yleisölle omistautuneen kehäraakin elämään helppo samastua. Mickey Rourken karskinpehmeä hahmo teipattuine toppaliiveineen vetoaa kuin Cocteaun Kaunotar ja hirviö -elokuvan hirviö.
 
5/5

The Road
 
Elokuva kertoo isästä ja pojasta jotka kuljeksivat kohti etelää maailmanlopun maisemissa. Ihan hyvä tunnelma filmissä ja pisti itseänikin vähän miettimään millaista elämä olisi vastaavassa tilanteessa. Loppu oli melko tylsähkö, mutta kuitenkin ihan luonnollinen ottaen huomioon elokuvan kulun.
Book of Eli oli vähän samantyylinen tosin hieman toiminnallisempi, silti tämä oli kyllä parempi jos vertaamaan pitäisi ryhtyä.
 
***

tsugaru: The Wrestler
 
Monin verroin parempi kuin osasin odottaa. Kerronnan rakentuessa konkreettisista yksityiskohdista on adrenaliinihakuiselle yleisölle omistautuneen kehäraakin elämään helppo samastua. Mickey Rourken karskinpehmeä hahmo teipattuine toppaliiveineen vetoaa kuin Cocteaun Kaunotar ja hirviö -elokuvan hirviö.
 
5/5
 
Tämä oli kyllä hyvä. Rourke tekee painijasta juuri sopivan inhottavansäälittävän hahmon ja loppukin jättää vähän tilaa tulkinnoille, katsoja voi jättää itselleen pienen varauksen sen suhteen miten kaikki päättyi.

AP: Tämä oli kyllä hyvä. Rourke tekee painijasta juuri sopivan inhottavansäälittävän hahmon ja loppukin jättää vähän tilaa tulkinnoille, katsoja voi jättää itselleen pienen varauksen sen suhteen miten kaikki päättyi.
 
Rourke vetää tosiaan hyvin homman himaan, vaikka meikäläistä hieman epäilytti miten ukko selviää.. Hyvä rainahan tuo sitten olikin, eikä suinkaan turhaan kehuttu.

Survival of the Dead
 
Kyllähän minä aavistin tämän olevan huono, mutta en olisi pahimmissa painajaisissakaan osannut kuvitella, että NÄIN huono. Diary of the Deadin jälkeen taisin jo luvata itselleni, etten tulevia jatko-osia enää katso. Olisi täytynyt pitää lupaus. En muista enää edellisestä osasta mitään, mutta sen täytyy olla mestariteos tähän verrattuna. 40 minuutin jälkeen painoin stoppia ja mietin vielä vaihtoehtoa tämän loppuun katsomiselle. Kuvakelauksen avulla selvisin kuitenkin loppuun asti.
 
Kannessa on lainaus, jossa tätä kehutaan parhaaksi Romeron zombileffaksi sitten Dawn of the Deadin. Missään ei lue, että paljonko tuosta mielenvikaisesta lausahduksesta on maksettu. Kansikuva on ihan hieno retroiluhenkinen piirros. Siitä plussaa....

Machete
Tuli ihan vähän spermaa housuun tätä leffaa seuratessa. Täydellistä!
5/5

AP: Tämä oli kyllä hyvä. Rourke tekee painijasta juuri sopivan inhottavansäälittävän hahmon ja loppukin jättää vähän tilaa tulkinnoille, katsoja voi jättää itselleen pienen varauksen sen suhteen miten kaikki päättyi.
 
Hyvä elokuva oli. Realistisuudessaan jo vähän liiankin ahdistava, kun odotin jotain perusviihdyttävää draamapätkää. Jäi todella surullinen fiilis elokuvan loputtua, sen verran hyvin Rourken esittämä hahmo sai meikältä sympatioita puolelleen.