Media ja viihde ›

Onpas toi dragons dogma dark arisen hyvä! Juoni nyt on aika kökkö mutta classi systeemi helkutin hyvä. Ja tekemistä piisaa. Kohta on warrior vocation tapissa niin pääsee kokeilee muita vocationeita.

Bongowing: Noita on kyllä isoimpia puutteita yleisessä pelisivistyyssä meikällä. Ehkä tänä kesänä korjaan jo homman.
 
Kannattaa ottaa ehdottomasti "Noita" haltuun. Tuossa pelit lehden arvostelussa onkin kuvattu aika kattavasti peli
 
Pelit
 
Kirjaudu
Muista minut Rekisteröidy Unohdin salasanani
Noita Noidan kehä
Julkaistu8.3.2021 KirjoittajaJuho Kuorikoski
 
Kuolema on mahdollisuus kuolla uudelleen.
 
Suomalaisella shareware-skenellä on pitkät ja kunnioitettavat perinteet. Diskettien valtakaudella lukuisat luolalentelyt ja muut kekseliäät pikkutuotokset olivat sukupolvikokemus minulle ja monelle muulle.
 
Uusi aika vaatii uudet sankarit. Nolla Gamesin mestarillinen Noita on uuden sukupolven henkistä suomisharewarea ja samalla vuoden paras sinivalkoinen peli. Aivan heittämällä.
 
Early Accessissa noin vuosi takaperin julkaistu Noita oli välitön hitti. Kuola alkoi juosta jo trailerin jälkeen, eikä itse peli pettänyt. Satunnaisgeneroitu luolasto heitti eteen hilpeitä tilanteita toisensa jälkeen. Noita ei vain koukuta, se ampuu harppuunalla.
 
Ruudun vilkkuessa tilanne on usein epätoivoinen...
Tämä on noituutta
Noidan idea on yksinkertainen. Matka alkaa maan pinnalta ja vie luolastoon. Tavoitteena on laskeutua aina vain alemmas, seikkailun väliajoilla varusteita päivitetään tasaisin väliajoin löytyvillä taukopaikoilla. Uusia kilkkeitä on maasto väärällään, ja niitä voi ostaa monstereiden nitistämisestä palkitulla kullalla.
 
Puuha pysyy tuoreena, koska kaikki satunnaisgeneroidaan jokaiselle yritykselle. Noidan parissa tylsiä hetkiä ei ole käytännössä koskaan, sillä maailmaa rakentava algoritmi onnistuu kerta toisensa perään pitämään seikkailun mielenkiinnon yllä.
 
Oma peliluuppini kiteytyy kahteen tekijään. Jumalalliset algoritmit palkitsevat rundini kiinnostavilla varusteilla tai sitten armolahjaksi myönnetään onnenkantamoinen, jonka turvin luolastossa pääsee aiempaa syvemmälle. Suurin osa pelikerroista pysyttelee näiden kahden ääripään välissä, mutta samalla peli opettaa jatkuvasti itsestään.
 
Omaa kehitystä on helppo pitää silmällä, kun ennätykset ulottuvat aina vain syvemmälle, ja suorituksen keskiarvo nousee. Kuten jo Early Access -jutussa mainitsin, Noita on jatkuva tutoriaali, joka opettaa pelaamalla.
 
Pelisuunnittelun näkökulmasta kyseessä on nappisuoritus, jossa ratakisko on korvattu ajatuksella Siperian pedagogiikasta. Itseään pelaavien pelien aikakaudella on hienoa nähdä tuotos, joka luottaa siihen, että pelaaja itse oppii ja ymmärtää.
 
Öljyaltaan pohjalla on taikasauva. Jos ei halua sukellella, siihen pääsee käsiksi polttamalla pöntön ja sen sisällön.
 
Noita Nokinenä
Noita näyttää upealta. Vaikka olenkin allerginen matalan resoluution indiepikselitaiteelle, Noidassa tämä ei haittaa. Audiovisuaaliselle ilmeelle on vissit perusteet, sillä ilman isoja kuvapisteitä pelin keskeinen temppu ei toimisi.
 
Pelin myyntivalttina on maailma, jossa jokainen pikseli on simuloitu. Maailma reagoi paitsi pelaajan, myös monstereiden tekemisiin, minkä seurauksena ympäristöt tuntuvat eläviltä ja aidosti vaarallisilta. Pimeydessä vaanii monenlaisia uhkakuvia, joihin on satunnaisgeneroinnin vuoksi mahdotonta varautua ennalta. Siellä missä edelliskierroksella oli aarrearkku, saattaa seuraavalla rundilla lymyillä lähes voittamaton superhirviö.
 
Ympäristö on samaan aikaan sekä ystävä että vihollinen, sillä usein vihut kannattaa nitistää suoran yhteenoton sijaan hyväksikäyttämällä pelin fysiikkamoottoria. Jos käytävän perukoilla on liian kovaa vastarintaa, porukan voi hukuttaa tuhoamalla pohjan yläpuolella olevasta vesisäiliöstä. Samoin kannattaa menetellä, jos pahaa-aavistamaton vastustaja nojailee pääkallolla koristeltuun boksiin. Muutaman taikavasaman jälkeen jäljellä on vain iso reikä ja kultahippuja.
 
Ympäristö ymmärtää pelkän tuhoutumisen lisäksi aineen eri olomuodot. Nesteet ja kaasut käyttäytyvät eri tavoin. Kakka valuu alaspäin, mutta sama pätee niin veteen, happoon kuin laavaankin. Tuli polttaa puuta, mutta liekit voi sammuttaa vedellä. Päähahmokaan ei ole immuuni ympäristön vaikutuksille. Jos itsensä kastelee öljyssä ja sitten seikkailee liian lähelle liekkejä, muutaman pikselin mittainen sankari muuttuu soihduksi.

Top Gear pyörii tuossa taustalla ja siitä juolahti mieleeni, että mikä olikaan se vanha talojen purkamispeli dossille? No Opeation Cleaner tietenkin. Kohta kokeilen. Voi juma :D Nostalgista.
 
https://www.mobygames.com/game/38099/operation-cleaner/

Milkop: Top Gear pyörii tuossa taustalla ja siitä juolahti mieleeni, että mikä olikaan se vanha talojen purkamispeli dossille? No Opeation Cleaner tietenkin. Kohta kokeilen. Voi juma :D Nostalgista.
 
https://www.mobygames.com/game/38099/operation-cleaner/
 
Tämä on mennyt aikanaan itsellä aivan ohi, mutta mielenkiintoisen näköinen peli.
Heräsi jostain syystä omat nostalgiamuistot kovista Mine Bombers sessioista, joita hakattiin parhaillaan 3 hlö/1 näppäimistö -kokoonpanolla.

Ruutukunkku: Tämä on mennyt aikanaan itsellä aivan ohi, mutta mielenkiintoisen näköinen peli.
Heräsi jostain syystä omat nostalgiamuistot kovista Mine Bombers sessioista, joita hakattiin parhaillaan 3 hlö/1 näppäimistö -kokoonpanolla.
 
Ai saatana, mine bombers ja se intron themebiisii. Oli parasta paskaa tuo peli kyllä frendien kanssa.

Mine Bombers on edelleen vuonna 2024 maailman paras moninpeli.

Ruutukunkku: Tämä on mennyt aikanaan itsellä aivan ohi, mutta mielenkiintoisen näköinen peli.
Heräsi jostain syystä omat nostalgiamuistot kovista Mine Bombers sessioista, joita hakattiin parhaillaan 3 hlö/1 näppäimistö -kokoonpanolla.
 
Myös kotimaista klassikkoa, slick 'n' slidea väännettiin 3tyyppiä/1 näppis, ja neljäs gamepadilla, ja eihän siitä mitään tullut, kun liian monta näppäintä oli pohjassa samaan aikaan, ja aina ajoittain joku ei pystynyt kääntymään esim.toiseen suuntaan. Eeppistä oli

Triplane turmoil oli myös kovaa huutoa. Kolmekin janaria kun samalla näppiksellä pelasi niin oli aina peli tiltissä jossain vaiheessa. Tai näppäimistö oli tiltissä.

Ed_Guy: Triplane turmoil oli myös kovaa huutoa. Kolmekin janaria kun samalla näppiksellä pelasi niin oli aina peli tiltissä jossain vaiheessa. Tai näppäimistö oli tiltissä.
 
Myös Wings oli totista työtä.

Ed_Guy: Triplane turmoil oli myös kovaa huutoa. Kolmekin janaria kun samalla näppiksellä pelasi niin oli aina peli tiltissä jossain vaiheessa. Tai näppäimistö oli tiltissä.
 
Tätä pelattiin usein humalassa toverin kotona syksyllä 1999. Kauniita muistoja jäi.

Nuages: Myös Wings oli totista työtä.
 
Unohtamatta Slicks n Slide -peliä tai Generallya.

rakula: Unohtamatta Slicks n Slide -peliä tai Generallya.
 
Slicksissä tehtiin aina vuorotellen kenttiä, joissa sitten kisattiin. Sama 4D Sports Drivingissa.

Ironman Offroad oli huippu myös, mutta siitä tais puuttua tuo moninpelimahdollisuus tai sitten multa puuttui pelikaverit. Yksinpelinä se oli vähän turhan helppo.
 
https://youtu.be/Zi8dwywpxdU?si=B5gBIE55MDbNjFPW
 
E: tämän arcadeversio oli/on Tampereen pelimuseossa ja sekös ilahdutti.

Bongowing: Ironman Offroad oli huippu myös, mutta siitä tais puuttua tuo moninpelimahdollisuus tai sitten multa puuttui pelikaverit. Yksinpelinä se oli vähän turhan helppo.
 
https://youtu.be/Zi8dwywpxdU?si=B5gBIE55MDbNjFPW
 
E: tämän arcadeversio oli/on Tampereen pelimuseossa ja sekös ilahdutti.
 
Kyllä sitä muistaakseni pystyi kaksi pelaamaan. Tai sitten vaan vuoroteltiin ja kisattiin aikaa vastaan. Ei pysty muistaa.

Tuttuja pelejä paljon mainittu. Mulla on hämärä muistikuva, että olis tuota Offroadiakin pelattu moninpelinä. Mutta on kyllä niin hämärä, että vaikea varmaksi sanoa.
 
Me pelattiin yksinpelejäkin joskus co-oppina. Esim. kun huomattiin, että Stuntsissa saa parempia aikoja manuaalilla, pelattiin usein sitä niin, että toinen ajoi ja toinen vaihtoi vaihteita. Samaten Wolf3D:n kontrollit jaettiin välillä. Siitä en kyllä muista mikä logiikka siinä jaossa oli - vaikea kuvitella mitään kovin järkevää, mutta ehkäpä se oli just sen takia hauskaa.

Urheilupeleissä tuli tehtyä ennätyksiä esim. jossain kolmiloikassa siten, että toinen hakkaa vimmattuna juoksunappeja ja toinen hoitaa hypyn ajoittamisen ja oikean kulman.

Micro Machines (en muista oliko ykkönen vai kakkonen, mahdollisesti molemmat) oli kans vähän samaa sarjaa kuin em. ajopelit. Siinä oli välillä tunteet pinnassa kiilausmahdollisuuden ansiosta.

Arkka: Micro Machines (en muista oliko ykkönen vai kakkonen, mahdollisesti molemmat) oli kans vähän samaa sarjaa kuin em. ajopelit. Siinä oli välillä tunteet pinnassa kiilausmahdollisuuden ansiosta.
 
1 & 2 oli molemmat aivan mahtavia. Veren maku suussa, ehkä joskus ihan sitä vertakin, broidin kanssa siinä skabailtiin. Paras ajopeli.

Nyt kun og-peleistä päästiin vauhtiin, niin olen pitkään kaivannut seikkailupelejä, joita tuli solkenaan ysärillä. Monkey islandit, The Dig ja Indiana Jonesit tuli päälimmäisenä mieleen.

Liero oli myös kovaa kamaa moninpelinä, unohtamatta Tikku-ukkojen Sumopainia :D
 
https://www.dosgamesarchive.com/download/liero
 
E: Jahas, kirjaston varaukseni on saapunut. Pitääpä siis kohta hakea Tears of the Kingdom kokeiluun :)