Media ja viihde ›

Antti Reini - Sunnuntai
 
Nappasin sattumalta ja piruuttani kirjastosta mukaan tietämättä Reinistä juuri mitään. Tämä oli aika kiva kirja. Ei perinteinen elämänkerta vaan persoonallinen muistelo elämän varsia koluten.

Tuomoo: Antti Hyry - Uuni
 
Kaverin yllyttämänä Alastalon salin jatkeeksi. Aivan eri kategorian kirja kuitenkin. Loppuviimein oli yllättävänkin miellyttävä teos. Kirja kertoo siis eläkkeellä olevasta miehestä, joka muuraa leivinuunia. Välillä otetaan päiväunet, syödään vaimon kanssa, käydään hillasuolla ihmettelemässä, tehdään pikareissu Ruotsiin kirkkourkuja ihmettelemään ja taas muurataan leivinuunia.
 
Ei tässä kirjassa toisaalta mitään tapahtunut, mutta mitäpä väliä. Sujuvaa tekstiä, vaikka toki monessa kohdassa huomasi, että kirjoittaja on kirjailija eikä raksaukko.
 
Joskohan sitä seuraavaksi lukisi jotakin vähän vauhdikkaampaa.
 
Tästä tuli lainattua kappaleen sanoituksiin pätkä "Toivon , että luulen... Mutta luulen, että toivon". Näin se meni: Toivon, että luulen viimeistä kertaa. Luulen, että toivon jälleen turhaan.
 
Kirjan kuvaama kiireetön elämänrytmi kyllä herätti samaan aikaan sekä kaipuun ja vastustuksen. Ei kellään ole aikaa tuolla tavalla elää mutta olisipa edes toisinaan.

Klassikko eli Harper Lee - Kuin surmaisi satakielen tuli lukaistua, kun piti saada vaihtelua normaaliin scifi/kauhurutiiniin. Mainio ja teemoiltaan valitettavankin ajankohtainen kirja yhä. Vähän tosin häiritsi, kun päähenkilö/kertojan ajatukset oli kuvattu minusta huomattavasti oletettua kahdeksaa ikävuotta aikuisemmiksi. Muuten oikein sujuvasti ja mukaansatempaavasti kirjoitettu teos.

Hyvä ja mielenkiintoinen kirja, suosittelen.
 
Palo Jukka-Pekka Palon elämä
 
https://kirja.fi/collections/liisa- … alvitie/products/palo-9789520460099

Täällä Pohjantähden alla.
 
Mitenkähän tätä arvioisi. Ehkä arviointi on turhaa, kun ei ketjun otsikkokaan sitä pyydä. Mutta todettakoon, että aivan kirkkaasti heittämällä ylivoimaisesti paras kirja, mitä olen ikinä lukenut. Raaka mutta hellä, ankara mutta lempeä. Naurattava mutta itkettävä. Iloinen mutta surullinen. Kaihoisa sekä elämänmakuinen.
 
En halua sotkea politiikkaa tähän aiheeseen sen kummemmin, mutta kirjan lukemisen alustukseksi totesin ettei poliittisen historian kontekstia voi mitenkään ohittaa tätä kirjaa lukiessa, sillä aihe on niin keskeinen osa läpi koko trilogian. Kirjan alussa totesin myös itselleni historian asioita sen verran, että puna-aate ei näillä nurkilla elänyt tai kukoistanut, pikemminkin päinvastoin. Puna-aate oli etenkin isäni isälle punainen vaate, ja sitä agendaa näillä pohjanmaan lakeuksilla on moni muukin julistanut, Lapuan naapurissa kun ollaan ja Kosolan perintö elää joidenkin takaraivoissa edelleen. Myönnän, että minulla ei ikinä ole ollut hirveän paljoa kosketuspintaa hämäläisiin torppareihin, muutoin kuin perinteisen elintavan perusteella näin maaseudun asukkina. Itse en kannata mitään poliitista aatetta tai ismiä, mutta muistan kun tuon trilogian ensimmäisen osan luin ollessani keuhkokuumeessa 11-vuotiaana, ja isäni sitä silloin noitui, että "moista propagandaako sitä pitää lukea". En tosin mitenkään pysty ymmärtämään isäni mielipidettä siitä, että kirja muka olisi propagandaa. Ehkä se kertoo enemmän isäni sivistymättömyydestä ja siitä, ettei hän ole ikinä ko. kirjaa, saati juuri muitakaan kirjoja lukenut. Ehkä hänen olisi kannattanut, niin kuin monen muunkin.
 
Mutta joka tapauksessa itse asiaan. Kyllähän tämä kirja on hyvinkin pitkälti suomalaisuuden ytimessä. Kansan karua historiaa kerrotaan seitsemän vuosikymmenen ajalta. Jotkin tapahtumat riipaisevat enemmän, jotkut vielä enemmän, mutta monin paikoin kirja sai aikaan todella lämpöisiäkin tunteita, sekä tapahtumia että henkilöitä kohtaan.
 
Aikaisemmalta lukukerralta en muistanut tuosta kirjasta käytännössä yhtään mitään muuta kuin torpan kattotalkoot ja Susi-Kustaan. Elokuviakaan en ole tästä aiheesta nähnyt. Tapahtumat olivat silti pääpiirteissään tuttuja historian eri käänteiden takia, historia kun on aina kiehtonut minua.
 
Upea teos, kertakaikkiaan. Suosittelen aivan jokaiselle.

Karl Ove Knausgärd - Aamutähti
 
Aamutähti-trilogian ensimmäinen osa. Erittäin sujuvaa ja mukaansatempaavaa tekstiä. Hyvä tunnelma. Luen loput kaksikin.

Sain tänään luetuksi Aleksis Veljen Seitsemän kivestä loppuun, viimeinkin! Lukeminen sinänlänsänsä tuskin olisi vienyt montaakaan päivää, sillä teksti oli noinkin vanhaksi teokseksi sangen mukaansatempaavaa, mutta kun tuli se sairaalareissu yms. pientä tähän väliin...
 
Loppupuolta (Impivaarasta Jukolaan paluun jälkeen) en muistanut enää lainkaan, joten oli sangen kiintoisahkoa lukea veljeiden myöhemmistä vaiheista, mm. vaimoistaan ja ammateistaan.
 
Panin myös merkille miten paljon mm. Linna lainaili tästä(kin) teoksesta Tuntemattomaansa, varmaankin myös ym. Pohjantähti-trilogiaansa, joka pitäisikin taas lukea, joskin eka osa puuttuu yhä omasta sangen suppeahkosta kirjahyllystäin. Olisi kiva myös selvittää mitkä jutuista ovat ns. alkuperäistä Kiveä, mitkä taas jo kirjoitusaikana vakiintunutta "kansanperinnettä".
 
Yllättävän paljon muuten oli sellaisia veljeiden tarinasta täysin irrallisia "ymppäämällä ympättyjä" juttujakin, joskaan eivät nekään haitanneet ollessaan kinostelevia nekin.
 
Kyllä tämä(kin) kannattaisi muutaman kerran elämässään lukea. Kaikille ei tietenkään maistu, mutta sou not?

NHR: Sain tänään luetuksi Aleksis Veljen Seitsemän kivestä loppuun, viimeinkin! Lukeminen sinänlänsänsä tuskin olisi vienyt montaakaan päivää, sillä teksti oli noinkin vanhaksi teokseksi sangen mukaansatempaavaa, mutta kun tuli se sairaalareissu yms. pientä tähän väliin...
 
Loppupuolta (Impivaarasta Jukolaan paluun jälkeen) en muistanut enää lainkaan, joten oli sangen kiintoisahkoa lukea veljeiden myöhemmistä vaiheista, mm. vaimoistaan ja ammateistaan.
 
Panin myös merkille miten paljon mm. Linna lainaili tästä(kin) teoksesta Tuntemattomaansa, varmaankin myös ym. Pohjantähti-trilogiaansa, joka pitäisikin taas lukea, joskin eka osa puuttuu yhä omasta sangen suppeahkosta kirjahyllystäin. Olisi kiva myös selvittää mitkä jutuista ovat ns. alkuperäistä Kiveä, mitkä taas jo kirjoitusaikana vakiintunutta "kansanperinnettä".
 
Yllättävän paljon muuten oli sellaisia veljeiden tarinasta täysin irrallisia "ymppäämällä ympättyjä" juttujakin, joskaan eivät nekään haitanneet ollessaan kinostelevia nekin.
 
Kyllä tämä(kin) kannattaisi muutaman kerran elämässään lukea. Kaikille ei tietenkään maistu, mutta sou not?
 
Tämä on tullut luettua, aluksi Mauri Kunnaksen Koiramäki-versiona, ja myöhemmin teini-ikäisenä luin alkuperäisen Kiven teoksen aivan vapaaehtoisesti. Tämä herätti koulukavereissa melkoisesti kummeksuntaa, että kuka idiootti lukee kirjoja vapaaehtoisesti. Minä ainakin. Mutta tykkäsin kirjasta silloin oikein paljon, pitääpä melkein lukea tuo uudelleen joskus.

Mika Lietzén - Pnuk
 
Lietzénin tähän astisista sarjiksista paras. Tosi vahva tunnelma, mutta samalla erittäin riisuttu, kuten hänellä aina. Silti yksityiskohtia pursuaa, ne eivät vaan ole heti siinä pinnalla.

Pedro. Tiiliskivielämäkertakirja, täyttä asiaa, suosittelen.

Kenazis: Vasemmat virtaukset
 
Vasemmat virtaukset sisältää kirjoituksia vasemman käden tiehen perinteisesti liitetyistä myyttisistä aiheista. Kirja jakautuu neljään osaan, jotka käsittevät nekromantiaa, vampirismia, demonologiaa, raamatullista magiaa ja Jeesuksen noituutta.
 
Vasemmat virtaukset jatkaa Kenaziksen aiempien kirjoitusten tapaan Azazelin Tähden filosofiassa Mustaksi Poluksi kutsutun henkisyyden lähestymistavan esitystä.

Pavel Hak Tarkka-ampuja.
Kertomus kuvitteellisen maan sodasta ja sen järjettömyydestä. Jotenkin voisi paikkana olla Balkan ja vaikka kuinka tuntui uskomattomalta niin onhan nuo kaikki asiat voineet tapahtua. Silmitöntä väkivaltaa ja vallan sekoittamia ihmisiä.

Anna Kontula: Kadonneen järjen metsästys
 
Erinomaisia huomioita ja yhteenvetoja. Anna on kirkkaasti eduskunnan älykkäin tyyppi ollut aina, ja onkin suuri harmi, että hän lopettaa uransa siellä.

Kenneth Eriksson: Kommandopipoja ja jatimaticeja - Suomen suuret ryöstöt
 
Kävin palauttamassa kirjastoon muutaman lukemani kirjan, ja pysähdyin vilkaisemaan uutuushyllyä. Tämä kiinnitti huomioni (monen muun teoksen ohella), mutta päätin napata tämän tietämättä kirjoittajasta tai aiheesta mitään. Kirjoittaja on ollut ylikomisariona Helsingin poliisissa, ja kirjassa kerrotaan kaikenlaisista ison mittaluokan omaisuusrikostapauksista, joita hänen urallaan on vastaan tullut. Valtaosa pyörii kultasepänliikkeiden ja kelloliikkeiden ryöstöjen ympärillä, mutta mahtuu mukaan muutama muukin juttu.
 
Mukava kirja, lyhkäisiä tarinoita, ihan mukavasti kirjoitettunakin. Paikoin mukana on ihan suuren maailman meininkiä, en tiennyt että Suomessakin varjostetaan epäiltyjä ulkomaalaisten rikollisliigojen epäiltyjä noinkin aktiivisesti.
 
Harvemmin on tullut tällaisia luettua, mutta voisin lukea lisääkin vastaavia teoksia. Kirjoittajalla on paikoin mukavan humoristinen sävy, ainakin näin rehellisen ja rikoksiin syyllistymättömän ja rikollisuutta vastustavan kansalaisen näkökulmasta.

Leena Lehtolainen - Joulupukin suudelma
 
Novellikokoelma. Ainut mikä harmitti vähän, oli se, q siinä oli muutama sama novelli kuin yhdessä toisessakin kokoelmassa. Mitä järkeä laittaa samoja novelleja eri kokoelmiin. Noh, se ei tietenkään ole kirjailijan vika.

Tintti - Tarinoiden Todelliset Taustat
 
200 sivua A4-koossa oli niin raskasta luettavaa, että piti jatkaa laina-aikaa.
 
2/5

Kuuntelin Miika Nousiaisen Ratakierroksen. Hyvä kirja mutta osa jutuista oli jo ainakin Pitääkö olla huolissaan -ohjelmasta tuttuja. Saattoi olla niinkin vanhoja juttuja jotka oli jo Hyvissä ja huonoissa uutisissa mutta en ole ihan varma. Mutta sivujutut sivuuttaen itse pääjuttu oli mielenkiintoinen, eli se että kirjailija täyttää 50 ja viidenkympin villityksenä päättää ruveta 400 metrin juoksijaksi.

M.A. Numminen: Keppostelua ja kulttuuria - Lapsuuden ja nuoruuden aika Somerolla
 
https://www.hs.fi/taide/art-2000010731137.html
 
Kolmesta elämäkertakirjasta pidin eniten ensimmäisestä eli teoksesta Kaukana väijyy ystäviä.

Mauri Kunnas - The book of finnish elves
 
Ostin Ameriikan kirjeenvaihtajalle, tai ehkä enemmän hänen penskoilleen, suomalaisen klassikon. Tämä oli lapsena yksi minun lempikirjoista ja toimii edelleen. Hyvin käännetty. Suomalainen tonttukirja oli Kunnaksen ensimmäinen kirja ja kieltämättä hyvä aloitus lastenkirjailijana. Kaiken lisäksi taustatyöt on tehty hyvin. Tarinat ovat uskottavasti agraari-Suomen tarinaperinnettä ja kuvitus on tarkalla silmällä tehty. Rakennukset, vaatteet, esineet, pihapiirit jne. ovat uskottavia. Siellä oli kuvia joistain rakennuksen osista sen verran realistisesti esitettynä, että joko on pitänyt tuntea aihe ennalta tai luonnostella kohteen äärellä rakennustekniset yksityiskohdat paperille.
 
Mahottoman hyvä kirja. Pitäisi hankkia itsellekin.

Helmut Lipfert- Taistelulentäjä Itärintamalla
 
Messerschmitt Me 109_Bf-koneella taistellut Helmut Lipfert sai kerättyä 203 vahvistettua_ilmavoittoa. Lipfert on rankattu 13. eniten maailmassa vihollisen lentokoneita pudottaneeksi taistelulentäjäksi. Hän saavutti_Rautaristin_ritariristin tammenlehvin.
 
Kokemuksia itärintamalta vetäytymisen aikana 1943 - 1945. Lukemieni Luftwaffe-muistelmien keskitasoa parempi kirja.
 
3,5/5.