Media ja viihde ›

bedlam: ...Frozen..
 
En nyt ihan kauhuksi luokittelisi, vaikka Hans aika pelottava pahis olikin.
 

 

 
House of the Devil on ollut paras kauhuleffa, jonka itse olen katsonut vuosiin. Tai no, ensimmäiset 90% olivat parasta, mutta vikat 10% pilasivat käytännössä suuren osan leffasta. Ilman tuota susipaskaa loppua olisi ollut TODELLA hieno elokuva.

The House of the Devil on täydellinen elokuva. Pitäisi hommata Blu Ray.

varpio: Jonkun pitäisi kyllä minulle perinpohjaisesti selittää mikä siinä Conjuringissa muka oli. Pidin sitä täysin yhdentekevänä, enkä oikeastaan edes muista siitä juuri mitään vaikkei siitä voi olla pitkä aika kun sen katoin.
 
Loppu meni perseelleen, mutta esim. se kohtaus, jossa toinen tyttö seisoo pimeässä nurkassa ja toinen selittää että takana on joku oli yksi selkäpiitä karmivimmista kohtauksista pitkiin aikoihin.
 
Joo, Frozenilla tarkoitin sitä aiempaa samannimistä. Ei sekään genreltään ehkä varsinainen kauhuleffa, mutta voi sen kai siihen genreen laskea.

Dead silence katsastettu. Ihan toimiva pätkä. Jollekkin nukkekammoiselle varmasti aika kovaa kamaa. Itseä alkoi naurattaa silloin tällöin.
 
Täytyy toivoa että olis vaikka joku filmtown auki nyt jussina jos vaikka löytyis joku täälläkin suositelluista leffoista.

Puhuin vähän hätäisesti. Onhan tässä viime aikoina tullut ainakin tämä: https://www.youtube.com/watch?v=FUQhNGEu2KA Jostain syystä tuo pätkä aiheuttaa lieviä kauhun väristyksiä ihmisessä. Fear of the dark jne.

Olikos joku tota possessionia kehunut? Ei kyllä ihmeellinen ollut. Jos näistäkin on jotain eri versioita niin kertokaa
 
Edit: jaa ei se alkuperäinen vissiin ihan vuodelta 2012 oo?

Anti-Social: Olikos joku tota possessionia kehunut? Ei kyllä ihmeellinen ollut. Jos näistäkin on jotain eri versioita niin kertokaa
 
Edit: jaa ei se alkuperäinen vissiin ihan vuodelta 2012 oo?
 
Joo ei :) Se Possession, jota itsekin olen kehunut täällä on vuodelta 1981. Ja tosiaan kyseessä ei ole suoranainen kauhuelokuva, vaan aika erilainen draama avioerosta. Olen huomannut, että se jakaa katsojat harvinaisen vahvasti kahteen leiriin - joko lähes vihaa tai sitten diggailee kovasti, kuten minä.
 
Aika kuvaavaa on, että aikoinaan leffa sai sekä parhaan naispääosan palkinnon Cannesissa että oli brittien Video Nasty -sensuurilistan kärkisijalla.
 
Ja tärkeää on myös katsoa tästä oikea, alkuperäinen eurooppalainen versio, sillä jenkkiversiota lyhennettiin n. 40 minuuttia ja sen rakenne raiskattiin täysin ja siitä yritettiin tehdä normaali kauhuelokuva :)
 
Tuli vastaan Leffatykin arvio, joten pistetääs sieltä pari osuvaa (vaikkakin vähän liioittelevaa) lainausta vielä:
 
Harvoin tulee vastaan niin täydellisen häiriintynyttä elokuvaa kuin ohjaaja Andrzej Zulawskin Possession. Se repii katsojan keskelle normaalin perhe-elämän painajaista eikä päästä irti loppumisensakaan jälkeen.
 
...
 
Ja kun puhutaan ahdistuksesta, tuottaa Possession todellakin sitä kotikatsomoon asti. Allekirjoittanut väittääkin, ettei ole ikinä nähnyt missään elokuvassa mitään niin ahdistavaa ja kovia pelkotiloja aiheuttavaa kuin Possessionin ensimmäiset 45 minuuttia. Ne koostuvat pitkälti päähenkilöparin käymistä keskusteluista, jotka räjähtävät lähes aina Bergmanin elokuvien kulminaatiokohtausten tyylisiksi tuskantäytteisiksi tunteenpurkauksiksi. Erityisesti Adjani loistaa näissä kohtauksissa ja hänen itkuntäytteiset raivonpuuskansa kertovat todellisesta tuskasta. Ja mitä tulee kovaääniseen näyttelyyn, voittaa hän esimerkiksi monien suosikkihuutaja Al Pacinon mennen tullen. Adjani täydentää dialogiaan hyperventiloivilla eleillään, jotka saavat katsojankin sellaisen ahdistuksen partaalle, ettei poispääsyä yksinkertaisesti ole. On vaikea uskoa, että joku pystyy näin aidonoloiseen roolisuoritukseen ja katsoja miettiikin helposti Adjanin olleen oikeasti kuvausten aikana henkisen tuhon partaalla. Mietteitä tukevat myös ohjaaja Zulawskin sanat, joiden mukaan Adjani olisi yrittänyt elokuvan nähtyään itsemurhaa, koska hän ei enää halunnut palata takaisin kuvausten aikana kokemaansa. Väitteille ei ole kuitenkaan saatu ikinä täydellistä varmuutta, joten katsojan pohdittavaksi jää, onko kyseessä pelkkä ohjaajan mainoskikka.
 
...
 
Aivan lopussa Possession muuttaa jälleen tyyliään ja lähimmäksi vertailukohteeksi voitaisiin ottaa vaikkapa David Lynchin elokuvat.

Eilen tuli katseltua sellainen pätkä kuin Berberian Sound Studio. En odottanut mitään sydämmen tykytyksiä vaan enemmänkin jotain vinksahtaneen omaperäistä toismaailmallista tunnelmaa. Vaikka jälkimmäistä tarjoiltiinkin jossain määrin, ei leffa sytyttänyt sitten millään. Olin näkeväni, millaiseen tunnelmaan leffassa pyrittiin, mutta jotenkin vain tämä oli uskomattoman tylsä katselukokemus. Pariin kertaan huomasin ajatuksien ajalehtivan jonnekin muualle, kunnes taas havahduin siihen, että "ai niin, minähän olin katsomassa tässä jotain elokuvaakin".
 
Harmillista sikäli, että leffa pyrki johonkin omaperäiseen, mutta sitten itse toteutus ontui. En voi ikävä kyllä suositella.

dixi19: Joo ei :) Se Possession, jota itsekin olen kehunut täällä on vuodelta 1981. Ja tosiaan kyseessä ei ole suoranainen kauhuelokuva, vaan aika erilainen draama avioerosta. Olen huomannut, että se jakaa katsojat harvinaisen vahvasti kahteen leiriin - joko lähes vihaa tai sitten diggailee kovasti, kuten minä.
 
Aika kuvaavaa on, että aikoinaan leffa sai sekä parhaan naispääosan palkinnon Cannesissa että oli brittien Video Nasty -sensuurilistan kärkisijalla.
 
Ja tärkeää on myös katsoa tästä oikea, alkuperäinen eurooppalainen versio, sillä jenkkiversiota lyhennettiin n. 40 minuuttia ja sen rakenne raiskattiin täysin ja siitä yritettiin tehdä normaali kauhuelokuva :)
 
Tuli vastaan Leffatykin arvio, joten pistetääs sieltä pari osuvaa (vaikkakin vähän liioittelevaa) lainausta vielä:
 
Okei joo, kuulostaa vähän liikaa siltä perus ameeriikan rääkymiseltä mihin meni jo blair witch projectissa hermot. Mutta eiköhän toi tule katottua.
 
Tänään oli vuorossa Uhka/Ils/Them. Ei tuokaan toiminut oikein mitenkään. Kovin tätäkin on kehuttu mutta ei vaan lähde. Täytyy toivoa että huomenna löytyis kirpparilta jotain oikeasti katsomisen arvoista..

Anti-Social: Okei joo, kuulostaa vähän liikaa siltä perus ameeriikan rääkymiseltä mihin meni jo blair witch projectissa hermot.
 
Heh, nyt en tiedä, että mistä tuo Blair Witch -vertaus tuli mutta noiden tyylissä ei ole kyllä oikein mitään samaa. Possession on siis hyvin surrealistinen kauhudraama siinä missä Blair Witch on ihan näppärä found footage -pioneeri, mutta tosiaan aivan erityylisistä elokuvista on kyse.
 
Mutta on annettava ns. "maaninen eurooppalainen taide-elokuva" -varoitus kuitenkin :)

Huutoa ja kiljumista ja parkumista. Leffatykistä lainaamasi teksti antoi ymmärtää että sitä on odotettavissa ja aika paljon. Sitä samaa sisälsi esimerkiksi bwp ihan liikaa jo, joten tarkoitin vain etten pidä sellaista mölyämistä kovinkaan viihdyttävänä. Ei mulla muuta.

Anti-Social: Huutoa ja kiljumista ja parkumista. Leffatykistä lainaamasi teksti antoi ymmärtää että sitä on odotettavissa ja aika paljon. Sitä samaa sisälsi esimerkiksi bwp ihan liikaa jo, joten tarkoitin vain etten pidä sellaista mölyämistä kovinkaan viihdyttävänä. Ei mulla muuta.
 
Onko jätkä joku ammattinarisija? Älä katso sitten saatana.

Meadow: Onko jätkä joku ammattinarisija? Älä katso sitten saatana.
 
Olipa taas fiksu kommentti. Saa kait sitä olla diggaamatta, jos haluaa.

Meadow: Onko jätkä joku ammattinarisija? Älä katso sitten saatana.
 
Voi vittu nyt taas. Mielestäni oli syytä selventää miksi vertasin kahta erilaista leffaa keskenään kun joku ilmeisesti ymmärsi vertaukseni väärin. Vai oonko haukkunut jotain sun lempileffaa? Pahoittelen jo valmiiksi.
 
Eikujoo antichrist. Sori hei

Anti-Social: Huutoa ja kiljumista ja parkumista. Leffatykistä lainaamasi teksti antoi ymmärtää että sitä on odotettavissa ja aika paljon. Sitä samaa sisälsi esimerkiksi bwp ihan liikaa jo, joten tarkoitin vain etten pidä sellaista mölyämistä kovinkaan viihdyttävänä. Ei mulla muuta.
 
No nyt tajusin :) Joo, sitten tuo leffa ei ehkä ole ihan paras valinta, sillä huutoa riittää kyllä paikoitellen. Ei sellaista pelosta kirkumista, mutta mölyä ja kovia ääniä kuitenkin :)
 
Jos pohdit vielä katsoako vai ei, niin tämä klippi kiteyttää kaiken, sillä siinä on leffan meininki maanisimmillaan ja tyylisuunta isoimmillaan, sisältää spoilereita toki (sikäli kun tuota leffaa nyt yksiselitteisesti pystyy edes selittämään): https://www.youtube.com/watch?v=CMdP02jv8Bo

Jees, kiitti tosta videosta, voi olla että täytyy odottaa sellasta päivää että olen oikealla tuulella niin pystyy kattomaan :D Olihan toikin jo omalla tavallaan vähän ahdistavan näköstä. Täytyy tutustua.
 
Tänään katottiin V/H/S. Parani loppua kohden aika huikeesti vaikka alussa ei tuntunut tapahtuvan juuri mitään. Pari todella tyylikästä kohtausta noissa "pätkissä" joista ei nyt enempää viitti mainita ettei tule spoilattua. Hyvä sekoitus gorea ja psykologista jännitystä. Tosta vissiin on kakkos osakin jo tullut, pitänee kattoa läpi piakkoin.

^^ Kakkonen on kova ja kolmonen on tulossa.

Itselle tuli tänään Feast 2. Katselin viime viikolla tubesta kaiken maailman kauhuelokuvien trailereita ja törmäsin kahteen Feast kauhiksen jatko-osaan, joista en siis ollut aiemmin tietoinen. Tilasin oitis molemmat. Saa nähä tekeekö mitään. Eka oli kyllä erittäin viihdyttävä tapaus, ja yllätti aikanaan positiivisesti, kun en odottanut siltä juuri mitään.

bedlam: Olen huomannut, että mun leffamaku ei tässäkään ketjussa kaikkien kanssa ihan kohtaa, mutta sanotaanko että hyvästä loistavaan -asteikolla viime vuosien leffoista mulle ovat olleet mm. Livid, Lovely Molly, Triangle, The House of the Devil, Pontypool, Eden Lake, Stake Land, The Bay, The Caller, Frozen, The Children, The Conjuring, Innkeepers, The Awakening yms...
 
Koskapa pidin niistä leffoista, jotka tästä listasta olen nähnyt, ajattelin katsoa loputkin:) Eilen aloitin The Callerilla. Ihan toimivaa jännitystä ja ovela idea. Tosin rekan mentäviä juonireikiähän tuollaiseen menneisyyden muuttamiseen väkisinkin sisältyy.

Tuli viimeinkin katsottua Excision, ilmestyi 2012 ja pitänyt siitä asti katsoa mutta en vain ole saanut aikaiseksi. Onnistui jotenkin ylittämään kaikki odotukset vaikka olin lukenut tästä paljon hyvää. Ihan tajuttoman hyvä, ehdottomasti viime vuosien parhaita.