Media ja viihde ›

jazzmies: Nyt kun tuli toistamiseen pontevasti, niin miksi. Mikä siitä tekee merkittävän yhtyeen? Mikä heidän musiikissaan on hyvää? Ihan näin uteliaisuuttani...
 
Hyvät biisit,melodiat ja riffit.Uraauurtava yhtye heavyn saralla.

Uli Roth on koomisuudessaan ja omistautuneisuudessaan päällikkö, kun taas Sam Totmania kiinnosti vaan nörtit.

Terry Pantheras: Uli Roth on koomisuudessaan ja omistautuneisuudessaan päällikkö, kun taas Sam Totmania kiinnosti vaan nörtit.
 
Oli muuten Totman laihtunu ihan helvetisti, tai ainakin kuihtunut. :D

Ihan hyvä jakso, liikaa Nikulaa tosin.

SnowCrow: Oli muuten Totman laihtunu ihan helvetisti, tai ainakin kuihtunut. :D
 
Jos se on viimein oivaltanut kitarasoolon ja R2D2 sekoamisäänen eron ja järkytykseltään menettänyt ruokahalunsa.

mikäs toi mastodonin ensimmäinen biisi tuossa oli?

tomaattiorava: mikäs toi mastodonin ensimmäinen biisi tuossa oli?
 
Edit: The Czar: http://www.youtube.com/watch?v=Jx2fp-kKOIw
 
Ihan kiva jakso oli, vaikka tuosta nyt oli suurin piirtein kaikki tiedossa.

tomaattiorava: mikäs toi mastodonin ensimmäinen biisi tuossa oli?
 
Taisi olla Quintessence tai The Czar.
 
e: Jaahm. Myöhästyin ja veikkaus oli väärin(?)
 
Olipas hämmentävää kun kerrankin oli ohjelma, jonka kaikki biisit tunnistin ja kuuluu suosikkeihini.

Ihan ok jakso, plussaa Mastodonista ja aika yllätävästi myös Dillinger Escape Planista. En olisi uskonut että progejaksoon tuota laitetaan, mutta olipahan kuitenkin. Ei tullut mitään uutta tietoa mutta kyllähän tämän katsoi. Vähän tämmöinen pintaraapaisuhan tämä sarja on, jokainen jakso olisi helvetisti parempi kun laitettaisiin vartin verran lisää lihaa luiden ympärille.

Valtavasti huvitti tuo Dillingerin uhoaminen ja pakkoliikenykimine. Helvetin rajua joo.
 
Ilosaaressa 2009 piti lähtä kävelee kesken keikan ku rupes vituttaa se toljottelu ja mukavammanen heiluminen. Varmaa niitä jätkiä ketkä ei tajua mitä hauskaa Spinal Tapissa muka on...

aivokuolio: Valtavasti huvitti tuo Dillingerin uhoaminen ja pakkoliikenykimine. Helvetin rajua joo.
 
Ilosaaressa 2009 piti lähtä kävelee kesken keikan ku rupes vituttaa se toljottelu ja mukavammanen heiluminen. Varmaa niitä jätkiä ketkä ei tajua mitä hauskaa Spinal Tapissa muka on...
 
Hyvähä bändi se on. Sää et vaan tajua. ;)
 
Mä en muute vieläkää käsitä mitä progea on Queensrychessä.
 
e: Pakollinen hymiö.

EvilDead: Hyvähä bändi se on. Sää et vaan tajua. ;)
 
Ei se musa mua ärsytä puoleksikaan mitä tuo muu toiminta.

EvilDead: Hyvähä bändi se on. Sää et vaan tajua. ;)
 
Mä en muute vieläkää käsitä mitä proge on Queensrychessä.
 
e: Pakollinen hymiö.
No tämä, kyllä Queensryche on mun kirjoissa jotain glamia. Ja Dillinger on ihan parhautta, mutta ymmärrän kyllä että ei ole ihan jokaiselle.
 
http://www.youtube.com/watch?v=Zew6hGsFNXQ

Mercyful Faten olis voinu mainita.

Dream_eater: Mercyful Faten olis voinu mainita.
 
Ja Metallican.

EvilDead: Ja Metallican.
 
Mainittiinhan se :)

Hauskinta oli Petrucci kehumassa kaikkia. Uskon, että ihan vilpittömästi vielä. Todella positiivisen tuntuinen kaveri, haluan samat lääkkeet.

Surkea jakso. Ehkä huonoin koko sarjasta. Rimanalitus oli valtava.

AnonHero: No tämä, kyllä Queensryche on mun kirjoissa jotain glamia.
 
No hoho! Ei siinä, kakkoslevy Rage for orderin aikaan pukeutuminen oli kyllä vähän sinne päin mutta musa oli progeinta R˙cheä ikinä. Helevetin kova levy ja bändi. Et vissiin oo bändiin ikinä perehtynyt?

Itsekin olen tuota Queensrycheä monesti miettinyt. En ole alkupään tuotantoa kuunnellut, mutta tässäkin ohjelmassa nimenomaan Operation: Mindcrime nostettiin progemetallin klassikoksi, vaikka tuon levyn musiikki on ihan perinteistä hevirokkia. Progea tuosta ilmeisesti monelle tekee se, että kyseessä on sanoitusten puolesta konseptilevy, mutta onhan vähän kummallista että sanoitukset määrittävät musiikkigenren. Samana vuonna esim. Metallica teki huomattavasti progemman levyn, mutta ei sitäkään progemetalliksi ole yleisesti kutsuttu.
 
Kaksi viimeistä jaksoa oli siinä mielessä mielenkiintoisia omalta kohdalta, että power metal on mustavalkoisesti genrenä ajatellen kaikista maailman musiikkigenreistä kauimpana omasta musiikkimausta ja viimeisessä jaksossa käsiteltiin vain ja pelkästään bändejä, joilta kaikilta löytyy omasta hyllystä useampi levy ja joita voisin melkein kaikkia kutsua lempparibändeiksi. Pelkäsin, että jaksossa keskitytään liikaa tiluttelumetalliin, mutta onneksi suurelta osin Dunn käsitteli oikeasti progressiivisia ja mielenkiintoisia bändejä.
 
Petrucci oli kyllä hauska positiivisuudessaan, melko suoraan heitti että Tool on jännittävämpää musiikkia kuin Dream Theater. Hassua sinänsä, että Dream Theaterin kohdalla kuultiin pitkälti Lie-biisiä, joka on yksi bändin suorimmista rokkiviisuista.
 
90-luvun alun tekninen äärimetalli sivuutettiin muutamalla levynkannella, vaikka joku Cynicin Focus nyt on progressiivista metallia jos mikä. Mutta ilmeisesti nämä on tarkoituksella säästetty sinne äärimetallirahastusjaksoon.