Media ja viihde ›

Pitääpä mainita, kun on taas siihen vaiheeseen päässyt, Cave Story (Doukutsu Monogatari):n Sacred Grounds / Hell -kenttä, ja tarkemmin siis aivan sen lopussa seuraava taistelu. Olisihan se paras lopetus mukava aikaansaada ilman savegame-editoinnilla petkutusta, mutta ei taida mulla kärsivällisyys ja motoriikka riittää. Ja netissä vielä näkee tuosta kentästä 3 hitpointsilla tehtyjä speedrun:eja, prkl.

Eilen teeveestä tullut James Bond herätti muistot A View to a Kill pelistä, jota pentuna tuli epätoivoisesti tahkottu. En tainnut tajuta pelistä hevonhäntääkään, sen verran vaikea oli. Olisi kiva päästä kokeilemaan tuota uudelle, pelissä oli oudon kiehtova tunnelma vaikka en tosiaankaan tainnut osata sitä pelata. MSX versio oli siis kyseessä.
Muistaako joku kyseisen pelin?
Tuolla muutama screenshot.
www.mobygames.com/game/msx/a-view-to-a-kill/screenshots

Eilen teeveestä tullut James Bond herätti muistot A View to a Kill pelistä, jota pentuna tuli epätoivoisesti tahkottu.Muistaako joku kyseisen pelin?
 
Commodore 64:llä tuli tuota pelattua. Tai "pelattua", kun en tajunnut itsekään mitään pelin tarkoitusperästä. Hämärä peli, mutta alun Bond-tunnari oli rautaa. Pelin alussa (tai jossain vaiheessa) oltiin hotellihuoneessa, josta en kuitenkaan päässyt koskaan pois. Sitten yhdessä osiossa oli oikein ajan hengen mukaisesti geiger-mittari. Mitäpä Bondilla ei olisi ollut! Taisi olla kyllä niin, että lerppu oli saanut sen verran damagea, ettei peli oikein toiminut kunnolla. Tai sitten olin vaan niin paska. Tuota peliä astetta helpposelitteisempi Bond-peli oli The Spy Who Loved Me, joka käynnistyi rehvakkaalla autoajelulla. Sitten mentiin sukellusveneeseen. Silti, ei sekään ollut mikään liian helppo. Emulaattorillehan tuon ensin mainitun saisi. Voisi oikeastaan vaikka ladata ja fiilistellä. Tai vaihtoehtoisesti masentua kun ei tajua pelistä edelleenkään tuon taivaallista. Pisteet kuitenkin Duran Duranin tunnarista. Ja Roger Moore on kautta aikain paras Bond.

Kasibittisen nintendon Paperboy surffaa turhautumisen ja mahdottomuuden aallolla.

Vois sanoa, että vanhemmat pelit on lähes poikkeuksetta vaikeampia kun nykyiset. Kait ne haluaa nykyään, että pelit mennään läpi "elokuvamaisesti" ja save/load deja vu:ta pyritään välttämään. Herättää kyllä nostalgisia tuntemuksia tämä topicci. Kyllä tuli nassikkana NESsiä tahkottua... Melkeen kaduttaa, että möin konsolini joskus 98 tai jotain. Varmaan kolkyt peliä, joista pari läpi pelattuna, meni sen siliän tien.

Tuota peliä astetta helpposelitteisempi Bond-peli oli The Spy Who Loved Me, joka käynnistyi rehvakkaalla autoajelulla. Sitten mentiin sukellusveneeseen. Silti, ei sekään ollut mikään liian helppo.
 
Pitänee mainita kolmas Bond tietokonekäännös eli Licence To Kill. Amiga versiota tuli tahkottua ja lisenssipelille epätyypillisesti niin siinä oli vähän yritystäkin. Ylhäältäpäin kuvattua ammuskelua, mutta välillä mentiin helikopterilla tms. Ainakin se Bondina tetsaaminen oli toteutettu ihan onnistuneesti. Vaikea peli tuokin.

Half Life: Opposing force. Ainakin loppuvastus on aika helvetillinen ja ne ninjat aargh!

Pitänee mainita kolmas Bond tietokonekäännös eli Licence To Kill. Amiga versiota tuli tahkottua ja lisenssipelille epätyypillisesti niin siinä oli vähän yritystäkin. Ylhäältäpäin kuvattua ammuskelua, mutta välillä mentiin helikopterilla tms. Ainakin se Bondina tetsaaminen oli toteutettu ihan onnistuneesti. Vaikea peli tuokin.
 
Mulla oli tää Atari ST:llä. Se helikopteriosuus meni vielä, mut sit ku piti ammuskella jalkamiehenä ni en pärjänny.

Itelläni oli NESillä sellanen kummallinen ritari-tasoloikka missä pääsin aina siihen tiettyyn pisteeseen kun mulla oli joku superhaarniska ja olin jossain pylväin koristellussa kartanossa mutta sitten en enää löytänytkään sitä mistä pääsee jatkamaan. Myin sen pelin ja nyt harmittaa kun ei tiedä mikä sen pelin nimi oli. Kannessa oli muistaakseni sellanen kuva missä oli jotain aarteita ja sitten miehen silmät vahtas. En muista. :(

En muista läpäisseeni Super Mario Bros 3:sta koskaan. Ykkönen, kakkonen, world ja Mario64 on kyllä kahlattu, mutta tuo SMB3 menee siellä viimesessä tasossa loppua kohden aika abstraktiksi. Eikä siinä ollut tallennusmahdollisuutta.

En muista läpäisseeni Super Mario Bros 3:sta koskaan. Ykkönen, kakkonen, world ja Mario64 on kyllä kahlattu, mutta tuo SMB3 menee siellä viimesessä tasossa loppua kohden aika abstraktiksi. Eikä siinä ollut tallennusmahdollisuutta.
 
Kerran tuli pelattua tämä läpi, päivällä aloitin ja illalla lopetin. Välillä piti laittaa pauselle ja odottaa että joku saa tv-ohjelmansa katsottua, tallennusmahdollisuutta kun ei tosiaan ole.

Itelläni oli NESillä sellanen kummallinen ritari-tasoloikka missä pääsin aina siihen tiettyyn pisteeseen kun mulla oli joku superhaarniska ja olin jossain pylväin koristellussa kartanossa mutta sitten en enää löytänytkään sitä mistä pääsee jatkamaan. Myin sen pelin ja nyt harmittaa kun ei tiedä mikä sen pelin nimi oli. Kannessa oli muistaakseni sellanen kuva missä oli jotain aarteita ja sitten miehen silmät vahtas. En muista. :(
 
Oliskos Ghost'n Goblins tai Wizard & Warriors, veikkaisin melkein jälkimmäistä. Ghost'n Goblins kuuluu klassikoihin joihin jokaisen 80-luvulla tietokoneita hakkanneiden olisi pitänyt tutustua. Helvetin vaikea mutta onneksi esim. NES version lopussa läpipeluu palkitaan ruhtinaallisesti -tai sitten ei.

En muista läpäisseeni Super Mario Bros 3:sta koskaan. Ykkönen, kakkonen, world ja Mario64 on kyllä kahlattu, mutta tuo SMB3 menee siellä viimesessä tasossa loppua kohden aika abstraktiksi. Eikä siinä ollut tallennusmahdollisuutta.
 
Hemmetti. Itestä tuo SMB 3 on kaikista helpoin niistä suupper marioista. Monesti tuli läpi pelattua ja mielestäni paras SMB. Vois joskus emulaattorilla taas kokeilla.

Hemmetti. Itestä tuo SMB 3 on kaikista helpoin niistä suupper marioista. Monesti tuli läpi pelattua ja mielestäni paras SMB. Vois joskus emulaattorilla taas kokeilla.
 
Ykkönen on vaikein. En oo ikinä pelannut läpi. Viimeistään kasitasossa hyppään tyhjyyteen tai pääpahis käristää.

Half Life: Opposing force. Ainakin loppuvastus on aika helvetillinen ja ne ninjat aargh!
 
Ojoi! Tuot mieleen vanhoja hyviä muistoja. Niniat oli mulla HL pelien suola, Niin mahtava fiilis väistellä ja hyppiä ja karata ja..ja..ja. On se niin hianoa. Piti aina päästä läpi ottamatta osumaa.

Super Mario Sunshinen lopun laavakanoottikohtaus. Siis mitä vittua? Ei pysty. Siihen asti menee vaivattomasti vasemalla kädellä unissaan silmät sidottuina.

Tsekatkaas SMB-ihmiset toi Youtube-pätkä jonka pistin (edellisen sivun lopussa)...vetää hiljaseks. :)

Tsekatkaas SMB-ihmiset toi Youtube-pätkä jonka pistin (edellisen sivun lopussa)...vetää hiljaseks. :)
 
Pelaajan kommentit on parhautta!

Kokonaisuutena voin sanoa, että vaikeimmat pelit löytyvät nintendo kasibittiseltä. nyt pc-nörtit hiljaa... :)

eilen pelasin snessillä lemmingsiä ja se 11. kenttä oli ihan mahdoton. semmonen, missä keskellä on semmonen seinä, jossa on nuolia ja sen läpi ei voi kaivaa.