Media ja viihde ›

Ihan mieletön antikliimaksi oli tuossa C64:n Cobrassa. Nyt emulaattorilla pelatessa pääsin pelin läpi kuoltuani toista sataa kertaa, oikeasti on kolme elämää käytössä. Niin, kun sen lopulta pääsi läpi niin se vaan alkoi alusta, ilman edes mitään lopputekstiä, what the fuck??

Cobrassa on varmaan deadline painanut päälle pahemman kerran, kun ohjeissa luvattu lopputaistelu Nightslasherin tms. kanssa jää pois, tehdas vaan juostaan läpi ja se on siinä. Koneen resetoinnin jälkeen sen hahmo taitaa löytyä koneen muistista, mutta on jäänyt käyttämättä.
 
Muutenkin yksi bugisimmista C64:n peleistä - ohjeissa viitataan, ettei samaan paikkaan saa jäädä liian pitkäksi aikaa loikoilemaan (vrt. esim. Green Beret, jossa tulee pommikoneesta latinkia päähän). Tässä pelissä rangaistus onkin luovasti pelin totaalijumittuminen.

Ja kun siellä katutasolla erehtyy kävelemään niin jostain vaan tulee lastenvaunut jotka jyrää, alta ei ehi pois. Todella paska peli. Muutenkin tossa pelatessa oikein urakalla noita vanhoja suosikkeja, ei voi kuin todeta että ne monet ovat sittenkin ihan totaalisen surkeita tekeleitä. Noh, silloin joskus ei tietenkään vielä paremmasta tiedetty ja yksi hienous näin jälkeenpäin ajateltuna on se, miten pienistä asioista sitä sai fiiliksiä. Pitäisköhän taas kohta pelata Last Ninja 2 läpi, onhan se sentään kuusnepan paras peli.

X-COM - Terror from the deep oli myös suhteellisen haastava jo ihan helpommallakin vaikeustasolla. Superhumanilla saikin sitten pataan kysymättä ellei taktiikat ollu just eikä melkein kunnossa.
 
tätä aoin itsekin pelailen pitkästä aikaa. joskus tullut opelattua veteranilla läpi, mutta nyt tuntuu seinä tulevan vastaan koko ajan,,
 
toinen ihan S'tanan vaikee on hexa strategia Fantasy General vaikeimalla tasolla. siinä lopuu oikeesti lääkkeet kesken.. Kannatta kokeilla, ihan törkeen hauska peli, varmasti koukutuu kunhan eka oppii systeemit. toimii dosboxilla ja netistä löytää ilmasiks googlettamal

Nyt muistan! Radical Rex Segalla! aivan tajuttoman vaikea peli, jossa lohikäärmeellä piti edetä kentästä toiseen, ja tallentamismahdollisuutta ei ollut? Enkä edes muista kirjoitinko pelin oikeen... Sega sai kärsiä monasti kun tuotakin pelasi.

Tulipa tuossa eilen mätettyä Ninja Gaiden läpi.. Todellinen päänhalkaisija. Mutta on se silti vain niin upea.

Tulipa tuossa eilen mätettyä Ninja Gaiden läpi.. Todellinen päänhalkaisija. Mutta on se silti vain niin upea.
 
Uh, pitäs varmaa koittaa sitä taas joskus. Mulla palo käämit jo muutaman tason jälkeen enkä oo sen koommin tainnu koskea...

PC:llä X-Wing ja TIE Fighter lisäosineen olivat muistaakseni melko haastavia. X-Wing Alliance jäi miulta kesken, kun sadannen yrityskerran jälkeen sain erään helvetin vaikean tehtävän läpi ja voitonhurmassa onnistuin resetoimaan kyseisen missionin. Ei riittänyt kantti enää yrittämään uudelleen. Ninja Gaidenin X-Box versio oli myös paikoitellen harvinaisen v-mäinen. Onhan noita muitakin, mut ei just nyt tule mieleen.
 
EDIT: Ai niin, semmoinen tuntematon klassikko kuin Fountain of Dreams PC:lle on aivan käsittämättömän vaikea jos sen aloittaa ns. puhtaalta pöydältä ilman aiempaa kokemusta. Äkkikuolemia tulee joka käänteessä ja pelin tallennusmekanisi on harvinaisen perseestä.

Mainio ketju. Eiköhän pelimaailmassa yleisesti ottaen ole menty eteenpäin: kuusnelosen parhaimmistoa on mukava läiskiä joskus emulla, mutta olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että elämä on liian lyhyt huonoille tai/ja liian vaikeille peleille.
 
Mitenkäs sen Impossible Missionin laita? Emun ja saven avituksella keräsin joka hiton kentästä joka ainoan palapelinpalan, mutta ei niistä tullut mitään järkevää, vaikka kuinka kääntelin ja vääntelin niitä. Mitä pelissä oikeastaan oli tarkoitus tehdä, saada ne "mikrosirut" kokoon? Ratkaista ne kaikki sävelruudukot? Oli mitä oli, niin vallan mainion leffan tuosta saisi aikaan!
 
Kuten myös Bruce Lee -pelistä saisi hyvän Bruce Lee -elokuvan. Riemu on aina rajatoin, kun vihreä sumopainija sekä kärpäsmäinen altavastaaja-rääpäleninja hyppypotkaisevat toisensa kuoliaiksi samalla kun keltamusta Bruce vetää maihin. Pelistä on tullut meikäläiselle jonkinlainen läpihuutojuttu, joka tulee läiskittyä silloin tällöin - viimeistä ruutua lukuunottamatta. Sitä en koskaan läpäissyt, mitä siinä piti tehdä? Aina kun pääsin siihen ruutuun, niin kuolin saman tien niin monta kertaa kunnes brucet loppuivat.
 
Olin hyvin katkera, kun Leisuresuit Larry 2 jäi kesken. Lentokoneessa oli pommi, ja jotain olisi pitänyt tehdä. Olisi varmaan PITÄNYT ottaa jossain aikaisemmassa vaiheessa jokin esine. Se nykypeleissä on loistavaa, että ne eivät päästä eteenpäin, mikäli tarvittava tarpeisto ei ole koossa. Toinen paskajuttu vanhemmissa pelelissä ovat kohdat, joissa pitää olla jossain johonkin tiettyyn aikaan, ja jos missaat, niin ei kun alusta/viime savesta! Kuulemma Darkseed -niminen kidutuspeli Amigalle on tämmöinen tapaus.
 
Vastaavaa tarjosi Doomin jälkeisissä tunnelmissa julkaistu Rise of the Triad, jossa pahikset hyökkäsivät kimppuun mm. trampoliineilla, minkä haluaisin myös nähdä leffana. Lopussa pääkonna olisi pitänyt saada kahden seinän väliin Star Warsin roskakuilu -tyyliin. Seinät napsahtivat kiinni vain yhden kerran, minkä jälkeen niitä ei saanut auki. Ja minkä jälkeen ei tosiaankaan olisi kannattanut tallettaa.
 
Nethack on vaikea, mutta pari ystävääni on sen läpäissyt, joten ei lie mahdoton. Oma innostukseni ko. peliin lopahti siihen, kun kuolin aina nälkään. Ei jumankauta karski luolaseikkailija, vaaroja ja momstereita uhmaava amuletinmetsästäjä saa kuolla nälkään!
 
Tomb Raidereita huudettu, komppaan! Mutta en välttämättä kuitenkaan kenttien vaikeuden vuoksi, vaan TR 3:en PS1-version tallennuspolitiikan vuoksi. Moni hyvä peli kaatuu siihen, ettei ole vapaata tallennusta. Voi hitto sitä frustraation määrää, kun ohjain lentää seinään, ja muuten niin rauhallinen mies huutaa, että tottele, huora! Kumma kun eivät naapurit poliisia kutsuneet...
 
Ikimuistoinen oli myös XBoxille "Conker's Bad Fur Day", jonka vaikeus on epämääräisissä kontrolleissa. Pelaaja joutuu tappelukohdissa koettamaan joka kerta, mitä mistäkin napista tapahtuu. Loppupuolella on pahamaineinen laavasurffauskohtaus. Oma tulokseni: "vain" viisi tuntia, mutta miinus viisi miljardia aivosolua!
 
Jänskää, ettei kukaan vielä maininnut zombiepiileskelyä Forbidden Siren. Okei: sen pystyisi läpäisemään, mikäli olisi rajaton kärsivällisyys ja halu käydä samoja kenttiä uudelleen läpi aina hieman eri tavalla. FS kaatuu kuitenkin bugiin: jotkut kentät on jaettu kahtia, keskivaiheilla tallennuspiste. Kentistä löydetyt esineet vaikuttavat myöhempiin kenttiin, mutta alkupuolella kerätyt tilbehöörit katoavat olemattomiin, mikäli jälkipuoliskolla kuolee kerrankin. Toisin sanoen kaksiosaiset kentät täytyy läpäistä kertalaakista. Siinä vaiheessa ajattelin, että ei jumlaudatur, antaa olla. Sääli, sillä oikein jänskä ja tunnelmallinen peli muuten.
 
Oma kategoriansa on myös "Kolikkopelit, joita on tarkoituskin pelata vain 30 sekuntia, jotta saadaan kerättyä kolikoita". Kun on noita retro-kolikkopelikokoelmia nykykonsoleille, ja rajaton määrä krediittejä, niin ei voi kun nauraa esimerkiksi Gauntletia ja sen hirviögeneraattoreita. Ylitse kaiken on kuitenkin splatter-henkinen Smash TV: kaikenmaailman äijää, panosta ja räjähdyksiä vilisevissä ruuduissa on tahatonta rahat pois pelaajalta -komiikkaa, johon tympääntyy parissa minuutissa.
 
Kaikki varmaan jo tiedätte Notpronin, mutta koettakaapa, jos ette. Pitäisi olla netin hankalin peli. Varokaa vaan, ettette jää liian koukkuun, itse jämähdin kitara-arvoitukseen, oliko se nyt kuutonen vai seiska...:
 
http://www.deathball.net/notpron/
 
Toivottavasti flipperit tekevät jonakin päivänä paluun.

The Simpsons Hit & Run
 
Aivan mahtavan upea peli, mahtavaa kurvailla pitkin Springfieldiä Homerina ja ajaa Ned Flandersin yli. Mutta asiaan, aikarajat ovat aivan uskomattomia. Tehtävät saa ajaa aika lailla virheettömästi ja puristaa rattia rystyset valkoisina ja sittenkin läpäisee tehtävän vain parin sekunnin turvin, yritettyään ensin sen kolmekymmentä kertaa.

Mitenkäs sen Impossible Missionin laita? Emun ja saven avituksella keräsin joka hiton kentästä joka ainoan palapelinpalan, mutta ei niistä tullut mitään järkevää, vaikka kuinka kääntelin ja vääntelin niitä. Mitä pelissä oikeastaan oli tarkoitus tehdä, saada ne "mikrosirut" kokoon? Ratkaista ne kaikki sävelruudukot? Oli mitä oli, niin vallan mainion leffan tuosta saisi aikaan!
 
En mäkään siinä koskaan oo mihinkään päässy, saati saanut palapelejä kasaan. En pikkupoikana, en nytkään (20 vuotta myöhemmin).
 
Kuten myös Bruce Lee -pelistä saisi hyvän Bruce Lee -elokuvan. Riemu on aina rajatoin, kun vihreä sumopainija sekä kärpäsmäinen altavastaaja-rääpäleninja hyppypotkaisevat toisensa kuoliaiksi samalla kun keltamusta Bruce vetää maihin. Pelistä on tullut meikäläiselle jonkinlainen läpihuutojuttu, joka tulee läiskittyä silloin tällöin - viimeistä ruutua lukuunottamatta. Sitä en koskaan läpäissyt, mitä siinä piti tehdä? Aina kun pääsin siihen ruutuun, niin kuolin saman tien niin monta kertaa kunnes brucet loppuivat.
 
Kyllä kyllä! Pitäiskin varmaan taas asentaa C64-emu ja hakata tää läpi. Viimeinen ruutu, pikainen walkthrough: juokse. Ei siinä sen kummempaa tartte tehä :D
 
Olin hyvin katkera, kun Leisuresuit Larry 2 jäi kesken. Lentokoneessa oli pommi, ja jotain olisi pitänyt tehdä. Olisi varmaan PITÄNYT ottaa jossain aikaisemmassa vaiheessa jokin esine. Se nykypeleissä on loistavaa, että ne eivät päästä eteenpäin, mikäli tarvittava tarpeisto ei ole koossa. Toinen paskajuttu vanhemmissa pelelissä ovat kohdat, joissa pitää olla jossain johonkin tiettyyn aikaan, ja jos missaat, niin ei kun alusta/viime savesta! Kuulemma Darkseed -niminen kidutuspeli Amigalle on tämmöinen tapaus.
 
Mä en tainnu Larry kakkosta jaksaa (ilman ohjeita) edes noin pitkälle, tuli jo tuota kohtaa ennen vastaan jotain täysin epäloogisia viritelmiä, jotka ei oikein edusta "hauskaa pelisuunnittelua" vaan lähinnä "oli-meillä-hauskaa-kun-tätä-tehtiin" -suunnittelua. Käsittääkseni vuoden-parin takainen Silent Storm -pelin jatko-osa Hammer & Sickle sisälsi myös "hauskoja" aikarajoja joista ei ilmoitettu mitenkään ja jotka estivät eteenpäinpääsyn.
 
Vastaavaa tarjosi Doomin jälkeisissä tunnelmissa julkaistu Rise of the Triad, jossa pahikset hyökkäsivät kimppuun mm. trampoliineilla, minkä haluaisin myös nähdä leffana. Lopussa pääkonna olisi pitänyt saada kahden seinän väliin Star Warsin roskakuilu -tyyliin. Seinät napsahtivat kiinni vain yhden kerran, minkä jälkeen niitä ei saanut auki. Ja minkä jälkeen ei tosiaankaan olisi kannattanut tallettaa.
 
Helvetti. Mä taidan muistaa tän kohdan :D
 
Nethack on vaikea, mutta pari ystävääni on sen läpäissyt, joten ei lie mahdoton. Oma innostukseni ko. peliin lopahti siihen, kun kuolin aina nälkään. Ei jumankauta karski luolaseikkailija, vaaroja ja momstereita uhmaava amuletinmetsästäjä saa kuolla nälkään!
 
Mulla on kyllä amuletit jääny aina hakematta. Jossain vaiheessa ei vaan jaksa enää keskittyä ja varoa vaan antaa mennä niin syvälle kun vaan pääsee ennen kuin joku mörkölepakko syö pään (tai jalassa roikkuva rautakuula nipsaisee viimeisessä portaikossa loputkin hp:t pois).

Olen pelannu läpi eye of the beholder 1 ja 3:n, mutta kakkonen on niin vaikea, että jo ohjeita lukemallakin turhautuu
 
(siis EOB2 jäi kesken, ja tuskin tulee ikinä pelattua läpi)
 
Elvira: mistress of dark on jääny pelaamatta läpi, mutta syy on ihan siinä, että se on oikeasti pelotava peli (musiikki ja ympäristö on tehty todella hyvin)
 
(Kokemus amigan Elvira-versiosta)
 
Onhan noita pelejä tullu läpästyäkin (esim. Dungeon master sekä Chaos strikes back, police quest 1,2,3, Leisure suit Larry 1,2,3,5,6, Carmageddon nintendo 64:lla, gta VC ps2:lla ja xboxilla ja SA ps2:lla jne )

Chaos Strikes Backin aloituskynnys saattas muuten saada alahuulen väpättämään nykynuorilta :)

Chaos Strikes Backin aloituskynnys saattas muuten saada alahuulen väpättämään nykynuorilta :)
 
Hoho. Dungeon Masterkin jo aiheutti vitutusta (paras peli evö) ja CSB jäi loppumetreillä kesken. Paloi yksinkertaisesti hermot.

Juuri tuossa katsoin jonkun vetämän Ninja Gaiden-speedrunin.. Jumaleishön. Jotkut sitä osaa.. Itselläni tuli tuosta kyllä palava himo aloittaa nuo uudestaan.
 
Ohimennen todettava, että Xboxin Ninja Gaiden käännetään uusittuna ja parannettuna PS3:lle.. Oi iloa. se, ja MGS4. Kyllä nyt on pullat hyvin uunissa. :)
 
E: Kaverin kanssa vedettiin tuossa juuri läpi NESin Rush 'n' attack (huomatkaa oiva sanaleikki).. Ei mitenkään kovin hankala emulaattorilla kun voi jatkuvasti tallentaa mutta herran jessus kun tuo oli hankala silloin alkuperäisellä laitteella.. Kuolemat mitataan loppua kohden kuitenkin kymmenissä, ellei sadoissa.. Ja tuo pitäisi viidellä elämällä läpäistä..!? :(

Päivittämätön Fallout 2.

Päivittämätön Fallout 2.
 
parhautta.

Vastaavaa tarjosi Doomin jälkeisissä tunnelmissa julkaistu Rise of the Triad, jossa pahikset hyökkäsivät kimppuun mm. trampoliineilla, minkä haluaisin myös nähdä leffana. Lopussa pääkonna olisi pitänyt saada kahden seinän väliin Star Warsin roskakuilu -tyyliin. Seinät napsahtivat kiinni vain yhden kerran, minkä jälkeen niitä ei saanut auki. Ja minkä jälkeen ei tosiaankaan olisi kannattanut tallettaa.
 
Wot? El Oscurohan lopullinen muotohan tapetaan tuhoamalla ensiksi ne piilotetut mömmöt ja vasta sitten ammutaan(muistaakseni). Puhutko nyt jostain välivihollisesta?

Brothers in Arms-pelisarjassa on aika sadistisen hankalia kohtia, mutta monesti peleissä oon ite tunaroinu että niistä on tullu vaikeita, esim. Call of Duty sisältää suorastaan herkullisia tilaisuuksia tallentaa kuolemaan(eli kun pelin lataa ni kuolee saman tien). Brothers in Armseissa tätä vaaraa ei ole.

Most Difficult Super Mario Mod Ever Pt. 1:
http://www.youtube.com/watch?v=k7VB-Nrh3hs