Media ja viihde ›

Karin Sturm: Michael Schumacher - Elämäkerta
 
Olipas tylsää luettavaa ja palautti mieleen monia karvaita muistoja. Liekkö F1 historiassa yhtään toista kuljettajaa, joka rikkoi yhtä paljon sääntöjä? No olihan tyypin urakin paljon keskivertoa pidempi. En jaksa suositella tätä kirjaa oikein faneillekaan.

Flash: Karin Sturm: Michael Schumacher - Elämäkerta
 
Olipas tylsää luettavaa ja palautti mieleen monia karvaita muistoja. Liekkö F1 historiassa yhtään toista kuljettajaa, joka rikkoi yhtä paljon sääntöjä? No olihan tyypin urakin paljon keskivertoa pidempi. En jaksa suositella tätä kirjaa oikein faneillekaan.
 
Urheilijoiden elämäkerrat ovat kyllä päättymätön aarreaitta paskojen kirjojen ääreen. Jokunen tullut luettua ja likimain kaikki aivan käsittämättömän kehnoja. En oikein tiedä, millaiselle jengille ne ovat edes suunnattu. Urheilijan uraa seuranneet tietävät ne asiat jo järjestään ja miksi kukaan muu edes ostaisi tuommoisia kirjoja?

Funkånaut: Urheilijoiden elämäkerrat ovat kyllä päättymätön aarreaitta paskojen kirjojen ääreen. Jokunen tullut luettua ja likimain kaikki aivan käsittämättömän kehnoja. En oikein tiedä, millaiselle jengille ne ovat edes suunnattu. Urheilijan uraa seuranneet tietävät ne asiat jo järjestään ja miksi kukaan muu edes ostaisi tuommoisia kirjoja?
 
Joo, samat fiilikset. Keken kirja jostain -85 vuodelta on kyllä hyvä ja moneen kertaan luettu, mutta se onkin yhteistyössä tehty ja lähempänä omaelämäkertaa.

Flash: Joo, samat fiilikset. Keken kirja jostain -85 vuodelta on kyllä hyvä ja moneen kertaan luettu, mutta se onkin yhteistyössä tehty ja lähempänä omaelämäkertaa.
 
Nåå tuo Keken kirja (löytyy hyllystä tietty) on harvoja poikkeuksia.
 
Kumma juttu, kun urheilusta on kirjoitettu hyllymetreittäin loistavia kirjoja, mutta sitten urheilijoista ne hyvät ovat harvoja poikkeuksia.

Funkånaut: Urheilijoiden elämäkerrat ovat kyllä päättymätön aarreaitta paskojen kirjojen ääreen. Jokunen tullut luettua ja likimain kaikki aivan käsittämättömän kehnoja. En oikein tiedä, millaiselle jengille ne ovat edes suunnattu. Urheilijan uraa seuranneet tietävät ne asiat jo järjestään ja miksi kukaan muu edes ostaisi tuommoisia kirjoja?
 
"Minä, Zlatan Ibrahimoviz" ja Jarkko Ruudun jumalainen näytelmä todistaa väitteesi vääräksi. Viihdyttäviä kirjoja molemmat.

kk80: "Minä, Zlatan Ibrahimoviz" ja Jarkko Ruudun jumalainen näytelmä todistaa väitteesi vääräksi. Viihdyttäviä kirjoja molemmat.
 
Nuo ovatkin omaelämäkertoja ja jo sen ansiosta automaattisesti astetta mielenkiintoisempia. Andre Agassin ja Theo Fleuryn kirjat menevät samaan laariin. Nämä ovatkin kaikki tietenkin jo lähtökohtaisesti keskivertoa mielenkiintoisempia hahmoja. Fleuryn kirja ei juuri rokkarien omaelämäkerroista kaikkine röytämisineen poikennut.
 
Mutta nuo ulkopuolisten kirjoittamat urheilija elämäkerrat kyllä tuppaavat olemaan usein kovin käden lämpöisiä. Esim. muusikoista ja muista taiteilijoista tehdään keskimäärin onnistuneempia teoksia (vaikka suurin osa niistäkin on kyllä aika kehnoja). Liekkö sitten sen takia, että urheilijat ovat keskimäärin tylsempiä hahmoja kuin taiteilijat. Etenkin nykyään. Kenties suosituista urheilijoista tehdyt kirjat myyvät myös helposti hyvin ja niihin ei sen takia tarvitse panostaa senkään vertaa.
 
Tämmöinen kirjoitus tuli sattumalta vastaan aiheesta: https://puoliaika.wordpress.com/201 … si-urheilukirjat-ovat-niin-kehnoja/

Mike Tyson - Tyly totuus
 
On siinä ihmisellä ollut kyllä melkoinen elämä. Narkkariäidin mukula, joka kasvoi ilman isää, pääsi "getosta" käsittämättömiin rikkauksiin. Ja alas.
 
Kerrontatyyli melko blingiä, mutta vaikea kuvitella Iron Miken tosin toisin elämästään kertovankaan. Siinä on apukirjoittaja Larry Sloaman tehnyt hyvää työtä. Tekstistä huokui selvästi, että Cus D'Amaton kuoleman jälkeen elämään jäi valtava aukko, jota kukaan ei oikein koskaan täyttänyt. Ja jälki oli melkoista, kun spartalaisella kurilla kasvatettu entinen katulapsi pääsi isoihin rahoihin kiinni. Kokkelista ja naisista ei pulaa ollut. Kukaan vaan ei ollut opettanut kehän ulkopuolella.
 
Mielenkiintoinen paketti ja sopinee muillekin kuin pugilismin ystäville. Neljää tähteä ei ihan kehtaa antaa, mut varmaan kolme ja puol viidestä on suht oikea luku.

A.S. Pushkin - Kapteenin tytär (1935 julkaistu käännös)
 
Vähän semmoinen aikuisten satu tuosta tuli mieleen. Vauhtia, vaarallisia tilanteita ja romantiikkaa ei uupunut. Putkeen meni koko kirja, vaikka en taida ihan kohderyhmää ollakaan. Mua just kiinnostaisi ne detaljit sun muut, jotka teoksessa melko pitkälti kuitataan viitteellä "ne voi lukea historian kirjoista." Ymmärrettävä ratkaisu kirjoittajalta sinänsä, kun fiktiivisestä seikkailustahan höystettynä oikeilla nimillä lopulta on kyse.
 
Viihdyttävä ja helppo lukea, siitä hyvät pisteet. 3,5/5.

Gunnar Persson - Hakoah - Tähdet paossa
 
Kirjassa käydään läpi itävaltalaisen SC Hakoah Wienin lyhyttä, mutta vaikutusvaltaista aikakautta. Erityisen joukkueesta teki se, että taisi olla ensimmäinen juutalaisten joukkue, joka voitti merkittävän jalkapallotittelin.
 
Itse teoksessa on vähän se ongelma, että siitä puuttuu punainen lanka. Välillä puhutaan 1. maailmansodasta, välillä Itävallan wunderteamista, sitten siirrytäänkin Ruotsiin ja niin edelleen. Joukkueen pelitavoista sun muista ei juurikaan puhuta.
 
Tästä sekavuudesta johtuen arvosanaksi tulee 2+/5. Potentiaalia olisi ollut paljon parempaankin mutta hyvä, että tästä mielenkiintoisesta aiheesta edes jonkinmoinen teos on tehty. Sääli vain, ettei parempaa.

Jonathan Haidt - Onnellisuushypoteesi
 
Mielenkiintoista pohdintaa siitä, mitä onnellisuus lopulta on ja miten sen voi saavuttaa. 4/5.

Declan Hill - Maksetut maalit
 
Teoksessa kirjoittaja selvittelee otteluiden järjestämisen kaavaa. Miten saadaan oikeat henkilöt mukaan, miten pimeät vedonvälitysliigat toimivat ja niin edelleen. Kiinnostavaa ja melko synkkää luettavaa peleistä kauneimman toisesta puolesta.
 
4-/5.

Zakk Wylde - Bringing Metal to the Children: The Complete Berserker's Guide to World Tour Domination
 
Tämä mestariteos on sisällöstä päätellen suunnattu n. 12 vuotiaille, mutta kyllähän nuo tyhmät jutut saivat pari kertaa hymähtelemään.

Sergei Fallinen: Nuo Wilstringin suosittelemat ovat tosiaan sellaisia klassikoita, joista saattaisit hyvinkin pitää (jos et pidä Siepparista ruispellossa etkä Pitkän päivän illasta, et saa enää anteeksi. Vanhus ja meri ja Seitsemän veljestä vielä menivät lukemattomuuden piikkiin.) Dostojevskin kirjat ovat pitkiä psykologisia romaaneja, ja Idiootti on niistä se, jossa kaikkein vähiten tapahtuu yhtään mitään muuta kuin seurapiirien pitkäveteistä saippuaoopperaa. Vähän erilainen, mielipiteitä jakavakin tapaus Dostojevskin tuotannossa. Mutta hyvä kirja se on, ja avoimella mielellä kun lukee, saattaa yllättyä.
 
Loppuun lisää klassikkosuosituksia sieltä helpommin lähestyttävästä päästä:
- Alexandre Dumas (esim Monte Criston kreivi)
- Jose Saramago (esim Kertomus sokeudesta)
- Emily Bronte: Humiseva harju
- J L Borgesin novellit (suom. ainakin Hiekkakirja, Haarautuvien polkujen puutarha)
 
Ostin kirppikseltä vkl Hemingwayn Jäähyväiset aseille. Meinasin antaa nyt miehelle uuden mahiksen :D vai kuuluuko täkin sellaiseen segmenttiin, että kandeisi silti joku noista yllämainituista vinkeistä lukea ensin?

reaper666: Ostin kirppikseltä vkl Hemingwayn Jäähyväiset aseille. Meinasin antaa nyt miehelle uuden mahiksen :D vai kuuluuko täkin sellaiseen segmenttiin, että kandeisi silti joku noista yllämainituista vinkeistä lukea ensin?
 
Kyllä munsta Hemingway on aina varsin viihdyttävää. Sulle ei vain se edellinen oikein maistunut.

Anssi Kela - Matkamuistoja
 
Kelan juuri uuden tulemisensa kynnyksellä kirjoittama varsin viihdyttävä kirja keikkamatkojen sattumuksista ja omasta urastaan. Vaikka kirja ei etene täysin kronologisessa järjestyksessä, niin teksti on silti hyvin soljuvaa ja luettavaa.

reaper666: Ostin kirppikseltä vkl Hemingwayn Jäähyväiset aseille. Meinasin antaa nyt miehelle uuden mahiksen :D vai kuuluuko täkin sellaiseen segmenttiin, että kandeisi silti joku noista yllämainituista vinkeistä lukea ensin?
 
Lukemistani Hemingwayn kirjoista mielestäni hyviä ovat:
- Jäähyväiset aseille
- Kenelle kellot soivat
- Ja aurinko nousee
 
Vanhus ja meri on minusta aivan yliarvostettu kirja. Se on yksinkertainen ja liian osoitteleva.
 
Minusta Hemingway on kuitenkin parhaimmillaan joissain novelleissaan. Lue vaikkapa "Tappajat".

Steve Bloomfield - Africa United : How Football Explains Africa
 
Tarinoita erinäisistä jalkapallo-otteluista eri puolilta Afrikan mannerta. Kirja ei ole niinkään tietokirja Afrikan jalkapalloon liittyen vaan enemmänkin kokoelma kertomuksia, kuinka jalkapallo on luonut yhteenkuuluvuuden tunnetta ja jotakin toivoa eri puolilla mannerta.
 
Ihan jees kirja ja sopivan kokoisia kappaleita, muttei tämä oikein eroa suuntaan tai toiseen saman kaltaisista jalitsukirjoista. 3+/5. Skenessä on kyl parempia ja huonompiakin, ettei sillä.

Sokrateen syöksypusku - Jalkapallon filosofiaa - Jussi Saarinen & Mikael Melan
 
Kirja, jossa käydään filosofisesti käsitellen läpi tiettyjä jalkapalloon liittyviä peruskysymyksiä. Kirjoittajina yhdeksän kotimaista nuorta filosifia, jotka käsittelevät omista näkökulmistaan peleistä kauneinta. Pohdintaan päätyy muun muassa, miksi jengi tykkää jalkapallosta, onko tietyn seuran kannattaminen järkevää ja onko jalkapallo taiteenmuoto.
 
Mielenkiintoinen teos oli, pakko myöntää.

Jaakko Yli-Juonikas - Uneksija
 
Unisaarnaaja Eino Teräs kiertää apureineen Suomessa "horrospuhumassa" vuoden 1919 aikana. Mielenkiintoinen aihe ja taitaen kirjoitettu tarina. Erityisesti wanhahtavan kielen avulla syntyvä hienovarainen huumori piti lukukokemuksen raikkaana. Pidin kovasti. Täytyy ottaa miehen tuotantoa enemmänkin haltuun.

Raimo Siltanen : Löytöretki Espanjaan
 
Olipa kiinnosta tietokirja Espanjasta. Suosittelen, 5/5.