Media ja viihde ›

High Spirits (USA 1986)
 
Paikallinen antikvariaatti on osoittautunut ehtymättömäksi kultakaivokseksi. En ollut ehtinyt toipua Barracuda-elokuvasta kunnolla, kunnes käteeni sattui taas hieno elokuva. Nyt puhutaan jo kulttielokuvasta. Jatkamme siis sarjaa nimeltä: "Elokuvat jotka eivät ole kelvanneet muille."
 
High Spirits kertoo kahdesta yliopisto-opiskelijasta, Andysta ja Kylesta. Kylella on ongelma keksiä aihe graduunsa ja Andylla ongelmia muuten vaan. Rehtori, tai mikä lieneekään hiillostaa Kylea ja tämä keksii hätäpäissään tekevänsä päättötyönsä yliluonnollisista aiheista. Lähistöllä sijaitsee Fulton Mansion, jossa on tapahtunut vuosia aiemmin murha. Väitetään, että murhattu papparainen kummittelee yhä kartanon käytävillä. Ko. herra muuten kuoli tavalla, joka nostaa kenen tahansa niskavillat pystyyn: hänen vessanpönttöönsä oli tungettu muovikassillinen lintuhämähäkkejä ja ne sitten purivat pahaa-aavistamatonta hra. Fultonia. Andy ja Kyle päättävät viettää yön tuossa pahamaineisessa kummituskartanossa ja ottaa Kylen gradua varten kuvia "oikeasta" aaveesta. Homma meinaa mennä reisille kun Fultonin herra ilmestyykin kummittelemaan oikeasti, tallentuen samalla filmille.
 
Juoni on helvetin typerä. Tieto aavekuvista leviää kulovalkean tavoin mediassa ja lopulta paikalle saapuu saksalaisittain puhuva täti, joka väittää olevansa meedio. Täti osoittautuukin lopulta transvestiitiksi ja täysin kajahtaneeksi. Siinä sivussa pelataan minigolfia, juodaan kaljaa, seurustellaan ja lauotaan ehkä maailman huonoimpia vitsejä. Andy on pojista se naistenmies ja Kyle ehkä elokuvahistorian suurin raukkapaskiainen.
 
Näyttelijät ovat kaikille tutut. Kyle (Neil LaBute) ja Andy (David Van Christiansen) eivät esittelyjä kaipaa. Ok, eihän kukaan oikeasti tiedä näistä tyypeistä mitään puhumattakaan siitä että he olisivat edes oikeita näyttelijöitä. Jotenkin kuintenkin se vähä näytteleminen mitä elokuvasta löytyy on innostunutta ja varsinkin LaBute saa Kylen rooliin sellaista pelkuruutta että katsoja epäilee kaverin esittävän itseään.Elokuvan ylivoimaisesti hauskin kohtaus onkin juuritenkin kohta, jossa Andy ja Kyle ovat vastahakoisesti menossa uudestaan kummituskartanoon transvestiittimeedion kanssa. Kohtauksessa Kyle sanoo ennen taloon astumista: "Andy, were gonna die.", niin kauhunsekaisesti että allekirjoittanut tipahti siinä kohtaa totaalisesti. On elokuvassa itse asiassa muutama muukin hyvä vitsi, mutta vähissä ovat muutoin.
 
Musiikki on T-Ray -nimisen hepun räveltämää taattua 80-lukuista syntikkapoppia. Elokuvan ainoat hetket, jotka saavat vilun väreitä aikaan rakentuvat juuri niistä kohdista joissa musiikki soi. Ei olla päästy aivan Ghost Busters -teemamusiikin tasolle. Kuten aiemmin mainittiinkin juoni on helvetin typerä. Loppuratkaisu on kuin suoraan Scoopy Doosta "yllättävine" käänteineen. Älä lue seuraavaa jos omaat masokistisia taipumuksia ja aiot katsoa tämän elokuvan joskus! Transvestiittimikälie meedio paljastuu nimittäin Harry Fultoniksi, joka tappoi oman isänsä kyseisessä talossa panemalla siis hämähäkkejä vessanpönttöön. Sitä elokuva ei kerro, että mistä saksalaiskorostus on ilmestynyt puheeseen mutta eipä elokuva selittele pahemmin olemassaolonsa merkitystä muutenkaan.
 
High Spirits, tai niinkuin suomentaja on loogisesti suomentanut: Kummituskartano on loistavaa elokuvaviihdettä niille jotka eivät pidä, tai muuten vaan katso hyviä elokuvia. Elokuvassa on kaikki tyypilliset ainekset kauhukomedialle: on teinejä, on kummitus, on saksalaisaksentilla puhuva transvestiittimeedio, on minigolfia ja Kyle, joka pelkää kaikkea edellämainittua sekä omaa varjoaan. Koko elokuva on muutenkin Kylen varassa ja tämän ympärille rakentuvat ne kaikki vähänkin hauskat kohdat, kuten kohtaus jossa saksalaismikälieparanormaalitutkijahurutätisetä on nykäisty helvetin porteista sisään kesken talon tutkimisen:
 
Kyle: Lä-lähdetään nyt pois täältä ja vähän äkkiä!
Andy: Mutta emmehän me voi jättää häntä tuonne! Emme voi!
Kyle: Me-mennään nyt! Hän harrastaa näitä juttuja ja varmasti nauttii tällaisesta!
 
High Spirits:
+ Kyle, joka on yksi suurimmista raukoista koko elokuvahistoriassa.
+ elokuva kestää vain puolitoista tuntia
+ saksalaistransvestiittimeedio, tätä minäkään en olisi keksinyt
+ Fultonin aave, jonka nähtyään katsoja viimeistään tajuaa missä mennään
 
Down Spirits:
- Andy, joka yrittää liikaa
- Musiikki, joka yrittää liian vähän
- Elokuva on hyvin huono
 
* *

Näyttelijät ovat kaikille tutut. Kyle (Neil LaBute) ja Andy (David Van Christiansen) eivät esittelyjä kaipaa. Ok, eihän kukaan oikeasti tiedä näistä tyypeistä mitään puhumattakaan siitä että he olisivat edes oikeita näyttelijöitä.
 
Hep, minä tiijjän!!1 En tosin tiennyt, että LaBute on joskus näytellytkin, mutta myöhemmin on ohjannut mm. mainion In the Company of Men-leffan, Nurse Bettyn ja tällä hetkellä väsäilee Wicker Man-remakea.

Hep, minä tiijjän!!1 En tosin tiennyt, että LaBute on joskus näytellytkin, mutta myöhemmin on ohjannut mm. mainion In the Company of Men-leffan, Nurse Bettyn ja tällä hetkellä väsäilee Wicker Man-remakea.
 
Oho.. tuo vähän yllätti. Tässä vielä linkki elokuvan kansikuvaan:
http://personal.inet.fi/yritys/wenkula/images/high.jpg
 
Elokuvan kansi:
 
* * * *

Eraser 8½, Virus 9, Conan Barbaari 9, Beavis And Butthead Do America 8½, Cube 9, Silent Hill 7.

Matti
 
Mikä helvetti suomalaista elokuvaa oikein vaivaa? Tuntuu ihan sille ettei ole tullut kunnon hyvää leffaa pitkään aikaan. Tämä nyt oli taas tätä Selinin meininkiä mitä oikeastaan osasin odottaakin. Matti on kuvattu typeränä skandaalin hakuisena ihmisenä jolla ei ole minkäänlaista omaa tahtoa. Kaikki höykyttää Mattia ihan niinkuin itse haluaa. Matti on kuin joku pikkupentu jolta välillä viedään tikkari hänen sitä itse edes huomaamatta. "Paras kaveri" Nikke on sellainen tapaus että itse leipoisin lättyyn välittömästi. Ehkä se oli se elokuvan fiktiivinen osuus jotta homma saataisiin viihdyttävämmäksi. Kyllähän tämän kännisekoilun katsoo sen yhden kerran mutta enpä usko että enää vaivaudun.
5

Unensieppaaja
 
Yllättävän hyvin tää piti otteessaan loppuun asti, vaikka koko ajan odotin, että pian varmaan lässähtää. Tai no siis, ehtihän se lässähtää montakin kertaa (monsteritkin näytettiin ehkä kuitenkin vähän liian aikaisessa vaiheessa ja loppu nyt oli aika semmonen "no jaa"), mutta aina tuntui yhden jännitettävän jutun tilalle löytyvän joku toinen. Kingin kirjaa en ole lukenut (kun en yleensä niitä muutenkaan jaksa lukea), joten en osaa siinä mielessä vertailla, mut miks pitäiskään? Mitään mainittavan hyviä näyttelijäsuorituksia en tästä leffasta kyllä löytänyt, mutta juoni ja ohjaus eivät minusta olleet ihan täysin susia. Ei tässä kyllä toisaalta mitään sellaistakaan ollut minkä vuoksi haluaisin leffan ihan vähään aikaan uudelleen katsoa. Ihan tarpeeksi viihdyttävä kerran katottavaksi kuitenkin.
 
7½
 
21 grammaa
 
Mielenkiintoinen tarina, aika sekavan tuntuinen aluksi epälineaarisesta kerrontatavasta johtuen (näitä on viime aikoina ollut vissiin aika paljon), mutta kyllä kaikki loppuun mennessä tuntui selviävän ja putoavan paikoilleen. Toisella katsomiskerralla oli jo helpompi seurata, kun tiesi palapelin kokonaiskuvan, mutta ainakin minä olin toisella kerralla huomaavinani, ettei se juoni nyt niin kovin ihmeellinen loppujen lopuksi ollutkaan. Tai siis minä en keksinyt mitään kovin hyvää perustetta sille, että MIKSI tämä tarina piti pilkkoa ja kohtausten järjestys sekoittaa? Esim. jossain Mementossa oli mielestäni aika hyvä tehokeino kertoa tarina "takaperin", koska silloin katsoja tiesi koko ajan suunnilleen saman verran kuin muistinsa menettänyt päähenkilö. Mutta miks tässä? Paitsi tietysti ihan tarkoitushakuinen erikoisuudentavoittelu. Pitihän se ehkä ekalla katselulla mielenkiintoa ja tarkkaavaisuutta vähän paremmin yllä, mutta enpä tiedä olisiko se ollut edes tarpeen. Tarina oli nimittäin ihan kohtuullinen ja näyttelijät pikemminkin loistavia kuin vain hyviä, varsinkin tuo naispääosassa ollut Naomi Watts. Eikä Sean Pennkään ärsyttänyt tällä kertaa likikään niin paljon kuin tavallisesti. En minä silti tälle kasia enempää pysty antamaan. No, ehkä plussan just vielä päälle. Mutta pitänee jossain vaiheessa varmaan katsoa se Amores Perroskin, jota en ainakaan muista vielä nähneeni.
 
8+
 
Rated X
 
Muistelin paremmaksikin, kun olin joskus aikaisemminkin nähnyt, mutta ei se nyt niin kovasti tuntunut toisella kerralla iskevän. Veljekset vetivät ihan suht mallikkaat roolisuoritukset kyllä, mutta jotain semmoista legendaarista tästä kuitenkin puuttui, mitä oli esim. vähän samantapaista aihetta käsittelevässä Larry Flynt -leffassa, vaikka siinä oli paljon ärsyttävämmät näyttelijätkin. Karu loppu, josta vähän lisäpisteitä.
 
8-

Happiness of the Katakuris - Katakuri-ke no kôfuku (2001)
Ohjaus: Takashi Miike
 
Itsehän katsoin tuon myöskin viikonloppuna!
 
Ensin olin vähän huvittunut kaikesta omaperäisyydestä, mutta ei se loppujen lopuksi aivan ylitse mennytkään vaan oli aika hienolla tavalla yhdistelmä kauhua, komediaa ja musikaalia. Yleensä tommoiset sekametelisopat raivostuttaa, mutta kyllä tuon katsoi :) Multakin sellainen 8 ½
 
Mutta sen jälkeen katselin tv:stä tulleen Vertigon ja siihenhän mä ihastuin täysillä. Ei pettänyt Hitchcock. Elokuva oli kuitenkin monikerroksinen ja loppuakin piisasi, vaikka aina kuvitteli; tähän se loppuu. Ja hyvin vielä omasta mielestäni loppui. Melkoista jännitysdraamaa. Joku semmoinen kymppi.

Hoodwinked (Tapaus Punahilkka)
Animaatio
2005
 
Tykkään kovasti sellaisista koko perheen satutarinoista, joissa on pikkaisen myös nyrjähtäneisyyttä ja vähän synkkyyttäkin. Etenkin Shrekit, Brothers Grimm ja Lemony Snicket's jne. ovat iskeneet kovaa, joten odotin myös Hoodwinkediltä paljon. Yllätyksekseni en edes pettynyt!
 
Perinteinen satu vääntyykin yllättäen rikostarinaksi, jossa selvitellään mystisten herkkupuotimurtojen tekijää. Epäiltynä ovat niin itse Punahilkka, Isoäiti kuin Susikin, puhumattakaan Puunhakkaajasta. Jokaisen versio tarinasta käydään erikseen läpi, eikä huumoria pätkistä puutu. Varsinkin Suden pätkässä naurattaa niin, että palleasta kuuluu ääniä.
 
Weinstein Studiosin (pulju on minulle ainakin täysin tuntematon entuudestaan) animaatiojälki on moitteetonta. Henkilöt ovat juuri niin hassun näköisiä ja mainioita hahmoja, että lapset huvittuvat jo pelkästään niistä, eivätkä toisaalta niin överiksi vedettyjä, että se aikuisiakaan häiritsisi. Ääninäyttelykin toimii, vaikken kastista tunnistanutkaan kuin Glenn Closen (Isoäiti) ja Xzibitin (karhukomisario).
 
Juoni poukkoilee tosiaan eri tarinoiden myötä mukavasti. Vaikka loppuratkaisu onkin aika ennalta-arvattava, ei se pääse näin viihdyttävää elokuvaa pilaamaan. Pahaa sanottavaa minulla ei tästä leffasta ole, pituuskin on 80-minuuttisena juuri sopiva.
 
Eihän tämä tietenkään mikään elämää suurempi leffa ole, mutta todella viihdyttävä välipala niitä etsittäessä.
 
+ Animaatio
+ Ääninäyttely
+ Huumori
+ Leppoisa fiilis koko leffan ajan
+ Mainiot henkilöhahmot
 
(pieni) - Lopun (tai siis pääkonnan lähinnä) arvaa
 
Raati höllentää arvostelukukkaronsa nyörejä viime leffoista oikein urakalla ja pläjäyttää eetteriin arvosanan 8.925/10.000.

Seitsemän Samuraita ***
Periaatteessa hyvä, periaatteessa liian pitkä(veteinen). Kyllähän tuon juuri ja juuri katsoi, vaikkei minulle auennutkaan että mikä tässä nyt on Se juttu mikä tästä tekee niin ylivertaisen loisteliaan elokuvan. "Viljelijän tytär ei saa rakastua samuraihin" -tason höpöhöpörakkauskuvio oli yhtä tyhjän kanssa muutenkin jo massiiviseen pituuteen venyvässä huterassa kokonaisuudessa. Elokuva ei koskettanut minua millään tavalla.

Saw II.
 
Ihme, ei ollut rahat pois-periaatteella tehty elokuva, vaan yritti jäljitellä ykkösen fiilistä ja osittain onnistuikin siinä. Tyhmyyttä on joukossa ja latteita kliseitä vilahtaa erityisesti taustahahmoissa (hyvikset), mutta samanlaista touhuahan tämä on. Shokeeraavia kohtauksia, joita edelleen on inhottava katsoa, ja pari "empäs saatana tullut ajatelleeksi"-käännettä löytyy myös - esikuvalleen uskollisena. Näyttelijätyö ei ihmeellistä ole, eikä elokuva ykköselle pärjää. Mutta keskivertoa inhaa verenvuodatusta ja vitutusta luvassa.
 
Arvosana: *** ja puoli
 

 
------------------
 
The Dark.
 
Minä tykkään kauhuelokuvista. Varsinkin, kun niissä yleensä on mukana kaikkea yliluonnollista, mytologiaa ja mitä tahansa omituista tauhkaa. Niin ja pahuutta.
 
Tämäpä elokuva yllätti, loppua kohden vaan mielenkiinto nousi kokoajan. Visuaalinen tyyli "siellä" oli oikein onnistunut, ja ahdisti. Tehokeinoja käytetään vähintäänkin hyvin. Perusjutut on mukana tosin eikä niistä näköjään päästä ikinä mihinkään. Kauhuleffoissa on aina tiettyjä tilanteita, joissa hahmot käyttäytyvät aina samanlailla, niin tästäkin niitä löytää. Pari valesäikäytyskohtaa löytyy myöskin - toivoisin että näitä ei väenväkisin elokuviin ympättäisi enää.
 
Itse elokuva on samalla omaperäinen ja myös ideavaras. Ideoita on pöllitty hyvinkin paljon Ring-elokuvista, etenkin molemmista jenkkiversioista. Tähän törmäsin kokoajan. Koska olen Ringien suuri ystävä, tämä ei haitannut minua koska elokuvia oli ripattu hyvin. Niin se pitää mennäkin - jos jostain rippaa ideansa, se kannattaa tehdä hyvin. Yhtäläisyydet Ringiin korostuvat vielä pikkutytöissä ja pääosaa esittävästä Maria Bellosta, joka näyttää enemmän kuin vähän Ringeissä pyörineeltä Naomi Wattsilta (Jani the rock käy siihen kuumana, hähähä). Tämä ei yritä kuitenkaan olla Ring, kunhan lainailee vähän elementtejä.
 
Ideoita siis on vähän pöllitty, mutta niitä on käytetty hyvin. Kyllä tähän on saatu omanlaisensa, kiinnostavakin tarina keskelle kaikkia tapahtumia. Juonenkäänteitä on, tottakai, ja monia en osannut odottaa. Kaikenlaista tauhkaa, mitä tykkään kutsua "löydöiksi", on myös tarpeeksi. Tarkoitan tällä päähahmon löytämiä piirustuksia, paikkoja, kaiverruksia, kaikkea vihjaavaa ja kiinnostavaa. Tästä olen aina tykännyt elokuvissa.
 
Loppua kohden elokuva mielestäni yrittää olla turhan nokkela. Olen siinä vaiheessa elämää, että nyt olisi kelvannut ihan rautalangasta väännetty loppu, eikä jälleen kerran sellaista mistä pitää itse päätellä miten asiat menikään. No, oli loppu sitten liian nerokas kaltaiselleni idiootille, tai sitten vaan vähän yliyritetty, niin joka tapauksessa elokuvan loppupuoli on täynnä tehokeinoiltaan ja visuaalisuudeltaan hienoja hetkiä.
 
Arvosana: ****
 
(taas kerran tuli todettua, että varsinkin jos puhutaan mysteerielokuvista, missä vähänkin poiketaan rautalankakaavasta - ei kannata luottaa paljoa IMDB:n arvosanoihin. Tai yleensä muutenkaan. Perhanan apinat teilaavat turhan paljon hyviä pätkiä siellä. Laitan niille kaikille pommin ja vähän vanhaa kakkaa.)

The Dark.
 
...
 
Arvosana: ****
 
Kiitos tästä, olinkin ajatellut tuon lähiaikoina katsella.
 
Itse katsoin eilen tämän:
 
The Hills Have Eyes (2006)
 
Ei ollut juuri mitään ennakkotietoa tästä elokuvasta, luulin kyseessä olevan jonkunlainen kauhuelokuva, mutta olin väärässä. Ennemmin sanoisin tätä toiminnan, jännityksen ja survival-horrorin sekoitukseksi. Höystettynä ajoittain jopa Bad Taste-maisella väkivallalla. Sain vasta katsomisen jälkeen tietooni kyseessä olevan uudelleenfilmatisointi Wes Cravenin 1977 alunperin ohjaamasta elokuvasta. En ole nähnyt alkuperäistä, joten en ala siihen vertailemaan.
 
Juoni on äärimmäisen yksinkertainen ja lapsellinen. Ihmisjoukko, joista kaikki ovat sukua keskenään ovat menossa lomamatkalle Kaliforniaan ja oikaisevat sitten perheen isähahmon ajatuksesta autiomaan kautta. Autiomaata on kuitenkin käytetty ydinaseiden testauksessa USA:n hallituksen toimesta aikoinaan, ja tästä johtuen autiolta vaikuttavalta alueelta löytyy kuollut kaupunki varsin merkillisine asukkeineen. Kuinka ollakaan, tarinan perhe joutuu keskelle tätä helvettiä ajoneuvon hajottua alta.
 
Alussa on leppoisasti pakollinen henkilöhahmojen rakentaminen, jonka jälkeen alkaa tapahtua. Mutantit hyökivät suunnasta jos toisesta päälle. Päähenkilöt panevat parhaansa mukaan vastaan ja ruumiita tulee puolin ja toisin. Loppupuolella voimasuhteet hieman tasoittuvat. Elokuvan loppukaan ei kekseliäisyydellään loista.
 
Kaikesta paistaa läpi, että juonta ei ole edes yritetty kehittää kunnolliseksi tai pohdintaa kestäväksi, vaan on nojattu vahvasti raakaan väkivaltaan ja mietitty mikä olisi hienoin puistattavin tapa seuraavalle hahmolle kuolla. Lopussa tulee todellakin jo edellä mainittu Bad Taste mieleen tavallisen oloisten ihmisten turtuessa säälimättömiksi teurastajiksi.
 
Suosittelen elokuvaa valmiiksipureskeltujen toimintaelokuvien ja lievän splatterin ystäville "aivot narikkaan"-viihteenä. Jos haluaa ajatellakin elokuvan aikana, kannattaa parituntisensa käyttää johonkin muuhun.
 
Arvosana: ***
 
Huom. Katsomani versio oli leikkaamaton, joten jos tästä leikattu versio julkaistaan, veikkaan että sille voi tuostakin arvosanasta pudottaa vielä yhden tähden pois.

Scary Movie
 
Nyt tuli vihdoin ja viimein katsottua jenkkiparodia Scary Movie. Jostain syystä olen onnistunut missaamaan joka kerta kun se on esitetty TV:ssä eikä ole ollut tarpeeksi mielenkiintoa edes vuokrata tällaisia rainoja. Kuten arvelinkin, kysymys on sen verran kertakäyttöviihteestä että sen yhden tai kaksi kertaa tämän katsoo. Mitään sen kummempaa naurumyräkkää ei syntynyt mutta hörähtelin säännöllisin väliajoin. Vitsikategoria on sitä ala-arvoista osastoa mitä jenkkityyliin nykyään viljellään: tissi-, pimppi-, homo-, sperma-, sekä -munavitseillä mennään se reilu tunti ja kaksikymmentä minsaa. Välillä onnistuttiin lohkaisemaan pari hassua juttua siitä että "tässä ollaan tällaista parodiaa tekemässä". Anna Faris oli niin nätti että pakko antaa vähän anteeksi.
6

The Aviator **½
Kirjastosta nappasin mukaan tämän dvd:n, kun se sieltä hyllystä löytyi ja täytyy sanoa että ei oikein kolahtanut. Puitteiltaan hieno, tyylitelty ajankuva ja muutenkin ulkoasultaan hieno, mutta kovin huteraksi ja laimeaksi tämä silti jäi. Myönnettäköön, että yli kahden ja puolen tunnin pituuskin muodostui rasitteeksi ja sormi hakeutui aina tasaisin väliajoin kelausnappulalle vaikka miten yritti katsoa. Minulle aiheen mielenkiinnottomuus teki myös osansa enkä löytänyt kokonaisuudesta sellaisia helpottavia kiinnekohtia jotka olisivat saaneet aikaiseksi sen, että tästä jaksaisi nauttia kunnolla. DiCaprio on hyvä näyttelijä ja Howard Hughesin roolistakin mies suoriutuu mainiosti, mutta harmillisesti Leo ei varmaan koskaan pääse eroon lapsenkasvoistaan, kun tämä seikka aika usein häiritsee vakavempia ja aikuisempia roolivalintoja. Joitain vuosia sitten ilmestynyt Gangs of New York oli komea, joskin melko pöhöttynyt ja paikoitellen pitkäpiimäinenkin elokuva ja sitä samaa on The Aviatorissakin. Scorseselta on lupa odottaa parempia elokuvia.
 
Ewoks: The Battle for Endor ***
Star Warsien vanavedessä tehtyä perinteistä ja hengetöntä, joskin hahmogallerialtaan hauskan sympaattista nuorten fantasiaa. Oikein sääliksi käy näitä katsellessa, kun pahikset ovat aina niin saakelin typerää porukkaa.

Charlie and the Chocolate Factory 10/*****
 
Aivan ihana elokuva! Tykkäsin ainakin yhtä paljon kuin Ed Woodista ja se on paljon se. En muista milloin olisin viimeksi nauranut yhtä sydämellisesti kuin tätä katsoessani, mutta oli stoori liikuttavakin. Niisk.
 
Depp on loistava kuten aina, muutkin roolimiehitykset ovat täysosumia. Visuaalisesti erittäin komea tekele: suklaavirta ja karamellivene vastasivat tismalleen sitä kuvaa minkä sain aikoinani kirjasta, oravat olivat söpöjä mutta vaarallisia, mustikkametamorfoosi oli hämmentävä spektaakkeli, musiikki ja musiikkinumeroiden koreografia ynnä muu oheistoiminta toimi +1000000, eipä voi elokuvalta enempää vaatia.
 
Tim Burton -fanitus nousi taas yhtä pykälää korkeammalle.

Saippuaprinssi
Kotimainen leffa ei ole jaksanut mua innostaa pitkiin aikoihin kunnolla. Viimeksi katsomani Matti ja Kummeli Jackpot oli molemmat pettymyksiä, eikä oikein meikäläiseen iskeneet. Mutta näen sittenkin edes vähän valoa tunnelin päässä tämän teoksen katsottuani. Kysymys on tällä kertaa saippuaooppera parodiasta ja nyt kun me suomalaisetkin olemme saaneet oman saippuan, ei voi muuta kun hymähdellä kaikille niille cameorooleille. Elokuva onnistui jopa huvittamaankin kaikkine saippuakliseineen ja maneereineen, jotka tottakai oli vielä laitettu kunnolla överiksi. Kelvollinen leffa. Niin jos vielä Julmahuvi olisi ollut kokonaan kasassa oisin nostanut periaatteesta arvosanaa.
8
 
Stay
Mystinen Machinistmäinen trilleri. Kertooko jo kaiken? No varmasti. Ei tosin ihan yhtä hyvä ollut mutta kyllähän tämän seurassa fiilistelee illan hämärtyessä oikein mielellään.
7
 
Edmond
Tällainen pienehkö indieleffa miehestä joka on kyllästynyt elämäänsä ja päättää jättää vaimonsa, ihan extemporee. Huvitusta aiheuttaa William H. Macyn saamat vitutuskohtaukset kun mies ei tahdo saada mistään rahoilleen vastinetta. Muutenkin tarina etenee oikein mukavalla tempolla eikä Edmontin edesottamukset ehdi tylsistyttämään missään vaiheessa. Väkivaltaakin oli yllättävän paljon mukana. Hmm.. Noh, voi tätä vissiin muillekin suositella.
8

The New World *****
Sääliksi käy heitä, jotka Terrence Malickin The New Worldia katsomaan mennessään olettivat tämän olevan suuri spektaakkeli sisältäen runsaasti taistelua, miekkailua ja massiivisia joukkokohtauksia Gladiatorin, Troijan, Kingdom of Heavenin sun muiden lähivuosien historiakatsausten malliin. Suuri elokuva The New World toki on, mutta puhtaan luonnonläheinen, uljaan tinkimätön ja ihmiskeskeinen lähestymistapa elämän pituisesta rakkaudesta ja kulttuurien kohtaamisesta peittoaa kanssakilpailijat helposti. Eipä siinä suureelliset mittelöt ja jalokivipylväin koristellut kaupungit tunnu miltään, kun rinnalle asetetaan luonto ja ihminen osana sen loppumatonta kiertoa ja suurempaa yhteyttä. Taivaalle parvena lehahtavat linnut, ukkosen jylinä horisontissa, veden pinnasta heijastuvat puut, jokainen väri, jokainen taivasta kohti kurottava ruohonkorsi. Tässä ollaan perusasioiden äärellä. Kuten Malickin edellinen elokuva, mestarillinen The Thin Red Line, myös The New World nojaa samaan elementtiin: pääosassa luonto, antajana, ottajana, kokijana ja persoonana.
 
Kuten myös Thin Red Line, uskon että tämä elokuvakin kasvaa useammalla katselukerralla. Tuntuu että Malickin elokuviin uppoutuessa ensimmäinen katselukerta on vasta ensimmäinen askel viileään rantaveteen, ensimmäinen keuhkot täyttävä henkäys raikasta ilmaa ja ensimmäinen sieraimiin kulkeutuva kostean ruohon tuoksu. Ei hemmetti, tämä on elokuvataidetta upeimmillaan.
 
Yhtä aikaa hauskaa ja tavallaan myös surullista lukea näitä elokuvan saalistamia yhden tähden arvioita ("ääh, liian tylsä, ääh, liian hidastempoinen, ääh, äiti mun käsityskykyni ylikuormittuu, ääh apua eihän tässä edes tapahdu mitään"). Saan tuntea kierolla tavalla ylemmyydentunnetta heitä kohtaan jotka eivät ymmärrä näkemäänsä. Katsokaa nyt sitä elokuvaa ja hengittäkää sitä sisäänne, ei tätä kauneutta voi käsittää! Kotelon kannessa seisova Colin Farrellin nimi ja pärstä saa varmasti monet ihmiset vuokraamaan tämän kivaksi viihteeksi, kun pitäähän sitä actionia ja verta olla, HEI! Harmi etteivät ihmiset aina osaa ottaa ennakkoon elokuvasta tai sen tekijöistä mitään selvää, napataan sieltä hyllystä vain mukaan joku dvd "jossa on se kiva näyttelijä siitä yhestä kivasta leffasta, mikäs sen nimi nyt taas olikaan." Ehkä The New World on elokuva joka jakaa katsojat tiukasti kahtia "tavallisten katselijoiden" ja todellisen elokuvan ystävien kesken.
 
Nyt tuli ehkä kauhean pateettinen ja ylimielinen kirjoitus, mutta jos kohdalle tulee kerrankin elokuva joka on todellakin Elokuva, niin mitäpä noita ylisanoja säästelemään. Jos odotatte toimintaa, niin täältä tulee tietoisku: sitä ette tule saamaan. Jos sen sijaan kaipaatte hienon ja levollisen kokemuksen etkä kavahda hidasta ja unenomaista kerrontaa, niin katso ja koe tämä. Terrence Malick teki sen taas!

Rambo & Rambo 2
Perkeleen loistavaa äksöniä! Näppäriä temppuja kaverilla. Tarviiko tähän nyt sen suurempia perusteluja..?
*****
 
Painajainen Elm Streetillä
Melko jännittävä. Freddy on yksi parhaista kauhuhahmoista ikinä.
****
 
Raw Deal
Perus OK toimintaa. Arska antoi leffalle yhden tähden plussaa.
***
 
Kellopeli Appelsiini
Perkeleen omalaatuinen leffa. Loistavat musiikit. Hyvät näyttelijä suoritukset. Paljon tapahtumia.
*****

Matti ***
Lipevän niljakas leffamoguli Markus Selin sekä viihdekuonaa ohjaava Aleksi Mäkelä ruoskivat Matin seikkailuista irti sen, mitä tämä lööppejä rakastava kansa valkokankaalta haluaa nähdä, eli heppoinen, jotenkin kokoon parsittu käsikirjoitus keskittyy lähes yksinomaan ryyppäämiseen, tappeluun, rellestämiseen sekä makeaan ja välillä ei niin makeaan elämään. Elokuva on kuitenkin alusta asti kummallisen viihdyttävä ja vauhdikas, koska kyllähän jokseenkin vastuuttoman naistenhakkaajan ja pompoteltavissa olevan alkoholistin elämästä saa raavittua kasaan jos jonkinlaista kuvastoa viihdyttämään kansaa. Ei tällä sen syvällisempää annettavaa ole, mutta jos tekijätiimissä on nimet Selin ja Mäkelä niin syväluotaavaa henkilödraamaa tuskin ollaankaan tekemässä. Ja tuskin siinä edes onnistuttaisiin näillä nimillä.
 
Kertojaääni selittelee sen mitä selittelee, mutta nimenomaan selittelyltä ne vaikuttavatkin elokuvan Matti-hahmon ollessa niin heikkotahtoinen, että myötätuntoa häntä kohtaan tuntee ainoastaan Jasper Pääkkösen hyvän roolisuorituksen vuoksi. Näyttelijätyön hautuumaalta, eli Salkkareista ponnistanut Pääkkönen on viime vuosina osoittanut kykenevänsä myös oikeasti näyttelemään eikä miehen antaumuksellisesta ja ulkoisilta ominaisuuksiltaankin häkellyttävän paljon Mattia muistuttavasta roolistakaan löydy juuri moitteen sijaa. Yksi niistä Matti-elokuvan hyvistä puolista ehdottomasti tuo Pääkkösen suoritus. Masa-hiiren letkautukset oli ujutettu milloin mihinkiin kohtaukseen lähinnä vain siksi, että niiden "pitää" olla siellä jossain. Matin ryvettynyttä mainettahan tässä yritetään puhdistaa vaikka sitten näyttämällä mitalitilastot lopputekstien aikana (eikä niitä ansioita voi kukaan kiistäkään), mutta ei niissä muissa kommelluksissa sitä hurraamista juurikaan ole eivätkä ne nollaannu vaikka maailman parhaita mäkihyppääjiä oltaisiinkin. Elokuvaa tässä ollaan kylläkin arvioimassa, eikä Mattia ja selvä pelihän se on, että dramatisoitua viihdettä tämä on. No, elokuvana tämä oli sitä mitä tältä voi odottaakin, niin aihepiirin kuin tekijöidenkin osalta, eli kyllähän tuossa viihtyi, ei juuri sen enempää.

Kinsey
Se on se seksi mikä ajaa ihmisen tekemään mitä omituisimpia asioita. Tässä tapauksessa Liam Neesonin esittämä Kinsey alkaa omien ongelmiensa siivittämänä tutkimaan ihmisen seksuaalisuutta. Täysin uudenlaista tutkimusta kun tehdään ja vielä näinkin arasta asiasta, ei vastoinkäymisiltä ja perverssiksi leimautumiselta voi välttyä. Kinsey oli vielä tämän elokuvan mukaan niin tutkmuksiinsa addiktoitunut että kokeili itsekin mm. homostelua oman työkaverinsa kanssa. Välillä leffan ilmapiiri on jopa nyky-yhteiskuntaankin verrattuna avoin. Voimme siis vain kuvitella millaista tutkimusten tekeminen on tuohon aikaan ollut. Heikkotahtoisimmat olisivat luopuneet hyvin äkkiä mutta ei Kinsey. Erinomaista henkilökuvausta ja pitkästä aikaa taas jotain mille voi räväyttää kiitettävän arvosanan.
9
 
The Weatherman
Nicholas Cage on päässyt takavasemmalta yllättämään minut ja nykyään tunnostaa että jos mies jossain ähertää niin se on sitten katsastettava. Loistavan Lord of Warin jälkeen odotin että tämäkin olisi vähintään sitä keskitasoa mitä yleensä Cagen leffat tuntuu olevan. Niinhän siinä kävikin että tarina apaattisesta säämiehestä oli viihdyttävä. Gore Verbinskin visuaalinen anti jotenkin vetoaa meikäläiseen (varsinkin upean The Ringin jälkeen) ja tässäkin on taas niin nättiä kuvaa että.. Lisäksi diggailen aina näitä henkilöhahmoja joilla ei mene niin hyvin. David Spritz on nimittäin kusipää ja epäonnistunut isä. Melko arkinen asetelma eikä tässä oikein muuta juonta ole mutta yllättävän hyvin tämä leffa silti kantaa.
8
 
Hide and Seek
Epätoivoivoista tummaa kuvaa ja äänimaailmassa kaikki kauhuleffan kliseet. Välillä parit säikäytykset sinne tänne. Laitetaan vielä muutama hyvä näyttelijä jotka saa homman pidettyä edes jotenkin kasassa. Tämä leffa ei olisi toiminut millään ilman De Niroa ja Dakota Fanningia. Tai olisi, mutta ei välttämättä yhtä hyvin. Tämä on muuten taas niitä elokuvia että jos sanon etten viitsi spoilata niin olen jo suurinpiirtein spoilannut jotain. De Niroa nähdään taas pitkästä aikaa siinä loistossa missä ei miestä olla nähty hyvin pitkään aikaan. Hieman tylsistynyt olin kaikista kliseistä mutta annetaan hieman anteeksi sillä ei tämä nyt ihan paskakaan leffa ollut.
6½

Linnut .... 9
 
Tunnelmallinen leffa.. linnut tosiaan alkoi käydä uhkaaviksi, nyky leffassahan paikalle olisi tullut armeija ja vetänyt napalmilla linnut kanveesiin sekunnissa.. mutta tässä yhtäkään siipiveikkoa ei tapettu. :D
 
Muutama käsittämätön kohta leffassa kyllä oli..