Media ja viihde ›

Ehkä tämä uusi Louhimiehen versio keskittyy ennen kaikkea kuvaamaan suomalaisten sotilaiden ja heidän läheistensä tunteita sodan eri vaiheissa. Eli vihollisen pelkoa, kuolemanpelkoa, väsymystä, pieniä onnenhetkiä. Miten sodan edetessä hauskankin tyypin mieli voi muuttua vakavammaksi, miten äkkiä vahvakin mieli voi murtua kun tilanne muuttuu, miten kotirintamalla odotetaan tuleeko se poika sieltä elävänä vai kuolleena. Realismilla pelataan nykyajan teknologian avustuksella tietenkin.
 
Itse ainakin ymmärsin vasta tämän uusimman version jälkeen sotaveteraaneja ja omia isovanhempiani paremmin, varsinkin sitä mikseivät he halunneet kertoa omista sota-ajoistaan jälkeläisille sanaakaan, ja miksi niin moni kärsii mielenterveysongelmista edelleen.

Vaihtovirta: Nyt yritettiin Rahikaisen kusipäisyydellä, kotirintamalla ja Vesalan tisseillä säväyttää, mutta silti ehkä tuolla porukalla olis tullut parempi tekele jos olisivat tehneet sotaelokuvan vaikka nimeltään "Vesalan Tissit ja muita kertomuksia jatkosodasta."
 
Karjuin tälle Karjala -tölkki kädessäni. En sentään Karjalan männyn alla. Vai että Vesalan tisseillä yritettiin säväyttää.. nooh miksei, miksei, jos kerran Edelmannin palleillakin näin on tehty. :D
 
Vitsit sikseen ja napit kiinni.
 
Katsoin sarjan Areenasta putkeen, elokuvaa en ole nähnyt. Tämä oli hyvä. Ei alkuperäisen elokuvan teatraalisia, ylinäyteltyjä lausunta-runo-iltamia. Dialogi jopa kuulosti paikka paikoin hyvinkin luonnolliselta. Yllättävän hyvät näyttelijä suoritukset. Vatanen Koskelana ehkä paras.
 
Lisäksi hienoa tässä oli se, että taistelukohtaukset ja koko "juoni" ylipäätään oli hienosti ja selkeästi kuvattu ja esitetty. Tässä tuli monesta taistelukohtauksesta sellainen fiilis, että ahaa, noinhan se menikin.
 
1941/1941
 
Vahva suositus ainakin tälle Areenan sarjalle! Elokuvaan verratunahan tässä onkin 1,5 tuntia lisämatskua.

Hannubal: Ehkä tämä uusi Louhimiehen versio keskittyy ennen kaikkea kuvaamaan suomalaisten sotilaiden ja heidän läheistensä tunteita sodan eri vaiheissa. Eli vihollisen pelkoa, kuolemanpelkoa, väsymystä, pieniä onnenhetkiä. Miten sodan edetessä hauskankin tyypin mieli voi muuttua vakavammaksi, miten äkkiä vahvakin mieli voi murtua kun tilanne muuttuu, miten kotirintamalla odotetaan tuleeko se poika sieltä elävänä vai kuolleena. Realismilla pelataan nykyajan teknologian avustuksella tietenkin.
 
Itse ainakin ymmärsin vasta tämän uusimman version jälkeen sotaveteraaneja ja omia isovanhempiani paremmin, varsinkin sitä mikseivät he halunneet kertoa omista sota-ajoistaan jälkeläisille sanaakaan, ja miksi niin moni kärsii mielenterveysongelmista edelleen.
 
Juurikin näin. Hyvä arvio.
 
Sodan kauheus välittyy tässä Louhimiehen versiossa kyllä ennen näkemättömällä tavalla.
 
En olisi koskaan toivonut kolmatta versiota Tuntemattomasta, mutta kyllähän tämä väkevästi osoitti että väärässä olin.

Pop Corn:....
 
Vahva suositus ainakin tälle Areenan sarjalle! Elokuvaan verratunahan tässä onkin 1,5 tuntia lisämatskua.
 
Nyt pari jaksoa areenasta katsottua täytyy jo sanoa että paljon paremmalta vaikuttaa ku leffa, joka mielestäni edelleen on hätäinen, poukkoileva, kohtauksesta toiseen säntäilevä tilkkutäkki.

Telkkariohjelmat katsotaan Yleltä suorana lähetyksenä. Siispä ekan jakson perusteella dramaturgi, leikkaaja ja äänittäjä oli jätetty palkkaamatta. Kun nyt kuitenkin kirjan olen lukenut ajatuksen kanssa useampaan kertaan ja myös Laineen ja Mollbergin leffat ovat ns. hanskassa, täytyy tsekkaa loputkin jaksot.
 
Mitä tulee sotaan ja ikään, niin Linnan sotilaat olivat varusmiehiä eli -+20 -vuotiaita. Jo talvisodan käynyt ylimääräinen vänrikki Koskela oli syntynyt 1913 eli oli sodan alussa 28 vuotias ikämies. Laine ratkaisi ongelman palkkaamalla Särkän studiolta rooleihin sodan käyneet ammattimiehet, joilla hän sai (Kassilan avulla) hyviä kohtauksia ja sitä kautta hieman syvempiä ihmisiä. Mollberg yritti tehdä leffaa oikean ikäisillä näyttelijöillä ja vielä siten, että yritti sekä kuvassa että äänessä välittää sodan kaoottisuutta. Kyllä se rasti oli tekemätön paikka.
 
Tästä uusimmasta olen lukenut ohjaajan selittävän, että nykypäivän 50-v voivat hyvin olla sen ajan 30-v, koska ihmisten habitus on muuttunut. Osin varmaan pitää paikkaansakin, mutta leffan pitäisi kyetä hyvällä työskentelyllä kyllä ohittamaan moiset rajat TJEU Hymyilevä mies, jossa ihmiset ja koko näkymä oli saatu näyttämään 60-lukulaiselta ilman, että kyse olisi ollut meikkaamisesta. Katsokaa vaikka, miten ihmiset näyttävät siinä leffassa laihoilta, mitä ihmiset 60-luvulla pääsääntöisesti olivat.
 
Joka tapauksessa sota on nuorten ihmisten touhua, on ollut ja tulee olemaan. Sen pitää näkyä. Ainakaan ekan osan keski-ikäiset koomikot eivät tähän pystyneet.
 
Jos jaksan ja viitsin ja satun olemaan kotosalla enkä ole ehtinyt vanhuuttani nukkumaan, jatkan raportointia suorien lähetysten tiimoilta.
 
PS EDIT: korjattiin verrokkileffan nimi onnellisesta hymyileväksi.

Kyllä tämä toinen osa jäntevöitti meininkiä. Tosin edelleenkään repliikkejä ei ole saatu äänitettyä. Ehkä ohjaajalla ja äänisuunnittelijalla on sellainen virheellinen mielikuva, että ihmiset ennen vanhaan sopertelivat ja kuiskailivat kuten nykypäivän opiskelijat (paitsi haalareissa ja kännissä, jolloin ne kirkuvat ja hohottavat teennäisesti)?
 
No mutta dramaturgiapuolella on näytty tekevän sellainen ratkaisu, että on plokattu yksilöity päähenkilö. Selvästi Rokasta on tehty päähenkilö ja myös sankari ja se osin selittää myös ekan osan vaisuuden.
 
Tällä ratkaisulla tehdään todella suurta vääryyttä Linnan teokselle. Linnan teoksessa sankareita ei ollut ja päähenkilö oli konekiväärikomppania rokkineen, riitaojineen, lahtisineen ja MYÖS rahikaisineen.
 
Linna halusi alleviivata muun muassa sitä, että sotia eivät sankarit käy vaan ihmiset kollektiivina.
 
Merkillinen ratkaisu.

Kattelin viisi osaa Areenasta suht koht putkeen. Mielipiteitä:
 
- Linnan romaani on sen verran köykäinen ettei siitä oikein kunnon leffaa saa
- Pärstät ovat huonompia kuin Laineen tai Mollen versioissa
- Murre on "luhistunutta" monen kohdalla eli kyse on selkeesti helsinkiläistä keskiluokkaa edustavista koltiaisista joille joku käynyt opettamassa vähäsen turkulaista fonetiikkaa
- Uskoakseni suurin osa (suomalaisista) katsojista katsoo elokuvan sillä ennakkoasenteella, että elokuva ottaa osaa jonkinlaiseen Suomen lähihistoriaa koskevaan meneillään olevaan kansalaiskeskusteluun. Sellaisesta olisi mielestäni päästävä eroon jo ihan siksikin, ettei Linnan teos ansaitse minkäänlaista asemaa kansalliskirjallisuudessa tai muutenkaan.

^ Eli siis 5/5

Tekisivät sellaisen version jossa suomalaiset voittaa. Kahlasin noi jaksot läpi ja kun tuon jutun on nähnyt jo monta kertaa ja tietää lopputuloksen ei tuossa nyt hirveesti uutta tuu.
Teknisesti hyvä suoritus mutta loppujen lopuksi tylsähköä katsottavaa.

Lunnu: Tekisivät sellaisen version jossa suomalaiset voittaa mustan Mannerheimin johdolla... Olihan kyseessä sentään torjunta-voitto.

Katsoin Yle Areenasta kaikki 5 jaksoa. Parhaan ja uskottavimman roolin mielestäni teki Eero Aho Antti Rokkana, joka olikin leffassa paljon esillä. Minulle jostain syystä vain Edvin Laineen versio on se ainoa ja oikea.

Karwin: mustan Mannerheimin johdolla... Olihan kyseessä sentään torjunta-voitto.
 
Oisko hyvä semmoinen sotaelokuva missä Suomi sotii Ruotsia vastaan ja Ruotsi voittaa mustan ylipäällikön johdolla.

Prophet: Minä - Vilho Koskela
 
https://www.is.fi/viihde/art-2000005518561.html
 
Lehto
 
Virhe! Tyhjä tai liian lyhyt kirjoitus!

Sir Härö: Lehto

 
Sama täällä
 

 
Typerä testi

velipesonen: Kattelin viisi osaa Areenasta suht koht putkeen. Mielipiteitä:
 
- Linnan romaani on sen verran köykäinen ettei siitä oikein kunnon leffaa saa
..., ettei Linnan teos ansaitse minkäänlaista asemaa kansalliskirjallisuudessa tai muutenkaan.
 
Aina näköjään uudestaan ja uudestaan löytyy näitä, joitten mielestä klassikoiden dissaaminen on cool. No klassikot eivät ole klassikoita syyttä ja fiksu ymmärtää tunnustaa tämän, vaikkei teoksesta mitään ymmärtäisikään.
---------------------
Nyt on päästy loppusuoralle ja se toisen osan piristyminen oli kuin olikin väliaikaista. Tää on nyt samanlaista kivireen vetoa kuin Louhimiehen aikaisemmatkin leffat. Minkähän takia heppu ei palkkaa dramaturgia? Ei kai se nyt enää siitä luulisi tällaisissa miljoonaprojekteissa jäävän kiinni?
 
Eilen neljännessä osassa elettiin Suomen historian dramaattisimpia käänteitä ennen tuhoa (ja sen jälkeistä uutta nousua btw). Missä tämä näkyi? Ei niin missään. Siellä sitä näyttelijät yrittivät ymmärtää, miksi tätäkin tehdään. Hampaat irvessä joutui katsojakin etenemään minuutti minuutilta kohti loppua. Jonkun saatanan karttakuvan kanssa kerrottiin, missä vaiheessa eletään ja mihin pitäisi eläytyä.
 
Toisen osan jälkeen ihmettelin ratkaisua, jolla Eero Ahon Rokasta oli tehty koko jutun päähenkilö ja nyt näköjään Paula Vesalan esittämästä vaimosta naispäähenkilö. Jo pelkästään tämä ratkaisu veti maton alta koko teokselta. Eikö Louhimies ole tehnyt ollenkaan ennakkoduunia? Olisi selvinnyt, että päähenkilö on se ihmisryhmä, joka sodasta yrittää selvitä, ei siis joku yksittäinen hahmo. Linnan teos on pullollaan kauniisti ja myötätunnolla kuvattuja kohtaloita. Nyt niistä ei yksikään ole noussut edes hetkellisesti esiin, koska se ei olisi nähtävästi sopinut päähenkilö -teemaan.
 
No mitä tämä päähenkilö sitten tekee? Käsittääkseni Aho on hyvä näyttelijä ja kulmilla kuikuillessa ihan kelpo heppukin, mutta tässä hänet on pistetty nurkkaan jurnuttamaan ja mutisemaan niitä näitä. Ei niin minkäänlaista uskottavuutta. On mahtanut näyttelijä ihmetellä, jos nimittäin on ennakkoon ottanut selvää roolihahmostaan.
 
Viikon päästä on viimeinen osa. Kyllä sekin on vielä jaksettava. Isänmaa vaatii. Ei saa suurteoksen katsojaluvut huonota.

sormunen: Aina näköjään uudestaan ja uudestaan löytyy näitä, joitten mielestä klassikoiden dissaaminen on cool. No klassikot eivät ole klassikoita syyttä ja fiksu ymmärtää tunnustaa tämän, vaikkei teoksesta mitään ymmärtäisikään.
 
Sinäpä sen sanoit eli niistä syistä ei ole pakko olla samaa mieltä. Jos joku kirja palvelee jotain sosiaalista tai yhteiskunnallista tarkoitusperää niin onko sen tarkoitusperän pakko olla kaikkien mielestä hyvä tai onko siitä pakko muutenkaan pitää (oli hyvä tai huono), tai eikö se kirja voi siitä riippumatta ihan vapaasti olla kuinka huono hyvänsä.
 
Linnan Tuntematon palveli tietenkin suomettumista eli toisen maailmansodan seurausten eli jälkivaikutusten hiljaista hyväskymistä sellaisina kuin ne ilmenivät Suomessa. Tarpeen oli myös jollain kommervenkillä esittää suomalaiset ja Suomi kokonaisuudessaan jotenkin sankarillisena, "hoppee ei oo häppee". Kaikki tuollainen tietenkin ehkäisee kaikenlaista realistista keskustelua ja näkemystä lähihistoriaan. Sellainen realistinen näkemys taas olisi tarpeen jotta sodan aiheuttamista kielteisistä vaikutuksista toivuttaisiin ns. aikuisten oikeasti. Mutta niin kauan kuin sorvataan mittatilaustyöntä suomettumiseen rakennettuja myyttejä mitään toipumista ei voi tapahtua.

sormunen:
---------------------
Nyt on päästy loppusuoralle ja se toisen osan piristyminen oli kuin olikin väliaikaista. Tää on nyt samanlaista kivireen vetoa kuin Louhimiehen aikaisemmatkin leffat. Minkähän takia heppu ei palkkaa dramaturgia? Ei kai se nyt enää siitä luulisi tällaisissa miljoonaprojekteissa jäävän kiinni?
---
 
No mitä tämä päähenkilö sitten tekee? Käsittääkseni Aho on hyvä näyttelijä ja kulmilla kuikuillessa ihan kelpo heppukin, mutta tässä hänet on pistetty nurkkaan jurnuttamaan ja mutisemaan niitä näitä. Ei niin minkäänlaista uskottavuutta. On mahtanut näyttelijä ihmetellä, jos nimittäin on ennakkoon ottanut selvää roolihahmostaan.
 
Viikon päästä on viimeinen osa. Kyllä sekin on vielä jaksettava. Isänmaa vaatii. Ei saa suurteoksen katsojaluvut huonota.
 
Eikö tuo nimenomaan ole dramatisointia, että annetaan henkilöille painotuksia ja alkuteoksesta poikkeavaakin luonnetta. Kieltämättä tv-sarjassa ei lisäpituus tuo lisäarvoa ihan koko rahalla; leffaversiossa oli jouhevampi juonenkulku.

AP: ... Kieltämättä tv-sarjassa ei lisäpituus tuo lisäarvoa ihan koko rahalla; leffaversiossa oli jouhevampi juonenkulku.
 
Tästä mä olen kyllä tismalleen eri mieltä. Leffa oli epämäärinen kyhäelmä, tv-sarja toi juonen kannalta vähän lisää syvyyttä mutta ei onnistunut poistamaan pikkuhiljaa hiipivää kyllästymisen tunnetta

Lunnu: Leffa oli epämäärinen kyhäelmä, tv-sarja toi juonen kannalta vähän lisää syvyyttä mutta ei onnistunut poistamaan pikkuhiljaa hiipivää kyllästymisen tunnetta
 
Kenties senkin oli vain tarkoitus kuvastaa miehistönkin hidasta väsymistä ja kyllästymistä sotimiseen ja koko sotaan?

NHR: Kenties senkin oli vain tarkoitus kuvastaa näyttelijöidenkin hidasta väsymistä ja kyllästymistä koko leffaan ?
 
Noin