Media ja viihde ›

Uutisankkuri - Ron Burgundyn legenda 7½, Commando 9½, Pirates Of The Carribean 2 9, Bubba Ho-Tep 8, Äkkikuolema 9, Konttorirotat 9½, The Wedding Singer 8½, Spiderman 2 10.

Cubicin just tossa kattelin vielä illan ratoksi, enkä jumaliste kyllä yhtään ymmärrä miksi tätä filmiä on niin kehuttu ja hehkutettu. Ei piru vie mitään "omaa juttua" koko sontaläjässä, kaikki on jostain muualta kopioitu (Fahrenheit 451, 1984, Matrix jne.) ihan suoraan. Ja tarinakin oli ihan huono, yllätyksetön ja tylsä. Hyviä näyttelijöitä oli kyllä mukana, mutta eivät oikein mun mielestä syttyneet loistamaan yksikään. Sormi kelausnappulalla tota piti kattoa, että koska taas tulee seuraava Matrixista kopioitu tappelu- tai räiskintäkohtaus. Vittu, ei näin!
 
5½

Cubicin just tossa kattelin vielä illan ratoksi, enkä jumaliste kyllä yhtään ymmärrä miksi tätä filmiä on niin kehuttu ja hehkutettu. Ei piru vie mitään "omaa juttua" koko sontaläjässä, kaikki on jostain muualta kopioitu (Fahrenheit 451, 1984, Matrix jne.) ihan suoraan. Ja tarinakin oli ihan huono, yllätyksetön ja tylsä. Hyviä näyttelijöitä oli kyllä mukana, mutta eivät oikein mun mielestä syttyneet loistamaan yksikään. Sormi kelausnappulalla tota piti kattoa, että koska taas tulee seuraava Matrixista kopioitu tappelu- tai räiskintäkohtaus. Vittu, ei näin!
 
5½
 
Olet vaan huono. Itse katsoin elokuvan kun sitä ei vielä hehkutettu, ja tuli hyvänä yllärinä. Tottakai Matrix-lainausta oli, ei siinä mitään. Itselleni vaan nuo Phillip K. Dickin maailmat vetoavat aina. Ja Dickillä on aina oma juttunsa. Ei tässä aivoja tarvitse vitusti käyttää, mutta hyvä pätkä mielestäni. Matrixin kanssa samalla tasolla, ja pieksee selvästi Matrixin jatko-osat. Christian Bale-fanitus alkoi tästä elokuvasta. Ja myönnä nyt, että se taistelu oli munakasta ja hienoa. Etenkin lopputaistelu mustaa miestä vastaan, aivan päällikkö.
 
Arvosana: **** ja puoli
 
(jos olet erimieltä, saat pullia tyynysi alle)

Olet vaan huono.
 
Kuule, joka toist haukkuu, ni se on kato itte se!
 
Itselleni vaan nuo Phillip K. Dickin maailmat vetoavat aina.
 
Oliko tuo muka johonkin Dickin teokseen perustuva juttu? Paaskat ollu! En ainakaan huomannu äijän nimeä missään.
 
Ja myönnä nyt, että se taistelu oli munakasta ja hienoa.
 
Ihan munakokkelia se oli. Kuvakelauksella katteltuna näytti hassulta.
 
(jos olet erimieltä, saat pullia tyynysi alle)
 
Jaaha, no kiitos vaan.
 
Vois tähän samaan vielä laittaa mutinaa parista muustakin leffasta, kun tuo kerta oli niin huono, että vei yöunetkin:
 
Alien vs. Predator
 
Tää oli vähän parempi kuin mitä odotin, mikä ei tietysti vielä tarkota, että se mitenkään erityisen hyvä olis ollut. Mutta ei ollut ihan niin totaalischeissea kun olis voinut. Täähän selitti mukavasti senkin miks ekassa (?) Predator-leffassa näkyy se alienin kallo siellä niitten trofeekokoelmissa; nehän pirut oli ite luoneet tommosen ultimate-haastavan saaliseläimen niihin metsästysleikkeihinsä. Mut ei tässä tosiaan näyttelijöistä mitään mieleen jäänyt, paitsi se vosu, joka ainoona ihmisenä jäi henkiin. Ja hiukan laimeeks jäi mörköjen väliset matsitkin kuitenkin. Muutamia ihan siistejä efektejä oli.
 
6
 
2010
 
Melko kelvollinen jatko-osa Kubrickin legendaariseen 2001:een, vaikka eihän tämä tietysti sille pärjää millään tasolla. Lithgow oli kyllä parempi kuin muistinkaan, muista näyttelijöistä en osaa oikein mitään sanoa. Mutta se, mikä tässä ehkä eniten mua ärsytti oli se, että tavanomasten Hölivöödivilimien tapaan avaruudessa täyty taas kuulua ääniä. 2001:ssä näin ei ollut, vaan siinä soi joko musiikki, tai kuului astronauttien kypäräradion välittämiä hengitysääniä, tai sitten yksinkertaisesti ei yhtään mitään noissa "ulkokohtauksissa". Muutenkin tää oli melkein joka suhteessa niin paljon "suoraviivasempi" tarina, ettei paljon ajatuksia herättänyt, ei ainakaan siinä määrin kuin tuo alkuperäinen Avaruusseikkailu. Kyllä tän silti ihan mielellään kerran kymmenessä vuodessa kattoo tänkin.
 
8

Oliko tuo muka johonkin Dickin teokseen perustuva juttu? Paaskat ollu! En ainakaan huomannu äijän nimeä missään.

 
Kyllä mulla ainakin DVD:n kannen crediiteissä on aika selvästi 0,04 millin korkuisilla kirjaimilla. Katso itse.
 

Ihan munakokkelia se oli. Kuvakelauksella katteltuna näytti hassulta.

 
Heh, olet ihan tyhmä ja kesy.
 

Jaaha, no kiitos vaan.

 
Ei mitään kato, pullanmurua vaan lakanaan että napsuu!
 

Alien vs. Predator

 
Siis tämä oli jo todella huono. Oikein huono. Huonohuono.

Kyllä mulla ainakin DVD:n kannen crediiteissä on aika selvästi 0,04 millin korkuisilla kirjaimilla. Katso itse.
 
Mulla on vaan vuokravideo kansineen, enkä nähnyt Dickin nimeä vieläkään. Ilmeisesti se on sitten painettu vielä vähän pienemmällä fontilla siihen.
 
Heh, olet ihan tyhmä ja kesy.
 
Hei, kuunteles napaas. Kuuluuko sieltä niinku semmosia pamauksia aina välillä?
 
Siis tämä oli jo todella huono. Oikein huono. Huonohuono.
 
Näin on, kato, mut se kuuluukin arvostella ihan eri perusteilla. Ei se kuitenkaan ollut vielä edes niin huono, että olisi naurattanut kauheesti.

Jaahas! Viime yönä katteltiin kaverin kanssa leffoja muutama tsipale, joten laitetaas raporttia.
 
Ei hyvin ala:
 
Death Tunnel *
VAROITUS! ÄLKÄÄ KATSOKO TÄTÄ! Kyseinen elokuva on täyttä soopaa ja yksi huonoimmista mitä olen vähään aikaan katsonut. Yleensä lyttääminen tyyliin "olipa paska, ihan paska, paska paska paska, vielä kerran paska, ihan perseestä" on melko ala-arvoista toimintaa, ihan vain kielenkäytönkin osalta, mutta näin ala-arvoinen elokuva ansaitsee ala-arvoisen tuomion. Jos Death Tunnel olisi ruumiinerite, se olisi paska koska se on niin perseestä. Uskokaa minua kun sanon tämän, te ette halua tuhlata 90 minuuttia elämästänne tämän vammailun äärellä. Laittakaa ennemmin vaikka lasinsiruja esinahkanne alle. Niin, juonesta, mikäli tästä epäjohdonmukaisesta ja sekavasta tekeleestä sellainen löytyi... no vitut, ei jaksa selostaa. Myönnettäköön kuitenkin että alkutekstijakso ja siinä selitetty tarina oli periaatteessa aika mielenkiintoinen, mutta jo parin minuutin jälkeen katsoja huomaa työntäneensä kätensä syvälle ulosteeseen. Ohjaaja/käsikirjoittaja/kuvaaja/tuottaja rasittaa katsojaa jatkuvilla kuvanvääristymisillä, kirskuvilla äänitehosteilla, ärsyttävillä leikkauksilla ja ylipäätänsäkin turhalla sekä teennäisellä kikkailulla, joka muodostuu ainoastaan rasitteeksi kun sitä käytetään koko vitun ajan. Toteutus täysin anuksesta, kaikki anuksesta. Ei ei ei... hyi! Teitä on varoitettu!
 
Wolf Creek ***½
No niin, nyt päästiin asiaan. Syvän Joen, Hostelin ynnä muiden vastaavien hengessä mennään, perinteistä survivalia siis jossa kolme nuorta eksyy Australian jättömaille harhailemaan. Kouriintuntuvan realistinen ote kuvauksessa ja ohjauksessa tukee tarinaa hyvin ja kylläpä tässä muutenkin mennään sen verran syvälle säälimättömän kauhun syövereihin, että raavaaltakin katsojalta se vetää mielen matalaksi useammin kuin kerran. Tapahtumia kypsytellään hiljalleen, mutta koko ajan elokuvan tapahtumien ylle on saatu painostava tunnelma joka vain odottaa sitä hetkeä, kunnes helvetti pääsee valloilleen. Brutaali ja tinkimätön erämaakauhistelu, vaikka usein tämän tyylisissä elokuvissa kokonaisuus jääkin hieman ontoksi. Potkua tässä elokuvassa kyllä riittää, mutta silti lopputekstien pyöriessä ruudulla jäi mieleen kaivelemaan ajatus että jotain tähän olisi vielä kaivannut. Hyvä näinkin, suosittelen kaikille verisen ja ankaran meiningin ystäville. Ei mitään hymistelyä, vaan suoraa toimintaa joka ei tunnu mukavalta. Ohjaajan nimi laitetaan korvan taakse, nimittäin homma on hallussa!
 
Caché ***½
Hanekea koneeseen. Cachéssa on hieman Lost Highwaysta muistuttava alkuasetelma, jossa mies saa kotiovelleen salaperäisesti videokasetin jossa kuvataan hänen asuntoaan tuntikaupalla. Nauhoja alkaa tulla yhä enemmän ja ilmestyypä oven taakse vähän muutakin rihkamaa, ja pian on tämän keskiluokkaista elämää elelevän Georgesin punnittava menneisyyden taakkaa, kun totuus alkaa hiljalleen avautua itse kullekin. Otteessaan pitävä ja jännittävä, joskin hillitty (lukuunottamatta niitä paria nasevasti sijoitettua väkivallanpurkausta) hidastempoinen trilleri. Haneke lataa pitkiin, rauhallisiin ja harkittuihin otoksiin sekä tarkoin sommiteltuihin kuviin pahaenteistä odotusta, joka pitää katsojan varpaillaan koko ajan. Elokuva saattaa vaatia oikeanlaisen hetken, sillä kovin väsyneenä näin staattisen elokuvan äärellä voi alkaa silmä hieman luppaista. Itsekin myönnän syyllistyneeni tähän pari kertaa, mutta ei muuta kuin kolaa nassuun niin taas jaksaa. Loppu tuli vähän yllättäen, ja aloinkin miettimään että jäiköhän viimeisestä kymmenestä minuutista jotain olennaista huomaamatta. Hanekella on kuitenkin rautainen ote eikä hän sorru halpoihin kikkoihin. Cachéssa on yksi kohtaus, joka tulee niin yllättäen, että se aiheutti ainakin minussa välittömän "holy shit!" -shokkireaktion. Päällimäisenä lopputekstien pyöriessä mieleen jäi ajatus, että tämä täytyy katsoa toistamiseenkin vielä joskus, ihan vain siksikin että lopputekstien aikana salaisuuden verhoa raotetaan vielä lisää. Ehkäpä kokonaisarvosanaan nasahtaa puoli tähteä päälle uusintakatselun myötä. Hyvä, erittäin hyvä.

Katsomani elokuva: Commando
Arvosana: ääretön
Kuvaus elokuvasta ja perustelut arvosanasta: Commando

Katsomani elokuva: Commando
Arvosana: ääretön
Kuvaus elokuvasta ja perustelut arvosanasta: Commando
 
Teit juuri elämäsi parhaimman elokuva-arvostelun ;)

Spun
Draama (no ei oikeasti ole!)
2002
 
Elokuva kertoo huumehista ja niistä, jotka arvon tuotetta polttelevat tahi imevät lailla pirtelön. Ei siinä sen kummempaa juonta ollut, seurattiin vaan narkkareiden elämää ja sitä, että miten heille lopulta käy huonosti. Elokuvassa kiroillaan kuten normaalin ammattikoulun tupakkapaikalla ja suoritetaan lisääntymistä enemmän kuin ko. opinahjon opiskelijoiden autojen takapenkeillä, joten K18-ikäraja lienee aiheellinen. Sitä maitorauhasten ja ulkosynnytinten määrää!
 
Pätkä keskittyy Ross-nimisen nuorukaisen edesottamuksiin. Tarinaan nivoutuvat myös huumehia keittelevä mies, jota kutsutaan lempinimellä Kokki, ja hänen vaimokkeensa Nikki. Rossin ystävien (Spider Mike-niminen nuorimies, hänen tyttöystävänsä Cookie ja sidekick Frisbee) heilumistakin näytetään, mutta kovin suuressa roolissa he eivät ole. Mitä nyt halluja nähdään, koksua niistetään ja sellaista muuta.
 
Tätä se sitten on koko leffa. Yksikään henkilöhahmoista ei onnistu synnyttämään kovin suurta mielenkiintoa itseään kohtaan, joten katsojalle on oikeastaan aivan sama, että miten hälle lopulta käy. Naiset ovat kaikki pirin & pippelin perässä juoksevia kanoja, ja miehet kyllä näitä sitten myös auliisti naisille hoitavatkin. Puuduttavaksi käy henkilöhahmojen samankaltaisuus. Seksuaalivähemmistötkin on huomioitu: Rossin naapurissa asuu lesbo, Kokki vierailee epäilyttävän paljon Jarkko Valteelta näyttävän homoystävänsä/huumekuninkaan luona ja vilahtaapa elokuvassa itse Nahkalaivan Kapteenikin, eli Rob Halford. Halford toimii pornoleffakaupan myyjänä ja lukee lehteä, jossa kannen perusteella kerrotaan poikien välisestä ystävyydestä.
 
Näytteleminen ei ainakaan positiivisesti säväytä. Päähenkilöt suorituvat rooleistaan ihan kelvollisesti, mutta muutaman sivuroolin näyttelijätyö on aivan järkyttävää katsottavaa. Leikkaus varmaan yrittää vangita hieman amfetamiinimeininkiä, mutta aiheuttaa lähinnä epilepsiaa. Takakansi kertoo elokuvan olevan draamaa, mutta ei se sitä ole. Komediaa se varmaankin enemmän yrittää olla, siinäkään pätkääkään onnistumatta.
 
Vaikka takakannen perusteella voisi odottaa jotain Unelmien Sielunmessun tyylistä, jää Spun auttamatta hyöryisten tunnelmien elokuvien kilpajuoksussa peränpitäjäksi. Ei oikeastaan pääse edes maaliin, vaan hyytyy ja läsähtää nurmelle jo alkumetreillä. Ei häävi ole!
 
+ Rob Halfordin pienoinen sivurooli
 
- Tosi ohkainen ja mitäänsanomaton juoni
- Suurin osa näyttelijäntyöstä
- Henkilöhahmot stereotyyppisiä, mielenkiinnottomia ja ihan huonoja
- Leikkaus
- Vähän ehkä jopa överiksi vedetty K18-teema (olisipa kannessa mieluummin leima: "Myö ollaan tässä ihan alasti ja rumia puhutaan saatana!")
- Ei ole kunnon draama eikä kunnon komedia, vaikka ei tästä oikein muitakaan genrejä saa revittyä enää
 
Arvosanaksi annettakoon 2.347/10.000.

Catwoman
Action
2004
 
Noniin, käsi ylös hän, joka odottaa tältä elokuvalta muutakin kuin näkevänsä Hallen ja Hallen Berryt? Juu, en usko että sillä hirveästi käsiä nostellaan, sillä aika selvähän tämänkin elokuvan funktio on jo etukäteen. Elokuva on kyllä jälkeenpäinkin ajateltuna melkoista juustoa. Juustoa, vittu!
 
Berry esittää meikkitaiteilija Patience Phillipsiä, joka saa selville yhtiönsä synkän salaisuuden. Yhtiö (johtajinaan George Hedare, jota näyttelee Benjamin Bratt, sekä vaimonsa Laurel, näyttelijättärenä Sharon Stone) on lanseeremassa Kaikkien Aikojen (tm) meikkituotetta, jonka pitäisi pitää hameväen kasvot sileinä iäti. Mutta voi! Vuosien saatossa se kovettaakin ihon ja rumentaakin henkilöä suuresti. Yhtiön sikariporras ei tietenkään tykkää, että työntekijä saa tämän selville, joten arvon meikkitaiteilija takaa-ajetaan viemäriin ja huuhdotaan jätteiden mukana tunkiolle. Patience kuolee vähän ja herää henkiin, kun taikakissa (!) hengittää naamalle. Näin Patiencesta tulee kissanainen, joka taistelee yhtiön pyrkimyksiä vastaan öisin!
 
Juoni on siis tuota meikkijuttuvivahdetta lukuunottamatta ihan täyttä paskaa. Kissanainenhan on käsittääkseni alunperin spin-off-hahmo Batmanista, mutta tuota Yön Sonnia ei edes mainita elokuvassa kertaakaan. Ja eikös Kissanaisen pitäisi periaatteessa olla ns. paha hahmo, jota vastaan hyvä Lepakko-ukko sitten taistelee? Ei, pitää vissiin hänenkin saada kerran pelastaa kaikki maailman naiset. Millon kaivetaan Danny DeVito naftaliinista, puetaan frakkiin ja pistetään barrikadeille Korkeasaaren pingviinipatteriston puolesta?
 
Sikäli elokuva on Hollywood-laatua, että näyttelystä eikä erikoistehosteista ei ole valittamista. Mutta tuollaista juonta ei pelasta mikään budjetti eikä kukaan näyttelijä. Totta kai Patiencella on myös orastava suhde nuoren poliisin kanssa, joka tietysti kliseisesti on myös Kissanaisen hännillä etsiessään tätä lavastetuista rikoksista. Tietysti kaiken pahan takana on nainen. Voi teitä, femiinit, sorron yöstä nouskaa!
 
Tässä on nyt viime aikoina tullut ihan hyviä (Batman Begins) sekä kelvollisia (Daredevil) supersankarielokuvia, jotka sentään muistavat, mistä ovat lähtöisin. Tällöin Catwomanin katsomiselle ei ole mitään syytä.
 
+ Näyttely ihan ok
+ Erikoistehosteet ihan ok
+ Juonessa muutama onnistunut vivahde...
 
- ...mutta nallekarkki kasassa paskaa ei hirveästi helpota
- Ihmeelliset lapsukset, kuten "taikakissa" ja Laurelin naama
- Ei jälkeäkään Batmanista
- Musiikki soi paikoitellen hirvittävän lujaa verrattuna puhevolyymiin
 
Raati napsauttaa leffalle arvosanan
4.219 / 10.000

Hohho, Pelsi on vihaisen kritiikin kuningas!

Cachéssa on yksi kohtaus, joka tulee niin yllättäen, että se aiheutti ainakin minussa välittömän "holy shit!" -shokkireaktion.
 
Itsellänikin pompahti kyllä sydän kurkkuun kyseisen kohtauksen aikana. Haneke on tajunnut, että halutakseen shokeerata, täytyy sen tulla yllättäen. Eihän sellainen toistuva mässäily (vrt. tyypilliset kauhuelokuvat) shokeraa yhtään.
 
Päällimäisenä lopputekstien pyöriessä mieleen jäi ajatus, että tämä täytyy katsoa toistamiseenkin vielä joskus, ihan vain siksikin että lopputekstien aikana salaisuuden verhoa raotetaan vielä lisää.
 
Olenkohan tyhmä tai sitten vaihtoehtoisesti sokea, mutta minä en ainakaan havainnut lopputekstien aikana mitään uutta paljastavaa? Näin kyllä olen itsekin kuullut, että jotain pitäisi olla.

Olenkohan tyhmä tai sitten vaihtoehtoisesti sokea, mutta minä en ainakaan havainnut lopputekstien aikana mitään uutta paljastavaa? Näin kyllä olen itsekin kuullut, että jotain pitäisi olla.
 
Laitetaan tähän nyt spoilerimerkinnät, kun monet eivät varmasti ole elokuvaa nähneet:
 

 

 

 
******SPOILER******
Tuossa loppukohtauksessa koulun portailla nähdään Pierrotin ja Majidin pojan keskustelu. Eipä tuota kyllä välttämättä huomaa, sen verran hämyisä kohtaus se on muutenkin. Pojat juttelevat jotain, mutta katsoja ei tiedä mitä. Spekulaatioita voi heittää siitä, onko keskustelun aihe jotain arkista vai koskeeko se sitten niitä nauhoja, joiden tekijöinä Pierrot ja Majidin poika mahdollisesti yhdessä olisivat. Lisäpotkua erilaisille spekulaatioille antaa sekin, että loppukohtaus on kuvattu tasan samalla tavalla kuin ne videonauhatkin. Salaisuudeksi jää, että kenen silmillä siinä loppukohtauksessa oikein katsotaan vai onko Haneke kuvannut sen vittuillessaan samalla tekniikalla kuin ne nauhat, ainoastaan saadakseen katsojan olettamaan että sekin tulee nauhalta.
******SPOILER******
 

 

 

 
-

Matti. Elämä on ihmisen parasta aikaa.
 
Muiden painostuksesta jouduin katsomaan tämän "erään mäkihyppääjän" elämästä kertovan pätkän. Solar Filmsin uusin roskaelokuva joka on juuri sellainen mitä ennakkoon pelkäsinkin. Aiheesta olisi varmasti irronnut jotain muutakin kuin kännisekoilua ja örvellystä. Henkilöhahmot ovat ohuita, Matti sinisilmäinen uuno, Nevada törkeä hyväksikäyttäjä ja Merv... eikun Mirva juuri sellainen millaisen kuvan iltapäivälehdet ovat hänestä maalanneet. En tiedä mitä kunnianloukkauskanteeseen vaaditaan, mutta luulen että makkaraperijätär voisi tuon leffan perusteella lähteä käräjöimään.
 
En suosittele. Tosin jos aikaisemmat Solar Filmsin tuotokset, kuten Pahat Pojat ovat olleet mieluisia niin eiköhän tämäkin kolahda. Itse olen sen verran tosikko, että antaisin arvosanaksi 6.

Mies joka ei ollut siellä
 
Mielenkiintoinen tarina, loistavat näyttelijät suunnilleen kautta linjan, mitä tässä nyt olisi huonoa ollut? No, loppupuolella ehkä polki hiukan paikallaan, mutta ei pahasti. Kannattaa katsoa. Mustavalkoisena näytti vielä paremmalta kuin väreissä.
 
9½
 
Kahdeksas veljes
 
Ei ihan parasta Spedeä, mutta menettelihän tämäkin. Loppui vähän turhan töksähtäen ehkä. Leo Jokelaa olisin mielelläni katsellut taas enemmänkin.
 
8-
 
Piukat paikat
 
Loistava komedia, hyvä tarina, hyvät näyttelijät ja tietysti Marilyn. Tuli oikein ääneen naurettua muutamille repliikeille: "Real diamonds! They must be worth their weight in gold!" :D
 
9+

Kummeli Jackpot
 
Kummelin sketsihuumori on yleensä mulle tippunut mutta noi leffat on olleet pienoisia pettymyksiä kaikki. Kultakuume on tosin nyt useamman katsontakerran jälkeen avautunut paremmin. Tämä uutukainen jotenkin vaikutti entistä enemmän väkisin väännetyltä tekeleeltä. Parasta antia mun mielestä olikin sivurooleissa esiintyneet näyttelijät. Esim. Riitta Havukainen oli pistetty sanomaan sellaista läppää että ei voinut olla huvittumatta. En tiiä.. Liian pitkiä kummelipätkiä nämä leffat. Ei voi antaa millään kutosta parempaa.
6

Piukat paikat
 
Loistava komedia, hyvä tarina, hyvät näyttelijät ja tietysti Marilyn. Tuli oikein ääneen naurettua muutamille repliikeille: "Real diamonds! They must be worth their weight in gold!" :D
 
9+
 
Wilderin leffoissa on aina loistavaa dialogia. Marilyn on aivan mahtava mutta Jack Lemmon (ja Joe E. Brown...) lähes varastavat shown.

NYPD Blue season 1.
 

 
DVD-formaatti ja erinäiset kausiboksit ovat aikamoinen lahja ihmiselle. Tämäkin sarja vaikutti ennen sellaiselta "ns.ammattitaidolla tehdyltä sieluttomalta poliisisarjalta" millaisena sitä joskus ajattelin.
 
Kun katsoin muutamassa päivässä koko tuotantokauden, tajusin että tämä on loistavaa työtä. Tätä ei voi arvostaa tarpeeksi, jos katsoo jakson sieltä ja toisen täältä. Kun 3 päivän sisällä kauden katsoin kokonaan, niin osasin arvostaa sarjasta paljon asioita jotka olisivat saattaneet jäädä tajuamatta kerran viikossa-tahdilla.
 
Ensinnäkin, hahmot ovat kuninkaita. Hahmokatras on laaja, ja muuttuu hitaasti kokoajan. Jokaisella on hienosti mallinnettu oma luonne, ja henkilökäsikirjoitus ja -ohjaus toimii. Erityismaininta siitä, että yli puolet hahmoista ovat paperilla täysiä kliseitä ja ns.pakollishahmoja tällaisissa sarjoissa, ja silti homma ei toimi itseään vastaan vaan päinvastoin.
 
Etsivät Kelly (David Caruso, kuningas) ja Sipowicz (Dennis Franz, toinen kuningas) ovat hieman enemmän muita esillä, ja selvästi sarjan voimahahmoja. Paperilla nämä ovat kliseisimpiä hahmoja koskaan. Kelly on kyttä, joka käyttää tarvittaessa kovia otteita, on muille hahmoille monta kertaa voimanlähteenä, ja selvästi tietää yleensä mikä on oikein ja väärin. Tällainen ns. eliittimies. Caruso vetää suorituksen joka riittää. Jotenkin äijän minimaaliseen elehtimiseen on saatu se tarvittava luonne, ja vaikka tämäkin hahmo vaikuttaa kliseenipulta, se oikeasti toimii. Täytyypä Caruso-fanittajana katsoa tuota CSI Miamia jossain vaiheessa, vaikken CSI:stä pidäkään.
 
Sipowicz on taas vanhempi, pyylevä alkoholistietsivä, jolla on ongelmia poikansa kanssa.
Etenkin Sipowicz kaikista hahmoista on näyttelijä Franzin ja käsikirjoituksen avulla saatu aivan loistavaksi hahmoksi. Vaikka lähtökohdista "alkoholiongelmainen" ja "ongelmia perheen kanssa" tulee mieleen pahimmat Bruce Willis-kliseet, niin tässä on oikeasti saatu hahmo todella aidoksi ja teeskentelemättömäksi. Sipowiczin taistelu alkoholia vastaan on ihan oikeasti käsinkosketeltavissa ja kuvattu sarjassa hienosti. Omat alkoholiongelmat ja läheisten sellaiset tulivat hyvin helposti mieleen, ja en pysty käsittämään miten tämä homma toimii tässä näin hyvin. Franzin elehdintä ja näyttelytyö on täydellistä, ja tässä ei tunnu kertaakaan että kaveri näyttelisi. Eleet, ilmeet, vaivautumiset, puhinat, kaikki toimii hahmon hyväksi ja Sipowicz leimautuukin hienosti omanlaisekseen juroksi kaveriksi, joka kuitenkin tarkoittaa hyvää.
 
Muista hahmoista pitää mainita useita naisia, joista muutama saa jopa romanssiosiotkin tuntumaan mielenkiintoiselta.
 
Itse juonet ja jatkumot on tehty oivallisesti. Perinteiseen tapaan tässä on yksittäisiä juttuja ratkottavana jokaisessa jaksossa, sekä taustalla muutama juttu jotka toimivat jatkumona. Lisäksi henkilöiden omat elämäntilanteet toimivat enemmän tai vähemmän hienosti jatkumoina.
Mitä tulee tarinoihin - on kyse sitten rikoksista, henkilökohtaisista ongelmista, tai mistä tahansa juonellisesta tarinasta mitä tämä sarja suorastaan vilisee, niin 95% niistä on täyttä rautaa. Oikeasti kiinnostavia tarinoita ja tapahtumia löytyy todella paljon, eivätkä ne tunnu vain tekosyyltä jakson etenemiseen. Tästä iso bonus.
 
Sarjassa tapahtuu paljon odottamattomia asioita, sellaisia mitä ei odota TV-sarjoissa tapahtuvan. On hienoa, miten katsojaa ei aliarvioida tunkemalla sitä samaa vanhaa paskaa, ja näin mielenkiinto pysyy yllä kauden loppuun asti. Seuraavan kauden ajattelin katsoa pian, ja sitä seuraavan myös. Hahmoista oikeasti välittää, ja roolittelu toimii mainiosti. Franzin ja Caruson varastaessa isommat roolit, pienempien roolien kaverit hoitavat hommansa hienosti. Kaikki asiat tukevat tässä sarjassa toisiaan.
 
Jännä nähdä, miten ennen keskinkertaisena ja kasvottomana pitämäni sarja osoittautui helmeksi. En olisi koskaan tajunnutkaan sitä, jos DVD ei olisi pelastanut.
 
Arvosana: *****

Happiness of the Katakuris - Katakuri-ke no kôfuku (2001)
Ohjaus: Takashi Miike
 
Katakurin perhe avaa pienen majatalon vuoristoon. Valitettavasti talon ensimmäinen vieras tappaa itsensä jo ensimmäisenä yönä. Perhe haluaa välttää maineensa menettämisen ja päättää piilottaa ja haudata ruumiin. Majatalon toinenkin vieras kuolee pian saapumisensa jälkeen ja tälle tehdään samoin. Yhtäkkiä majataloon alkaa ilmestyä lisää vieraita, jotka kaikki päätyvät kuolemaan tavalla tai toisella ja takapihan mullissa alkaa pian olla jo ahdasta.
 
Happiness of the Katakuris on uskomattoman nerokas sekoitus kauhua, zombie-elokuvaa, musikaalia, draamaa ja komediaa. Elokuvan juonenkäänteet ovat absurdeja ja todellakin ennalta-arvaamattomia. Välillä siirrytään saumattomasti savianimaatioon ja takaisin, välillä taas juonta viedään eteenpäin yllättävillä musikaalinumeroilla. Elokuva on tungettu täyteen omalaatuisia ideoita siinä poikkeuksellisesti onnistuen. Happiness of the Katakuris osaa olla ajoittain myös erittäin koskettava elokuva perheen isän taistellessa tekojensa oikeutuksen ja perheensä arvostuksen puolesta. Loistava elokuva, jos osaa olla ottamatta asioita liian tosissaan.
 
Pisteitä pätkähtää kahdeksan ja puoli.