Media ja viihde ›

Don Felder - Heaven And Hell: My Life In The Eagles (1974-2001)
 
Felderistä on jostain syystä ollut sellainen käsitys, että kaveri on vähän katkera kusipää, mutta kirjansa kyllä onnistuu maalaamaan kaverista varsin fiksun ja sympaattisen kuvan. Eagles vuosista nyt ei varsinaiseasti tule mitään suuria paljastuksia, mitä fanit eivät jo tietäisi (paitsi ehkä sopimusteknisiin seikkoihin liittyen), mutta jo pelkästään varhaisvuosista kertovat luvut ovat lukemisen väärti. En esim. tiennyt, että Felder ja Bernie Leadon olivat hyviä ystävyksiä jo 10 vuotta ennen Eaglesia, tai muistanut että Felder soitti Crosby & Nashin taustabändissä ennen Eagles kiinnitystä. Suositeltava kirja faneilla.

Gunter Grass - Peltirumpu
 
Toista kertaa. Vieläkin aika lailla parhaita kirjoja mitä on. Oskar-poika lopettaa kasvamisen kolmivuotiaana ja hakkaa rumpua läpi maailmansotien ajan Saksan ja Puolan.

Äärioikeisto suomessa
 
Kiintoisaa historiikkiä ja analyysia. En ymmärrä miksi kirjassa käsiteltävät tahot repivät persettään kirjasta. Ainoa osa mikä sisältää isommin spekulaatioita oli luvut joissa käsiteltiin persujen menestymistä, eikä sekään ollut erityisen korkealentoista.

Patti Smith - Ihan kakaroita
 
Hivenen lähempänä kaunokirjallisuutta, kuin perinteisemmät elämäkerrat ja ehkä sen takia hiukan nautittavampi lukukokemus. Ihan hyvin suomennettukin. Tiedä sitten, kuinka paljon tuossa oli todellisuutta siloiteltu, mutta tässä muodossa Smith halusi tarinan kertoa ja sillä hyvä. Tarinahan on kyllä sinällään hyvä ja kertomisen arvoinen.

Mo Yan - Seitsemän elämääni
 
Hyvää maagista realismia Kiinan lähihistoriasta. Absurdiudessaan ja myös jatkuvan kakkapissahuumorin ansiosta aika hauskakin välillä. Ehkä sata sivua olisi lopusta saanut karsittua, tuntuu että apinaepisodikin oli mukana lähinnä siksi, ettei "kuusi elämääni" olisi ollut yhtä hyvä kirjannimi.
 
Haruki Murakami (meniköhän oikein) - Suuri Lammasseikkailu
 
Täytyy myöntää että ei ihan auennut tämä lammasjahti. Luokkaa ihan kiva kai kuitenkin.
 
Peter Nadas - Erään sukuromaanin loppu
 
Erään juutalaissuvun tarina. Mun makuun vähän turhan hankalasti seurattavaa kerrontaa, mutta silti sanalla sanoen loistava kirja.

Flash: Patti Smith - Ihan kakaroita
 
Hivenen lähempänä kaunokirjallisuutta, kuin perinteisemmät elämäkerrat ja ehkä sen takia hiukan nautittavampi lukukokemus. Ihan hyvin suomennettukin. Tiedä sitten, kuinka paljon tuossa oli todellisuutta siloiteltu, mutta tässä muodossa Smith halusi tarinan kertoa ja sillä hyvä. Tarinahan on kyllä sinällään hyvä ja kertomisen arvoinen.
 
Patti Smithillä on periaate, että jos joku elämänkertaansa kirjoittaa, niin hän itse. Hyvä niin.
 
Jayne Anne Phillipsin Suojelus.
 
Aivan mahtava trillerinomaisesti etenevä kirja, kerronnaltaan verrattu Faulkneriin. Tapahtumat sijoittuvat tyttöjen kesäleirille 60-luvulla, pienelle paikkakunnalle jossain usan pohjoisosissa. Teemana viattomuuden menetys. Erityisesti pidän siitä tarkkuudesta, tai hellyydestä, millä Phillipis havainnoi lapsen ajatusmaailmaa.

Jonathan Franzen - Epämukavuusalue
 
Välillä lukijakin liikkuu tätä lukiessaan epämukavuusalueella. Joten, hyvä kirja. Franzen pureutuu itseensä. Ja yhdyntäkin jää kokematta.

John Ajvide Lindqvist - Kultatukka, tähtönen
 
Ystävät hämärän jälkeen-kirjailijan opus. Kertoo kaksiviikkoisena haudasta löydetystä tytöstä joka osaa laulaa täysin puhtaasti ja jonka löytäjäpariskunta kasvattaa piilossa kellarissa seuranaan pelkkä musiikki. 14-vuotiaana normimaailmasta erossa elänyt tyttö kohtaa tavallisessa perheessä kasvaneen vähän vinksahtaneen tytön ja tästä seuraa melkoinen tapahtumasarja. Kylläpä meni ihon alle tämä opus, paljon parempi kuin ennen tätä lukemani Ihmissatama samalta kirjailijalta. Väkivallanteot aiheuttivat lähes kiemurtelua lukiessa. Helvetin hyvä ja erilainen kauhuromaani. Seuraavana lukuvuorossa Lindqvistin Kuinka kuolleita käsitellään-zombieopus, saas nähdä millaista kierrettä mies saa eläviin kuolleisiin.

Tove Jansson. Tee työtä ja rakasta
 
Tuula Karjalainen on viettänyt päiviä Toven runsaudensarvimaisen jäämistön parissa, ja koonnut sen ja haastattelujen pohjalta elämäkerran. Enemmän kytköksiä kotimaan tapahtumiin ja kulttuurielämään kuin Boel Westinin vuoden 2007 elämäkerrassa. Myös ennenjulkaisemattomia luonnoksia ja valokuvia. Kirjan ohessa Karjalainen on koonnut Toven syntymän satavuotisnäyttelyä, joka on nähtävissä Ateneumissa ensi keväänä.
 
Toven kuvanveistäjäisä oli antisemitisti ja saksalaismielinen, mikä ei tavatonta noihin aikoihin, joten jonkinlaista isänmurhaa tytär toteutti Hitler-pilakuviensa parissa. Muumienlukijoita taas aika ajoin syytetään todellisuuspaosta, mutta niinhan T:kin pakeni Muumilaaksoon sodan ahdistavuutta.

Homeros - Odysseia
 
Saarikosken proosasuomennos on mun mieleen. Olennainen välittyy ilman että tarvii hämmentyä heksametrien parissa.

Antti Tuuri - Kylmien kyytimies

Orhan Pamuk - Hiljainen talo
 
Pamukin varhaisia. Näkökulmaistamisia eri ikäisiltä, erinyhteiskuntaluokkaisilta, sukupuolilta. Rakkautta ei saa kiinni, kaikki kumuloituu tragediaan kaiken pysähtyneisyyden jälkeen. Pitkät monologit puuduttavat, osa on jotenkin pirun kiehtovaa. Ei tästä kannata aloittaa, valitse joku muu Pamuk ekaksi häneltä.

texjazz: Orhan Pamuk - Hiljainen talo
 
Pamukin varhaisia. Näkökulmaistamisia eri ikäisiltä, erinyhteiskuntaluokkaisilta, sukupuolilta. Rakkautta ei saa kiinni, kaikki kumuloituu tragediaan kaiken pysähtyneisyyden jälkeen. Pitkät monologit puuduttavat, osa on jotenkin pirun kiehtovaa. Ei tästä kannata aloittaa, valitse joku muu Pamuk ekaksi häneltä.
 
Tästä voisi aloittaa:
 
"Eräänä päivänä luin kirjan joka muutti elämäni täysin." Näin alkaa Uusi elämä. Se kertoo merkillisen tarinan nuoresta miehestä, joka järkyttyy lukemastaan kirjasta, uhraa koko elämänsä valolle joka sen sivuilta tulvehtii, syöksyy kohti sen lupaamaa uutta elämää. Kirja saa hänet rakastumaan ja luopumaan opinnoistaan; kirjan tähden hän lähtee Istanbulista ja aloittaa loputtomat linja-automatkat maaseutukaupunkeihin. Uusi elämä on rakkaustarina, etsintäretken romanssi. Se on myös tarina lukemisesta ja kirjoittamisesta, erityisesti nuorten janosta kuulla ja lukea kertomuksia, jotka avaavat oven uuteen maailmaan.

Mario Vargas Llosa: Vuohen juhla
 
Hieno tositapahtumiin sopivan tarkasti perustuva romaani Dominikaanisen tasavallan diktatuurista. Kauhean mieltäylentäviä kokemuksia kirja ei tarjoa. Meno on välillä aika kylmää ja raakaa mutta se kuuluu toki aiheeseen. Parhaita lukuelämyksiä aikoihin.
 
Miguel Angel Asturias: Herra Presidentti
 
Varhaisempi diktaattoriromaani, tällä kertaa lähinnä Guatemalasta vaikkei sitä koskaan sanotakaan. Varsin surrealistista ja välillä sekavaakin kerrontaa, joka kuitenkin onnistuu luomaan erikoisen, unenomaisen ja epätodellisen tunnelman. Tämäkin on kyllä mielenkiintoinen varoittava esimerkki siitä, mitä elämästä jää jäljelle ilman vapautta. Ei kuitenkaan lukukokemuksena niin sykähdyttävä kuin Vuohen juhla.
 
---
 
Lisäksi olen lueskellut taas Don Quijotea, tällä kertaa alkukielellä, ja alan pikkuhiljaa ymmärtää, miksi kyseessä on niin hieno kirja eikö vain sekalainen kokoelma oksentelua ja naureskelua.

Solomon Volkov: Pietari. Eurooppalainen kulttuurikaupunki
 
Kirja Pietarin kauhistuttavista kokemuksista - tsaarien itsevaltiudesta, Stalinin vainoista, piirityksestä, Hrutsevin suojasään aikaisesta diktatuurista. Samalla kattava teos Euroopan suuresta taidekeskuksesta ja sen kirjallisuuden, teatterin, oopperan, baletin, musiikin, kuvataiteen mestareista 1700-luvulta nykypäivään. Pushkinin, Gogolin ja Dostojevskin perinnöstä.
 
Luetun perusteella voi todeta sen, että mitkään ajatukset taiteessa eivät ole uusia; maalaustaiteen lopusta ja esittävät taiteenalat yhteenkokoavasta tehtaasta puhuttiin vuosikymmeniä ennen Warhollia ja Factorya.

Richard Yates - Revolutionary Road
 
60-luvun alussa ilmestynyt kirja. Keskiluokan turhautumista työhönsä ja toisiinsa. Sujuvaa luettavaa, mutta ei tästä klassikoksi ole. Sinänsä modernihko ote kerrontaan Yatesilla.

texjazz: Richard Yates - Revolutionary Road
 
60-luvun alussa ilmestynyt kirja. Keskiluokan turhautumista työhönsä ja toisiinsa. Sujuvaa luettavaa, mutta ei tästä klassikoksi ole. Sinänsä modernihko ote kerrontaan Yatesilla.
 
Tämän pohjalta on samanniminen elokuva.

En muista kokonaista kirjaa, jonka luin viimeksi. Se oli vuosikymmeniä vanha ja siinä eräs marsilainen taisi aiheuttaa varsinaista epätasapainoa päähenkilölle. Ehkä neljä vuotta sitten luin sen. Sen jälkeen olen lukenut vain Raamattua, viimeksi Psalmeja.

tsugaru: Tämän pohjalta on samanniminen elokuva.
 
Mietinkin lukiessa, että hyvä olisi leffa-käsikirjoitus tässä.

texjazz: Mietinkin lukiessa, että hyvä olisi leffa-käsikirjoitus tässä.
 
Tulee Subilta tän viikon sunnuntaina.