Media ja viihde ›

The Neon Demonin soundtrack on hyvä
https://youtu.be/4UCriTIf9nA?si=66AhCdArGmxr70F7

5/31: A Nightmare on Elm Street (1984)
https://www.imdb.com/title/tt0087800/
 
Näin joskus teininä kakkososan rupuiselta kopionkopiolta, sitä silloin katsoi mitä sai käsiinsä välittämättä siitä jäikö aiemmat osat välistä. En siitä pitänyt lainkaan ja liekö se vaikutti siihen, että tämän alkuperäisen katsoin vasta aikuisiällä. Ja pettymykseksi tämäkin silloin jäi. No nyt ajattelin että pakkohan tämän on iskeä kun on sellainen klassikkotapaus kuitenkin. Mutta ei. Tai siis ihan ok tämä on, mutta ei vain minun kirjoissa nouse lähellekään kärkikahinoita.
 
Muutama tehostekohtaus oli suorastaan nerokas, varsinkin se jossa Freddy kävelee kaltereiden läpi kuin T-1000 muutamaa vuotta myöhemmin. Ei mitään hajua miten saivat tuon toteutettua 1984-vuoden teknologialla noin hienosti. Nuoret näyttelijät olivat symppiksiä ja se ensimmäinen varsinainen murhakohtaus oli yllättävän brutaali. Teemamusiikki oli todella tunnelmallinen ja toimiva ja teknisesti muutenkin tämä oli aivan priimaa. Mutta toisaalta moni asia lässähtikin. John Saxon on lemppareitani, mutta tästä roolista puuttui se koominen kulma jolla mies pääsee täyteen loistoonsa. Nancyn äidin näyttelijä tuntui täysin väärältä valinnalta, ärsytti koko tyyppi ihan väärällä tavalla. Loppupuolen 20 minuuttia on kyllä pisin 20 minuuttia mitä olen koskaan nähnyt, miten kukaan voi tehdä noin paljon asioita siinä ajassa. Freddyn hahmo ei noussut minusta täyteen potentiaaliinsa ja loppukin oli vähän plääh.
 
Ehkä tämä olisi pitänyt nähdä silloin ilmestyessään heti, jotta ymmärtäisi paremmin. Vähän sama kävi ekan Halloweenin kanssa, musiikki kuulosti niin pelottavalle että varsinainen leffa jäi sen jalkoihin. Yllättäen sitten Friday the 13th -leffasarjan aloituksesta tykkäsin vaikka näin sen muutaman jatko-osan jälkeen. Ehkä juuri siksi että en siltä taas odottanut mitään, asetan kai yleensä vain riman liian korkealle näiden klassikoiden kanssa. 7-/10
 
6/31: Revenge (2017)
https://www.imdb.com/title/tt6738136/
 
Kolmen liiketuttavan vuosittainen tapaaminen aavikolla muuttuu ajojahdiksi, kun yhden miehen mukanaan tuoma salarakas herättää myös ystävänsä kiinnostuksen ja tapahtumat saavat ikävän käänteen. Samaa genreä siis kuin Last House on the Left ja I Spit On Your Grave, mutta liioitellun epärealistisesti ja tyylitellysti kerrottuna. Kun pääosa (Jen) aloitti kostoretkensä, hahmosta tuli vahvasti mieleen Lara Croft, vaikka hetkeä aiemmin hänet oli kuvattu avuttomana bimbona. Mutta juuri siitähän näissä leffoissa onkin kyse.
 
Alussa kamera nuolee niin läheltä pääosanaisen vartaloa, että tuli vähän yllätyksenä että tämä on naisen kirjoittama ja ohjaama. Mutta myöhemmin ymmärsin mitä sillä haettiin, kun gore esitettiin samalla tavalla lähikuvilla ja viivytellen. Ja se gore on todellakin esitetty niin, että välillä piti irvistellä ja vääntyillä sohvalla.
 
Oikein hyvä leffa kaikkinensa, vaikka 10 minuuttia olisi voinut kyllä karsia kestosta. 7/10

Kaikki Elm Streetit on näkemättä itsellä. Joitakin pätkiä sieltä täältä, ja tuo 20 minuutin haukottelu kuulostaa etäisesti tutulta. Jotain loppumatonta Boss Fightia muistan katsoneeni. En oikein edes tiedä, miksi ei ole kiinnostanut edes lapsena. Varmaan se pitsanaama leikkamattomine kynsineen tuntui jo silloin vähän liian kornilta.
 
Sama koskee Friday the 13th -sarjaa. En kai ole siitäkään katsonut kokonaan kunnolla kuin maksimissaan yhden elokuvan (sarjan alkupäästä). Halloweeneja olen sentään joskus semi-pakolla haukotellut läpi, mutta en varmaan niitäkään aivan kaikkia sentään.
 
En taida enää vaivautua, on niin ne aikansa tuotteita ja niin tietylle ikäryhmälle suunnattuja.

kyseinen: Kaikki Elm Streetit on näkemättä itsellä. Joitakin pätkiä sieltä täältä, ja tuo 20 minuutin haukottelu kuulostaa etäisesti tutulta. Jotain loppumatonta Boss Fightia muistan katsoneeni.
 
Käsitit väärin, se 20 minuuttia ei todellakaan mennyt haukotellessa, vaan päinvastoin päähenkilö teki siinä ajassa niin paljon asioita, että ne olisivat vaatineet oikeasti vähintään tunnin. Bossfight oli myös lyhyt ja ohi melkein turhankin nopeasti.
 
En oikein edes tiedä, miksi ei ole kiinnostanut edes lapsena. Varmaan se pitsanaama leikkamattomine kynsineen tuntui jo silloin vähän liian kornilta.
 
Tarkoitat varmaan Freddyn hanskoja etkä kynsiä?
 
Sama koskee Friday the 13th -sarjaa. En kai ole siitäkään katsonut kokonaan kunnolla kuin maksimissaan yhden elokuvan (sarjan alkupäästä). Halloweeneja olen sentään joskus semi-pakolla haukotellut läpi, mutta en varmaan niitäkään aivan kaikkia sentään.
 
Fridayt on näistä minusta kaikista viihdyttävimpiä. Halloweeneista en ekasta niin perusta, mutta osat 2, 3 ja 6 toimii itselle. Niitäkin jo 13 kappaletta, ei tartte lisää.

bedlam: Käsitit väärin, se 20 minuuttia ei todellakaan mennyt haukotellessa, vaan päinvastoin päähenkilö teki siinä ajassa niin paljon asioita, että ne olisivat vaatineet oikeasti vähintään tunnin. Bossfight oli myös lyhyt ja ohi melkein turhankin nopeasti.
 
Asia vilpitön. Muistoni ovat erittäin huteria, aikaa kun näistä jo ainakin 35 vuotta. Varmaan ollut jokin jatko-osa (tai jotain aivan muuta, joka vain muistisopukoissa jonkin vinoutuman vuoksi assosioituu tähän).
 
Tarkoitat varmaan Freddyn hanskoja etkä kynsiä?
 
Kunhan yritin hassunhauskasti ilmaista, että hahmo ei aiheuttanut erityisiä väristyksiä edes silloin.

kyseinen: Kunhan yritin hassunhauskasti ilmaista, että hahmo ei aiheuttanut erityisiä väristyksiä edes silloin.
 
Joo ei se hahmo mullekaan oikein toimi ainakaan pelotteena. Krugerhan oli ilmeisesti myös pedofiili ja se muuttaa hahmon luonnetta synkemmäksi, mutta ymmärrettävästi tämä aspekti jätettiin lopulta alkuperäisestä pois.

Hyvänä sattumana tuli juuri tuore Elm Street -artikkeli vastaan, jossa itse Freddy nostaa Rennyn leffan koko elokuvasarjan parhaaksi: https://muropaketti.com/elokuvat/el … i-mista-freddy-kruegerissa-on-kyse/
 
Comic Bookin haastattelussa Englund muistelee muun muassa omia suosikkejaan Elm Street -elokuvista, ja hän nostaa ykköseksi Renny Harlinin ohjaaman nelososan.
 
Pidän suorituksestani osassa 4, Renny Harlinin elokuvassa. Renny antoi minun olla rauhassa ja ymmärsi, että Freddy on olemassa vain tässä unimaisemassa, tällaisessa mielen, unen, painajaisen maisemassa. Ja siksi hän ei ole todellinen. Painajaista näkevän alitajunta on loihtinut hänet, joten se voi olla hieman tyylitelty, Englund kertoo.

7/31: Eyeball (1975)
https://www.imdb.com/title/tt0071537/
 
Giallo-genren leffoilla on tavallisesti runolliset ja hienot nimet ("The Bird with the Crystal Plumage", "Your Vice Is a Locked Room and Only I Have the Key" yms.), joten kun vastaan tulee giallo nimeltä SILMÄMUNA, voisi ajatella että kyseessä ei ole ihan järjettömän taiteellinen ja hienostunut elokuva. Mutta heti alkuteksteistä kävi ilmi, että kyseessä onkin vain amerikkalaisia varten tehty yksinkertaistus, alkuperäinen englanninkielinen nimi on "Red cats in a glass maze".
 
Ei tämä Lenzin leffa parhaimmille pärjää, mutta koska kyseessä on varmaan lempparigenreni niin viihdyin tämänkin parissa oikein hyvin. Amerikkalaisturistit saapuvat Barcelonaan ja joukostaan alkaa kuolla porukkaa yksi kerrallaan. Kaikki uhrit menettävät vasemman silmänsä samalla. Pöhköyksiä riittää; teemamusa on korni, dialogi välillä hämmentää (verisen uhrin todistaneen naisen ensimmäinen kommentti oli "I can't forget that awful eye socket!", kuka hiivatti sanoo noin. Red herringit eli katsojan harhautukset syyllisen paljastamiseksi on niin karusti toteutettu että välillä nauratti. En taaskaan arvannut murhaajaa, mutta paljastus oli enemmänkin "oukkidoukki" kuin "vau, tämäpä tuli puun takaa". Mutta silti mä vaan nautin näistä, ei voi mitään. 7/10
 
8/31: Murder Mansion (1972)
https://www.imdb.com/title/tt0067396/
 
Pakko oli heti perään katsella toinen giallo, tällä kertaa espanjalais-italialainen yhteistyö. Toisilleen (ainakin melkein) tuntemattomat henkilöt ja pariskunnat joutuvat yöpymään syrjäisessä kartanossa kun paksu usva peittää kokonaan näkyvyyden tieltä. Kaikki olivat matkalla samaan kaupunkiin joten kyseessä ei lie sattuma. Kyseessä sekoitus goottikauhua ja gialloa ja nämä monesti ovat omaan makuun niitä parhaita, Red Queen Kills Seven Times esim. ihan superhyvä.
 
Jazzia, kauniita naisia, kiistaa rahasta, traumoja menneisyydestä, kaikkea genreen kuuluvaa oli mukana. Eyeballissa pastoria näytellyt vanhempi mies (Jorge Rigaud) oli tässäkin mukana ja aloin miettimään että ne kasvot on kyllä varmaan melkein joka toisessa genren elokuvassa. Ihmetystä herätti kuvanlaatu, yölliset pimeät kohtaukset 70-luvun halppiksessa olisi pitänyt olla täynnä filmiraetta mutta tämä näytti aivan järjettömän tarkalle. Kuvattu varmasti 35mm filmille ja restauroitu jälkikäteen vielä todella huolella. Rakastan tällaisia leffoja niin paljon etten oikein edes osaa sanoa mikä on huono ja mikä on hyvä. Ehkä vähän heikompi kuin Silmämuna, joten 7-/10