Media ja viihde ›

Jackie Brown. ***½
 
Eli, Quentin Tarantinon Jackie Brown tuli eilen katsottua. Tai no,sain n. puolet katseltua,jonka jälkeen DVD-vehjes kertoi,että ei aio enää lukea levyä. Aika paljon vitutti ja päätin mennä nuqumaan. No aamulla katsoin sitten loput tietokoneelta. Aika tehokkaasti hävisi elokuvan tunnelma.
 
No jotain silti näyttelijöistä. Pam Grier oli todella sähäkkä neiti Brownina. Jackson oli hyvä...siihen on totuttu. De Nirolle olisi toivonut vähän lisää repliikkiä ja läppää.
 
Leffaa kohtaan itselläni oli aika kovat odotukset. Valitettavasti elokuva ei aivan kaikkia odotuksia täyttänyt. Pari nerokasta oivallusta elokuva sisälsi,mutta toisaalta Pulp Fictionin ja Reservoir Dogsin jälkeen herra Tarantinon elokuvilta tulee odotettua aika kovia.
 
Muuta en jaksa sepustaa. Kannattaa silti katsoa. Ei todellakaan huono elokuva. Keskivertoa parempi.

Napola - Hitlerin eliittikoulu ****
 
Tuntuu, että viime aikoina on tullut Hitleristä kertovia elokuvia vähän väliä. Perikato ja Pahan nousu tuli katsottua aiemmin, ja tämän elokuvan uusi näkökulma oli positiivinen yllätys. Kaikin puolin hyvä elokuva, joka kertoo erään nuoren pojan tarinan saksalaisessa kansallispoliittisessa eliittikoulussa. Pääosaa esittävän Max Riemeltin roolisuoritus on lähes kylmiäväreitä nostattava.

Avaruusseikkailu 2001. Taas, jälleen.
 
Yhä, edelleen, maailman paras. Elokuvien elokuva. Jep.
 
Juonessa ei hirvittävästi ole kertomista, kaikki sen pääpiirteet luultavasti jo tietävätkin, vaikkei leffaa olisi katsonutkaan. Noh, apinat, monoliitti, evoluutio, ihminen avaruudessa, ihminen historian suurimpien mysteerien edessä, ihminen syvemmällä ja syvemmällä avaruudessa, ihminen ja kone, ja kuinka opinkaan päästämään irti ja ottamaan seuraavan askeleen. Visuaalisesti uskomaton. Äänimaaimaltaan myös, musiikkia myöten. Juuri nämä asiathan tekevät elokuvista elokuvan. Kyseessä on elokuva sanan 'elokuva' varsinaisessa merkityksessä. Vieläpä paras.
 
Kannattaa, hyvät ihmiset, oikeasti katsoa se uudemman kerran jos ei aluksi miellytä. Itse taisin ensimmäisellä yrityksellä jaksaa noin varttitunnin. Sen jälkeen leffa on vain parantunut jokaiselta katselukerralta.
 
Pitäisi vielä tuota Echoes (sun muut Ummagumma/Atom Heart Mother)-syncit kokea. Siinäpä meitille tekemistä.

Richard Nixonin salamurha.
 
Kyllä Sean Penn on mies. Tässä hän on mies, joka syrjäytyy pahoin, osittain itsensä, osittain muiden syystä. Elokuva ei tee oloa pirteäksi. Kaverin epäonnistumisen tunne välittyy todella vahvasti, miestä käy sääliksi melkein koko ajan.
 
Arvosana: **** ja puoli

The Proposition ***½
Karua meininkiä Australiassa. Hyvä ja vahva teos, mutta joka ei kuitenkaan aiheuttanut välitöntä "hitto kun oli loistava elokuva" -reaktiota. Suoraviivaisen tarinan lisäksi Nick Caven käsikirjoitus tarttuu perheen, koston, uskonnon ja moraalin koukkuihin välillä tosin hieman töksähdellenkin. Kerronta olisi kaivannut aavistuksen verran enemmän jouhevuutta ja Charlien sekä Arthurin keskinäiset rupattelut olisivat voineet mennä hieman syvemmällekin, kun molemmat hahmot kuitenkin ovat tarinan keskustassa. John Hillcoatin ohjaus ja elokuvan huumaava visuaalisuus paikkaavat kuitenkin joitain pieniä puutteita ja Nick Caven ja Warren Ellisin puuhailema utuisen tunnelmallinen soundtrack tukee jylhää ja symbolista kuvastoa hienosti.

Klassikko ****½
 
Hetkeen en ole elokuvaa katsoessani nauranut ääneen yhtä monesti kuin tämän katsottuani. Elokuvan huumori puri kovasti ja sekä kerronta että näyttelijäsuoritukset olivat osuvia. Juoni oli melko yksinkertainen, mutta se ei haitannut. Erityisesti mieleen jäi poliisi, joka piti rikollisia yhteiskunnan tulevaisuutena. Elokuva perustuu Kari Hotakaisen saman nimiseen romaaniin, joka täytyykin pikimmiten käydä lainaamassa kirjastosta.

X-men (3) - the Last Stand
 

 
X-menit ovat minulle poikkeuksellisen rakkaita, sillä niin syvästi lapsena hahmoihin ja tarinoihin uppouduin. Kun ensimmäinen X-men tuli, olin yllättynyt kuinka hienosti elokuva sai, huolimatta siitä että sarjakuvia ei noudatettu orjallisesti, upean tunnelman aikaan, ja miten koko homma sai minut tuntemaan itseni lapseksi. X-men 2 vielä paransi, ja tätä uusinta elokuvaa olen odottanut ehkä enemmän kuin mitään muuta koskaan.
 
Tähän (oletettavasti, kaikki on vielä mahdollista) viimeiseen osaan oli ohjaaja vaihtunut, samoin kirjoittajat. Kyseinen homma pelotti, ja IMDB:ssä tämä elokuva jakoi fanit täysin kahtia. Joko siitä piti, tai oli syvästi pettynyt.
 
Osasin suhtautua hieman erilaiseen tyyliin jo valmiiksi, ja menin teatteriin toiveikkaana siitä, että elokuva tekisi kunniaa aikaisemmilleen, ja lopettaisi tämän upean saagan arvoisellaan tavalla. En pettynyt. Huomasin heti, mitkä asiat olivat niitä, mitkä ihmisiä eniten suututtivat. Muutama typerä vuorosana ja tökerö kohtaus löytyi, ja elokuva on nopeatempoinen sikäli, että juonessa oli tavallaan useampi seurattava kohde, ja pituutta pätkällä ainoastaan tunti 46 minuuttia. Toivon DVD-versioon pidennettyä elokuvaa.
 
Mutta mutta, tunnelataus tässä elokuvassa oli itselleni suurin kaikista kolmesta. Koitan olla spoilaamatta, mutta tässä tapahtuu surullisia asioita. Sitä huomaa miten hahmoista on välittänyt ja kuinka tärkeitä ne ovat olleet a) itselle, ja b) toisille hahmoille. Sarjakuvien henkeä ei enää noudateta, tässä eletään pelkästään elokuvien hengessä, ja tässä tapahtuu asioita joita sarjakuvissa ei tapahtuisi. Uskon, että moni on elokuvalle vihainen siitä, mitä muutamalle hahmolle tapahtuu - sarjakuvassa se ei olisi mahdollista. Tunteisiin vetoavia ikäviä asioita ja ristiriitoja on elokuvassa useita, ja välillä suretti ja ahdisti. Yllättäviä käänteitä löytyy, hyvässä ja pahassa. Kun ne tulevat pahassa, se liikuttaa, ja pistää kysymään että "miksi?".
 
Näyttelijät hoitavat hommansa hienosti. Muutama huonohko kohta kässärissä, mutta näyttelijät ovat edelleenkin rooleissaan hyviä, ja muutamat tökeryydet antaa anteeksi. Wolverine ja Xavier ovat edelleen yksiä parhaita esimerkkejä täysin nappiin menneistä roolivalinnoista. Mutta mutta, nyt mukaan tulee myös Petoa esittävä Kelsey "Frasier" Grammer - ja mies toimii todella hyvin. Kuitenkin kaiken kunnian varastaa Famke Janssen, hänellä on tässä isoin rooli kaikista kolmesta elokuvasta. Pimeä Feenix on oikeasti todella pelottava hahmo, josta aistii suuria ristiriitoja ja sekavuutta, suorastaan kaaosta. Janssen ja hahmonsa Grey/Feenix on jotain aivan uskomatonta. Ahdistava tunne välittyy kokoajan. Elokuvan keskeisin hahmo ilman muuta, ja se onnistui. Jotkut ovat vetäneet herneen nenään siitä, että Feenix ei puhu paljon mitään, ja suuren osan elokuvasta vain seisoo ja tuijottaa - silloin kun ei sekoa ja pistä kaikkea paskaksi. Homman pointti onkin läsnäolon tunteessa. Janssen vangitsee hahmon hienosti, ja pelkkä seisominen ja tuijotus Feenixin toimesta on minimalistisuudessaan todella vaikuttavaa.
 
Toimintaa oli, vähemmän kuin oletin, mutta silti aivan riittävästi. Olin saanut kuvan että koko elokuva on pelkkää tykitystä, mikä ei pidä paikkaansa. Mutta kun toimintaa on, se on pääasiassa hienoa. Voimia käytetään enemmän kuin ennen, ja tavaraa pistetään kunnolla paskaksi. Wolverinen fanit tulevat taas hymähtelemään, vaikka enää mies ei ole aivan niin yksinäisen keskeisessä roolissa kuin kakkosessa. Muita mutantteja elokuva onkin pullollaan. Jotkut saattavat hämääntyä siitä, että Magneton mutanttiarmeija on niinkin suuri - että olisi liikaa mutantteja ja voimia joita seurata. Itse havaitsin että ns.kätyrimutantit ovat vain statisteja, ja päähahmoihin keskittyy suurempi huomio - ja havaitsin sen hyväksi. Silti, olisin toivonut pidempää leikkausta elokuvalle. Itse pääjuoni täyttää tarkoituksena tarinan kuljetuksessa, mutta sekin myös kärsii siitä, että aikaa ei ole tarpeeksi.
Mutta visuaalisesti ja toiminnallisesti elokuva on huippuluokkaa, ja sisältää monta hienonhienoa kohtausta. Muutama todella häkellyttävä kohtaus, jotka vaikuttavat eri tavoin. En puhu pelkästä toiminnasta.
 
Liiallista oli se, että täysin sepitettyjä mutanttihahmoja tässä on, joista muutama on suorastaan typerä, eikä sovi elokuvaan ollenkaan. Kuitenkin tämän antaa anteeksi, mutta hetkittäin immersio kärsii hieman. Uskon että Singer olisi kirjoittajineen hoitaneet homman erilailla. Annan silti ohjaaja Ratnerille synninpäästön, hän onnistui kunnioittamaan aikaisempia elokuvia, ja vaikkei henkilöohjauksessa olisikaan huipussaan, niin hän osaa kehittää hahmoja toiminnan kautta. Feenix on tästä erinomainen esimerkki.
 
Lähdin elokuvasta hämmentyneenä ja surullisena. Tämä on minulle sama kuin Sithin kosto - muutama tökerö kohtaus, vuorosana tai ratkaisu, joihin tarttuu hetkeksi, mutta jotka antaa anteeksi. Täysi kunnia Singerille kahden ensimmäisen elokuvan tekemisestä, jotka pohjustivat tälle elokuvalle paljon sitä, miksi tästä nautin. Kuten Sithin kostossa, tässä on mukana synkkiä ja pahoja asioita, ristiriitoja, menetyksiä, ja suoraan sanottuna moni asia menee päin helvettiä. Tunteet pinnassa tässä on, ja elokuva on vaikuttava monella tavalla. Itse voi valita, keskittyykö tässä pieniin kauneusvirheisiin vai siihen mitä tässä elokuvasaagassa rakastaa. Tämä siis fanin puhetta, koska normaali ihminen ei mutanttielokuvia rakasta.
 
Pienet kompastuskivet eivät tätä Singerin rakentamaa saagaa tuhoa. Olen vaikuttunut, surullinen, ja elokuvan tapahtumat pyörivät vieläkin päässä. Saiko saaga arvoisensa (mahdollisen) lopetuksen? Kyllä sai. Odotan innolla DVD-boksia, missä kaikki kolme elokuvaa olisivat samassa. Luulisin että sellainen tehdään, pakkohan nykyään on. JOS, kuten hartaasti toivon, elokuvista laitetaan pidennetyt versiot, ja varsinkin tästä elokuvasta, niin moni häiritsemään jäänyt asia varmasti korjaantuu. Kuola poskessa odotellaan siis.
 
vinkki: odotelkaa lopputekstit loppuun, lopussa on ylläri.
 
Arvosana: ****
 

 
(edit: Foxin johtoportaasta on ilmoitettu, että X4 tullaan tekemään, ehkä lisääkin. Selvää on, että tästä superjatkumosta tulee vallan erilaista tavaraa, moni nykyisien hahmojen näyttelijöistä ei halua palata X-menien pariin, ja tarinat tuskin voidaan liittää näihin tapahtumiin jatkumoksi, mutta ainakin faneilla on saumaa nähdä lisää X-miehiä, ja hahmoja joita on jätetty pois tai jätetty syrjään. Toivottavasti hommaa ei kusta.)

Da Vinci -koodi: Ei hyvä.

Hostel
 
Lajityyppinsä aatelia. Todella ahdistavaa kauhua, vailla kummitustarinoita tai muita kummallisuuksia, ihmisiä lukuunottamatta. Ok näyttelijäsuoritukset, hiton inohttava tunnelma, useassa kohtaa huomasin itseni vääntyneenä "ahdistus"-asentoon leffaa katsoessani. Sairas ja hyvä idea, henkilöhahmot olivat syvyydeltään tasoa "American Pie" mutta se toimi hienosti, ja kyllä oikeasti kävi sääliksi.
 
Suosittelen, ei heikkohermoisille.
 
9 1/2

Guinea Pig 2 - Flowers Of Flesh And Blood
 
Olen paljon roskaa nähnyt, mutta tämä japanilaisen elokuvataiteen merkkiteos oli kyllä pakko jättää kesken. Hyi halavattu. Katsokaa mieluummin vaikka Markku Pölösen Koirankynnenleikkaaja.
 
Tälle elokuva mitään arvosanoja anneta..prkl!
 
Mä oon kuullu tästä elokuvasarjasta, ja kuulemani perusteella en ikinä halua nähdä kyseisiä pätkiä. En tajua, miten jotkut suorastaan kusevat hunajaa näistä leffoista! Selittynee kai ihmisten sisäänrakennetulla mielenkiinnolla kaikkea sairasta kohtaan, mutta kuulemani mukaan näillä pätkillä ei ole mitään taiteellisia meriittejä. Outoja nuo japanilaiset.

Bad News Bears.
 
Hohhoo! Miltä kuulostaa jos elokuva sisältää:
 
- huonosti menestyvän pentujen pesäpallojoukkueen
- uuden elämässään epäonnistuneen valmentajan joukkueelle
- opetuksia
- komediaa
- kliseitä (ihan kuin nuo neljä edellistä ei jo olisi)?
 
Pitäisi kuulostaa aika vitun huonolta. Eikä edes ollut! Billy Bob Thornton vetää hauskan roolin. Ohjaaja Linklater tekee aika ison homman siinä, että näinkin paskanhajua hiuksissaan kantava projekti on loppujen lopuksi hauska koko perheen elokuva. Onneksi ei ihan kaikkein konservatiivisimpien perheiden, koska valmentaja kikkailee viinan, kaljan ja huorien kanssa, sekä hän itse ja pennut kiroilevat koko ajan ja arvostelevat toistensa elämiä. Samaten vie pentuja tissibaariin syömään kuten miehen pitää, ja välillä pistää mukulat tekemään omaa päätyötänsä (tuholaistorjunta).
 
Ehdin ajatella että miten näinkin originaali idea on elokuvaan keksitty, mutta selvisi sitten että kyseessä on remake vuoden 1976 samannimisestä elokuvasta.
 
Thornton on vähän samanlainen "ei vittu kiinnosta, otan kaljan nääs"-jätkä kuin elokuvassa Paha Pukki, eikä ihme koska tässä on samat kirjoittajat.
 
Heh, mukavaa että tämmöistäkin voi katsoa ilman että tekisi mieli raapia siitin irti kehosta. Leppoisa ja hauska, eikä elokuva missään nimessä ota itseään turhan vakavasti.
 
Arvosana: *** ja puoli

X-Men 3 9+

X-men lll. joku 7. kakkonen oli parempi.

-Corpse Bride-
 
Ei ehkä Burtonin vahvin luomus, mutta varsin toimiva. Johnny Depp tekee takuutyötä. Muiden työskentelystä ei oikeastaan jäänyt erityistä mieleen, lukuunottamatta Paul Whitehousen sulhasen isä sekä Jane Horrocksin useampikin rooli. Mukava pikku tarina.
 
Danny Elfmanilla lienee ollut tavallista keskinkertaisempi päivä biisejä tehdessään.
Arvosana: 8½
 
-Doom-
 
Kersana tuli tykiteltyä Doom ja Doom II puhki. Uusinta, eli kolmosta, en ole pelannut. Leffa tuntui alusta asti vesitetyltä ja hahmot olivat todella ankeita. Yksi käsittämättömimpiä asioita oli päähenkilön siskon suhtautuminen kaikkeen ympärillä tapahtuvaan. Ei kukaan oikeasti unohda kertoa, jos ruumis häviää tutkimuspöydältä selittämättömästi kun silmä välttää tai jos toinen herää henkiin ja juoksee itsensä uudelleen kuoliaaksi panssari-ikkunaan. Kaikki Doomin infernaalinen symboliikka oli tiessään ja muutenkin meno tuntui aivan liian korrektilta ja vakavalta. Näyttelijäsuoritukset olivat taattua b-tasoa, olihan keulilla muunmuassa painilegenda The Rock. Goreilu oli paikoitellen ihan hauskan näköistä, mutta mitään pelottavaa leffassa ei ennakko-odotuksista poiketen ollut. Plussaa leffa saa old-skool-tekniikoiden käytöstä hirviöiden luomiseksi. FPS-kohtaus oli suht hauska, mutta ei sillä leffaa pelastettu.
 
Jos haluaa nähdä oikeasti pelottavan samanhenkisen elokuvan, suosittelen Event Horizonia.
Arvosana: 6
 
EDIT: Kijotusviheet.

Basic Instinct 2
 
Yleensä tänne tulee listailtua vain leffoja joista on jotain sanottavaa. Mainitaan nyt kuitenkin tämä tekele, vaikka ainakaan positiivista sanottavaa tästä en löydä.
Ensimmäinen Basic Instinct oli ihan tyylikäs 80-luvun juppikauden hengessä tehty jännäri, jonka kaikki varmasti ovat nähneet. Kakkosessa jatketaan samassa hengessä, tapahtumapaikkana tällä kertaa on lähinnä Miamilta näyttävä Lontoo. Tuskinpa koskaan Lontoota on kuvattu näin loisteliaan ja eksoottisen näköisenä. Juonesta ei sen enempää jaksa jauhaa, jottei keneltäkään mene sitä vähäisintäkään jännitystä tästä ilosta. Näyttelijät ovat naurettavan huonoja, varsinkin Stone joka sai heti ensimmäisessä kohtauksessaan kohtalokkaana naisena minut repeämään nauruun. Stone kävi tätä roolia varten kirurgilla ottamassa nuorennuksen ja minulta meni pitkänaikaa ihmetellessä muodonmuutosta. Karmeen näköinen nainen on hän nykyään. Kakkososassa tissit ovat tuplanneet kokonsa mutta eipä tästä hupia saa edes paljasta pintaa tuijottamalla. Eikä sitä edes juurikaan edes tarjoilla.
"Rahat pois mahd. nopeasti ja helpolla" lienee ollut motto tätä teosta tehdessä.
*

Jurassic Park
 
Tarkoitus oli vain kännipäissään testata kaiutinsysteemejä tositeossa, mutta tämähän olikin parempi leffa kuin muistelin. Toimi ihan kybällä jonnekin puoleenväliin saakka. Hassua, muistan että elokuvaa teatterissa (v. 1993?) katsoessani Jeff Goldblumin hahmo ärsytti suunnattomasti, nyt taas leffa toimi pitkälti juuri hänen varassaan. Ja kun Goldblum hävisi kuvioista, muuttui elokuva hieman tylsäksi ja tosikkomaiseksi rymistelyksi. Hassua myös se, että Jurassic Parkin erikoistehosteet ovat yhäkin huimasti hienommat kuin monessa nykypäivän suuren budjetin tehostepläjäyksessä.

"Rahat pois mahd. nopeasti ja helpolla" lienee ollut motto tätä teosta tehdessä.
*
 
Ylittää kyllä ainakin minun ymmärryksen miksi tuo on edes tehty.
 
May
 
May on viettänyt koko elämänsä yksin. Ainoana seuralaisena vain äitinsä hänelle antama nukke jota ei sitäkään saa ottaa edes ulos laatikosta. Elämä alkaa näyttää valoisammalta hänen tutustuessa uusiin ihmisiin. Vastoinkäymisiä alkaa kuitenkin tulla liian tiuhaan tahtiin ja May:llä napsahtaa lopullisesti päässä. Lopulta kaikki jotka pitivät häntä friikkinä saa maksaa. Kaiken kaikkiaan mukavan outo pikku kauhuleffa jossa on hyvä tarina ilman mitään yliluonnollisuuksia tai pahimpia teinislasher kliseitä.
8

The Core - Ytimessä .. 8
 
Tämä leffa oli ytimestä.
haha ne meni maan ytimeen!
sekoan

Lucky Number Slevin 10-

The Core - Ytimessä .. 8
 
Tämä leffa oli ytimestä.
haha ne meni maan ytimeen!
sekoan
 
Musta se oli yllättävän hyvä (tai oikeastaan yllättävän paljon vähemmän huono kuin mitä osasin ennalta kuulemani ja lukemani perusteella odottaa), tai ainakin olis voinut olla, jos oisin pystynyt hetkeksi unohtamaan koko konseptin totaalisen älyttömyyden: laserporakonealuksella maan ytimeen, joka yhtäkkiä on lakannut pyörimästä? Jearait! Isojen mokien lisäksi silmään pistivät taas monet pienemmätkin (esim. koko se mikroaaltosäteilyhomma ja katkenneen riippusillan tornien taipuminen väärään suuntaan), mutta roolikemia ja äksöni vaikutti periaatteessa olevan aika OK. En minäkään tälle kuitenkaan kasia enempää menisi antamaan, jos edes sitä... sanotaan vaikka 8-.
 
Illalla tuli kateltua telkusta kolme elokuvaa:
 
Eläintohtori 2: No joo, vanhan vitsin venytystä lähinnä, olin joskus aiemminkin nähnyt, enkä jaksanut tällä kertaa kunnolla loppuun seurata. 7-.
 
Valamiehet: Tämä oli ihan kohtuullisen hyvä oikeussalipätkä, joskaan ei aivan sitä mitä odotin, mutta ei kuitenkaan huono. Hackmanin rooli oli hänelle ehkä hiukan liiankin tyypillinen taas. Pääpariskunta taas jäi jotenkin hiukan turhan ohkasiksi musta, en osaa sanoa oliko se sitten enempi näyttelijöiden vai itse tarinan vika. 8½.
 
Pink Floyd The Wall: Tästä jotain ehdin jo sanoakin tuonne omaan ketjuunsa, joten numero riittänee: 9.