Media ja viihde ›

Flightplan
 
6
Alkoi hieman mielenkiintoa ylläpitäen, muttä lässähti turvalleen aika pian. Pojot hyvästä lavasteesta.

Lethal Weapon 4 ***½
Tämä on oikeastaan aika hyvä. Kyynikon olisi toki helppo leimata tämä väkinäiseksi ja rutiininomaiseksi jatko-osaksi, mutta elokuvasarjan hahmot ovat kuitenkin hyviä ja näyttelijöissä riittää karismaa sen verran, ettei tämä tunnu lainkaan niin huonolta mitä tämä olisi ehkä voinut olla toisen tekijätiimin kynsissä. Kaikki samat vanhat ainekset ovat kasassa takaa-ajoja, huumoria ja pyssyjenpaukuttelua myöten ja siitäkös se riemu repeääkin. Kun alkuaikojen huimapää-Riggsiä esittänyt Mel Gibson (nyt takatukan leikanneena) tokaisee parilleen "I'm too old for this shit." ollaan jo siinä pisteessä, ettei koko sarjaa kannata enää jatkaa mihinkään. Vanhentuneesta Gibsonistakaan ei löydy enää sitä samaa vimmaa mitä joskus ennen, mutta kyllä tämä nelososa kantaa kunnialla loppuun hyvin pitkälti hahmojensa varassa. Elokuvan lämminhenkinen "olemme yhtä suurta perhettä" -lopetus saa oikeasti hyvälle mielelle, ja ehkä vähän kaihertaa sydäntäkin näiden hahmojen parissa... aika ainutlaatuinen tunne katsottaessa toimintaelokuvaa!

Rabid
http://www.imdb.com/title/tt0076590
 
***
 
Cronenbergin toinen teatterielokuva vuodelta 1977 on samaa sarjaa kuin ensimmäinen ja kolmaskin. Tiedemiehen/kirurgin uusi elämää parantamaan tarkoitettu innovaatio ottaakin ohjat käsiinsä ja alkaa elää loisena omaa elämäänsä muuttaen kantajansa tässä tapauksessa ihmisverta himoitsevaksi.
 
Tässä leffassa pornonäyttelijättären esittämän päähenkilön kainaloon ilmestyy vaginaa muistuttava rako, josta välillä putkahtavalla peniksen näköisellä lisäelimellä hän juo uhriensa verta muuttaen heidät raivohulluiksi 'zombeiksi'. Tietenkin!

Tässä leffassa pornonäyttelijättären esittämän päähenkilön kainaloon ilmestyy vaginaa muistuttava rako, josta välillä putkahtavalla peniksen näköisellä lisäelimellä hän juo uhriensa verta muuttaen heidät raivohulluiksi 'zombeiksi'. Tietenkin!
 
Heh, tuossa on hyvin tiivistettynä "cronenbergiys."

Crash (*****)
 
On kyllä harvinaisen hyvä elokuva. Minä en itke koskaan leffoissa, mutta nyt tein poikkeuksen. Tämän kyllä ostan omaksi.

The Frighteners **½
Hyvistäkin hetkistä huolimatta The Frighteners lipsahtaa keskinkertaisuuden puolelle ja jättää laskelmoidun oloisen mittatilaustyön jälkimaun. Michael J. Fox on yllättävän hyvä roolissaan ja sivuosassa skitsoileva Jeffrey Combs tuo kokonaisuuteen vähän ryhtiä. Ei täysin toivoton tapaus, mutta Peter Jacksonin heikoin tuotos.
 
New Rose Hotel **
Katsotaanpas... ohjaajana häärii Abel Ferrara ja pääosissa nähdään karismaattiset ja viileää karismaa huokuvat Christopher Walken ja Willem Dafoe. Tässä valossa tämän siis pitäisi olla vähintäänkin hyvä elokuva, mutta ei näin tylsää ja sekavaa scifi-jännäriä voi hyvällä tahdollakaan sanoa kovin onnistuneeksi. Asia Argenton tähdittämät alastonkohtaukset pitävät katsojan tarkkaavaisena, mutta eivät suinkaan itse pääjuonen, vaan nimenomaan niiden alastonkohtausten suhteen. Olen aina ollut sitä mieltä, että jos elokuvasta täytyy etsiä suurempia ansioita tisseistä ja strippaamisesta, elokuva on aika heikko. Ikävä sanoa, että Asia Argenton alastomuus on tämän elokuvan ainoa hyvä puoli... pisteet siitä.

Mi : III
Arvosana: 6
Samanlaista action huttua, kuin edellisetkin.
 
Tyttö sinä olet tähti
Arvosana: 8
Elokuva yllätti suomalaiseksi nuortenelokuvaksi ja se muija oli kuuma.

Tyttö sinä olet tähti
Arvosana: 8
Elokuva yllätti suomalaiseksi nuortenelokuvaksi ja se muija oli kuuma.
 
Kasi täältäkin. suomalaiseksi elokuvaksi oli yllättävän uskottavasti näyteltykkin. toimi erinomaisesti krapula leffana.

Sphere
http://imdb.com/title/tt0120184
 
****
 
Toinen katsomiskerta muutaman vuoden jälkeen. Mä tykkään jostain syystä todella todella kovasti tästä leffasta, vaikka imdb:n keskiarvo ei kovin mairitteleva olekaan. Mukaansatempaava ja "aikuismainen" scifitrilleri, jonka pääosissa suuria nimiä, kuten Dustin Hoffman, Sharon Stone ja Samuel L. Jackson. Hieno ja aliarvostettu leffa.

Orson Welles: Confidential Report / Mr. Arkadin *****
 
Tämä on niitä leffoja jotka olen nähnyt n kertaa, jotka jaksan katsoa vaikka kuinka monta kertaa uudelleen ja jotka vain tuntuvat paranevan joka katselukerralla.
 
The Crying Gamessa kerrottu tarina skorpionista ja sammakosta (ja luonteesta) lienee plokattu tästä elokuvasta.

Mission Impossible III 9
Cluedo 9
Prinssille Morsian 10
Jason X (Perjantai 13. Päivä 10 :D) 8-
The Wedding Singer 9

Syriana
 
Aika raskas leffa oli kattoa, mutta lopussa oli kiva huomata tajunneensa melkeinpä koko kupletin idean. Aika monenlaista tunnelmaa oli tässä elokuvassa: kauneutta, surua, karuutta... Ei tää ehkä ihan niin ovela elokuva ollut kuin, mitä odotin, mutta ajatuksia ainakin heräsi.
 
9
 
e. Ai niin, George Clooney oli oikeesti hyvä.

Amadeus
 
Milos Formanin järkyttävän upean spektaakkelin teemana on kateus. Forman maiseen tyyliin leffa on hienoa katseltavaa ja todella huolellisesti tehty. Itse tunsin suurta myötätuntoa Frank Murray Abrahamin esittämää Salieria kohtaan. Kyllähän se vituttaa olla iänikuinen keskinkertaisuus. :D
9
 
Proof
 
En voinut olla koko ajan vertaamatta tätä loistavaan Beuatiful Mind:n mikä eräällä tavalla häiritsi katsomista. Onhan tässä omat hetkensä mutta enemmän olisin kaivannut sitä vainoharhaisuutta kehiin. Enemmän tästä olisi saanut irti vaikka kelvollinen lopputulos onkin saatu aikaiseksi.
7

Dracula: Dead and Loving It **½
Mel Brooksin ja Leslie Nielsenin vampyyriparodia, jossa on vitsit aika vähissä. Jonkin sortin pettymys.
 
Seitsemäs Sinetti *****
Ingmar Bergmania. Miehen elokuvallinen tuotanto on suuressa arvossa, mutta minulla on ikävä aukko sivistyksessä, sillä olen katsonut ainoastaan muutaman Bergman-elokuvan elämäni aikana. Hyytävä moraalitutkielma Neidonlähde on yksi niistä, Mansikkapaikkakin on joskus tullut tsekattua mutta en muista siitä mitään ja Seitsemäs Sinetti on kolmas. Tämä oli toinen katselukerta, sillä sen verran kiehtova ja kestävä teos on kyseessä. Ritari ja hänen uskollinen aseenkantajansa palaavat ristiretkeltä, matkaavat läpi ruton repimän maaperän ja kohtaavat Herran pelossa elävän ja tuomiopäivää odottavan kansan, ahomansikoita ja maitoa nautiskelevan hyväntuulisen ilveilijäjoukon ja totta kai itse Kuoleman. Ritarin ja Kuoleman välinen shakinpeluu sekä lopun kohtaus, jossa Viikatemies johdattaa katraansa kohti suurta tuntematonta ovat unohtumattomia. Joku Peter Von Bagh saa analysoida elokuvan tasoja, minä en nimittäin osaa. Tyydyn vain lainaamaan elokuvassa kuultavia apokalyptisia laulunsäkeitä:
 
"Puussa istuu hevonen kiekuva, leveän tien portti on kapea,
Paholainen tanssii rannalla.
Kana naukuu synkässä meressä, kala kuolee päiviemme veressä,
Paholainen kykkii rannalla.
Käärme räpyttelee taivaalla, hiiri nauraa kalpeaa neitoa,
Paholainen juoksee rannalla.
Pukilla on kaksiteräinen kieli, aallot lyövät kuin ihmisen mieli,
Paholainen räiskii rannalla.
Emakko munii ja kissa kylvää, mustan yön pimeys aamuun jää,
Paholainen on yhä rannalla."

Bayside Shakedown **1/2 (kaksi puoli tähteä viidestä....)
 
Elokuva perustuu japanilaiseen poliisisarjaan, elokuvalle on ilmestynyt toistaiseksi yksi jatko-osa. Sarja on varmasti todella huvittava ja viihdyttävä, mutta paukut eivät riitä elokuvaan asti. Elokuvan loppua kohden tulee pari kohtausta, joissa muutama todella pitkä leikkaus, jotka saavat sisimmän kiehumaan. Todella pitkästyttävä loppu...
Henkilöhahmot toimivat hienosti ja naiset ovat kaunista katseltavaa. ;)
 
Takakannen teksti lupaa elokuvalta paljon, mutta elokuva ei vastaa ollenkaan mielukuvaa, jonka selostus luo...

Jackie Brown ****½
Tarantinolle ominaiseen tapaan Jackie Brown on erinomaisen tyylikäs ja hyvin rakennettu rikosfilmi. Itseäni ei häiritse lainkaan se seikka, että ote on tällä kertaa paljon Reservoir Dogsia ja Pulp Fictionia hillitympi ja rauhallisempi, eikä raakaa väkivaltaakaan liiemmin nähdä. Tarantino osaa aina valita elokuviinsa oikeat näyttelijät, puhumattakaan musiikin käytöstä.
 
Miehellä on myös hieno tapa panostaa pieniin yksityiskohtiin, kuten esimerkiksi siihen tavaramerkiksi muodostuneeseen dialogiin. Jackie Brownista mieleen jäi monta periaatteessa merkityksetöntä yksityiskohtaa, esim. Samuel L. Jackson vilkaisee sivusilmällä televisiossa pyörivää filmiä ja ohimennen kysäisee elokuvassa esiintyvästä henkilöstä "Onko tuo Rutger Hauer?" ja siirtyy siitä taas aiheeseen mistä oli sillä hetkellä puhe. Jostain syystä mieleen jäi myös kohtaukset jossa Robert Forster lukee kirjaa ja keskeyttäessään lukemisen hän taittaa sivun yläkulman kirjanmerkiksi sekä se, kun Jackson ojentaa De Niron hahmolle autonavaimet, ja De Niro utelee tietämättömänä mikä avain on oikea ja mitä nappia pitää painaa jotta auton ovi aukeaa. Ja tästä päästäänkin De Niron esittämään Louis Garaan, joka on aivan mainio hahmo. Tässä ollaan kaukana Travis Bicklesta, nimittäin tällä kertaa skitsoaminen on vähissä ja De Niro esittää uskomattomalla pokerilla hirveää vässykkää jolla ei ole mistään mitään mielipidettä. Loppupuolella mies kuitenkin menettää lopullisesti hermonsa ja siitä sikiääkin yksi mainio kohtaus lisää. Taattua Tarantinoa, Jackie Brown on helvetin hyvä!

Nyt tuli katsottua tuo parhaan elokuvan oscarin voittanut Crash ja vieläkin aika sanaton olo. Huikean kaunis ja hieno elokuva jossa pelataan yhtä paljon yksityiskohdilla kuin maalataan isompia kuvioita. Paras näkemäni elokuva pitkään aikaan ja yksi kaikkien aikojen parhaista. Ja kyllä, itkin minäkin.

Serenity 7/10
 
Aika halvan olonen scifi-pläjäys. Hahmoista tykkäsin kovasti. Tässä ei ollu henkilöt musta valkoisia, kokoajan joutuvat kamppailemaan moraalin kanssa ja vääriäkin ratkaisuja tehdään. Veikkaan että on ollu Han Solo mielessä kun on elokuvan päähenkilöä luotu.

Totta vai tarua (Storytelling)
 
Tuli ykköseltä illalla, en pahemmin tykännyt. Ihan hyviä näyttelijöitä oli kyllä mukana ja ihan hyvin kai näyttelivätkin, mutta tarinat eivät oikein onnistuneet meikäläistä puhuttelemaan. Jotenkin sellainen väkisin väännetyn syvällisyyden fiilis tästä nyt vain jäi. Laitetaan vaikka 6-

School Of Rock **½
Nyt tuli tämäkin katsottua kaiken kehuryöpyn jälkeen, ja ymmärrän kyllä erittäin hyvin tämän elokuvan saaman ylistyksen sekä jonkinasteisen menestyksenkin. Hyväntahtoisille feel good -komedioille kun on aina tilausta. Siltikään en jostain syystä pysytnyt täysin antautumaan elokuvan vietäväksi. Komediaksi tämä ei varsinaisesti naurattanut juurikaan ja vesitetty draamapuolikin menee lähinnä oppikirjan mukaisia ennalta-arvattavia polkuja, vaikka tässä ollaankin rehellisesti tekemässä juuri tietynlaista elokuvaa. Jack Black ei ole koskaan ärsyttänyt minua, mutta tässä elokuvassa hänen kohkaamisensa ja ajoittainen ylinäyttely ylitti ärsytyskynnyksen aika moneenkin kertaan. Plussaa täytyy antaa Jackille siitä, että hän heittää koko sielunsa ja ruumiinsa peliin tässä elokuvassa. Mies selkeästi rakastaa työtänsä ja siinä ohessa hyvää rock-musiikkia. Mieleen jäi parhaiten kohtaus, jossa Jack jakaa oppilaille kotiläksyiksi Yesin ja Rushin levyjä. Oikein!
 
The Machinist ****
Kun lähes luurangon tasolle itsensä riuduttanut Christian Bale haahuilee ensimmäistä kertaa ruudussa, reaktio on heti että ei jumalauta. Tämä mies on kyllä paneutunut rooliinsa ja vienyt itsensä äärilaidalla, nimittäin sen verran pahalta hän näyttää. Balen rooli onkin ehdottomasti elokuvan kantava voima, mutta ei suinkaan ainoa positiivisen sanan arvoinen asia. Elokuvan alkupuoli on aika kafkamaista katseltavaa, ohjaaja Brad Andersonilla on tyyli ja visuaalisuus hallussa ja kaikkea sitä vieraantuneisuutta ja yksinäisyyttä kehollaan tulkitseva Bale jaksaa pitää kiinnostusta yllä. Jossain vaiheessa katsoja kuitenkin valpastuu juonenkehittelyn suhteen, eikä siihen kovin paljoa älliä vaadita saadakseen selvää, mistä elokuvassa lopulta on kyse. Lievä ennalta-arvattavuus ja valmiiksipureskeltu käsikirjoitus eivät heitä elokuvaa aivan sinne kuninkuusluokkaan, mutta varsin onnistunut tekele tämä on kokonaisuudessaan vaikka paljon lepääkin Balen heiveröisillä harteilla. Brad Andersonista voi kyllä vielä tulla jotain suurempaakin, sen verran hyvä suoritus The Machinist on.