Media ja viihde ›

Cujo: Luin äskettäin enemmänkin näytelmiä mutta erityisesti mieleen jäi Arthur Millerin Kauppamatkustajan kuolema, joka kertoo varsin koskettavalla tavalla amerikkalaisen unelman epäonnistumisesta ja pettymyksestä, kun elämä ei tuonutkaan sitä mitä mihin aina uskoi.
 
Esko Salminen on jossain haastattelussa sanonut pitävänsä Kauppamatkustajan kuolemaa parhaimpana näytelmänä. Olisi hienoa nähdä tämä näyttämöllä joskus.
 
Aloittelen Ilpo Tiihosen kirjoittamaa Kettu ja jänis -näytelmää, jossa toisessa roolissa ollut Esko Salminen. Ainakin alussa on iloisesti kuutamolla siitä mitä tuleman pitää, sen verran absurdia saman putkakopin jakavien Kettusen ja Jänisvaaran välinen sananvaihto on.

John Steinbeckin Taipumattoman Tahdon luin. Ensimmäinen tämän kirjailijan kirja minkä luin ja kyllähän tuo intensiivinen kertomus joukkojen liikehdinnästä sekä tappelusta oli.

Esko Valtaoja - Kaiken käsikirja
Mielenkiintoinen kirja sinänsä, täytyy varmaan tutustua muihinkin Valtaojan kirjoitelmiin.

Siilin Eleganssi. Kertoo pariisilaisen talon ovenvartija-akasta ja harvinaisen älykkäästä nuoresta tytöstä joka hautoo itsemurhaa.
Suosittelen kaikille!

Karo Hämäläinen - Kolmikulma
Erilainen ote jännityskirjaan, toimii kyllä. Ei sankaritarina.
 
Amos Oz - Tarina rakkaudesta ja pimeästä
Parhaita kirjoja, mitä ikinä olen lukenut. Hienoa, älykästä kerrontaa. Juutalaisuus teemoittuu tavalliseksi elämäksi, jossa perhedynamiikka sylkee sekä voimaa että raastaa ihmisen loppuun. Omaelämäkerrallisuus maustetaan huumorilla, poukkoilu kronologisesta kehitystarinasta suvun eri vaiheisiin on sekavan hauskaa, vaikka tarinat ovat osin synkkiä. Ja voimmeko ikinä ymmärtää erilaisuutta?
 
Juhani Seppänen - Selvästi humalassa
Jokaisen alkomaholin kanssa läträävän pitäisi lukea tämä. Kuten minä. Saa miettimään, miksi juoda hermomyrkkyä. Ei pitäisi juoda. Eikä sitä voi Seppäsen mielestä nauttiakaan.
 
John Simon - Koneen ruhtinas
Varmaan tirkistelyn halusta piti tämäkin lukea. Pekka Herlin oli ristiriitainen persoona. Kirjan rakenne ja ruhtinaan elämän kulun kertominen oli jotenkin jankkaavaa. Ei valiokamaa elämäkerroissa.

texjazz:
 
John Simon - Koneen ruhtinas
Varmaan tirkistelyn halusta piti tämäkin lukea. Pekka Herlin oli ristiriitainen persoona. Kirjan rakenne ja ruhtinaan elämän kulun kertominen oli jotenkin jankkaavaa. Ei valiokamaa elämäkerroissa.
 
Tämä. Ei siinä nyt suorastaan pelkkää viinanjuontia käsitelty, mutta epäselväksi ei myöskään jäänyt että hapanta meni.
Lainaustekniikka teki myös lukemisesta jotenkin työlästä.
 
Muita hiljan luettuja: tuota Pendergast-trillerisarjaa parikin teosta, ihan ok koukuttavaa perusjännäriä, vähän kuin venytettyä jotain CSI-jaksoa lukisi.
 
Stephen Kingin 22.11.1963 meni sekin aika hotkaisten: perusjuoni on periaatteessa hyvä. Vuonna 2011 elävä opettaja pääsee lähikuppilassa olevan "aika-aukon" kautta vuoteen 1958, jossa hänen olisi määrä estää Kennedyn murha, mutta tietysti menneisyyden näplimisellä voi olla nykyisyyteen kaikenlaisia vaikutuksia.
Paksu kirjahan tämä on, yli 800 sivua ja jossain kohtaa ennen loppua tulee pieni puuduttava suvanto, mutta kyllä se siittä.
 
Joseph Finderin Paranoia-trilleri meni melkein päivässä, imaiseva juttu mutta vuonna 2004 tehty it-maailmaan sijoittuva kirja on jo tietysti aika vanhentuut osaltaan.
 
Parhaillaan menossa Matti Laineen Pahojen miesten seura.
Lupaavalta vaikuttaa.

AP: Stephen Kingin 22.11.1963 meni sekin aika hotkaisten: perusjuoni on periaatteessa hyvä. Vuonna 2011 elävä opettaja pääsee lähikuppilassa olevan "aika-aukon" kautta vuoteen 1958, jossa hänen olisi määrä estää Kennedyn murha, mutta tietysti menneisyyden näplimisellä voi olla nykyisyyteen kaikenlaisia vaikutuksia.
Paksu kirjahan tämä on, yli 800 sivua ja jossain kohtaa ennen loppua tulee pieni puuduttava suvanto, mutta kyllä se siittä.
 
Kyllä vaan, oli oikein hyvä kirja. Tosin en lukenut sitä, vaan kuuntelin englanniksi äänikirjana. Se suvantokohta meni aika nopsaan ohitse onneksi, muuten oli oikein mielenkiintoinen tarina. King on edelleen melkoisessa terässä, johan tuo duma key ja under the domekin sen todisti :)

George Orwell - Eläinten Vallankumous
 
Legendastatukseensa verrattuna jätti jokseenkin kylmäksi. Varmasti ilmestyessään vertaukset kommunismiin herättivät keskustelua ja kohua, mutta nyt kirja oli vain enää "ihan kiva". Tuntui myös että teos loppui liian lyhyeen, mutta ehkä sen tarkoitus olikin vain olla lyhyt, satiirinen tarina. Ei kuitenkaan missään nimessä huono kirja, mutta odotin enemmän.

Philip Pullmanin Kultainen kompassi tuli lukaistua. Ihan hyvvää fantasiaa varsin reippaalla kirkko/uskonto -kritiikillä joka vaan kovenee Salaperäisessä veitsessä, jonka siis aloitin hetki sitten. En tiiä uskaltaako sitä leffaa tsekata.

Saska Saarikoski - Sanojen alamainen
 
Saskan mielestä Pentin lapset eivät kuuluneet kirjailijan tärkeimpiin teoksiin. Aspergeriin viittaavia jälkiä. Ehkä se jotain selittää ja on koskettavaa. Saska Saarikosken oikeutettu kirja isästään, joka ei isä ollutkaan. Humoristisen ironinen, ilkeileväkin, ote Penttiin, jota harmitti se, että Haavikko oli ehkä tunnetumpi. Beatlesilla ehkä jokin paikka sivulauseessa, alaviitteessä ja Lennon paska jätkä. Waltari harrastelija kirjailijana.
 
Saska hahmotuttaa isäänsä uskonnon, kommunismin, naisten, Ruotsin, ystävien ja ehkä tärkeimmän, alkoholin läpivalaisulla. Lukujen lopussa aforismin kaltaisia nappailuja Pentin teksteistä.
 
Aforismi on sietämätön kirjallisuuden laji. -Pentti Saarikoski

Sofi Oksanen - Puhdistus
 
Erittäinkin hyvä kirja.

Maria Jotuni: Huojuva talo
 
Hyvä kirjahan tämä oli vieläkin, mitä nyt vähän turhan onnellinen loppu oli minun makuuni. Pisti myös miettimään, että minkänhänlaisia kauhutarinoita kaikki entiset tyttöystäväni _minusta_ mahtavat kertoillakaan? Parisuhde ei vain ole kaikille sopiva ratkaisu, sen luulen sentään jo oppineeni. Vaikka tuskinpa sentään aivan _noin_ paha olen kenellekään ollut mitä tämä Eero, mutta jotenkin vain tuli lukiessa väkisinkin mieleeni, että tuskinpa oli hänkään. Tai siis se hänen esikuvansa todellisesta elämästä, kuka sitten lienee ollutkaan. Kyllä tätä mielestäni kuitenkin suositella voi muillekin.
 
E: Tuli muuten himo nähdä se tämän pohjalta tehty tv-sarjakin taas uudelleen, vaan eipä näytä ainakaan mistään näistä tavallisesti käyttämistäni nettipalveluistakaan kokonaisuudessaan löytyvän. :(

NHR: Maria Jotuni: Huojuva talo
E: Tuli muuten himo nähdä se tämän pohjalta tehty tv-sarjakin taas uudelleen, vaan eipä näytä ainakaan mistään näistä tavallisesti käyttämistäni nettipalveluistakaan kokonaisuudessaan löytyvän. :(
 
Jos johonkin tv-sarjaan on vahvasti eläytynyt, niin ainakin tähän.
 

 
Olli Jalosen trilogia Johan ja Johan, Isäksi ja tyttäreksi ja Elämä ja elämä.
 
Tiivistä ja mukaansatempaavaa tekstiä, välillä vaikeaselkoista merkitykseltään vieraiden sanojen tai toistojen vuoksi tai kun yrittää pysytellä kärryillä siitä kuka milloinkin sanoo tai tekee ja mitä tekee.

Jean Echenoz - Pitkä juoksu
 
Näissä romaaneissa mietityttää faktafiktionalisointi tai toisinpäin. Tositarinasta tehdään romaani. Kuinka paljon kirjailija keksii ja mikä taas toiaalta on täyttä painavaa totta. Echenoz kertoo Emil Zátopekin uran. Emil juostessa stadionien huoltokoppien ikkunoista heijastuu kommunistisen (tai sosialistisen) tsekkoslovakialaisen yhteiskunnan koura, jota etäohjaa CCCP. Yhdysvalloissa Emil ei pääse juoksemaan, vaikka hallitsee maailman juoksuratoja 5000 metristä maratoniin muutamana vuotena mielin määrin. Vähän kuin Elvis, joka ei ikinä esiintynyt Euroopassa. Tavallaanhan Elvariakin vedeltiin naruista. Lähes ironisesti Echenoz kertoo, kuinka Emil joutuu olemaan vuosia erossa Danastaan, kun juoksijaikoni äityy arvostelemaan Neukkujen tankkien saapumista 1968 Prahaan. Emil joutuu uraanikaivoksille.
 
Tätä kirjaa lukiessa tulee mieleen, että se on kuin ranskalainen dokumenttielokuva, jossa mieskertoja vähäeleisesti kertoo tapahtumat, tarinan kulun. Sellaisena tämä toimisi.

Sven Hassel - Tuomittujen Legioona, Kuolema Telaketjuilla, Aseveljet
 
Tässä on siis kolme kirjaa. Ensimmäinen näistä, Tuomittujen Legioona, on vaikuttava. Kirjaa sanotaan omaelämäkerraksi. On se totta tai ei, kirja on joka tapauksessa todella mielenkiintoinen ja pitää otteessaan.
Ensimmäisen omaelämäkerran "jatko-osissa" käydään samaa tarinaa läpi yksityiskohtaisemmin ja dialogia on enemmän. Hyvää luettavaa sotakirjallisuuden ystäville.

Chuck Palahniuk - Kirottu
 
Neljäs suomennettu Palahniuk tuli luettua ja ihan hauskahan tämä oli. Sekopäisten vanhempien 13-vuotias tytär kuolee epäselvissä olosuhteissa ja päätyy Helvettiin. Siellä hän ystävystyy muihin nuoriin ja lähtee pakomatkalle läpi Helvetin. Yllättäviä käänteitäkin löytyy. Ei tämä välttämättä mikään Fight Clubin, Choken tai Pygmyn kaltainen mestariteos ollut, mutta hauskaa tekstiä yhtä kaikki. Palahniuk pysyttelee yhä yhtenä omista suosikkikirjailijoistani.

texjazz: Saska Saarikoski - Sanojen alamainen
 
Aforismi on sietämätön kirjallisuuden laji. -Pentti Saarikoski
 
Kokonaisuudesta irrotetut runot eivät kuulu lempilukemistoono, joten tyydyin Saskan johdantoihin. Ihan kiintoisaa pohdintaa siitä, millainen ihminen, mies, isä Penasta olisi voinut tulla, jos olisi elänyt nuoruuttaan kymmenen vuotta myöhemmin tai näinä päivinä.
 
Pentti Haanpää - Noitaympyrä
 
Aikanaan arkaluontoisuudessaan vaikeasti julkaistava ja vieläkin ajankohtainen.
 

 
Sofi Oksanen - Kun kyyhkyset katosivat
 
Takinkääntäjän tarina pitää otteessaan. Kyyhykyset tosiaankin katosivat Vironmaalta saksalaisen miehittäjän pistellessä niitä poskeensa.

Philip Pullmanin Universumien Tomu -trilogia tuli juuri päätökseensä. Varsin eeppinen tarina jolla on aika paljon sanottavaa uskonnosta ja elämästä ja kasvamisesta ja sukupuolesta ja sen sellaisista. Toimi meikäläiseen melko kybällä. Lähitulevaisuudessa pitäisi tutustua John Miltonin Kadotettuun paratiisiin joka toimi Pullmanin trilogian pääinnoittajana. Sitä ennen tosin luen spin off novellit joista yhden kävinkin jo kirjastosta hakemassa.

Nick Hornbyn "Slam". sellasta teinimatskua, mutta tykkäsin hirveesti kerrontatyylistä ja lopusta, joka ei ollut ennalta-arvattava. aiemmin lukenut Hornbylta "About a boy", ja kunhan herran kirjoja vapautuu kirjastosta lisää niin tämä tyttö kipaisee pää viidentenä jalkana hakemaan.

naitomae: Nick Hornbyn "Slam". sellasta teinimatskua, mutta tykkäsin hirveesti kerrontatyylistä ja lopusta, joka ei ollut ennalta-arvattava. aiemmin lukenut Hornbylta "About a boy", ja kunhan herran kirjoja vapautuu kirjastosta lisää niin tämä tyttö kipaisee pää viidentenä jalkana hakemaan.
 
Kokeile High Fidelity