Media ja viihde ›

Lars von Trier: Dancer in the Dark - 10/*****
 
Mitä voi sanoa muuta kuin että pala kurkussa ja tippa linssissä.
Kuuntelin vielä perään Björkin Selmasongs-albumin.

Mr and Mrs Smith. Arvosana: ****
 
Vuoden 05 huonoin elokuva.

Vuoden 05 huonoin elokuva.
 
*köh*
 
"Duudsonit elokuva 9½"
 
*köh*

*köh*
 
"Duudsonit elokuva 9½"
 
*köh*
 
:D

Lord of War 9,5 eli ****
 
Hyvä leffa...
EDIT: Loistava ääniraita elokuvasa noin niinkuin yleensäkin...

Neljä veljestä.
 

 
Kostomotivaatio on paras motivaatio. Ihan ok-tasoinen pätkä. Marky Mark on äijä kuten yleensäkin. Väkivalta on hieno asia.
 

 
Arvosana: *** ja puoli

Match Point
 
Suoraan sanottuna olen täysin mykistynyt tästä Woody Allenin ohjaamasta ja käsikirjoittamasta draamasta. Itse mies on jättäytynyt kameran taakse mikä lienee tässä tapauksessa kaikille Woodyn vihaajille ilouutinen. Jonathan Rhys Meyers näyttelee onnistuneesti ärsyttävää kusipäätä joka pettää tyttöystäväänsä tämän veljen siipan (Scarlett Johansson) kanssa. Meyrsin hahmo Chris joutuu suhteen jatkuessa miettimään luopuako yltäkylläisestä elämästä eliittien keskuudessa vai ei. Vaimolle kun ei ole helppoa paljastaa suhdetta eikä tilannetta helpota sekään että työpaikka on vaimon isukin kautta saatu.
 
Harvemmin tulee sellainen fiilis heti elokuvan alku metreillä ettei tule pitämään päähenkilöstä vähääkään. Tässä tapauksessa tiesin sen heti. Hieman hitaanlaisen alun jälkeen elokuva muuttuu loppua kohden mielenkiintoisemmaksi. Muistutti hieman Closeria siistitymmällä kielen käytöllä ja sillä ettei jokaikinen hahmo ollut itsekeskeinen kusipää. Mitähän tälle nyt antaisi.. Ehkä 8 siksi että pituutta oli ainakin 20 minsaa liikaa.
 
Final Destination
 
Kaverini suositteli tätä kun kuuli että pidän jännäreistä. Ikävä kyllä oli taas todettava leffamauan eriäväisyydet. Tätä elokuvaa voisin kuvailla sanoilla lapsellinen ja tylsä. Juoni vaikuttaa jonkun yläasteteinin käsikirjoittamalta. Vai että kuolemaa huijaamaan? Yeah, right. On siinä kuolemalla suunnitelmat kun ei meinaa saada paria teiniä vaikeamman kautta hengiltä.
5

Mystery Men .... 10
 
Tää on (aina) paras!

Wild At Heart.
 
Siis hetkinen. Munhan pitäisi inhota tätä elokuvaa kuin ruttoa, koska pääosissa esiintyvät Nicolas "Luppasilmä" Cage sekä Laura "Strutsi" Dern. Mutta enpäs inhoakkaan, vaan tykkään tästä leffasta aivan saatanasti - nännännää! Kyse ei kuitenkaan ole pelkästä ohjaaja David Lynchin erinomaisuudesta, vaan jollain käsittämättömällä tavalla juuri ne fyysiset/maneeriset ominaisuudet jotka tekevät Cagesta ja Dernistä yleensä niin ärsyttäviä, toimivat tässä elokuvassa 100-prosenttisesti roolihahmojen hyväksi. Sekä Sailorin että Lulan hahmot ovat täydellisen uskottavia ja ehjiä kaikessa rikkonaisuudessaan. Elokuvahan on muutenkin pullollaan loistavia hahmoja, Willem Dafoen näyttelemä kävelevä Pepsodent-mainos Bobby Peru luultavasti ikimuistoisimpana. Harmi että hypermainion David Patrick Kellyn roolihahmo Dropshadow ei päässyt näkyvämpään osaan... Elokuvasta näkee ja varsinkin kuulee, että sen teko aloitettiin Twin Peaksin ollessa kesken - mutta sehän on pelkkää plussaa. Ehdottomasti elokuvan hauskin kohtaus on se, jossa Sailor & Lula tanssivat maantien varressa ilta-auringon laskiessa... Jos et ole nähnyt tätä elokuvaa, katso se. Nyt.
 
Ääritiukalla Lynch -asteikolla arvosana 10-.

Kärpänen (86) 10-, Blade 9, Fight Club 9½, Creep Show 8½

The Butterfly Effect
 
Yllätti positiivisesti. Pääosaa esittävä Ashton Kutcher onnistui kiitettävän hyvin, vaikka olin varma että metsään mennään. Kyseessä kun ei ollut mikään komedia. Paikka paikoin oli melkoisen raskasta ja ahdistavaa katseltavaa. Voin kyllä suositella.
 
8-

The Car ***
http://www.imdb.com/title/tt0075809/
 
Kalmankaara! Voiko olla coolimpaa nimeä! Jos olisin penskana nähnyt tämän leffan, olisi se varmasti ollut yksi kestosuosikeistani. Valmistui vuonna 1977 Spielbergin The Duelin ja Carpenterin Christinen välissä ollen jotakin näiden kahden väliltä.
 
Musta "paholaisauto" saapuu terrorisoimaan pientä pitäjää tappaen mielivaltaisesti porukkaa. Mutta ajaako autoa kukaan!? Loistava halppiskauhuilu, harmi ettei ekstroja ollut mukana.

The Car ***
http://www.imdb.com/title/tt0075809/
 
Kalmankaara! Voiko olla coolimpaa nimeä! Jos olisin penskana nähnyt tämän leffan, olisi se varmasti ollut yksi kestosuosikeistani. Valmistui vuonna 1977 Spielbergin The Duelin ja Carpenterin Christinen välissä ollen jotakin näiden kahden väliltä.
 
Musta "paholaisauto" saapuu terrorisoimaan pientä pitäjää tappaen mielivaltaisesti porukkaa. Mutta ajaako autoa kukaan!? Loistava halppiskauhuilu, harmi ettei ekstroja ollut mukana.
 
Miten helvetissä mä oon missannu tämmösen?!

Elizabeth
 
Historiallinen draama joka kertoo Englannin kuningatar Elizabethin valtaan noususta. Eipä tätä varmaan tämän enempää tarvitse kommentoida. Cate Blanchett on nainen paikallaan ja onnistuu kantamaan Elizabethin kruunua tarpeeksi mallikkaasti. Jatkoakin on luvassa ilmeisesti tänä vuonna.
7½

A Simple Plan ****
Tässäpä taitaa olla Sam Raimin paras elokuva, mielestäni parempi kuin Evil Dead vaikka vähän eri sarjoissa painivatkin. Lähtöasetelma, hahmot ja karun lumiset maisemat tuovat erehdyttävästi mieleen Coenin veljesten Fargon. Töissä käyvä ja tunnollinen Hank, hänen hulttioveljensä Jacob sekä tämän viinaan menevä kaveri Lou löytävät metsästä lentokoneen täynnä rahaa. Siitä alkaakin sitten kunnon arpominen; pitääkö rahat, ilmoittaako poliisille vai miten asian kanssa edetään. 'Tilaisuus tekee varkaan'- ja 'hyvätkin ihmiset tekevät pahoja asioita' -teemoja pyörittelevä jännäri on kaikilla osa-alueilla laatutyötä. Hienot maisemat, puussa vaanivat kuolonmustat linnut ja vääjäämättä katkeraan loppuunsa kehittyvä juoni pitävät katsojan mukavasti varpaillaan. Bill Paxton ja Billy Bob Thornton tekevät hienot roolit toistensa vastakohtina. Erittäin hyvä!
 
Band of Brothers ***½
Vaikka tämä ei elokuva olekaan, niin avaudutaan silti. Olen aina onnistunut missaamaan tämän, mutta nyt tuli katsottua. Valitettavasti BOB ei ollut aivan niin loistava mitä annettiin ymmärtää. HBO:lle tuttuun tapaan tämä kymmenosainen minisarja on kuitenkin laatutyötä alusta loppuun, toteutuksesta ei tingitä ja draama sekä toiminta ovat hyvin tasapainossa. Myöskin sarjan jaksot ovat keskenään hyvinkin tasalaatuisia, taso ei hirveästi heilahtele sinne sun tänne. Oma suosikkijaksoni taisi olla tärkeän kysymyksen ilmoille heittävä Why We Fight?. Huomionarvoista tässä episodissa on se, että toimintaa tässä ei ole oikeastaan ollenkaan ja laukauksiakin ammutaan muistaakseni vain kolme kappaletta. Muilla tasoilla kyseinen jakso onkin sitten melkoisen ravisteleva. Nyt kun kehut on isketty pöytään niin annetaan hieman risujakin: useat hahmot ja näyttelijät eivät meinanneet millään erottua massasta, vaikka tällaisessa henkilöihin keskittyvässä sotakuvauksessa se olisi ensiarvoisen tärkeää. Parhaiten mieleen jäivät eräänlaiseksi johtohahmoksi muokkautuva Winters (Damian Lewis) sekä Donnie Wahlbergin esittämä Lipton. David Schwimmerin esittämä Sobel jäi toki mieleen myös, lähinnä nimekkään näyttelijän ansiosta. Sääli vain, että Schwimmer ei sopinut osaansa lainkaan, en voinut olla kuvittelematta miestä erään televisiosarjan Rossina. Vaikka Sobelin hahmo oli omalla tavallaan koominen, olisi rooli voitu antaa jollekin muulle. Sota on myös aiheensa puolesta sellainen, johon ei kamalasti voida kehittää uusia näkökulmia ja tässäkin tapauksessa katsominen alkoi välillä puuduttaa ja mielenkiinto herpaantua, koska väkisinkin mieleen tuli ajatus että onhan tätä jo nähty. Band of Brothers välttää kuitenkin kohtuullisen hienosti kaiken patriotismin, machoiluun nojaavan toiminnan ja muut tämän genren yleiset ansakuopat. Hyvä minisarja, mutta ei aivan loistava.

Miten helvetissä mä oon missannu tämmösen?!
 
Ihmettelin vanhan ja b-kauhuilun ystävänä samaa. Dvd-julkaisu on melko tuore, DVD-Hohdosta arvostelun bongasin.

Ihmettelin vanhan ja b-kauhuilun ystävänä samaa. Dvd-julkaisu on melko tuore, DVD-Hohdosta arvostelun bongasin.
 
Jea. Tää menee hankintaan.

King Kong, ohj. P. Jackson.
 
Tältä siis näytti kunnianarvoisan apinavanhuksen viimeisin resurrektio... Niin, kuvastohan on mahtavan komeaa, näyttelijäsuoritukset asiallisia ja Naomi Watts söpömpi kuin korillinen kirjavia kissanpoikia (muistuttaen jonkin verran erästä m.net-toveritarta, muuten). Tapahtuma-ajankohta on maltettu pitää 1920/30 -luvulla ja tarina noudattelee muutenkin suhteellisen tarkasti alkuperäistä kaavaa ilman suurempia päivityksiä, mitä nyt Pääkallosaarelle saapumista on dramatisoitu melkoisesti. Tuon mainion jakson jälkeen homma alkaakin sitten mennä vauhdilla perseelleen. Äksöniä ja toimintaa riittää niin perkeleellisesti, että koko juttu menee selvästi farssin puolelle. Ikäänkuin Marx-veljeksille ja Harold Lloydille olisi puettu hirviöpuvut päälle ja päästetty koko jengi irrottelemaan oikein kunnolla. (No, onhan sitä 20/30 -luvun fiilistä tietysti siinäkin). King Kongkin hyppii ja heiluu kuin maailman ylipainoisin balettitanssija. Tahatonta naurunpyrskähtelyä riittää, ja paikoitellen myös tuskan hikeä. Elokuva kun on yksinkertaisesti aivan liian pitkä.
 
Tarinan traaginen pohjavire jää kaiken muun sähellyksen varjoon, ja "beauty and the beast" -teema on onnistuttu vesittämään komiikan puolelle luisuvalla hempeilyllä. Mutta joo, onhan se Kongi melkoinen alfauros - kookas, tumma, komea ja matalaääninen.
 
Mitäs tästä nyt antaisi. Pannaan seiska miinus.

Peter Jacksons' King Kong.
 
Odotin kohtalaisen hyvää viihedettä ja sain vähän päälle. Elokuva on kolmetuntinen, ja vaikka minulla ei ole mitään pitkiä elokuvia vastaan, niin tässä on parikymmenta minuuttia liikaa. Alku menee miten menee, eli tylsästi. Hienosti on 30-lukulaismaisemat saatu mukaan, mutta itseäni homma ei kiinnostanut pätkääkään ennenkuin päästiin pääkallosaarelle. Tässä voi kuka tahansa elokuvista enemmän tietävä sanoa mitä haluaa, mutta King Kongin ykköspointti on se, että riehutaan helvetisti saarella jossa kaikki ötökät ovat aivan liian isoja. Tuhatjalkaisista hämähäkkeihin, liskoista apinoihin, kaikki on niin isoa että huhhuh. Kun dinosaurukset lentelee ja isot ötökät tappelee, niin siinä meikäläinen viihtyy. Erikoisbonus suomadoista, ne oli perkeleitä.
Ja kyllähän siellä viidakossa sitten riehutaankin ja komeaa toimintaa on paljon. Efektipuolella elokuva on ykkösluokkaa.
 
Kongin ja Wattsin (Jani oli oikeassa, nättihän se on kuin sika pienenä) meininki oli välillä yhdentekevää, mutta kun katsoin toisen kerran niin olin aidosti kiinnostunut heidän välisestään tunnesiteestä. Hommaa oli vähän pitkitetty ja tehty turhaan vanhan kaavan mukaan, mutta kyllä siinä jokin toimi. Empä olisi uskonut tuntevani oikeaa lämpöä noiden kahden välillä sekuntiakaan. Kyllä tämä hieno elokuva on.
 
Arvosana: ****

Ett Hål i Mitt Hjärta **
Tästäkin lienee jo kaikki sanottu mitä sanottavissa on. Näinkin provosoivaksi ja uskaliaaksi elokuvaksi Lukas Moodyssonin pamfletinomainen Reikä Sydämessäni on harvinaisen kylmäksi jättävä teos, ellei se sitten ole ohjaajan tarkoituskin. Lopputuloksen arviointi on ongelmallista, sillä elokuva on tietoisesti amatöörimäinen, muotoa kaihtava ja puudutuspiikkejä tunteisiin iskevä kirurginen katsaus likaiseen seksiin, kulutushysteriaan, ylensyöntiin, tosi-tv:seen ja muihin länsimaisen rappiotilan ilmentymiin. Elokuva on ohjaajan turhautuneisuuden purkaus, oksennus päin kasvoja, kitarisat ja keuhkot pihalle parkuva varoitushuuto: "Ellette tee parannusta, joudutte helvettiin!" Mutta elokuvan lopullisista tarkoitusperistä ei täysin ota selvää. Epämiellyttävä elokuva toki on, mutta tällaisenaan melko tylsää katsottavaa. Henkilökohtaisella tasolla tarkasteltuna en juurikaan saanut tästä irti, oppinut mitään itsestäni tai yhteiskunnasta. Kun naisen suuhun tungetaan kaikki mahdolliset ruoka-aineet, kun mies virtsaa lasiin ja ruokaorgian lopuksi oksentaa naisen suuhun, ei merkityksiä tarvitse lähteä paljolti pohtimaan, vaikka tällaisissa ääritapauksissa koko teoksen voi joko nostaa jalustalle tärkeänä mässäilyyn ja ylensyöntiin kohdistettuna viiltävänä kritiikkinä, tai sitten ainoastaan yleisön shokkireaktiota kalastelevana huomiohakuisuutena. Ilmaisuvoimaltaan ja kuviltaan elokuva on eittämättä tehokas, mutta älyttömän ristiriitainen tapaus. Tällaista reaktiota Lukas Moodysson on ilmeisesti ajanutkin takaa.
 
The Man Who Wasn't There ****
Nerokkaalla tarinankuljetuksella, huippuunsa hiotulla käsikirjoituksella sekä erittäin toimivalla mustavalkokuvauksella varustettu film noir -perillinen Coenin veljesten tapaan. Loppupuolella jännite hieman laskee, mutta alkupuolen juonenkäänteet ja napakka dialogi korvaavat senkin pienoisen puutteen. Hämmästyttävän muuntautumiskykyinen Billy Bob Thornton on nappivalinta lakonisena Ed Cranena, tuona oman elämänsä sivustakatsojana. Elokuvan viimeinen repliikki on lähes klassikkotavaraa.