Media ja viihde ›

Moi.
 
Dark Matter ja Killjoys kakkoskaudet tuli katsottua.
 
Hauskaa aivot-narikkaan avaruusfantasiaa aivan kuten ensimmäisetkin tuotantokaudet.
 
Eivät ykkösetkään huonoja olleet, mutta kakkoskaudet olivat ainakin omasta mielestä parempia.
 
T:Samuli

HBO:n The Night Of
 
Game of Thronesin ja Fear The Walking Deadin jälkeen tämä oli aikalailla toisesta ääripäästä. The Night Of on todella realistisen tuntuinen kuvaus amerikkalaisesta oikeusjärjestelmästä ja elämästä ylipäänsä. Tahti on hidas, välillä jopa tuskastuttavan sellainen, mutta jostain aina hiipii mukaan elementtejä ja kuvioita, jotka jaksavat kiehtoa loppuun asti. Galaksit ei räjähtele, maailma ei pelastu ja juuri siksi asiat lopulta tuntuvatkin isoilta. Etsivätyökin esitetään inhimillisenä virheitä täynnä olevana prosessina, eivätkä tyypit vaan vetäise hulluja rikoskiemuroita ja salaliittoteorioita hatustaan. John Turturron esittämä asianajaja Stone tuntuu ensin liian yhdentekevältä ollakseen yksi päähahmoista mutta kasvaa tarinan edetessä hienosti. Stonen jalkahoito ja kissakuviot saavat välillä häkellyttävän paljon ruutuaikaa mutta lopulta kaikki palikat on hierottu nätisti paikoilleen. Sarjan päätöskohtaus tipautti hienosti, vaikka sen ehtikin jo arvata.
 
Tyylikkään ja elämän makuisen draaman ystäville vahva suositus.

Moi.
 
Childhoods End (A.C. Clarke/Lapsuuden loppu) minisarja oli ainakin itselle kovasti mieleen.
 
Olen muistaakseni joskus kakarana kirjan lukenut, mutta eipä kyllä kellot soineet.
Täytynee lukea jossain vaiheessa.
Näyttelijäkierrätys ei oikein natsaa itselle, mutta eipä tuollekaan mitään voi.
 

 
Harley And The Davidsons minisarja oli ennakko-odotuksista huolimatta varsin mukavaa katseltavaa vaikka loppua kohden alettiinkin oikomaan oikein urakalla.
 
Vaikka alkupään historia onkin ainakin omasta mielestä jollaintapaa hallussa, uusia asioitakin tuli opittua.
 
Jos moottoripyörien massavalmistuksen alkuhistoria ja kaksipyöräisten varhainen kilpailuhistoria Ameriikanmaalta kiinnostaa viihteellisesti esitettynä, suosittelen katsomaan.
 
T:Samuli

Secreterial: Frendit tuli katseltua taas läpi. Joskus oli melko inhokkisarja, kun sarjaa näytettiin telkkarista koko ajan. Katselin sen sitten joskus omaan tahtiin läpi ja huomasin, että hyvä sarja kyseessä. Nyt taisi olla kolma kerta, sopivasti illalla voi tsekkailla muiden hommien ohessa.
 
Raivostun aina kun mietin miten kaverilla pyörii joku X-files taustalla samalla kun istuu koneella ja välillä sitten keskittyy katsomaan jonkun kohtauksen ja sitten säntäilee laittamaan ruokaa yms. Ei noin katsota sarjoja, ei edes kolmeen kertaan katsottuja. Perkele.

konnamatti: Raivostun aina kun mietin miten kaverilla pyörii joku X-files taustalla samalla kun istuu koneella ja välillä sitten keskittyy katsomaan jonkun kohtauksen ja sitten säntäilee laittamaan ruokaa yms. Ei noin katsota sarjoja, ei edes kolmeen kertaan katsottuja. Perkele.
 
Minähän katson sarjoja siten kun itse haluan. Voimia sulle ja jaxuhali.
 
Enkä nyt tarkoita, että siinä samalla tekisin ruokaa tai säntäilisin muualle. Telkkari on tuossa metrin päässä koneesta, niin siinä voi samalla antaa Frendien pyöriä ja tsekkailla koneella vielä työsähköpostit tjms.

Katsoin Westworldin ekan jakson, en tajunnut siitä vittuakaan. Minusta se elokuva oli parempi. Yul Brynner pitää herättää kuolleista niin sitten voi toimia se sarja.

Kyllähän tuota Westworldia mielellään töllää. Toivottavasti käsikirjoittajat eivät vaan kompastu omaan nokkeluuteensa, tossa on tarinallisesti ja teemallisesti niin monta juttua päällekkäin. Mutta hyvä että on lähdetty kunnianhimoisella meiningillä liikkelle.

Kattokaa muutkin The 100 -sarjaa niin Netflix hankkii lisää.
 
Vaikuttaa alussa hieman liian teinidraamalta mutta ei ole sitten kuitenkaan. Parasta tässä on se että koko ajan tapahtuu ja juoni etenee eikä asioilla (esim. jollain salaisuuksilla) mehustella liian kauaa.

Katselin toistamiseen läpi Officen jenkkiversion. Edelleen kyllä tykkäsin. Eka kausi oli vähän vaivaannuttava, kun oli niin selvää kopiota alkuperäisestä. Kakkoskaudella kuitenkin lähti kehittymään omaan suuntaansa ja sarja parani huomattavasti. Yhdeksään kauteen mahtui paljon toki tasapaksua settiä, mutta sarja kyllä jaksoi tarjota ihan mukavia nauruja aina loppuun saakka.

Moi.
 

 
Spiral: Kattokaa muutkin The 100 -sarjaa niin Netflix hankkii lisää.
 
Vaikuttaa alussa hieman liian teinidraamalta mutta ei ole sitten kuitenkaan.
 
3-kausi "korjaa" tilanteen taas vahvasti teinidraamaksi.
Omasta mielestä valitettavasti, mutta varmaankin katsojapalautteesta johtuva veto.
 
Toivottavasti nelonen taittaa painopistettä taas aikuisempaan makuun.
 

 

 
Spiral: Parasta tässä on se että koko ajan tapahtuu ja juoni etenee eikä asioilla (esim. jollain salaisuuksilla) mehustella liian kauaa.
 
Olemme kenties katselleet eri silmin, mun mielestä asioita pantataan ja vatvotaan liiaksikin...
 
T:Samuli

Moi.
 
Roadies tuli katseltua läpi, ja vaikka todellisuus ainakin oman kapean kokemuksen perusteella pienemmissä ympyröissä onkin aikalailla toinen, viihdyttävää oli.
 
Toista kautta ei valitettavasti taida tulla.
Olisi tuotakin tarinaa -vaikka kuinka fiktiivistä onkin- voinut useammankin kauden katsella.
 
T:Samuli

basisti1971: 3-kausi "korjaa" tilanteen taas vahvasti teinidraamaksi.
 
No perkele.
 
Olemme kenties katselleet eri silmin, mun mielestä asioita pantataan ja vatvotaan liiaksikin...
 
Joo, ehkä meillä on erit vertailukohdat.

West World vaikuttaa todella hyvältä.
 
Tottakai selviää, että se johtokunnan nainen on robotti. Ehkä moni muukin. Ajatuksena mitä on elämä ja onko robottien elämä muistoineen myös aitoa.

Il capo dei capi (Corleone)
 
Minisarja Toto Riinasta ja miehen noususta mafian johtoon. Vuosikausia ollut hyllyssä tuo, mutta nyt päätin sen katsella. Mielenkiintoinen tekele, vaatisi varmaan vielä toisen katsomiskerran, että pääsisi täysin sisään. Välillä polki vähän paikoillaan, mutta muuten tykkäsin kyllä. Melko karun arkista oli kuvaus Riinan toimista ja varsinkin 80-90-luvun taitteen toiminta alkoi olla jo melko vallansokaiseman miehen hulluutta. Pääosanäyttelijät hoiti hommansa ihan hyvin, sivuosisssa olikin sitten välillä melko järkyttävän huonoa näyttelemistä.

Lisää minisarjoja, nyt vuorossa Band of Brothers.
 
Moneskohan kerta tämä on jo, kun sarjan katson läpi. Lähes joka vuosi olen katsonut tämän siitä ensimmäisestä katselukerrasta alkaen. Jännä huomata, että sen muistaa edelleen, joululomalla katsoin ja iski jo silloin todella kovaa.
 
Onhan tämä uskomattoman hieno teos. Kaikki toimii ja sarja kestää uudelleenkatsomisen yhä uudestaan. Hahmot on hyvin kirjoitettu ja näyttelijät tekevät loistavat suoritukset.
 
Jatkoksi täytyy katsoa The Pacific, mutta tämähän ei yltänyt lähellekään Band of Brothersin tasoa.

The Night Of oli ihan hyvä. Alkupuolisko lupaili todella kovaa kamaa mutta lopetus jotenkin jätti jotain toivomisen varaa. Ehkä olisi kaivannut enemmän oikeutta...
 
Westworldkin käynnistyy ehkä hitaanlaisesti, en oikein tajua 2,5 jakson jälkeen mistä on kyse ;b

Bullitt: Bojack Horseman, kaudet 1-3. Puolitodelliseen Hollywoodiin (mitä nyt nimi on eri ja iso osa hahmoista on ihmismäisiä eläimiä, mukaanlukien ihmishevos-päähenkilö Bojack) sijoittuvaa nokkelaa ja näppärää huumoria ja sanailua ja pop-kulttuuriviittauksia. Kausi 1 tuntui olevan ihan viihdyttävä ja ok, mutta ei kuitenkaan mikään tajunnanräjäyttävä. Kakkoskausi osoittautui paremmaksi, irtovitsien lisäksi juoni ja henkilöhahmot tuntuivat saavan enemmän huomiota.
 
Kausi kolme taas oli vielä kakkoskauttakin selvästi parempi. Vaikka sarja onkin näennäisesti melkoista enemmän ja vähemmän onnistuneiden kulttuurireferenssien ja irtovitsien tykitystä, onnistuu se silti olemaan samaan aikaan synkkien teemojensa kanssa myös lämminhenkinen.
 
Jos ajan hermolla oleva, tyylikäs ja viihdyttävä, synkistäkin teemoistaan huolimatta lämminhgenkinen sarja kiinnostaa, kannattaa tutustua.
 
Samaa mieltä. Tää on vähän niin kuin Californicatiosta animaatioversio. Tosin vähän ehkä synkempää meininkiä ajoittain. Suosittelen kyllä ehdottomasti kaikille ketkä ei ole vielä katsonut.

Pari musa-aiheista tuli katseltua putkeen:
 
Roadies: Vähän sama vika kuin Almost Famous leffassa, eli pikkasen liian kilttiä meininkiä. Räkää ja ruttua olisi voinut olla enemmän, mutta onhan tässä sarjassa paljon hyvää musaa ja monia oikeita artisteja esiintymässä, että siitä tulee plussaa. Mutta vaikea tätä on suositella paljon muille, kuin kovimmille musanörteille.
 
Vinyl: Tässä 70-luvun musabisnekseen sijoittuvassa sarjassa sitä räkää ja ruttua on taas huomattavasti enemmän. Aikakauden artisteja (näyttelijöiden muodossa) on pistetty mukaan sinne tänne aika paljon, ehkä vähempikin olisi riittänyt. Hyvää musaa on tässäkin sarjassa ja aika hyvin tuo tuon aikakauden huuruisa meininki saatu vangittua.
 
Sons Of Anarchy putki myös menossa. Eka kausi ei oikein vielä lähtenyt, mutta kakkonen ja kolmonen olivat oikein hyviä. Nelonenkin aika hyvä. Nyt sitten vitosen kimppuun.

Outlander.
 
Viimeisin jakso eli tokan kauden viimeinen episodi tuli juuri katsottua.
 
Ekat pari sarjan jaksoa oli kyllä mitäänsanomatonta huttua, tuntui tosi pinnalliselta ja neiteilevään ällöromantiikkaankin taipuvalta hapuilulta.
 
Jumalauta kun olin väärässä. Tuossa viimeisimmässä jaksossa joutui monta kohtausta katsomaan niin henkeä pidätellen että meinasi taju lähteä hapenpuutteesta.
 
Tämä on vähän kuin Game of Thrones ilman överiä väkivaltaa ja yllättäviä juonenkäänteitä, joissa päähenkilöitä kuolee kaiken aikaa. Ja aivan vitusti enemmän skottienglantia. Sekaan vähän brittienglantia. Plus olin aika vaikuttunut kun tokan tuotantokauden ekassa puoliskossa melkein kaikki brittiläiset (eli lähinnä skottilaiset) päähenkilöt puhua solkottivat ranskaa. Joka näin jonkin verran ranskaa ymmärtävän korviin kuulosti aivan hämmentävän autenttiselta. Upea suoritus, jota harvoin tapaa tänä nykyaikana, jolloin englanninkielisissä sarjoissa "ranska" tarkoittaa huvittavasti ranskalaisittain murtaen puhuttua englantia.
 
Ja toki kesällä tuli tsekattua Stranger Things, parhaita sarjoja pitkään aikaan myös.

Flash: Vinyl
 
Muistelisin, et olisin alkanut katsomaan tätä joskus Netflixissä. Unohdin koko sarjan ja muistin taas kun mainitsit. Nyt en kuitenkaan löydä sitä enää Netflixistä. oonko mä nähnyt unta, onko tämä koskaan siellä ollutkaan? Jos ei, niin mistäköhän mä olen tätä katsonut?