Media ja viihde ›

Mutta eikös se ollut vasta kirjasarjankin toisessa osassa, eli Maailmanlopun ravintolassa?
 
Juu se on siinä.
Huomasitteko muuten siellä Vogonien virastossa, missä jonottivat kaavakkeita, oli sen 80-luvun BBC:n version Marvin myöskin. Vilahti kuvassa muutamaan kertaan. Taisin olla ainoa koko teatterissa joka sen tajusi.
 
E: tai ainakin ainoa joka nauroi sille.

Tämä oli ihan mukava elokuvaversio. Kirjaan verrattuna joitain kohtauksia oli ilmeisesti muutettu ja lisäilty paremmin elokuvaan sopiviksi, mikä oli ihan ok ratkaisu. Näyttelijät olivat rooleihinsa sopivia, vaikka en kirjaa lukiessani kuvitellut Fordia mustaksi. Käsikirja animaatioineen ja sitä lukeva kertojaääni oli mielestäni hyvin tehty.

Näyttelijät olivat rooleihinsa sopivia, vaikka en kirjaa lukiessani kuvitellut Fordia mustaksi.
 
Ei se kirjassa olekaan. Kirjassa Ford mainitaan punatukkaiseksi britiksi. Mutta ymmärsin kyllä miksi näin oli tehty. Fordista piti saada erilainen kuin Arthurista. Arthurin tummanvihreä aamutakkia ja kalpoinen naama vs. Fordin valkoinen puku ja tummat kasvot olivat keskenään mainiossa kontrastissa.
 
Että "minä en ole kuin sinä", mikä lieni perustava ajatus leffan alussakin.

Olihan se leffa ihan sellainen... noh... mitä siitä nyt sanoisi... ok. Itse asiassa en ollut edes niiden kirjojen hirveä fani. Ensimmäisen luin ihan innolla, toinenkin meni helposti, mutta sitten tajusin, että ne itse asiassa toistavat itseään aivan helvetisti. Hyviä kirjoja toki, varsinkin ensimmäinen. Jossain vaiheessa se ironinen brittiscifiläppä rupesi vaan lähinnä ärsyttämään. Vähän niinkuin YUP:n musiikki. Onhan se tosi älyllistä ja jne mutta olisivat sitä ihan hiljaa.
 
Meinasin lähteä juuri siitä syystä leffasta pois jo heti aluksi. Jotenkin se delfiinikohtauksen mukafiksujatosikriittinen juttu, että "ihmiset olivat aina luulleet olevansa planeetan fiksuimpia olentoja lässyn lässyn" rupesi ottamaan aivoon. Loppu leffasta olikin sitten parempaa, mutta jotenkin torsoksi se jäi.

Juu se on siinä.
Huomasitteko muuten siellä Vogonien virastossa, missä jonottivat kaavakkeita, oli sen 80-luvun BBC:n version Marvin myöskin. Vilahti kuvassa muutamaan kertaan. Taisin olla ainoa koko teatterissa joka sen tajusi.
 
E: tai ainakin ainoa joka nauroi sille.
 
Huomasin kyllä. Mutta eihän siinä mitään nauramisen aihetta ollut?
 
"Kato, se vanha Marvin."
 
"Haha."?
 
Leffaan oli muutenkin otettu paljon vaikutteita tuosta 80-luvun mainiosta sarjasta. Ainakin Arthurin koti ja katujyräkohtaus olivat tutun oloisia. Ja käsikirja-animaatiot.
 
Äärimmäisen ärsyttävää oli Arturin ja Trillianin välille väännetty Love Story. Myös juonen peruskaavan muuntelu oli... erilaista. En tiedä oliko se hyvä asia vai ei. Joka tapauksessa olihan se oikein hauska elokuva. "Käsikirja"-kohtaukset olivat mainioita!

katsokaa lopputekstit loppuun
 
Mitä siinä oli?
En erityisemmin digannut. Ihan hauska paikoin, mutta ei mitään ihmeellistä. Se lisätty hahmo (tää kulttijohtaja, mikäsenniminytolikaan) oli ihan mielenkiintoinen, mutta jotenkin jäi aivan liian sivuun tarinasta. Ärsytti myös tuo juonen muutteleminen.
 
Kyllä se kirja rokkaa tuon suohon vaikka vasemman käden pikkurillillä.
 
E: Arthur oli juuri sellainen kuin kuvittelin, mistä plussaa. Marvin oli myös todella hyvä, vaikka sillä oli liian iso pää.
 
Zaphodin päät olivat kuitenkin mielestäni väärin. Kuvittelin aina että ne olivat vierekkäin, ja molemmilla oli omat kaulat.
 
Äärimmäisen ärsyttävää oli Arturin ja Trillianin välille väännetty Love Story.
Kyllä, minuakin ärsytti tuo aika paljon.

Nauroin kippurassa valaaksi muuttuneen ohjuksen lyhyttä itsetutkiskelua ja ympäristön tarkkailua. Ehkä kirjan paras yksittäinen kohta oli saatu toimimaan elokuvassakin varsin hyvin.
 
Pidin kovasti. Toivon tosiaa, että tätä seuraa vielä neljä filmatisointia.

Huomasin kyllä. Mutta eihän siinä mitään nauramisen aihetta ollut?
 
Siltä alkaa vähitellen tuntua. Silloin nauratti kuitenkin, syystä en tiedä.

Mitä siinä oli?
 
tulee vielä yksi merkintä käsikirjasta