Media ja viihde ›

Oikea vastaus on legendaarinen Hercule Poirot.
 
Yksi suosikeista, tottahan toki.
 
Älkää nyt suuttuko, mutta joskus vähän ärsyttää nämä nykyajan dekkarit. Sellaisia "rajuja, elämää nähneitä miehiä" joilla on usein lievä alkoholiongelma, luonne pahanlaatuisen kyyninen, eivät kykene empatiaan ja omaavat huonoja käytöstapoja. Poirot oli/on sentään vanhan ajan herrasmies. Ei retostellut, ja jos vittuili, sentään teki sen älykkäästi.
 
Tokihan mainitsemani Pepe Carvalho on juuri tuollainen öykkäri, mutta sentään pitää hyvästä ruoasta.

Älkää nyt suuttuko, mutta joskus vähän ärsyttää nämä nykyajan dekkarit. Sellaisia "rajuja, elämää nähneitä miehiä" joilla on usein lievä alkoholiongelma, luonne pahanlaatuisen kyyninen, eivät kykene empatiaan ja omaavat huonoja käytöstapoja.
 
Keitä tarkoitat näillä "nykyajan dekkareilla"? Vähän osviittaa, aikajanaa ja nimiä, kiitos.

Keitä tarkoitat näillä "nykyajan dekkareilla"? Vähän osviittaa, aikajanaa ja nimiä, kiitos.
 
Enpä pahemmin osaa tarkentaa. En noita niin luekaan.
Mutta lähinnä tarkoitan näitä ex-poliiseja, joiden vaimot jätti/on jättämässä. Kovia jätkiä. Just niinku esim. joku Vares tai vaikka tuo Kononen.
 
Joku keksii tähän sanoa, että eipä paljon muunlaisia dekkareita olekaan. Oli niitä silloin vielä, kun minä jaksoin kotiseudun kirjastoa tutkia.

Mutta lähinnä tarkoitan näitä ex-poliiseja, joiden vaimot jätti/on jättämässä. Kovia jätkiä. Just niinku esim. joku Vares tai vaikka tuo Kononen.
 
Sen verran pitää pilkkua viilata tässäkin, että Kononen ei ole ex-poliisi vaan poliisi ja muistaakseni ei ole koskaan naimisissa ollutkaan. Vares taas ei ole koskaan mikään poliisi koskaan ollutkaan eikä sunkaan naimisissakaan.
 
Makunsa kullakin. Minun mielestäni Hercule Poirot on äärimmäisen ärsyttävä hienostelija joka joutaisi samaan koppiin vaikka Matti Klingen kanssa omaa "sivistyneisyyttään" ihastelemaan...
 
Mutta tottahan se on, että näitä viinaanmeneviä ja oman elämänsä surkeutta kelaavia polliiseja on jo aikamoinen liuta suomalaisessa rikoskirjallisuudessa. Liekö tuo sitten sitä realistisuutta mikä jostain Poirotista täysin puuttuu.
 
EDIT: Kijr.vihr.kojr.

Sen verran pitää pilkkua viilata tässäkin, että Kononen ei ole ex-poliisi vaan poliisi ja muistaakseni ei ole koskaan naimisissa ollutkaan. Vares taas ei ole koskaan mikään poliisi koskaan ollutkaan eikä sunkaan naimisissakaan.
 
Niin, käytinkin lähinnä tuollaisena stereotypiana tuota "ex-kyttä ja eronnut"-kuvausta.
 
Makunsa toki kullakin. Luen näitä kovis-dekkareita itsekin, aina ne eivät miellytä.
 
Neiti Marple kyllä onkin jo aika vastenmielistä minustakin. Tai ehkä ei olekaan, en ole lukenut.
 
Mutta eikös tuo Poirot-meininki ole ollut aika realistista niissä piireissä, missä hän tutkiskeli :))

Mutta eikös tuo Poirot-meininki ole ollut aika realistista niissä piireissä, missä hän tutkiskeli :))
 
Vaikee sanoo, kun Poirotin kirjojen miljöö on minulle ihan yhtä tuntematonta kuin Helsingin alamaailmakin...
 
Kaikkein surkein tapaushan näistä ryyppäävistä ex-poliiseista taitaa olla Vexi Korhosen sankari, jonka nimeä en muista, koska en ole niistä kirjoista ollenkaan pitänyt. (Tosin Korhosen 80-luvulla ilmestynyt jännäri "Sky divers - tappajat taivaalta" on kaikessa koomisuudessaan hyvinkin viihdyttävä. Mutta se ei olekaan dekkari.) Juha Nummisen komisario Kemppainen on kanssa tyyppiesimerkki moisesta poliisista.
 
Konosesta vielä sen verran, että vaikka hän on ylensyönyt juoppo ja nykyisin myös aivoinfarktin kokenut, niin mikään itseään säälittelevä poloinen hän ei todellakaan ole. Kaikkea muuta.

kyllä jerry cotton pätkii kaikkia noita juntteja turpaan kuus-nolla. perinteet kunniaan sanon ma.

Susikoskia tuli joskus pienempänä luettua, isoisän kirjahyllystä niitä löytyi. Muuten olen melko vähän tainnut dekkareita lueskella. Waltarin Palmuista olen jonkun joskus kirjanakin lukenut, ja kun viimeksi katselin leffat videolta, niin tuli kova into lukea ne kirjoinakin. Kirjastoon vaan, kunhan tästä pääsis...

En osaa lukea, olen (enimmäkseen) rumpali!
 
Jos Poirot ja columbo tappelis, kumpi voittais?