Media ja viihde ›

Mikä juoni?:)
 
Nii, musta tän sarjan ongelma on se, että että siinä on sivuja puolet liikaa. Siellä on (ainakin mun mielestä) joukossa hienoja ja hyvin toimivia kohtia mutta suurin osa on sellasta pakkolukemista kun ei kehtaa keskenkään lopettaa. Juoni olis riittäny ehkä yhteen kirjaan...

Tuleeko jollain mieleen kirjoja joissa olisi kunnolla galaksiluokan sotameininkiä??? Ei ole sattunut vielä käteen todella repäisevää scifi-sotaromaania.

Robert Jordan - Ajan Pyörä -sarja. Ihan hyvä fantasiasarja, välillä se juoni vaan polkee ihan paikoillaan...
 
Off-topiciksi menee, mutta menköön.
Ajan Pyörää jaksoin itse lukea 18 osaa ja sata sivua uusimmasta, sitten loppui. Samanlaista vitutusta ei ollut edes #10:n, Taivaan tulien, kanssa ja se oli huono isolla H:lla. Nelisen osaa jopa arvostelin eteenpäin, mutta nyt ei yksinkertaisesti enää jaksa lukea tätä ikuisuusprojektia. Koska Suomessa paloitellaan alkuteokset kahteen, jopa kolmeen osaan, on kirjoja joissa ei tapahdu yhtään mitään. Ja alkuperäisteoksia on yhteensä 12, olemme 19. suomenkielisessä osassa ja 8. englanninkielisen paikkeilla, odotettavissa on siis n. 30-osainen sarja täynnä jankkaavaa kerrontaa ja rahastusta. Ensimmäiset osat olivat jopa hyviä, mutta sitten taisi kustannustoimisto käydä ahneeksi ja Jordan ryhtyi pitkittämään sarjaa. Kiitos, mutta ei kiitos.
 
Joten, en suosittelisi tätäkään sarjaa ketjun aloittajalle :)

Fantasiapuolella olen kovasti yrittänyt vältellä sarjamaisia kirjoja, enkä olekaan lukenut mitään sitten Belgarionin tarun ja sen jatko-osan (Mallore... jotain) jälkeen. Siitäkin on jo tuhottoman kauan aikaa... Nuo ihmisten kuvaukset tuosta Ajan pyörästä vain vahvistavat mietteitäni.
 
Tämä ketju on tuonut paljon hienoja uusia nimiä eteeni, ja nelisen kirjaa kirjastosta viimeksi kotiin raahasin. Vielä silti uutta vain kaipaan :) Tosin ensi viikko menee varmaan tenttiin valmistautuessa.
 
Onko muuten ketään sellaista, joka olisi lukenut Alastair Reynoldsin Ilmestysten Avaruus tai John Harrisonin Valo? Kommentteja kaipaan erityisesti jälkimmäisestä.

Pratchettilta kannattaa lukea 80-luvun tuotantoa, joka oli ehkä hieman sekavampaa, mutta pirun paljon parempaa(ja hauskempaa).
 
Ja tietenkin, jos ei ole jo mainittu, Loru Sorbusten Herrasta on pakko lukea.

Ja tietenkin, jos ei ole jo mainittu, Loru Sorbusten Herrasta on pakko lukea.
 
Tämä on must kaikille Sormusten Herrat nähneille ja lukeneille ja kaikille jotka eivät ole nähneet tai lukeneet. Uskomattoman hauska!
 
EDIT:
En ole topiikkia lukenut, mutta suositteluni saa:
 
Kauhu
Stephen King, Edgar Allan Poe, H.P. Lovecraft & Clive Barker
 
Fantasia
Tolkienin Sormusten Herra ja muut aiheeseen liittyvät (Silmarillion, Hobitti, Keskeneräisten Tarujen Kirja...)
 
Sci-Fi
Frank Herbertin Dyyny Trilogia

Silmarillion
 
Tuo oli kyllä niin ranggaa tekstiä mulle, etten kestänyt lukea muutamaa kymmentä sivua enempää.

Tuo oli kyllä niin ranggaa tekstiä mulle, etten kestänyt lukea muutamaa kymmentä sivua enempää.
 
Kuinka niin ranggaa? Mitäs siinä muka sellaista sitten on? Itselläni se on viimeinen Tolkienin kirjoista, joka on vielä kesken.
 
EDIT: Laskeskelin... se on ollut kesken viimeiset 7 vuotta. Pitäisi varmaan tehdä asialle jotain.

Tuleeko jollain mieleen kirjoja joissa olisi kunnolla galaksiluokan sotameininkiä??? Ei ole sattunut vielä käteen todella repäisevää scifi-sotaromaania.
 
Joe Haldeman: Loputon sota

Kuinka niin ranggaa? Mitäs siinä muka sellaista sitten on?
 
Muutama vuosi sitten kun kirjastosta nappasin Silmarillionin mukaani, niin odotin jotain TSH:n tyylistä. En oikeastaan tiennyt tästä teoksesta mitään sitä ennen. Noooh... se ei ollut TSH:n tyylistä.

Monet scifisuosikkini tuossa mainittiinkin jo, mutta muutama tuli vielä mieleen.
 
Orson Scott Cardin Ender-kirjoissa oli ötökkäsotaa, strategiaa, politiikkaa ja jonkin verran jotain "syvällisempääkin", mutta aika hyvä vauhti niissä muistaakseni oli päällä koko ajan. Kolme ensimmäistä osaa olen joskus aikoinani lukenut.
 
Octavia Butler taas kirjoitti niistä Oankaleista monta kirjaa, näissä oli muistaakseni enemmän sellainen rauhallisen unelmoiva tunnelma, mutta tulipa näitäkin useampi luettua joskus. Että jos semmoisesta tykkää.
 
Robert L. Forwardin Lohikäärmeen muna on aika mielenkiintoinen tarina ihmisten ja neutronitähden pinnalla elävien cheelojen kohtaamisesta. Näillä kokonaan toisenlaisesta aineesta rakentuvilla pienenpienillä otuksilla on todella kiivas elämäntahti, ja ne käyvätkin läpi kokonaisia historiallisia aikakausia ajassa, joka ihmisille on vain ohikiitävä hetki.
 
Fred Hoylen Musta pilvi on myös kiinnostava kuvaus ihmisten ja täysin erilaisen elämänmuodon kohtaamisesta.
 
Carl Saganin Ensimmäinen yhteys on myös suurimpia omia suosikkejani (tästähän on tehty se Jodie Fosterin tähdittämä leffakin), vaikka se ei kerrokaan juuri mitään niistä muukalaisista, vaan enemmänkin niiltä saadun radioviestin vaikutuksista ihmiskuntaan, sen uskontoihin, politiikkaan, talouteen jne. Sävy on paikoin hyvinkin pohdiskeleva, henkilöt hyvin todentuntuisia - jopa arkisia. Joten alieneita tai avaruustaisteluita kaipaavien ei ehkä kannata edes vaivautua tätä lukemaan, ettei käy niinkuin opettaja Garrisonille South Parkissa ko. leffaversion nähtyään... ;)
 
Kaikki kolme viimeksimainittua painottuvat paljon keskivertoscifiä enemmän siihen science-osastoon (kuten myös esim. Clarken ja Asimovin teokset usein), vaikka fiktiotakin tietysti on mukana. Fantasia- ja kauhutarinat taas eivät ole meikäläiselle koskaan oikein hyvin pudonneet, mutta omia suosikkejaanhan kaikki täällä tietenkin mainostavat.

Tuo oli kyllä niin ranggaa tekstiä mulle, etten kestänyt lukea muutamaa kymmentä sivua enempää.
 
Siinä pitää vaan alussa päättää että puskee läpi vaikka harmaan kiven. Sitten kun on päässyt jo itse Quenta Silmarillioniin niin pitäisi olla jo varsin kielitieteellisesti vastaanottavassa tilassa. Ja kun on läpyskä luettu niin voi todeta, että siinä vasta oli eeppinen tarina (josta ei enää muista mitään).
 
Alussa oli Eru, Yksi, jota Iluvatariksi Ardassa kutsutaan, joka loi Valarin! Tai jotain vastaavaa.

Tuleeko jollain mieleen kirjoja joissa olisi kunnolla galaksiluokan sotameininkiä??? Ei ole sattunut vielä käteen todella repäisevää scifi-sotaromaania.
 
Banksin "Muista Flebasta" on sotaromaani, tosin ehkä hieman erikoinen.

Siinä pitää vaan alussa päättää että puskee läpi vaikka harmaan kiven. Sitten kun on päässyt jo itse Quenta Silmarillioniin niin pitäisi olla jo varsin kielitieteellisesti vastaanottavassa tilassa. Ja kun on läpyskä luettu niin voi todeta, että siinä vasta oli eeppinen tarina (josta ei enää muista mitään).
 
Alussa oli Eru, Yksi, jota Iluvatariksi Ardassa kutsutaan, joka loi Valarin! Tai jotain vastaavaa.
 
Taidan itse olla aika friikki, mutta olen lukenut tuota kirjaa aikoinani sen Dayn Tolkienin Maailma-teoksen kanssa pysyäkseni paremmin perillä. Totta on, että enää en muista juuri mitään. Pitäisi aloittaa uudelleen alusta, jos haluaa loppuun asti päästä.

Clarken "Songs of the Distant Earth" on tuommoista hyvää perussci-fiä (suom. kaukaisen maan laulut)

Taidan itse olla aika friikki, mutta olen lukenut tuota kirjaa aikoinani sen Dayn Tolkienin Maailma-teoksen kanssa pysyäkseni paremmin perillä. Totta on, että enää en muista juuri mitään. Pitäisi aloittaa uudelleen alusta, jos haluaa loppuun asti päästä.
 
Anteeksipyyntöni kaikille off-topicista, mutta David "Kraken" Dayn Tolkien-teoksia ei oikeastaan kannata lukea kovinkaan suurina auktoritetteinä, koska niissä on PALJON asiavirheitä ja herran omakeksimiä juttuja. Ei näin. Jos karttateosta haetaan, niin Karen Wynn Fonstadin "The Atlas of Middle-Earth" on lajissaan ykkönen. Ylimääräistä knoppitietoa hakevilla taasen Christopher Tolkienin toimittamat History of Middle-Earth -sarjan kirjat ovat omiaan, jos englanninkieli on hallussa, koska noita ei suomeksi ole saatavilla (kyynel).
 
Ja juu, Silmarillion on tullut luettua muutamaan otteeseen ja alkuperäiskielinen versio odottaa hyllyssä luppoaikaa. Ihan ensimmäisen kerran silloin seiskaluokalla se tuppasi vähän jumittamaan, mutta toista kertaa kun tajusin vielä mukana tullutta karttaakin käyttää hyväksi niin sujuikin jo paljon jouhevammin.

Näin muuten tässä pari päivää sitten Akateemisessa jonkun englanninkielisen parodian ilmeisesti Silmarillionista. Ainakin nimi loppui marillion. Pitäisi varmaan lukea. Onkos kenelläkään hajua mistä puhun?
 
Taisi olla joku "the second Tolkien parody" tai "the tolkien parody that failed" siinä kannessa niinkusta myyntipuheena.

The Sillymarillion : An Unauthorized Parody of J.R.R. Tolkien's Classic The Silmarillion ? (http://www.amazon.com/exec/obidos/t … 20669?%5Fencoding=UTF8&v=glance)

Voisin puolestani suositella jotain vähän ohi näistä perinteisimmistä sci-fi- ja fantasiatarinoista: Kurt Vonnegut, esimerkiksi Titanin Seireenit, Cat's Cradle (Kissankehto?) ym.

Vanha ketju, mutta nostetaan nyt kuitenkin. Ajattelin kysäistä, josko kauhugenreen olisi tullut jotain uutta ja miksei vanhaakin mielenkiintoista luettavaa. Erityisesti kummittelu kiinnostaisi näin kesän merkeissä.