Media ja viihde ›

Lukenut muutamaa lukuunottamatta 200:aan asti, mutta 150:ssä taso alkoi laskea huomattavasti...
 
Nykyisin ostan ehkä kaksi taskaria vuodessa.
Uudet ovat kyllä ihan kelvollista luettavaa, mutta ei yllä "helmi"-tasolle...

Taso laski kun lehmänhäntä viimestään silloin kun sata meni rikki. Todelliset helmet löytyvät 1-50.
 
Kyllä. Noissa ihan ekoissa on yksi mielestäni mahtava piirtäjä, jolla ihan omaa tyyli, joka ilmenee silloin kun niillä ankoilla on nokat auki. Ja sitten niissä oli vielä kunnon menoa. Jossain jutussa Roope joi muistaakseni jotain olutta tai muuta vastaava ja sitten se tuli känniin. Ei ole enää nykyyän vastaavaa, ei. Ja se niitten hahmojen puhetyyli niissä vanhoissa taskareissa. Se on jotain niin mahtavaa. Niillä yksittäisillä repliikeille on väsyneenä repeilty moneen kertaan. Täytynee joku päivä lähteä divarireissulle.

Ja taskareissahan on ollut myös useita maailmankirjallisuuden klassikoita ankkaväännöksinä. Sivistävää ja helppoa luettavaa, jollei jaksa alkuperäiseen tiiliskiveen tarttua. :)

Ja taskareissahan on ollut myös useita maailmankirjallisuuden klassikoita ankkaväännöksinä. Sivistävää ja helppoa luettavaa, jollei jaksa alkuperäiseen tiiliskiveen tarttua. :)
 
Kyllä toki. Muistuu ensimmäisenä mieleen lähinnä Taru Sormusten
Herrasta -jutut, joita taitaa olla peräti kaksi tahi kolme. Myös Kurjista on muistaakseni tehty juttu. Ja onhan niitä

Goethen "Nuoren Wertherin kärsimykset", Victor Hugon "Kurjat", Odysseia, Tuulen viemää ja Fahrenheit 521 , muutamia mainitakseni. Melkein kaikki vanhemmat fantasiasarjat taitavat löytyä Velhojen valtakunta -kirjasesta, mutta esimerkiksi juuri selvimmät TSH-kopiot taitavat tuosta puuttua. Noissa fantasiatarinoissa on vaikutteita oikeastaan kaikista keskivertoa kliseisimmistä fantasiakirjoista.

Yhdessä vaiheessa oli joka taskarissa juttu, jossa Roope, Aku ja pojat lähtevät etsimään aarretta jollain Pellen kehittämällä eläinpohjaisella masiinalla. Tyyliin 'myyrä' tai 'apina'. Hohhoijjaa.
 
Nämä ja Mikki Hiiret ovatkin aina Taskareiden tai Aku Ankka-lehden huonointa antia. Ei minua jaksa kiinnostaa se aarteenetsintä paskan vertaa, joten yleensä skippaan nämä tarinat.
 
Onhan noita Taskareita tuolla yläkaapissa joku parisen sattoo. Pitkään aikaan en ole kyllä ostanut...

Yleisesti ottaen Aku Ankassa on juttujen taso laskenut, tässä joskus itse emolehdessä oli joku ihmeen Myyttien saari -jatkosarjis, jossa kaikki ankkalinnalaiset päätyivät jollain tapaa jollekin saarelle. Kukaan hahmoista ei ollut oikein itsensä. Muutenkin koko homma lässähti ja huolella.
 
Parhaita sarjojahan ovat Roopen ja muiden rikkaiden rahastus- ja kilpailukonstit (näistä oppii paljon, auttaa Monopolia pelatessa) ja Akun epäonnistumiset, erityisesti työelämässä. Mieleeni tulee mm. joku Vicarin piirtämä sarja, jossa Aku käy työpsykologilla ja saa kuulla, että hänelle parhaiten sopiva pesti on hanslankari. Sitten pyrkiessään kaikkein alimpiin mahdollisiin virkoihin tapahtuu aina joku onnettomuus tehtaassa ja Aku (varsin vastentahtoisesti) pelastaa päivän ja tulee samantien ylennetyksi toimitusjohtajaksi tai jotain sinne päin. Ankka tietysti ottaa välittömästi lopputilin ja etsiytyy uuteen paikkaan, missä sama meininki jatkuu. Lopussa hän muistaakseni jättäytyy taas työttömäksi, koska koko ruljanssi on liian raskasta.
 
Mutta, kuten todettua - niin kauan kuin pysytään uskottavissa maisemissa, Aku on parhaimmillaan.
 
Oletteko muuten huomanneet, että yksi tyypillisimmistä tarinoista on se, että henkilö X (Aku, Mikki) on flunssassa ja henkilö Y (Touho, Heluna) yrittää parantaa flunssan vasten sairastajan tahtoa? Yleensä tarinat loppuvat joko niin, että sairastunut saa kahta kauheamman flunssan, tai sitten niin, että parantajaa leikkivä saa flunssan itse ja alkuperäinen sairas saa sitten kostaa. He he. Nämä opetuksethan kannattaa lasten omaksua, vai? :)

Kukaan hahmoista ei ollut oikein itsensä.
 
Juuri tämä on yksi iso syy, joka tekee ainakin viimeisen 10 vuoden aikana julkaistuista aku ankka-tuotteista edeltäjiään huonompia.
 
Ja mitä helvettiä sekin on, että mikki on taas se keltanappisissa polvihousuissa seikkaileva 20-luvun alku-Mikin näköinen otus. Mikistä ehti jo kehittyä urbaani paitaa käyttävä hiirulainen, miksi takapakki?
Perkele, jos jotain asiaa en ymmärrä niin retroilu. Tässäkin taas joku urpo luulee, että "jaha tässä on se vanha mikki" ja ollaan niin sarjakuvatuntijaa, niin sarjakuvatuntijaa. Kuitenkin kyseessä on vain se, että jollain piirtäjällä loppuivat ideat kesken ja hän keksi että piirränpä Mikin vuosikymmenien takaiseen kuosiin, niin täydestä menee.
 
Saatana.

Ja mitä helvettiä sekin on, että mikki on taas se keltanappisissa polvihousuissa seikkaileva 20-luvun alku-Mikin näköinen otus. Mikistä ehti jo kehittyä urbaani paitaa käyttävä hiirulainen, miksi takapakki?
 
Veikkaan, että Akun suosio vei Mikistä ohi. Kas kun tuo 70-lukujen Mikki lippalakissaan ja pikeepaidassaan selvitti enimmäkseen rikoksia Hessun kanssa, joten siitä tuli vakava ja fiksu. Alkuperäinen Mikki oli semmoinen "Oh Boy!" - hahmo, joten ilmeisesti Ferioli halusi tuoda takaisin Mikin innokkuuden ja iloisuuden. Vaan semmoinenpa vain ärsyttää. Muistan jonkun sarjan, jossa Aku ja Mikki olivat jossain ihme viidakossa ja Akulla meni koko ajan päin prinkkalaa samalla kun Mikki oli koko ajan iloisena ja nokkelana. Aku meinasi kuristaa sen rotan, ja niin varmaan minäkin siinä tilanteessa olisin.

arviolta vähän päälle 200 noita on. Uudet ovat kaikki jotain italialaisia paskoja, jotka jaksaa se ekan kerran lukea. Paras taskukirja on ehdottomasti No.74 - "ANTEEKSI, nimeni on ANKKA.
Edit: 74 on paras sen ekan tarinan takia

Vicarkin on hyvä, taitaa olla tosin pelkkä piirtäjä.
 
No fy fan! Vicarin piirrosjälki on jotenkin tusinatavaraa ja jäykkää, jäykempää jopa kuin Don Rosalla, eikä tietääkseni Vicar ees käytä mallineita.
 
Kari Korhonen on muuten nousemassa nopeasti Rosan, Barksin, Heymansien veljesten, Gonzales&Walsh-tiimin, Al Taliafferron, Paul Murryn ja Frank Jonkerin rinnalle hyvien sarjojen tekijänä. Siis omasta mielestäni.
 
Taskukirjoihinhan tämä ei liity. Ekat taskarit ovat tosiaankin hyviä, vaikka hieman vituttaa se, kun niiden sarjojen välinäytöksiin on joku kädetön saksalainen tuhertanut ihan hemmetin huonoa piirrosjälkeä. Muistuttaa jotain omia lapsuuden Aku/Mikki-piirroksia.
 
Lisäksi joku semmonen naiivius, absurdi epärealistisuus ja ajattomuus ovat olleet valttia sarjoissa, jopa scifiin suuntaavat sarjat ovat olleet hyviä - esim. sarja jossa Mikki ja Hessu suuntaavat kuuhun(?) ja siellä kaikki on päinvastoin kuin Telluksella. Kohteliaisuuksien sijasta lauotaan hävyttömyyksiä päin naamaa; taloon kuljetaan ikkunoista; lääkärin käskystä pitää saada potku ahteriin tai korvatillikka jne.
Oisko ollut tuo Taskari 34:ssä ollut "Kummallinen kuu-ukko" -tarina vuodelta '69.
Nykyään pitää olla avaruuspuvut ja huipputeknisiä laitteita ja kaikkea turhaa paskaa. Taikaviittakin on muuttunut Akun hupaisasta alter egosta amerikkalaistyyliseksi supersankariksi, EI NÄIN.
 
Myös epäkorrektius on hävinnyt - onko enää pitkiin aikoihin kukaan ollut sarjassa humalassa juotuaan "liikaa mehua"?
 
Kai se on niin, että 70-luvun tai viimeistään 80-luvun jälkeen on kaikki mennyt alamäkeä, niin musiikki kuin Disneyn sarjakuvatkin. Onneksi ansiokkaita, innovatiivisia tasonnnostajia on vielä jonkun verran.

Parhaita Ankka sarjojen tekijöitä (piirtäjiä/käsikirjoittajia) ovat mielestäni:
 
Daniel Branca
Al Taliafferro
Paul Murry
William Van Horn
Romano Scarpa
Don Rosa
 
Sekä tietenkin se kaikista paras, mies jota ei kukaan tule koskaan ylittämään: Carl Barks (R.I.P.)
 
Vicar ja Korhonen ovat myös hyvää keskitasoa, mutta sortuvat usein turhan ennalta arvattaviin ja samoja muotteja käyttäviin tarinoihin.

Daniel Branca
Romano Scarpa

 
Nää unohdin. Onko Branca ees itse käsikirjoittanut yhtään sarjaa? Inducks (http://stp.ling.uu.se/~starback/dcml/index.html) ei toimi, niin en pysty tarkistamaan.
 
Marco Rotallakin on joitain hyviä. Kaikilta kyllä löytyy aina se vähintään yksi heikko sarja, turha yrittääkään kritiikittömästi suhtautua. Esim. Don Rosan viimeisin eli tuo Mustan ritarin kakkososa oli ihan surkea, kierrätti kaikki edellisen sarjan vitsit ja oli melkolailla samaa kivestä. Ei kannattaisi toteuttaa fanien pyyntöjä.

En tiedä Daniel Brancan kirjoittelusta, mutta herran piirrosjälki on ainakin mukavan vaihtelevaa ja "kreisiä" muihin piirtäjien tyyleihin verrattuna.
 
Marco Rotasta en ole jostain kumman syystä koskaan tykännyt...