Media ja viihde ›

Tarantinon elokuvien soundtrackeista olen usein tykkäillyt kovasti. Erityisesti Reservoir Dogsissa ja Pulp Fictionissa nämä ovat erittäin onnistuneita. Elokuvien ulkopuolelta voisi mainita myös Babylon 5:n soundtrackin. Toinen sarjan soundtrack-levy (Babylon 5, Vol. 2: Messages From Earth) on todella kuuntelemisen arvoinen.

Shaft (se alkuperäinen), superfly, foxy brown, hell up in harlem, hyvät pahat ja rumat ja oikeastaan kaikki morriconen wessu-soundtrackit. Onhan noita.
 
Nyt veit kyllä sanat suustani. Blaxploitaation puolelta tuli yksittäisten biisien lisäksi myös monia hienoja levykokonaisuuksia (etunenässä tuo Mayfieldin "Superfly", joka on mielestäni parasta mitä sillä saralla koskaan tehtiin). Morriconen tekemistä western-soundtrackeista korostaisin etenkin maagisen tunnelmallista "Huuliharppukostajaa".
 
Tarantinolla on kieltämättä ollut kohtalaisen hyvä maku kun tämä on biisejä elokuviinsa valinnut, mutta näistä uudemmista, soundtrackin nimellä kulkevista hittikokoelmista en oikein perusta - kaikilla levyllä olevilla biiseillä kun ei välttämättä ole edes mitään tekemistä itse elokuvan kanssa (ns. "inspired by").

The Rock on aika kova, Hans Zimmeriltä löytyy kyllä paljon hyvää musaa.
 
Täysin samaa mieltä.
 
Jerry Bruckheimer on yleensäkin onnistunut hankkimaan hyvät musiikit elokuviinsa.

Pakko tähän on sanoa että Menolippu Mombasaan. Hei, jonkuhan on pidettävä kiinni nuorisokulttuurista!

Morriconelta kannattaa tutustua semmoiseen tuhmien elokuvien soundtrack-tuotantoon. Ja jos italalialaisten tuhmien 60-70-lukujen elokuvien musiikit kiinnostaa niin kannattaa etsiä käsiinsä kolmiosainen Beat at Cinecitta-sarja. Vinyyliversiossa on vieläpä varsin komeat kannet. Ja Vampyros Lesbos-elokuvassa on myös hyvät musiikit.
 
Toisenlaista musiikkia on Emir Kusturican elokuvissa. Muun muassa Musta kissa valkoinen kissa ja Underground. Komeaa, riehakasta Balkanin torvimusiikkia. Goran Bregovic säveltänyt. Suosittelen lämpimästi, ja ne elokuvat on suosikkielokuviani koko maailmassa.

Morriconen länkkäri-musiikit on kyllä ihan ylivoimaisia tällä saralla. Huuliharppukostajan tunnari saa kylmät väreet kulkemaan selkäpiissä.

Morriconelta kannattaa tutustua semmoiseen tuhmien elokuvien soundtrack-tuotantoon. - -
 
Hetkinen! Onko Ennio Morricone tehnyt tuhmaleffamusaa? Tarkoittaako tämä nyt pikkutuhmia vai isotuhmia elokuvia?

Twin Peaks: Fire Walk With Me & Music from Twin Peaks.
Monissa Tim Burtonin leffoissa on upeat musiikit, etenkin niissä joissa säveltäjänä on häärännyt Danny Elfman. Esim. Nightmare Before Christmas, Batman Returns, Edward Scissorhands ym.
Myös Mika Kaurismäki on yleensä osannut valkata elokuviinsa sopivaiset musiikit, ekana nyt tulee mieleen Zombie ja kummitusjuna. Eikä sovi unohtaa Kubrickin Kellopeli Appelsiiniakaan, eikä Conan Barbaaria, eikä... äh, näitähän tulis niin paljon että nyt täytyy lopettaa.

Unelmien sielunmessu. sairasta musaa.

Blues Brothers

No Pulppi ja Jackie Brown varmaan mainittiin jo tusinasti. Natural Born Killerissä oli ainakin Ratmi hyvää, muuta en nyt taida edes muistaa.

Ja Vampyros Lesbos-elokuvassa on myös hyvät musiikit.
 
Mielestäni yksi parhaista levyistä ikuna. Pyhät sitarit ja psykedeelinen fuzzkitara!
 
Tästä oli biisi myös Jackie Brownin soundtrackillä.
 
Itse Vampyros Lesbos-leffa on kyllä aika kamala. Oikein hyvällä tahdollakaan ei meinaa saada juonesta tolkkua...
Mutta melkein mistä tahansa kohtaa leffasta otettu still-kuva näyttää tosi makeelta...
 
Ja siitä morriconesta: Se teki musiikkia aika paljonkin halpis pehmopornoiluleffoihin. Parhaat löytyy kokoelmilta Mondo Morricone ja Morricone 2000. Bossanova-ambient-beat!

Huh, no ihan ensimmäisenä tulee mieleen mahtava Jackie Brownin soundtrack, jota täällä on hehkutettu ihan ansiosta. Yksi ehdottomista all time favorite-levyistäni. En vaihtaisi!
 
Muista mieleen tulee Amelie jonka soundimaailmaan ihastuin heti elokuvan ensiminuuteilla, kuten myös Famen mahtaviin biiseihin (kuuluisin varmasti Irene Caran esittämä nimikkobiisi). Harmi vaan tuota Famen soundtrackia ei tunnu vain löytyvän mistään... :(
 
Noh, mutta takaisin asiaan.
 
Austin Powers elokuvat siunattu mielestäni aika eritasoisilla levyillä. Ensimmäinen on aivan eliittiä (Mas Que Nada, Soul Bossa Nova jne.) mutta seuraava ottaa selkeästi takapakkia. Äkkiseltään muistelisin että Lenny K:n American woman ja Bacharac & Costello duetto olivat tuolta levyltä ainoat kunnon kappaleet. Levytrion kolmas onnistui sitten taas paremmin (Beyonce Knowles yllätti positiivisesti, mukana myös Earth, wind and fire, Angie Stone ja Dr. Dren jännä remix Rollareiden Miss yousta) vaikkei ensimmäisen tasoon yltänytkään.
 
Moulin rougen soundtrackit hyviä, mutta ärsyttävää että musiikit piti änkeä kahdelle eri levylle. Varsinkin kun 2. äänitteelle tuli muutaman hyvän biisin lisäksi ärsyttävän monta (huonoa!) uudelleenmiksausta.
 
Tim Burtonin elokuvissa on tosiaan usein hyvät musiikit, jotka luo tunnelmaa aivan täydellisesti (Edward Scissorhands! LOISTAVA! Sleepy Hollow myös toinen kiehova)... what can I say, Elfmanin tuotokset sopivat Burtonin elokuviin kuin nyrkki silmään!
-jos joku sattuu näkemään vaikka hesan suunnalla jossain saksikäsi edwardin soundtrackia niin minulle voi vinkkaista!-
 
Dancer in the Darkin "Selmasongs" soundtrack on myös Björk fanille aika nannaa. Jos ei Björkin äänestä diggaile niin levyltä löytyy myös pari nättiä instrumentaali pätkää.
 
Man on the Moonin levy toi taas jotenkin hymyn suupieleen. En tiedä toimiiko levy jossei elokuvaa ole nähnyt, mutta elokuvan nähneelle ja siitä pitäneelle se oli ainakin liikkis kokemus. Itse hankin tämän ainakin heti kun rahatilanne sallii.
 
Unohtaa ei tietenkään saa Disneyn elokuvien loistavia musiikkeja. Alan Menken osaa kyllä hommansa (+Elton John "Leijonakuninkaassa" ja Phil Collins "Tarzan"issa... jne.)
 
Uutuuksista Chicago on aika kiintoisa tapaus, itse tykkään.
Muttamutta, näitähän voisi listata vaikka kuinka... niin paljon hyvää musiikkia.

Forrest Gump. Siitä löytyy niin helvetisti loistavaa 60-70-luvun musiikkia. Harmi kun oon sen johonkin hukannu.

Hetkinen! Onko Ennio Morricone tehnyt tuhmaleffamusaa? Tarkoittaako tämä nyt pikkutuhmia vai isotuhmia elokuvia?
 
En ole niitä itse elokuvia nähnyt mutta käsittääkseni kyse on semmoisista elokuvista missä on paha tohtori, sopivasti ylimeikattu nainen jonka vaatteet jotenkin pääsevät rikkoutumaan ja lihaksikas sankari sädepyssyineen. Eli ei varsinaisesti mitään pornoa vaan semmoista eurooppalaista tuhmaa meininkiä.
 
Se musiikki on semmoista kiehtovaa missä kietoutuvat toisiinsa eroottinen latautuneisuus ja varaan tunne.

Rock Starin soundtrack. Piste.
 
Bon Jovi, Def Leppard, Mötley Crue, jne. sekä tietenkin Steel Dragonin vetämät veisut, aivan täyttä kasarieuforiaa.
 
"AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAUUUUUUUU......STAND UP, STAAAND UUUUUP!!!!!............."

Forrest Gump. Siitä löytyy niin helvetisti loistavaa 60-70-luvun musiikkia. Harmi kun oon sen johonkin hukannu.
 
Huh, sitä kyllä tuli lukioaikoina kuunneltua. Saa vieläkin irti niitä villejä teinifiiliksiä, kun joku niistä biiseistä jossain soi. Ja muistaa melkein jokaisen kohdalla senkin, missä kohtauksessa biisi raikasi.

rock n' roll highschool

Edellä esille tulleiden lisäksi haluaisin nostaa esiin Charles Chaplin'in, joka musiikillisena maallikkona ja ilman minkäänlaista alan koulutusta on "säveltänyt" elokuviinsa useammankin tunnetun kipaleen. Tietääkseni mm. "Kaupungin valot" ja "Smile" ovat tämän, mielestäni neron, koomikon käsialaa.
 
Päällisin puolin päättömältä haahuilulta vaikuttavissa Chaplin-leffoissa on monesti syvällistä ja hyvinkin humaania sanomaa. Paljastettakoon, että C.Chaplin on ollut minulle pitkääääään samanlainen sankari kuin joillekin Hämähäkkimies, Batman, Ritari Ässä, Terminator jne. Eh..mulla lipeää nää jutut ulos itse asiasta, joka kerta.
 
P.S. Forrest Gump'in soundtrack on 50-luvulla syntyneelle kieltämättä myös aika namia kuultavaa :)

Francis Ford Coppolan ohjaaman "Kummisedän" soundtrack on harvinaisen komea. Nino Rotan tunnussävelmä ja kerta kaikkisen upea "Speak Softly Love" ovat ainakin jääneet elokuvan historiaan. Musiikki näyttelee muutenkin merkittävää osaa tässä veritöiden, uskonnon ja kunnian kuorruttamassa mafiasaagassa: jonkinlaista vertailukohdetta voisi etsiä ainakin Morriconen spaghettiwesterneistä, joissa useita kohtauksia olisi vaikeata kuvitella ilman sitä tiettyä sävelmää.
 
Michel Legrandin "Cherbourgin sateenvarjoja" ei sovi myöskään unohtaa.