Media ja viihde ›

Mun top-5 on hyvin hankala laittaa erityiseen järjestykseen, koska se aina riippuu päivän fiiliksestä, aamupalan laadusta ja planeettojen asennosta, mikä kolahtaa eniten. Roiskin siis vaan randomisti aakkosjärjestykseen kärkiviisikon:
 
-Final Fantasy VI
-Final Fantasy VIII
-Final Fantasy IX
-Kingdom Hearts
-Grand Theft Auto: San Andreas
 
Jotta kolmen Final Fantasyn listaaminen ei vaikuttaisi huijaamiselta, mainitsen vielä kaksi perässähiihtäjää:
 
-Chrono Trigger
-Jedi Knight: Dark Forces II
 

 
Sitten sitä turinointia. Final Fantasy -sarjaan tutustuin aikanaan kahdeksannen osan kautta, ja sen myötä päädyin kahlaamaan lopulta koko sarjan läpi. Kolme osaa on ihan selkeästi ylitse muiden, vaikka kaikista tykkään enemmän tai vähemmän. Kasi lienee edelleen itselleni kaikkein kiehtovin hienosti toteutetun maailmansa takia. Helposti samaistuttavat päähahmot sekä miljöö nyt tietysti, mutta myös se, että lähes joka ikinen kaupunki, kylä ja dungeon sinänsä vähäpätöisine sivuhahmoineen tuntuu siltä, että niillä on jokin tarina kerrottavanaan. Ysissä on hieman samaa vibaa, mutta kasin ei tarvitse nojata viittauksiin aiemmista Final Fantasyista tämän saavuttaakseen.
 
FFIX on noin muuten sitten the ultimate Final Fantasy. Mitä enemmän olen vanhoja osia pelannut, ja sarjan perinteisiin tutustunut, sitä enemmän osaan ysiä arvostaa. Se on kuin kaikki aiempien osien parhaat puolet nidottuna yhteen peliin, jolloin lopputuloksen maagisuus kasvaa lähes Star Warsin mittasuhteisiin. Kaikki pelistä tuntuu jollakin tavalla viittaavan johonkin tuttuun. Sitä se itse asiassa tekeekin, sillä joka ikisellä pelikerralla sitä onnistuu bongaamaan jotakin uutta ja kivaa, jota ei aiemmin ollut tajunnutkaan. Huomaa hyvin, että pelintekijöillä on ollut sydän mukana tätä väsätessään.
 
Yleisesti ottaen Final Fantasyt on aina olleet meikäläiselle hienoja audiovisuaalisia elämyksiä. Sarjan pääsäveltäjä Nobuo Uematsu on aika nero jätkä omalla sarallaan, ja pelien soundtrackit on olleet ahkerassa kulutuksessa about siitä lähtien, kun niiden hienouden tajusin. Siinä missä ysi on lähestulkoon täydellinen kokonaisuus sekä soundtrackin että jo edellämainittujen seikkojen vuoksi, täysin omiin meriitteihinsä nojaavista osista FFVI on kärkipäätä. Yksi parhaista juonista, mitä sarjassa on koskaan nähty, sarjan laajin hahmokasti, joista jokaisella (vaihtoehtoisia lukuunottamatta) on tärkeä osa tarinan kulussa, hieno soundtrack, jossa jokaiselle hahmolle on oma tunnistettava ja erittäin kuvaava leitmotiivinsa sekä kenties sarjan hauskin pääpahis. Lisäksi jos historiallisesta näkökulmasta tarkastellaan, FFVI vei ensimmäisenä sarjaa poispäin teatraalisesta ilmaisusta, ja lähestyi tarinaansa synkemmin ja "realistisemmin".
 
Kingdom Hearts on jännä tapaus. Ensimmäisenä ei välttämättä tulisi mieleen, että Final Fantasy -hahmojen yhdistäminen Disney-maailmoihin toimisi millään tasolla, mutta niin se vain tekee. Totta puhuen FF-elementit on jätetty tarinassa melko taka-alalle, ja mukana olevat hahmot voisi käytännössä korvata melkein millä tahansa muullakin, mutta fanille ne ovat tervetulleita tunnelmanlisääjiä. Pääosassa pelissä on kuitenkin seikkailu lukuisten Disney-maailmojen läpi, joka on toteutettu niin kiehtovasti, että sitä oikeasti tuntee olevansa tuttujen elokuvien sisällä vaikuttamassa suoraan niiden tapahtumiin. Erityisen hienoa on se, että lähes kaikkien hahmojen ääninäyttelijät ovat joko alkuperäisiä tai sitten entisten näyttelijöiden manttelinperijöitä. Hienoa fanien huomiointia Squarelta. Vaikka myöhemmät osat epätasaisia laadullisesti ovatkin, eka Kingdom Hearts on mulle täydellistä eskapismia.
 
GTA-sarjan viimeisintä sukupolvea en ole päässyt pelaamaan, joten mielipiteeni saattaa vielä muuttua, mutta toistaiseksi San Andreas on suosikkini. Kaikista tykkään, ja Vice City on ihan siinä kärkisijan hännillä, mutta SA:n laaja maailma ja paranneltu pelimekaniikka vie voiton. Tykkään, kun on iso ja yksityiskohtainen pelialue, jolloin pelkästään paikkojen tutkiskelulla saa viihdytettyä itseään helposti useita tunteja. Puhumattakaan lentsikoista, laskuvarjoista, jet packista ja kaikista kivoista leluista, millä saa aiheutettua kaaosta. Ainoastaan Vice Cityn estetiikkaa jään pelissä kaipaamaan, mutta lähes kaikilla muilla osa-alueilla SA on mulle the GTA.
 
Chrono Trigger on verrattain myöhäinen tutustumisen kohde itselleni, mutta vaikutuksen se silti teki. Pelin "Back to the Future kohtaa Final Fantasyn" -juoni on kiehtova jo itsessään, mutta kun peli on mahdollista läpäistä yli kymmenellä eri tavalla, koluttavaa riittää ties kuinka pitkäksi aikaa. Oli suuri kulttuuriteko Nintendolta portata tämä DS:lle, kun aiemmin ainoa keino pelata tätä laillisesti oli hommata jenkkiversio, ja kikkailla konsolin kanssa, ellei sattunut myös jenkkikonetta omistamaan.
 
Dark Forces oli melkoisen siisti Star Wars -aiheinen FPS aikanaan, mutta vasta jatko-osassaan pelaaja pääsi tekemään sitä, mitä jo alkuperäisessä olisi pitänyt: pätkimään vihollisia valomiekalla. Kenttäsuunnittelu oli käsittämättömän hienoa, stoori hyvinkin pelkistetty vanhojen Star Warsien hengessä, soundtrack koostui tutuista John Williamsin sävellyksistä sekä tietenkin valomiekka. Valomiekka. Se ja pelin edetessä kehittyvät jedivoimat. En hirveästi välitä laajennetun SW-universumin aikajanasta ennen alkuperäistä trilogiaa, mutta olisin mielelläni suonut elokuvasarjan jatkuvan enemmän tähän suuntaan, mihin Jedi Knight sitä vei. Koskaan en päässyt peliä verkossa mättämään, mutta tämä onkin ainut, jota olen koskaan halunnut.

Day of the Tentacle: Kaikista klikkailupeleistä paras ja hauskin, tulee vieläkin silloin tällöin pelattua läpi. Varmaan voisi jäljittää englanninkielen vahvan osaamisen tähän peliin. Jossain kymmenen vuoden tiimoilla opittiin kuitenkin seuraamaan suht vaikeaa ja idiomaattista dialogia.
 
Slicks 'n' Slide: Tätä tuli hakattua sikana pienenä. Pystyi muistaakseni pelaamaan neljä samalla näppiksellä, kunhan ei painettu liian montaa nappia yhtä aikaa. Siinä sitä oli nahistelun meininkiä. Olikohan Triplane Turmoilissa sama juttu?
 
Civ 2: Tätäkin tulee edelleen pelattua kaverin kanssa verkossa. Ikiklassikko. Uudelleenpeluuarvohan se on millä näille listoille päästään. Nostalgia-arvon lisäksi, okei.
 
NHL- ja Pro Evo -sarjat: Änäreistä 96 on mulle se definitiivinen; PES:it oli kaikki toistaan parempia ja pesi FIFA:t kuus-nolla.
 
GTA-sarja: Ammuskelu-, ajo- ja roolipelit ei yleensä kuulu mun suosikkehin, mutta näissä on sopivasti kaikkia. Ekat pari (+London) oli ihan hauskoja; kolmonen räjäytti tajunnan, just sellanen täydellinen peli mistä oltiin uneksittu jossa voi vaan käppäillä ympäriinsä ja tehdä mitä huvittaa. San Andreas vei sitten sen pisimmälle.
 
MGS:t, Goldeneye, Dynomite, Red Baron, NBA Live 99, Final Fantasy VII, kaikki futismanageripelit joiden nimiä ei muista. Mä oon tullu vanhaks.

sn: Civ 2: Tätäkin tulee edelleen pelattua kaverin kanssa verkossa. Ikiklassikko. Uudelleenpeluuarvohan se on millä näille listoille päästään. Nostalgia-arvon lisäksi, okei.
 
Mä en oo oikein koskaan ymmärtänyt, miksi tämä nostetaan Civ-sarjassa ylitse muiden. Olen ainakin itse sitä mieltä, että sarja on parantunut joka osan myötä.

sn: Slicks 'n' Slide: Tätä tuli hakattua sikana pienenä. Pystyi muistaakseni pelaamaan neljä samalla näppiksellä, kunhan ei painettu liian montaa nappia yhtä aikaa. Siinä sitä oli nahistelun meininkiä. Olikohan Triplane Turmoilissa sama juttu?
 
Joissain vanhemmissa näppäimistössä (ja kai yleensä vanhempien tietokoneiden näppäimistöissä) kaikki näppäimet oli juotettu erikseen, eikä tällaisia ongelmia ollut.

Nuages: Mä en oo oikein koskaan ymmärtänyt, miksi tämä nostetaan Civ-sarjassa ylitse muiden. Olen ainakin itse sitä mieltä, että sarja on parantunut joka osan myötä.
 
Kolmosessa mukaan tuli asioita, jotka ei oikein toimineet kuten uskonnot yms. Nelosessa taas 3D-grafiikka vähän jäyti. Itse ainakin tykkäsin vielä kolmosesta juuri sen selkeän 2D-grafiikan vuoksi mutta tuo 3D teki pelistä vähän minun makuuni sekavan ja raskaan. Vitosesta en tiedä kun en ole kokeillut.

Karipiirto: Kolmosessa mukaan tuli asioita, jotka ei oikein toimineet kuten uskonnot yms. Nelosessa taas 3D-grafiikka vähän jäyti. Itse ainakin tykkäsin vielä kolmosesta juuri sen selkeän 2D-grafiikan vuoksi mutta tuo 3D teki pelistä vähän minun makuuni sekavan ja raskaan. Vitosesta en tiedä kun en ole kokeillut.
 
Uskonnot tulivat nelosessa ja viitosessa ne taas on jätetty pois.

Nuages: Uskonnot tulivat nelosessa ja viitosessa ne taas on jätetty pois.
 
Oliko noin? Nyt täytyy sanoa etten muista. Kolmosta tullut pelattua joskus lukioaikana ja nelonen on koneella vieläkin. Muistaakseni kyllä tuli jo kolmosessa.

1. Heroes of Might and Magic III
 
Ehkä maailman paras peli. Ilmestymisvuonna hankittu, ja vieläkin tulee pelattua. Vienyt uskomattoman määrän tunteja elämästäni.
 
2. Halo: Combat Evolved
 
Muutti käsitykseni räiskintäpeleistä. Juoni, musat, hahmot - kaikki rautaa.
 
3. Command & Conquer: Red Alert 1 ja 2
 
Mahtavia pelejä. Näitä myös tulee vieläkin pelattua.
 
4. Final Fantasy VIII
 
Joo, eipä ole kasi kaikkien mieleen, mutta minä tykkään. Pelattu mooooonta kertaa läpi, aivan maaginen peli. Ainoa heikkous ehkä turhan helppo vaikeustaso.
 
5. Age of Empires 2
 
Jäätävän hyvä RTS. En osaa sen kummemmin perustella.

Mä en oo oikein koskaan ymmärtänyt, miksi tämä nostetaan Civ-sarjassa ylitse muiden. Olen ainakin itse sitä mieltä, että sarja on parantunut joka osan myötä.
 
No onhan se tietysti tätä "eka demo oli paras"-mentaliteettia. Mun listalla melkein kaikki pelit on 90-luvulta. Totta kai nykyäänkin tehdään hyviä pelejä, mut ei niistä enää saa samanlaisia kiksejä. Civ nelosta kokeilin pelata kerran ja olihan se hyvä kun tuli melkein aamuun asti pelattua ("Vielä yks vuoro. Vielä yks vuoro. Ihan just tulee uus tiedesaavutus. Vielä yks vuoro"). Ehkä pitäis kokeilla vitosta jos sellanenkin on jo ilmestynyt. Jos se pyörii edes mun koneella, canyourunit sanoo että ei.

Mulla menee varmaan jotenkin näin:
 
Fifa 98
Tätä tuli läiskittyä useita vuosia lähes päivittäin. Pelattavaa riitti, kun mukana oli kaikki maailman maajoukkueet karsintasarjoineen ja eri liigojakin kymmenkunta.
 
F1GP2
Tässähän oli pari vuotta vanhat kuljettaja- ja tallitiedot jo ilmestyessään (1996), mutta eipä juuri menoa haitannut. Vuosia markkinoiden paras formulapeli.
 
Call of Duty
Aikansa paras sotapeli ja selvä parannus Medal of Honorin Allied Assaultiin. Uudemmat CODit eivät ole innostaneet samalla tavalla.
 
Vietcong
Ilmeistyi samoihin aikoihin kuin COD ja tarjosi kivaa vastapainoa toiselle mualimmansodalle.
 
Flight Simulator 98
Vaativa peli ja monen mielestä varmaan helvetin tylsä, kun mitään ei pääse ampumaan.

1. Planescape:Torment
Tietokonepeli jonka varmasti kelpuuttaisin keskusteluun tietokonepeleistä taidemuotona. Tehty samalla moottorilla kuin Baldur's Gate, mutta paljon tekstipainotteisempi. Juuri kirjoitetun ja puhutun tekstin vaihtelu luo paikoitellen suorastaan taiteellisen vaikutelman. Musiikki on hyvin miellyttävä ja sopii erityisen hyvin pelin synkkään visuaaliseen ilmeeseen. Unohdettu klassikko.
 
2.Operation Flashpoint (Armed Assaulttien edeltäjä)
Sotapeli, joka on melkeinpäjalkaväki simulaattori, tosin pelaajalla on myös mahdollisuus ohjata niin tankkia, helikopteria kuin muitakin ajoneuvoja. Pelaaja on yksi sotilas muiden joukossa, siispä täytyy pitää varansa, sillä yksikin osuma voi merkitä kuolemaa; jos joutuu vihollisen konekiväärimiehen tähtäimeen on peli käytönnössä menetetty. Kentät ovat sadan neliökilometrin suuruisia saari. Peli on vanha, joten grafiikka on varsin rujoa. Ohjelmasta löytyy myös tehtävä-editori, jolla varmastikin tehokkaan koneen omaavat voivat herkutella, nimittäin komppaniatason suuruisilla taisteluilla. Paljon käyttäjien tekemää materiaalia, niin kalustoa kuin uusia saariakin, löytyy.
 
3. Baldur's Gate 2:Shadows of Amn ja Throne of Bhaal
Ensimmäistä osaa en ole pelannut, mutta se ei ole tarpeen sillä Baldur's Gate 2, tämä varmaan kaikkien tuntema roolipeli, vie jalat alta: mielenkiintoinen asetelma ja juoni, haastavia taisteluita ja mielenkiintoisia esineitä. Jälleenpelattavuus aivan omaa luokkansa. Lisäksi käyttäjien lisäkkeet. (Allekirjoittanut oppi englantinsa Baldur's Gateista.)
 
4.Half-Life 2
Juoni hyvä, toiminta hyvin toteutettu, kenttäsuunnittelu suurimmaksi osaksi hyvä. Varmasti moni odottaa innoissaan kolmatta episodia. Paras toimintapeli mitä rahalla saa.
 
5.Heroes of Might and Magic
Might and Magic VI ja VII, seikkailupelit, ja Heroes II ja III, strategiapelit, limittyvät toisiinsa, ja tarjoavat yhden laajimmista modernin tietokonepelin kokonaisuuksista. Varsinkin Heroes II mahtava värikäs grafiikka on yhä raikas. Pelattavuus on loistava, ja toisinaan tekoäly pääsee yllättämään pelaajan, haastetta voi myös itse lisätä esimerkiksi pelaamalla heikolla linnalla, peli ei ole missään nimessä tasapainotettu. Moninpeli tarjoaa haastetta kun kampanjat ja skenaariot on pelattu läpi.

^Planescape Torment on aivan mahtava. Kuten myös Half Life 2 ja Heroes.

1. Zelda - Ocarina Of Time
Paras pelikokemus ikinä. Peliympäristö ja tunnelma aivan omaa luokkaansa.
 
2. Super Mario 64
Ensimmäinen Mario 3D-maailmassa. Silkkaa Nintendo-laatua.
 
3. EA:n NHL-sarja.
Näitä on tullut pelattua 95-versiosta lähtien. Hyviä urheilupelejä.
 
4. GTA III
Uudisti pelisarjan. Sopivasti kaikkea: ei mitään liikaa, eikä mitään liian vähän. Tämä peli oli aikoinaan niin kiinnostava, että konetta ei olisi malttanut sammuttaa lainkaan ennen läpipeluuta.
 
5. Goldeneye 007
Tämä oli ilmestyessään paras puhdas räiskintä, mitä olin koskaan pelannut.
 
Nämä tuli äkkiseltään mieleen.

ei hitto, unohdin operation flashpointin, se kuuluis ehdottomasti listalle. Oikeastaan ainut sotapeli jota olen oikeasti jaksanut hakata. Siinä vaan sitä jotakin
 
ja runner-up -listalle tuo mainittu Jedi Knight: Dark Forces 2. Sitä tuli kyl pelattua pirusti aikanaan ja siinä jos missä on sitä aitoa Star Wars -tunnelmaa

Ihan mahdoton tehtävä tämä, mutta kokeillaan. Aika fiilispohjalta, eli ei ole mikään ultimate top list:
 
- Baldur's Gate II. Tätä ei vaan voi sivuuttaa. Aivan loistava peli, joka jo silloin ilmestyessään suurin piirtein räjäytti miehenalun pään. Ei siitä kauaa ole kun tämän klassikon juuri tahkosin läpi ja ei ole aika nakertanut pois pienintäkään palaa tämän pelin parhaudesta. Täydellistä timanttia.
 
- Final Fantasy VI, VII tai VIII. Huijausta ujuttaa näin monta yhteen kohtaan, mutta niin se vaan menee. En oikeasti osaa nimetä suosikkiani tuosta listasta, mutta toisaalta koko top-5-listan täyttäminen Final Fantasyillä nyt ei oikein myöskään ole asianmukaista. Kuutonen on kestosuosikki. Uskomaton juoni ja hienot hahmot. Seiska ja kasi olivat ne, joiden kautta sarjaan tutustuin enkä edes oikeasti muista kumpaa pelasin ensin. Molemmat kaikin puolin hienoja pelejä. Oikeastaan ehkä vielä kympinkin voisi tuohon lisätä. Kun kymppiä ekan kerran pelasin, se ei vakuuttanut ihan samalla tavalla kuin nuo aikaisemmat, mutta kun hiljakkoin sen pariin palasin, tuumasin sen olevan oikeasti pirusti parempi kuin muistin. Joka tapauksessa hieno sarja, ja Nobuo Uematsua on myöskin aika pitkälti kiittäminen siitä että meikäläinen ylipäätään rupesi musiikkia väsäilemään. Upeat soundtrackit löytyy jokaisesta.
 
- Grim Fandango. Paras seikkailupeli koskaan, joka itselle nousee Monkey Islandien ylle. Olen pelannut tämän pelin 26 kertaa läpi. Kyllä, olen pitänyt lukua. Ja koskaan en kyllästy. Aivan mahtava juoni, upeaa dialogia, mielenkiintoisia hahmoja, haastavia puzzleja, kiehtovia paikkoja ja toimivaa huumoria. Kaikkea mitä seikkailupeliltä voi oikeastaan pyytää. Ja kaiken päällä mahtava jazz-henkinen soundtrack. Parhautta.
 
- The Longest Journey: Dreamfall. Dreamfallin nosto top-5-peleihin on hieman kyseenalainen, sillä kyseessä ei välttämättä ole kovinkaan hyvä peli. Seikkailupeliksi hieman turhan suoraviivainen, ja lisäksi mokoma sisältää ärsyttäviä hiippailukohtauksia. Silti, jumalavita, en häpeä tunnustaa, että pelin aikana tirahti silmäkulmastani kyynel tahi toinenkin. Jos voidaan puhua pelielämyksestä, niin meikäläiselle Dreamfall oli juurikin sellainen. Pelin läpäisyä seurasi sellainen tyhjyys, ettei sellaista ole ennen tai jälkeenkään koettu. Eli vaikka alkuperäinen TLJ olikin seikkailupelinä monella tapaa Dreamfallia parempi, pitää Dreamfall silti paikkansa tällä listalla.
 
- Heroes of Might and Magic III. Heroes-sarjaa on tullut pelailtua ihan ykkösestä alkaen, ja jokaista uuttaa osaa odoteltu kuin kuuta nousevaa. Näistä kuitenkin kolmonen on minulle(kin) se kaikkein rakkain. Siinä vain sarja toimii mielestäni kaikista parhaiten. Ja helkkari vieköön sitä tuli aikanaan kavereiden kanssa hakattua ihan järkyttävät tuntimäärät, ja vieläkin silloin tällöin.
 
Ja siinä taisikin olla viisi, eihän siinä päästy kuin vasta alkuun. Mihin jäi Falloutit, Knights of the Old Republicit, Planescape: Torment ja Biowaren uutuuseepokset Mass Effectit ja Dragon Age: Origins? Warcraftitkin jäi. Perhana, tästä tule mitään, poistun nyt.

- Half Life 1. "uskottava" scifimäinen juoni, hyvin toteutetut hahmot/ökkömönkiäiset, se fiilis mikä monesta nyky pelistä puuttuu, jota ei osaa vaan selittää
 
-Thief 1, siellä olemisen tuntu, se äänimaailma, hiippailu pimeässä
 
- Heroes of might and magic III, graafinen toteutus, musiikit, herkullinen fantasiamaailma ja pelimekaniikka toimivat, moninpelinä nannaa vaikkakin saattaa aiheuttaa vihanpurkauksia

Taitaa se HOMM3 olla m.netin suosikkipeli. Nythän on kuudes osa tulossa piakkoin.

Yökyöpeli:
 
- Grim Fandango. Paras seikkailupeli koskaan, joka itselle nousee Monkey Islandien ylle. Olen pelannut tämän pelin 26 kertaa läpi. Kyllä, olen pitänyt lukua. Ja koskaan en kyllästy. Aivan mahtava juoni, upeaa dialogia, mielenkiintoisia hahmoja, haastavia puzzleja, kiehtovia paikkoja ja toimivaa huumoria. Kaikkea mitä seikkailupeliltä voi oikeastaan pyytää. Ja kaiken päällä mahtava jazz-henkinen soundtrack. Parhautta.
 
- The Longest Journey: Dreamfall. Dreamfallin nosto top-5-peleihin on hieman kyseenalainen, sillä kyseessä ei välttämättä ole kovinkaan hyvä peli. Seikkailupeliksi hieman turhan suoraviivainen, ja lisäksi mokoma sisältää ärsyttäviä hiippailukohtauksia. Silti, jumalavita, en häpeä tunnustaa, että pelin aikana tirahti silmäkulmastani kyynel tahi toinenkin. Jos voidaan puhua pelielämyksestä, niin meikäläiselle Dreamfall oli juurikin sellainen. Pelin läpäisyä seurasi sellainen tyhjyys, ettei sellaista ole ennen tai jälkeenkään koettu. Eli vaikka alkuperäinen TLJ olikin seikkailupelinä monella tapaa Dreamfallia parempi, pitää Dreamfall silti paikkansa tällä listalla.
 

 
Grim Fandango olis mullakin yks. Ja ihan samat ajatukset on Dreamfallista se on vaan niin hyvä. Itselläkin oli silmät kostumassa parissa kohtaa :D

1. Heroes of Might and Magic III (PC)
 
Tätä on tullut pelattua enemmän kuin mitään muuta. Täydellinen peli, joka vangitsee koneen ääreen tunneiksi.
 
2. Heavy Rain (PS3)
 
Eräs mielenkiintoisimmista uusista peleistä. Tarina on kiinnostava, eikä liian ennalta-arvatta. Myönnän, että ensimmäisellä pelikerralla tajusin vasta aivan lopussa, kuka murhaaja on. Hieno konsepti, jonkalaista toivoisin (tietenkin hieman edelleen kehiteltynä) olevan tarjolla enemmänkin.
 
3. Trine (PS3)
 
Uskomattoman viihdyttävä tasoloikka. Pelistä tekee loistavan se, että myös kaksin- tai jopa kolmipeli on mahdollinen. Trine kakkosta odotellessa..
 
4. Donkey Kong Country (SNES)
 
Ensimmäinen ikioma pelikonsolini ja pelini. Kauniit grafiikat ja hienot musat tekevät tästä hyvän pelikokemuksen. Onpa tullut pelattua läpi aika monesti..
 
5. Guitar Hero -pelisarja
 
Tämä on nyt ehkä vähän laimea lopetus listalleni, mutta ei sille voi mitään, että GH on pelien aatelia. Pidän Guitar Heroista huomattavasti enemmän kuin Rock Bandeista, sillä GH:t ovat vaativampia, ja niissä on tietynlainen "suorittamisen" meininki, jota itse peliltä odotan. Kyseisen sarjan kakkos- ja kolmososat ansaitsevat erityismaininnan.
 
Olishan näitä keksinyt lisääkin, mutta ensimmäisinä tuli nämä mieleen. Huomenna saattaisin sanoa aivan eri pelit.

1. Civilization-sarja. Jäätävän koukuttava ja micromanagementtia on pakko hinkata loputtomiin. Kaikenkaikkiaan pidän peleistä, joissa on paljon säätämistä ja muutakin kuin suoraviivaista taistelemista. Tähän peli on juuri niin kova kuin vain voi olla.
 
2. Europa Universalis III. Tämä on ehkäpä säätämisen ja politikoinnin suhteen vieläkin koukuttavampi kuin Civi mutta tavattoman hidasta näprättävää. Mulla meni viikko saada napattua muutama hassu läntti Espanjan länsipuolelta ja etelässä oleva muslimirannikko ei vain suostu antautumaan mahtini edessä. Saakelin läntti on kuin Gallian viimeinen kylä, joka vain samperi pistää kampoihin. Mutta vielä se taipuu.
 
3. Warcraft III. Tämä on pakko kaivaa aina muutaman vuoden välein hyllyn perältä ja asentaa uusista. Mukavaa ajantappoa.
 
4. TES IV: Oblivion. Morrowind periaatteessa oli parempi ainakin tunnelmansa puolesta sekä siksi että haarniskan osia sai yhdistellä vapaammin mutta tätä tulee silti pelattua nykyään enempi. Samoilua ja luolien kronaamista. Mitä muuta sitä kaipaa kuin avointa seikkailua, jossa voi vuoroin livetä tarinasta tai palata siihen.
 
5. F.E.A.R. Ikuisuusprojekti, mitä en vieläkään ole saanut mentyä läpi. Nytkin se taas pitäisi asentaa ja kahlata mutta kun on Bioshock kesken niin hetki vielä vierähtää. Sen verran pelottava ettei oikein kantti piisaa tällä pehmolla.