Media ja viihde ›

sticky fingers: Aina on jotain ohjelmaa ollut niin, että ei ole illalla/yöllä voinut katsoa, eikä toisaalta DVD:näkään ole tullut hankittua. Pitäis kyllä, sillä ykkösen ja kakkosen osittain katsoneena uskon näiden parissa ehkä viihtyväni.
 
Mulla oli näin vuosien ajan, kunnes sitten lopulta ehkä 1,5v. sitten jaksoin lopulta katsoa ykkösen. No olihan se ihan kiva. Kakkonen ja kolmonen vielä näkemättä.

Atomic Cafe: Ensimmäisessä mättää puolen tunnin häät,
 
Lempielokuvasi ei siis ole Deer hunter? No joo, ykkönen on hyvä, kakkonen vähän huonompi, kolmonen on aika läjä. 1 ja 2 ovat kyllä sellaisia elokuvia, että mitä enemmän niitä katsoo, sitä parempia ne ovat. Huomaa aina vain enemmän ja enemmän pieniä, loistavia yksityiskohtia.

seppo69: Lempielokuvasi ei siis ole Deer hunter?
 
Heh, tää oli hyvä. Muistan, että uni ei ollut kaukana, kun tätäkin klassikkoa koitin ymmärtää. Hitaita olivat elokuvat 1970-luvulla.
 
Mulla on Kummisetä-boksi hyllyssä, mutta en ole edes avannut sitä muoveista. Eli en mikään superfani ole itsekään, vaikka hyviä elokuviahan nämä ovat kaikki.

kyseinen: Heh, tää oli hyvä. Muistan, että uni ei ollut kaukana, kun tätäkin klassikkoa koitin ymmärtää. Hitaita olivat elokuvat 1970-luvulla.
 
Muistan kun katsottiin tämä joskus kavereiden kanssa ja mietittiin vaan, että vittu mitä paskaa. Sitten katsoin tämän myöhemmin yksin, niin voi voi kun poikaa vietiin, mahtava leffa.

Miten se hitaus sitten määritellään? Panorointien ja zoomauksien nopeus? Aika ampumakohtausten välillä? Koska kummisedässähän tapahtuu jatkuvasti vaikka mitä ja intensiteetti pysyy päällä.

Pari kertaa nuo on tullut nähtyä, enkä saanut oikestaan mitään irti. En osaa sanoa mistä johtuu, kun ei noissa sinänsä mitään vikaakaan ole. Jotenkin vaan puuduttavia ja mielenkiinnottomia leffoja, joiden tunnelmaankaan en pääse sisään.
Ensimmäisen alun olen nähny tosi monta kertaa, tuli joskus käytettyä unilääkkeenä.

Näistä olen aina tykännyt. Kun olin pienempi oli meidän tuttavaperheellä nämä nauhalla, mutta heillä oli beta, kun meillä oli VHS, joten en voinut lainata näitä, vaan niitä piti katsella siellä kyläreissulla. Tai tarkemmin ottaen sarjan kaksi ensimmäistä osaa oli, kolmonen ilmestyi vasta myöhemmin.
 
Kerronnan hitaus ei tunnu mulla kyllä missään vaiheessa tylsältä. Ennemminkin se kerää lisää jännitystä.

Planetist: Miten se hitaus sitten määritellään? Panorointien ja zoomauksien nopeus? Aika ampumakohtausten välillä? Koska kummisedässähän tapahtuu jatkuvasti vaikka mitä ja intensiteetti pysyy päällä.
 
Hitaus voidaan määritellä vaikka siten, että asiat eivät tapahdu nopeasti =) Onhan olemassa myös nopeita ja hitaita biisejäkin. Elokuvassa hitauden voisi määritellä vaikka tapahtumien määränä suhteutettuna aikaan, tempo. Kuten musiikissa ja elokuvissa, vaikka asioita ei näennäisesti tapahdu, niin "pinnan alla" voi tapahtua paljon.
 
Hitaus on siis myös katsojan silmässä. Tulee esimerkki mieleen kummisetä kakkosesta: Fanucci on kävelemässä kotiinsa ja portailla ollessaan hän pysähtyy ja katsoo ettei kengissään ole likaa, jonka jälkeen pälyilee ympärilleen, ettei kukaan vain nähnyt. Jollekkin katsojalle, kuten minulle, tuossa tapahtuu paljon ja se syventää henkilöhahmoa, jollekkin toiselle siinä ei tapahdu mitään, tyyppi vain kävelee erittäin hitaasti.
 
Tottakai myös elokuvan juoni, leikkaus, musiikki, dialogi vaikuttavat elokuvan nopeuteen.
 
Saako tästä mitään tolkkua? Melkoista tajunnanvirtaa...

MV: Yksi paskimmista ja tylsimmistä elokuvasarjoista, joita olen koskaan nähnyt. Tyhjäkäyntiä, tyhjäkäyntiä, yksi hyvä repla ja vitusti lisää tyhjäkäyntiä. Musatkin täyttä paskaa.
 
Melko hyökkäävä mielipide, mutta tottahan tuo on. Käsittämättömän raskassoutuisia ja tylsiä elokuvia, viimeksi olen tosin katsonut nämä vuosia vuosia sitten. Hyllystä löytyy kyllä kaikki kolme, piti ostaa kun sain parin euron kappalehintaan, mutten ole vielä kyennyt psyykkaamaan itseäni siihen pisteeseen, jotta jaksaisin uusintakatselua. Pari kertaa on käynyt mielessä että pitäiskö ne paskat myydä pois hyllytilaa viemästä, mutta toisaalta tekisi mieli kokeilla että josko nyt kolahtaisi. Ehkä joskus kolmen vuoden päästä jaksan katsoa ykkösosaa 45 minuuttia. Parhaimpana kohtauksena on jäänyt mieleen ykkösosan lopun appelsiinitarha, jossa se penikka pelkää oikeasti kun Brando laittaa appelsiinin suuhun ja sitten Brando könyää pusikkoon. Hauskaa settiä.
 
Hitaus ei ole ongelma, kyllä mulle uppoaa Andrei Tarkovski ja Terrence Malick, mutta nämä Kummisedät ovat kyllä sellaista unilääkettä että huh. Kaksi tähteä koko trilogialle. The Sopranos, siinä on sitä oikeaa tavaraa.

Jäärä arvostaa. Viisi tähteä (*****) koko trilogialle. Kerrassaan huikeita elokuvia.

seppo69: Lempielokuvasi ei siis ole Deer hunter?
 
Pidän kummastakin mutta Kauriinmetsästäjissä tökkii häiden lisäksi helvetin pitkä metsästysmatka. Erityisesti 70-luvulla suosittiin hidasta kerrontaa ja sillä saatiin tarinan henkilöhahmoihin syvyyttä. On vaikea tutustua tarinan päähenkilöihin jos ne vilahtelee valkokankaalla viiden sekunnin pätkissä. Toisaalta on myös niin että syystä tai toisesta minun on helpompi samaistua Kauriinmetsästäjien heppuihin kun Corleonen sukuun.
 
Kummisedän hääkohtauksessahan on se mielenkiintoinen yksityiskohta että se kuvattiin ihka oikean mafioson talossa. Kummisetä on kirjallisessa muodossa kuulunut aina paksuposkisten sikarihemmojen lempilukemistoon ja taisivat ne tukea elokuvaa myös rahallisesti vaikka sitä asiaa FBI ei pystynyt koskaan todistamaan.
 
Jos haluaa syventää mafiaopintoja niin kannattaa katsoa myös Operaatio Donnie Brasco, se sukeltaa mafian alemmille tasoille ja siellä elämä ei ole häitä ja kimallusta, sinne ei ole piilotettu edes Frank Sinatraa. Al Pacino näyttelee pikkumafiosoa joka on jäänyt valtataistelussa pahasti alakynteen ja kävelee suoraan FBI:n ansaan. Tämäkin tarina perustuu tositapahtumiin vaikka onhan mafiasta tehty elokuvia pilvin pimein. Olisi mielenkiintoista tietää millainen markkinaosuus mafialla on Hollywoodissa, luultavasti aika suuri mutta se on ihan oma tarinansa ja nehän on nykyään rehellisiä mallikansalaisia jotka käyvät laillista asekauppaa ympäri maailman.

Atomic Cafe: Al Pacino näyttelee pikkumafiosoa joka on jäänyt valtataistelussa pahasti alakynteen ja kävelee suoraan FBI:n ansaan.
 
Pacino vetää tässä kyllä yhden parhaimmista rooleistaan, Lefty on jotenkin hellyyttävän sympaattinen, välillä jopa koominen hahmo.

Tande: Oletan, että tämä oli pelkkä onneton provo, mutta ei kai kukaan _"muusikko"_ voi oikeasti väittää, että Kummisedissä olisi paskat musiikit? Elokuvan soundtrack voi olla hyvä, vaikka mukana ei olisikan rockia tai jotain teknojumputusta. Toimintakohtaukset toimivat muuten yleensä paljon paremmin ilman musiikkia.
 
Nyt kun tarkemmin aattelen, niin kummisetiin olisi voinut vaihtaa musiikeiksi "Top Gunin" musat. Toimintakohtauksiin semmoista aerobic-tempoista kasarilätinää tyyliin "Danger Zone". http://www.youtube.com/watch?v=iPYF2p-cGx8
 
Siinä fiilinki nousee tappiin ja pystyy eläytymään elokuvaan paremmin, se olisi tuonut elokuviin ihan uudenlaista säpinää ja nostanut ne ihan uudelle tasolle, lentoon suorastaan. Ja tietty Pacinot, DeNirot, Marlon Brandot ym. olisi voinut korvata Chuck Norriksella, Arnoldilla ja Danny DeVitolla. Kyl kyl.

En oo nähny kokonaan koskaan. Jotenki ollu semmonen fiilis, että pitäis sitten olla kunnolla aikaa keskittyä näihin. Kuten kommentitkin puoltaa, niin nää vaatinee vähän keskittymistä.
 
Kauriinmetsästäjäthän on mahtava leffa. Blade Runnerkin on, vaikka sekin nykymittapuun mukaan varmaan laahaakin.

Atomic Cafe: Erityisesti 70-luvulla suosittiin hidasta kerrontaa ja sillä saatiin tarinan henkilöhahmoihin syvyyttä. On vaikea tutustua tarinan päähenkilöihin jos ne vilahtelee valkokankaalla viiden sekunnin pätkissä.
 
Tämä on erityisesti Kauriinmetsästäjässä hienoa, asioita kerrotaan muutenkin kuin repliikkien kautta. Hienosti välitetään tietoa ilmeiden, eleiden, kuvauksen jne. kautta. Jos tämä tieto menee täysin ohi, on elokuva varmasti tylsä. Sen takia elokuvia kannattaa katsoa eri mielentiloissa, parasta niitä on katsoa rakastuneena. Sori offtopic.
 
EDIT: Toki on sellaisia elokuvia, joita ei koskaan "tajua", eikä niiden kanssa ole samalla aaltopituudella. Toiset tykkää äidistä...

seppo69: Toki on sellaisia elokuvia, joita ei koskaan "tajua", eikä niiden kanssa ole samalla aaltopituudella. Toiset tykkää äidistä...
 
Näinhän se menee vaikka on olemassa myös sellaisia elokuvia joista ei ymmärrä hölkäsen pöläystäkään ja silti ne toimii ihan täysillä. Tähän kategoriaan lasken Greenawayn koko tuotannon ja huomattavan osan Lynchin tuotannosta. Olisi mielenkiintoista nähdä näiden miesten (surrealistinen) näkemys Corleonen perheestä, se voisi olla jotain tämän suuntaista: http://www.google.fi/url?sa=t&s … =AFQjCNFHEWu4FjpUz3AsNs48U2ihac1McA

Jäärä: Ja tietty Pacinot, DeNirot, Marlon Brandot ym. olisi voinut korvata Chuck Norriksella, Arnoldilla ja Danny DeVitolla. Kyl kyl.
 
Tästä tuli mieleen että oli ohjaajan hiuskarvan ja painostuksen varassa että Al Pacino pääsi mukaan, sikariporras ei ollut kovin ilahtunut näyttelijästä jota kukaan ei tunne. Marlon Brando oli ensimmäisen elokuvan ainoa suuri nimi vaikka sekin oli siihen aikaan huomattavasti kiinnostuneempi intiaanien oikeuksista kun näyttelemisestä.

Mulle Kummisedät on niitä mielialaleffoja.Joko ei jaksa katsoa minuuttiakaan tai sitten voisi katsoa koko sarjan alusta loppuun.Joskus kait pitäisi noi DVD:t ostaa.Videolta tietty löytyy kaikki.
 
Kuinkas moni muuten muistaa ton televisioversion mikä aikoinaan tuli Suomessakin maikkarilta?Siinä oli kaksi ekaa osaa.Erosi noista leffoista siinä että tarina alkoi kakkosesta Viton lapsuudesta ja eteni aikajärjestyksessä.Mukana oli myös ennen julkaisemattomia kohtauksia.

Mistäköhän Kummisetä-romaanin voisi löytää? Kotikaupunkini kirjastossa ei ole kyseistä teosta ja ainoa nettikirjakauppa, josta teos löytyy (booky.fi) ilmoittaa Kummisedän saapuvan "varastoon" syksyllä!
 
Uskaltaisikohan lähteä vain kiertämään kirjakauppoja?

Tande: Mistäköhän Kummisetä-romaanin voisi löytää? Kotikaupunkini kirjastossa ei ole kyseistä teosta ja ainoa nettikirjakauppa, josta teos löytyy (booky.fi) ilmoittaa Kummisedän saapuvan "varastoon" syksyllä!
 
Uskaltaisikohan lähteä vain kiertämään kirjakauppoja?
 
Divareista suosittelisin etsimään. On muuten todella hyvä kirja, muihinkin Mario Puzon mafia-kirjoihin kannattaa tutustua.