Media ja viihde ›

Aliarvostettu elokuva, kaikin puolin hienoimpia elokuvia ikinä. Mestariteos.
 
Näin. Parhautta. Aivan uskomaton pätkä.
 
E: Kirjan luin leffan katsomisen jälkee, loistavuutta sekin. Ohjaajalle hatun nosto, ei ole ehkä ihan helpoin kirja kääntää leffaksi.

Tätä elokuvaa kannattaa katsoa jonkinlaisessa sekavuustilassa, pääsee oikeaan tunnelmaan. Selvinpäin katsottuna jää "se jokin" viimeinen fiilistelytila saamatta ja koko elokuva voi mennä täysin ohi. Mainiota viihdettä toki silloinkin, jos vain jaksaa keskittyä.
 
"We're all riders on the storm!"

Pe 20.2.2009 klo 22.35 MTV3.
 
Eikun kovalevylle tai telkkarin ääreen.

Pe 20.2.2009 klo 22.35 MTV3.
 
Eikun kovalevylle tai telkkarin ääreen.
 
Hyvät leffat menevät pilalle mainoskanavilla.

Paska leffa, kaikki mainittava on sanottu ja kerrottu ekan 15 min aikana

Viihdyttävä leffa. Jaksaa hyvin katsella loppuun asti.

Tämä on elokuva, jota vihaan ehkä jopa enemmän kuin Kummisetää. Ihan vitun hirveää ja rasittavaa paskaa.

Tämä on elokuva, jota vihaan ehkä jopa enemmän kuin Kummisetää. Ihan vitun hirveää ja rasittavaa paskaa.
 
Enemmän kuin Kummisetää? Mikäs siinä leffassa sitten mättää? Yksi parhaista näkemistäni leffoista tuo Kummisetä.
 
Fear and Loathing on omasta mielestäni sitä mitä on ja on siinä mitä se on, se on aika hyvä.

Fear and Loathing in Las Vegas jaksoi kyllä huvittaa sekopäisyydellään ja hörhöydellään ehkä ensimmäisen puolituntisen ajan, mutta tämän jälkeen iskeekin sitten se puudutus teemaan ja toistoon. Elokuvana elokuvien nykymassan joukossa antaisin ehkä 3,5 tähteä, ja toisaalta taas Terry Gilliamin tuotannossa 2,5 tähteä. Edelle menevät heittämällä ainakin The Holy Grail, The Meaning of Life, Brazil, 12 Monkeys ja lisäksi Fisher King & Tideland ovat ainakin melko tiukasti kannassa kiinni.

Musta tuntuu, että tähän leffaan sisälle pääseminen vaatii vähintäänkin jonkinlaisen kiinnostuksen erilaisia päihdyttäviä aineita kohtaan ja ainakin henkilöt, joilla kokemusta eri substansseista on, pitänevät leffasta.
 
Anteeksi, jos olin Mr. Obvious.

Kannattaa, jos yhtään kiinnostusta on, niin perehtyä enemmänkin Hunter S. Thompsoniin, henkilöön, sekä teoksiin. Kirjat, kolumnit ja ennen ja jälkeen kuoleman tehdyt dokumentit valaisevat henkilökuvaa ja 60- luvun ja sen jälkeistäkin maailmaa mielenkiintoisesti, Huntermaisesti tarkasteltuna.
 
Omasta mielestäni yksi parhaista koskaan eläneistä kirjoittajista, kirjailijoista. Hunterin tyyli on täysin omintakeinen.

Musta tuntuu, että tähän leffaan sisälle pääseminen vaatii vähintäänkin jonkinlaisen kiinnostuksen erilaisia päihdyttäviä aineita kohtaan ja ainakin henkilöt, joilla kokemusta eri substansseista on, pitänevät leffasta.
 
Anteeksi, jos olin Mr. Obvious.
 
Mun mielestä taas ei vaadi. Pikemminkin vaatii jonkinlaisen syvemmän kiinnostuksen populaarikulttuuria sekä USA:n politiikkaa ja lähihistoriaa kohtaan. Thompsonin näkemykset olivat kenties paikoitellen yksisilmäisiä ja substanssien värittämiä, mutta pirun mielenkiintoisia ja ajatuksia herättäviä yhtä kaikki.

Mun mielestä taas ei vaadi. Pikemminkin vaatii jonkinlaisen syvemmän kiinnostuksen populaarikulttuuria sekä USA:n politiikkaa ja lähihistoriaa kohtaan. Thompsonin näkemykset olivat kenties paikoitellen yksisilmäisiä ja substanssien värittämiä, mutta pirun mielenkiintoisia ja ajatuksia herättäviä yhtä kaikki.
 
Tota, mä puhuin leffasta, en kirjasta. Ja Thompsonin tuotanto on kyllä tuttua muiltakin osin, itseasiassa alotin pari viikkoa sitten Kingdom of fearin lukemisen toiseen kertaan.

Tota, mä puhuin leffasta, en kirjasta. Ja Thompsonin tuotanto on kyllä tuttua muiltakin osin, itseasiassa alotin pari viikkoa sitten Kingdom of fearin lukemisen toiseen kertaan.
 
No kyllä ne Thompsonin ajatukset ainakin mun mielestäni aika selvästi tulevat ilmi leffastakin. Siltä pohjalta sanon, että näin leffan ensin.

No kyllä ne Thompsonin ajatukset ainakin mun mielestäni aika selvästi tulevat ilmi leffastakin. Siltä pohjalta sanon, että näin leffan ensin.
 
Nojuu tokihan se leffa on thompsonin ajatuksia mukaillen tehty, ei sitä muuten ois koskaan tehtykään, mutta lähinnä tuo on viihdettä omasta mielestäni. Vois kyllä vaihteeksi kokeilla kattoa ko. leffan selvinpäinkin ja ajatuksella.

Nojuu tokihan se leffa on thompsonin ajatuksia mukaillen tehty, ei sitä muuten ois koskaan tehtykään, mutta lähinnä tuo on viihdettä omasta mielestäni. Vois kyllä vaihteeksi kokeilla kattoa ko. leffan selvinpäinkin ja ajatuksella.
 
Kyllä se kännissä (tai muuten...) iskee vielä kovempaa. Ainakin ensimmäisten katselukertojen jälkeen.

Kohtalaisen kovana Thompson-fanina lienee selvää, että Fear and Loathing tipahtaa joka kerta yhtä kovaa. Gilliam on saanut vangituksi kirjan maanisen kerrontatavan filmille kadehdittavan hyvin.
 
Eihän kyseessä ole mikään helppo leffa tai kirja. Voisinkin pikaisesti verrata Thompsonin juttuihin tutustumista South Parkiin. Monet näkevät edelleen piirrossarjassa pelkästään perse- ja paskahuumorin eivätkä näe alla piilevää julmetun tarkkaa yhteiskuntakritiikkiä. Thompsonin kohdalla huomio kiinnittyy usein loputtomaan kamasekoiluun vaikka terävämpää amerikkalaisen ja yleensäkin länsimaisen elämäntavan kritiikkiä saa hakea. Fear and Loathing esimerkiksi on armoton tilinpäätös hippiaikakaudelle.
 
Thompsonin erikoisuus oli siinä, että hän uskalsi mennä yhtä pitkälle kuin amerikkalaisen unelman vaalijat tahtoivat mennä - ja paikoin pidemmällekin. Siksi mies näki asiat niin terävästi ja alastomina. Suosittelen tutustumaan kirjoista ainakin Helvetin enkeleihin (enemmän journalistinen teos) ja Rommipäiväkirjoihin (pitäisi tulla leffana ulos 2009, pääosassa tietenkin Depp).

Eihän kyseessä ole mikään helppo leffa tai kirja. Voisinkin pikaisesti verrata Thompsonin juttuihin tutustumista South Parkiin. Monet näkevät edelleen piirrossarjassa pelkästään perse- ja paskahuumorin eivätkä näe alla piilevää julmetun tarkkaa yhteiskuntakritiikkiä.
 
Ai että kun South Parkissa jollekin nahkakotsahomolle tungetaan joku hemmetin Lemmiwinks peräsuoleen, niin se on "julmetun tarkkaa yhteiskuntakritiikkiä" niinku homojen asemasta ja silleen? Tai kun Parker ja Stone tuhannennen kerran mollaavat Ben Affleckia, niin sekin on jotenkin nerokasta? Oh well...

Suosittelen tutustumaan kirjoista ainakin Helvetin enkeleihin (enemmän journalistinen teos) ja Rommipäiväkirjoihin (pitäisi tulla leffana ulos 2009, pääosassa tietenkin Depp).
 
Kannattaa lukea alkuperäiskielellä. Thompsonilla on omasta mielestäni kuitenkin niin omanlaisensa tyyli, että käännöksessä menetetään paljon.

Ai että kun South Parkissa jollekin nahkakotsahomolle tungetaan joku hemmetin Lemmiwinks peräsuoleen, niin se on "julmetun tarkkaa yhteiskuntakritiikkiä" niinku homojen asemasta ja silleen? Tai kun Parker ja Stone tuhannennen kerran mollaavat Ben Affleckia, niin sekin on jotenkin nerokasta? Oh well...
 
Ja plussat tuli
 
Siis onhan South Parkissa joskus ollut ihan hyviä huomioita yhteiskunnasta, mutta kyllä se silti on periaatteessa vain normaalia räävittömämpi komediasarja. Eikä pidä käsittää väärin, musta SP on parasta mitä telkkarista on ikinä tullut.