Media ja viihde ›

Elma se on ollu aina kunkku...pienenä tuli pelattua aivan kokoajan..vielä kun se jostain sais niin ilomielin pellaisin.
 
http://www.elastomania.com/ ?

Tulihan tätä ala-asteella hakattua, kiva peli. Nyt latasin ja yhtä kiva on vieläkin :)

Takaisin Commodore aikaan sanon minä! Sillon kun ei oikein huonoja pelejä tehty. Kaikki Commodore pelit ovat omalla tavallaan mestariteoksia.
 
Taitaa olla nyt hieman nostalgian sokeutta sinulla simmuissa.. ;) Kyllä minä ainakin muistan pelanneeni Commodorella huomattavia määriä huonoja pelejä.
 
Niin se menee, että jokaiselle konsolille on omat kiistattomat huippumestariteoksensa, ja vastapainona ne oikeasti todella surkeat pelit. Jopa kaikkivoivalla Kuusnepalla. ;)
 
Nykyään toki vaakaa vääristää se, että pelejä tehdään huomattavasti enemmän massatuotanto- ja voittomielessä kun aikoinaan.. Toki nykyäänkin varmasti pelejä aidolla rakkaudella väännetään, mutta ennen ei ole ollut sitä isojen sikaripamppujen johtoporrasta painostamassa niskaan kun ei ole voitoissa tarpeeksi nollia.. :(
 
Nykyään on tainnut vain ideat loppua
 
Hah.. Se on kyllä sinänsä ironista kun nykyään valitetaan siitä, kuinka huonoja, tylsiä ja epäinnovatiivisia uudet pelit ovat ja samalla haikaillaan taikaisin aikoihin jolloin hypättiin tikku-ukoilla pikselimassojen päällä. Tai väisteltiin pikselimössöllä vastaan tulevaa pikselimössöä.. Ah! Mitä nerokasta innovaatiota! :)
 
Mutta ei sovi nyt väärin käsittää.. Kyllä minäkin olen melkoinen retroilija pelien suhteen.. mutta ei sille silti täysin sokeaksi saa tulla. Jos täysin rehellisiä itselle ollaan, niin ovatko ne NES-pelit (tai vielä vanhemmat pelit) oikeasti niin sairaan hyviä..? Vai kuinka paljon siitä hyvyydestä on sitä nostalgia-arvoa? Mättäisitkö sinä mielummin Zelda: Twilight Princessiä vai Zelda II: Adventures of Linkiä jos et olisi koskaan kumpaakaan pelannut tai niistä kuullutkaan..?
 
ja pelit tehdään yhä harvemmin viimeisen päälle valmiiksi. Suolletaan ulos vasta betavaiheessa olevia pelejä joita sitten päivityksillä koitetaan korjata.
 
Tämä on tietokonepuolella kyllä ikävä piirre.. Ja vähän pelottaa, että tuo tapa olisi hiipimässä myös konsolipuolelle näiden uuden sukupolven konsoleiden myötä.
 
Valitettavaahan se on, että silloin kun peleistä tehdään miljoonaluokan bisnestä niin pari miljoonaa kuivaa kahisevaa vetää kyllä helposti osakkeenomistajien silmissä ohi päätuottajan suuresta pelivisiosta.
 
Ja nykyään kun katselee pelien arvosteluja tuntuu, että yhä useammat pelit saavat huonoja arvosanoja.
 
Nykyään pelejä valmistetaan noin 150 kertaa enemmän kuin kultaisella 80-luvulla.. Toki se hieman vaikuttaa statiikkoihin.. ;) Mutta onneksi surkeiden pelien painoksi löytyy edelleen niitä upeita mestariteoksia. :)
 
Yhä harvemmin tulee vastaan lähes täydellistä peliä
 
Enpä tiedä.. Toki tuo riippuu siitä, minkä kukakin kokee täydellisenä pelinä. Onhan se toki hienoa, että jossakin pelissä on kaksi nappulaa, yksi tehtävä, yksi biisi ja julmetusti veikeutta.. mutta kyllä minulle se täydellinen peli on jotakin muuta.
 
Minusta tämä uusi suunta on hemmetin hieno juttu.. Sillä vastavirtana näille rahanahneille tusinapelien valmistajille, on syntynyt visionäärisiä pelivalmistajia ja suunnitellijoita, joiden pelejä katsoessa voidaan puhua puhtaasti taiteesta viihteen sijaan.. Tai mikä parasta, molemmista.
 
Minusta on hemmetin hienoa, että moderni teknologia on mahdollistanut tämmöisen taiteenmuodon kehittymisen.. Itse ainakin kun asiaa mietin, ovat pelit tietyssä mielessä minulle äärimmäinen ilmaisun muoto.. Tai siis ennen kaikkea monipuolisin. Missä muussa formaatissa pystytään yhdistämään elokuvallista / taiteellista visuaalisuutta, kaunokirjallista juonenkuljetusta, upeaa musiikkia, sekä interaktiivista viihdettä..?
 
Tietenkään kaikki pelintekijät eivät moiseen ryhdy, mutta mukavaa on, että noitakin visionäärejä löytyy. :')
 
kuten Doom aikoinaan:)
 
Ah.. Doom. :')
 
Osattiinko ennen pelit tehdä ajan kanssa ja ideat olivat tuoreita? Toivottavasti nykyäänkin löytyy vielä uusia tuulia pelimaailmaan.
 
Sanon vain, että kyllä ja ei.. Maailma on täynnä monella tapaa upeita pelejä. Mars, veljet! Kaikki pelaamaan!
 
E: Tulipas Ot-vuodatus.. Takaisin Elastomaniaan. :D
 
E II: Ja kyllä, pelit ovat minulle hemmetin vakava asia.

Taitaa olla nyt hieman nostalgian sokeutta sinulla simmuissa.. ;) Kyllä minä ainakin muistan pelanneeni Commodorella huomattavia määriä huonoja pelejä.
 
Samoin. Siinä missä nykyään pukataan keskinkertaisia 3D hyppelyjä markkinoille niin C64 aikoihin tasohyppelyt olivat sitä peruskauraa. Oceanin pojat koodasivat spritet uuteen uskoon ja sama peli saatiin uudestaan markkinoille. Jos lisenssipeliin erehtyi sekaantumaan niin tiedossa oli kasettiaseman täydeltä sitä itseään -sama lainalaisuus taitaa päteä nykyäänkin.
 
Niin se menee, että jokaiselle konsolille on omat kiistattomat huippumestariteoksensa, ja vastapainona ne oikeasti todella surkeat pelit. Jopa kaikkivoivalla Kuusnepalla.
 
Niimpä. Psykologit selittäkööt miksi Boulder Dash muistuu mieleen kirkkaammin kuin vaikkapa se puolet kömpelömpi Rabbit jossa jänö keräsi porkkanoita. Aika kultaa muistot ja mestariteokset tuppaavat nostamaan koko tietokone / konsolisukupolven ansioitaan korkeammalle jalustalle.
 
Hah.. Se on kyllä sinänsä ironista kun nykyään valitetaan siitä, kuinka huonoja, tylsiä ja epäinnovatiivisia uudet pelit ovat ja samalla haikaillaan taikaisin aikoihin jolloin hypättiin tikku-ukoilla pikselimassojen päällä. Tai väisteltiin pikselimössöllä vastaan tulevaa pikselimössöä.. Ah! Mitä nerokasta innovaatiota!
 
Osittain olet oikeassa. Toisaalta teknisiä rajoituksia jouduttiin usein kiertämään kekseliäillä vippaskonsteilla ja samalla pelintekijät saivat luotua jotain todella omalaatuista. Sama juttu on tapahtunut elokuvissa; orginaalin Star Warsin tehosteet ovat paljon sielukkaampia kuin ne on tehty ajatuksella ja säästellen, uusissa pätkissä joka kulmantakaa kurkistaa jotain hattivattia, joten eipä se enää jaksa säväyttää
 
Vai kuinka paljon siitä hyvyydestä on sitä nostalgia-arvoa? Mättäisitkö sinä mielummin Zelda: Twilight Princessiä vai Zelda II: Adventures of Linkiä jos et olisi koskaan kumpaakaan pelannut tai niistä kuullutkaan..?
 
Ne NESin pelit joita pentuna tuli hakattua ovat säilyttäneet viehätysvoimansa nyt kun niitä emulaattorilla kokeilee. Pelit jotka silloin jäivät välistä eivät enää jaksa sytyttää -ainakaan ihan samalla tavalla. Esim. Zelda II on itselleni todellinen klassikko, mutta se legendaarisempi Zelda I ei kiinnosta kun siihen ei 20vuotta sitten kunnollaan tutustunut.
 
Minusta on hemmetin hienoa, että moderni teknologia on mahdollistanut tämmöisen taiteenmuodon kehittymisen.. Itse ainakin kun asiaa mietin, ovat pelit tietyssä mielessä minulle äärimmäinen ilmaisun muoto.. Tai siis ennen kaikkea monipuolisin. Missä muussa formaatissa pystytään yhdistämään elokuvallista / taiteellista visuaalisuutta, kaunokirjallista juonenkuljetusta, upeaa musiikkia, sekä interaktiivista viihdettä..?
 
Pelit ovat taidetta siitä olen samaa mieltä. Omasta mielestäni peleissä on kuitenkin otettu taidemuotona askeleita taaksepäin: esim. musiikki oli ennen nimenomaan peliä varten tehty. Nykyään monessa pelissä kuullaan ns. oikeaa musiikkia / oikeilta yhtyeiltä. Mitä tuo tuollainen nyt on? Kaunokirjallisen huippunsa pelit kokivat perinteisten seikkailupelien aikoihin (Sierra, LucasFilm jne,)käsittääkseni joitakin poikkeuksia lukuunottamatta tuollaiset hiirinaksuttelut ovat kuitenkin jo sukupuutonpartaalla -tekstipohjaisia seikkailuja en edes viitsi mainita.

Osittain olet oikeassa. Toisaalta teknisiä rajoituksia jouduttiin usein kiertämään kekseliäillä vippaskonsteilla ja samalla pelintekijät saivat luotua jotain todella omalaatuista. Sama juttu on tapahtunut elokuvissa; orginaalin Star Warsin tehosteet ovat paljon sielukkaampia kuin ne on tehty ajatuksella ja säästellen, uusissa pätkissä joka kulmantakaa kurkistaa jotain hattivattia, joten eipä se enää jaksa säväyttää
 
Tuo on kyllä totta.. Hyvä, että esiin otit. Itse unohdin.. Rajatuilla resursseilla ja tekniikalla sitä tulee revittyä kaikki irti käsillä olevasta laitteistosta ja innovaation avulla venytettyä niitä vielä hieman pidemmällekin vielä.
 
Nykyään on helppoa vain tehdä järkyttävän komeat grafiikat, tehosteet ja vipstaakkelit ja kuorruttaa niillä mitäänsanomaton, muotopuoli raakile.. :(
 
Ne NESin pelit joita pentuna tuli hakattua ovat säilyttäneet viehätysvoimansa nyt kun niitä emulaattorilla kokeilee. Pelit jotka silloin jäivät välistä eivät enää jaksa sytyttää -ainakaan ihan samalla tavalla. Esim. Zelda II on itselleni todellinen klassikko, mutta se legendaarisempi Zelda I ei kiinnosta kun siihen ei 20vuotta sitten kunnollaan tutustunut.
 
Sama juttu itsellä.. Ja emme varmaankaan ole näiden tunteiden kanssa yksin.
 
Pelit ovat taidetta siitä olen samaa mieltä. Omasta mielestäni peleissä on kuitenkin otettu taidemuotona askeleita taaksepäin:
 
Itse en koe asiaa ihan näin.. Totta kai se on niin, että kun tarjonta laajenee, paskaa tulee esiin enemmän kuin mestariteoksia.. Se ei silti tarkoita, että itse taso olisi laskenut minnekä.
 
Nykyään modernin median, Internetin ymv ilmiöiden ansiosta musiikkia on tarjolla enemmän kuin koskaan.. Sitä kautta myös tätä "viihteellistä listahittiroskaa" on tarjolla enemmän kuin koskaan, koska väyliä sen tunkemiseen on entistä enemmän.. Tarkoittaako se, että nykyyän tehdään huonompaa musiikkia kuin ennen, vai onko meillä nykyään vain enemmän väyliä paskan kanavoimiseen..? Niin tai näin, mestariteoksia, niin peleissä kuin musiikissakin tehdään silti edelleen ihan yhtä paljon kuin ennen, ellei enemmänkin.. Niillä on vain uhka hukkua kuonaan tavallista herkemmin. ;)
 
esim. musiikki oli ennen nimenomaan peliä varten tehty. Nykyään monessa pelissä kuullaan ns. oikeaa musiikkia / oikeilta yhtyeiltä.
 
Tämäkin riippuu toki hieman peligenrestä.. Urheilu-, kaahailu-, ymv-peleistä varmastikin löytyy.. Mutta harvemmin tulee seikkailu-, rooli- ymv-peleissä kuultua 3 doors downia tmv jenkki-ihmeitä. :D
 
Ennen teknologia ei antanut moiseen myöten, varmastikkin olisivat koodajat jo kultaisella 80-luvulla laittaneet valmiita kappaleita peleihinsä jos olisivat resurssit antaneet myöten.. Kyse on luonnollisesta kehityksestä.
 
Mitä tuo tuollainen nyt on?
 
Se on markkinataloutta. :(
 
Kaunokirjallisen huippunsa pelit kokivat perinteisten seikkailupelien aikoihin (Sierra, LucasFilm jne,)käsittääkseni joitakin poikkeuksia lukuunottamatta tuollaiset hiirinaksuttelut ovat kuitenkin jo sukupuutonpartaalla -tekstipohjaisia seikkailuja en edes viitsi mainita.
 
Olen kanssasi osittain samaa mieltä.. Mutta itse en koe, että juonellisesti / kaunokirjallisesti palkitsevat pelit olisivat mitenkään sukupuuttoon kuolemassa.. Mieleeni juolahtaa nytkin lähes kymmeniä esimerkkejä toinen toistaan hienommista tarinoista..
 
... .. .. .. .. mutta samalla toisaalta älyän, että kaikkien noiden hienojen pelien takana ovat muutamat samat pelintekijäryhmät, jotka ovat jo 80-luvulta asti lohtineet toinen toistaan hienompia pelejä. :(
 
Noh, vaikka elämmekin nyt pinnalisen blingbling-kulutusviihteen maailmassa, (niin peleissä, musiikissa kuin myös muussakin viihteessä) olen silti positiivisin mielin liikkeellä.. Teesiä seuraa aina antiteesi. ;)