Media ja viihde ›

Satunnaisen harmonian alla kytee aina konflikti. Päähenkilöt eivät juuri onnella pitkiä aikoja pääse paistattelemaan. Armoton käsikirjoitus.

Satunnaisen harmonian alla kytee aina konflikti. Päähenkilöt eivät juuri onnella pitkiä aikoja pääse paistattelemaan. Armoton käsikirjoitus.
 
Tuon voi kyllä toistaa taas eilisen jakson jälkeen. Jestas kun siinä unikohtauksessa tuli mustan miehen vuorosanat puun takaa! "I am the eggman." Putosin, kyllä.
 
Rico-parka. Ja moni muukin. Taitaa olla lohduttomia aikoja edessä...

--ylistysviesti--
 
Hyvät ovat olleet tämän uudenkin kauden jaksot. Ja varsin hyvät kuolintavat. Ensimmäisen jakson varsinkin pisti puistattamaan päätä pitkään...phyh. Niin monella tavalla voi kuolla.
 
Mutta kyllä mä kaikkein eniten olen kiinnostunut mitä päähenkilöille tapahtuu, niihinhän sarja kuitenkin loppujen lopuksi keskittyy. Mukavan kieroja kaikki hahmot, ja tunnelma on hyvä: arkinen, mutta kuitenkin tapahtumarikas. En keksi nyt moitittavaa; lempparisarjani on..
 
--ylistysviesti--

ainoa asia mikä tän kauden jaksoissa on kismittänyt, on tuo ihan liikaa johdateltu ja rividraamamainen Billyn tuleva downward spiral (ei inspiraatiota, kaverit moittii tylsäksi, lääkkeet pönttöön..). paitsi jos sitä ei tulekaan ja minä syön sanani!

ainoa asia mikä tän kauden jaksoissa on kismittänyt, on tuo ihan liikaa johdateltu ja rividraamamainen Billyn tuleva downward spiral (ei inspiraatiota, kaverit moittii tylsäksi, lääkkeet pönttöön..). paitsi jos sitä ei tulekaan ja minä syön sanani!
 
Kyllä se tulee. Ja varmaan suuri tragedia. Kun tragedioita tulee tarpeeksi, nin mikään ei tunnu enää miltään.

Yksi suosikkeja tämä. Lauren Ambrose on hot. Se Billy on pelottava.
 
Syväluotaava analyysi :)

Musta on virkistävää, että sarjan kiintiöhomot eivät kerrankin ole seksihulluja bailuelukoita.

Lempparisarja ollut jo pitkään. Jokaisen jakson oon kattonu ihan MTV3sen esittämänä. Ja perkeleen hyvältä vaikuttaa tämä viiminenki tuotantokausi.

Kylläpä tapahtui tämän päivän jaksossa.

Tämä on ehkä parhaita sarjoja mitä tiedän.
 
Tänään vain havahduin ihmettelemään että miksi oikein katson tätä sarjaa, kun kerta joka jakso saa minut niin masentuneeksi ja jne.
 
Mutta onhan se toisaalta ihan kiva nauraa itsestäänselvyyksille ja pöljille ihmisille jotka masentuvat sateesta ja nauravat auringolle kuin jotain nappia olisi painettu. Katson Allan Mullaa (Jr., hehe, minun vitsini, jännän jenkkityylinen nimi, eikö totta) hyvin mielelläni.
 
E: Ainiin, tää on niitä sarjoja joista olen katsonut kaikki tv:stä näytetyt jaksot. Siis Suomessa näytetyt. Olisikohan jopa ainoa laatuaan.

hehe mokasin

Tämä on ehkä parhaita sarjoja mitä tiedän.
 
Sama täällä, paitsi otan ehkä-sanan pois.

Lost-sarja kiinnosti alussa, mutta tänä syksynä lopetin koko hoidon katsomisen, koska uusien kummallisuuksien ja mysteerien löytyminen alkoi ottaa hermoille. Mullan alla -sarjassa kummallisuudet, pimeydet ja mielipuolisuuden rajapinnat löytyvät henkilöhahmoista. Ja nämä ulottuvuudet tekevät sarjasta pelottavan, koska tapahtumat ja kehityskulut viistävät niin läheltä tosielämää. Karmea tunne seuraa katsojana koko ajan mukana.
 
Öh, milloin Nate ja Maggie...?

Voihan ristus miten hienosti tässä sarjassa osataan näitä kohtauksia järiestää ja miten ihanan kyynisen elämänlähheistä tunnelmaa ylläpittää. Aivan uskomattoman hyvä jakso, vieläkin kylymiä värreitä pyörii mm. ruthin ja clairen vuoropuhelusta ja myös tuosta georgen ja ruthin eroamisesta. Voi pirulaine ku pittääki olla jo viiminen tuotantokausi, nämä kyllä täytynee hommata ihan kaikki kuusi kautta jotaki kautta uudelleennautittavaksi.

Tässä jaksossahan tapahtui paljon. Hitto kun en yhtään muista millainen tuo Fiona oli aiemmissa jaksoissa. Mutta oli kyllä ihan paras tuo loppukuva.

Sarja on nykyään aika rauhallisempi. Toivottavasti George ei kokonaan poistu sarjasta. Se on ainut täysjärkinen hahmo koko sarjassa.

Todella pidän tästä sarjasta, olen alusta asti seurannut ja ymmärtääkseni vain yksi jakso on jäänyt näkemättä. Täytyy hankkia dvd:t joskus, varmasti kestää muutaman uusintakatselun, sillä tarkemmin ajateltuna nyt on ikävä kolmen vuoden takaisia jaksoja.
 
Mieleen on jäänyt erityisesti kohtaus, jossa naisporukka laulaa Horse with no namea. Natelta löytynyt aivokasvain, ja hänen mielenmaisemiensa käsittely tuolloin oli hienosti toteutettu. Hienoa myös ettei Ruth miesystävineen ole jäänyt nuorempien henkilöhahmojen varjoon. Yleisesti löydän sarjasta maailmankuvaa, joka tuntuu pirun kiehtovalta ja haluttavalta.

Tää on kyllä parhaita sarjoja koskaan. Hienoa että tämmösiäkin tehdään. Se on mielenkiintoista kuinka hyvin kirjotetuille hahmoille tapahtuvat "arkiset" asiat tuntuvat katsojassa paljon syvemmällä kuin vaikka jossain saarella asuville stereotyyppisille muoviukoille tapahtuvat jos jonkinsorttiset kommervenkit, (öhöm!).

Ehkä katsojaa lohduttaa, kun sarjan jokainen hahmo on omalla tavallaan rikki revitty. Tämä ulottuvuus tekee heistä aitoja, heidän sekopäisyytensäkin on vain inhimillistä. Maggien ilme, kun hän soitti autosta Natelle kysyäkseen, mitä hänen isälleen oikein kuuluu...

Öh, milloin Nate ja Maggie...?
 
Lainaan itseäni (juon royaltioluen myöhemmin lenkin ja saunan jälkeen). Eilisessä jaksossa he kyllä, mutta juuri kun jäimme odottamaan tämän todennäköisen kohtaamisen jatkoa, meiltä kiskaistaankin jalat alta. Nateko lähtee ja jättää meidät haahuilemaan ilman suuntaa funeraltaloon puku päällä?
 
Ajetaanko sarja kohti surkeaa loppua?