Media ja viihde ›

Kiva oli kattoa taas...
 
Ei saatana, eikai se mennyt jo?

Hieno pätkä. Paras kohta oli, kun ne veti jotain uutta jämäkkää riffiä, ja Lars "Maailman huonoin rumpali" Ulrich alkoi vetämään jotain paskaa jatsikomppia ihan eri tahtilajissa. Ihmeellistä touhua ylipäätään, jos bändissä ei voi neuvoa jotain toista soittamaan jotenkin muuten.

Larssin faija on ihan vitun kova jäbä, vetäis varmaan Chuck Norrisiakin turpaan.
 
Kova äijä kyllä. Megayliguru. Auktoriteetti. Zen.

Tämä oli yllättävän mielenkiintoinen katselukokemus ihmiselle, jonka suhtautuminen Metallicaan on suhkot neutraali.. En nyt niin tykkää, mutta en nyt tykkää huonoakaan. Ihan hyvää musiikkia ovat kuitenkin tehneet ja hienon uran vääntäneet.
 
Tätä nyt tulikin katsottua ihan puhtaasta mielenkiinnosta. Siinä olikin sitten hauskaa muuttaa käsityksiään ihmisistä persoonina ja huomata miten erilaisia äijät oikeasti olivat. Hammett oli helkkarin sympaattinen persoona ja sehän yllätti vain positiivisesti. Omistikin niin pirun hienoja hevosia, että meinasi kateus iskeä.. Hetfield taas oli juuri sellainen itsekeskeinen kakaramainen "minun-pitää-tietää-kaikesta-kaikki-ja-minun-pillin-mukaan-pitää-tanssia" kuten olin ajatellutkin, mutta hah, eipäs sen sijaan Lars ollutkaan sellainen nössö kuin olin luullut. Nauratti se herkistely siinä alussa, sitten rupesikin jo potuttamaan ainainen vastaansanominen. Mutta, jotenkin jäi silti sellainen kuva, että mies tietää mitä tekee, vittuili sitten tai ei...
 
No joo, syvällisempiäkin analyyseja voisi heitellä, mutta antaapi nyt olla.

Oli ihan mielenkiintosta katteltavaa, aika sossupokee tosiaan.
 
Aikoinaan jostain tv-haastattelusta mulle jo tuli semmonen kuva, että Larsia tais aika lailla vituttaa tämä "uusi ja valaistuneempi" James. Tämä dokumentti osaltaan vaan vahvisti sitä käsitystä, vaikka tuskinpa se vanha, dokaava ja kiroileva Jameskaan kovin helppo yhteistyökumppani oli...
 
Kirkki oli yhtä hajuton ja mauton ku aina, mut Mustaine vaikutti tosiaan yllättävän katkeralta edelleen. Ja sehän sillai epäsuorasti siinä sano, että ois oikeestaan halunnu jutella nimenomaan Hetfieldin kans, mut ilmeisesti Jaymssia ei sitte kiinnostanu juur senkään vertaa se vanhojen haavojen repiminen.
 
Ehkä yhteen bändiin ei sit vaan mahdu niin montaa luovaa ja itsepäistä persoonaa, osan porukasta on pakko olla vähän alistuvampia ja syrjäänvetäytyvämpiä, niinku Kirk ja tämä uus basisti Rob ilmeisesti ovat. Robillehan ois näköjään kelvannu melkeen mikä vaan niitä sopimuksia tehdessäkin, mut kai se on ihan hyväkin olla aika nöyrä, kun noin isoon bändiin astuu. Niiden muidenkin basistiehdokkaiden esityksiä oisin kyllä mielelläni kattonut vaikka enemmänkin.
 
Lerssin poika näytti muuten olevan melkein yhtä lahjakas rumpali kuin faijansakin. ;)

Robillehan ois näköjään kelvannu melkeen mikä vaan niitä sopimuksia tehdessäkin, mut kai se on ihan hyväkin olla aika nöyrä, kun noin isoon bändiin astuu.
 
Veikkaan, että Ozzyn kelkassa sopimus oli huomattavasti huonompi, mitä Robille alunperin Metallican lakimiehiltä tarjottiin.

Ja sehän sillai epäsuorasti siinä sano, että ois oikeestaan halunnu jutella nimenomaan Hetfieldin kans, mut ilmeisesti Jaymssia ei sitte kiinnostanu juur senkään vertaa se vanhojen haavojen repiminen.
 
Tuohan tais johtua ihan vaan siitä että James oli juuri siellä katkaisussa noihin aikoihin.
 
Kyllähän tuo mukava katselukokemus taas kerran oli vaikka samainen dokkari on tullut nähtyä jo varmaan 10 kertaa aiemminkin. Jotenkin se on aina lohduttavaa huomata että samoja kärhämiä ne nuo "isotkin pojat" käyvät kuin kaikki demobänditkin.
 
Meikäläsen silmissä bändin fiksuin jätkä on Ulrich, oli miehen soittotasosta sitten mitä mieltä tahansa. Kaiken kriisien keskellä äijä tuntui säilyttävän kuitenkin rauhallisuutensa, ja äijä taitaakin olla ainoa kuka tajusi että loppujen lopuksi oli kuitenkin "vain" rockbändi, ei sen isompaa. Tuntuu myös että välillä Lars on bändin jäsenistä ainoa kellä on pokkaa nauraa itselleen. Hetfieldin draamakuningarkohtaukset ja Hammetin JÄRKYTTÄVÄN latteat välähdykset saavat kyllä edelleen aikaan kiemurtelua, mutta mitäs noista. Hyvä että jaloilleen pääsivät. Myös Bob Rock osoitti jälleen kerran olevansa asiallinen heppu, samanlaista rauhallisuutta ja perspektiiviä asioihin kuin Ulrichillakin.
 
Myös Jasonin puheista välittyi tuo sama "soitetaan nyt vaan"-asenne, enkä ihmettele yhtään että äijä päätti lähteä bändistä tuskastuneena pois. Hetfieldin ja Ulrichin studiodominointi oli välillä aika massiivista, ja kuten Hammetkin totesi, eihän siinä muilla jää hirveästi tilaa ilmoitella mielipiteitään. Kirk taitaa kumminki olla muusikkona sen verran vaatimaton tapaus, että hän soittaa hiljaa ja tyytyväisenä omat osuutensa kuten iso-J käskee. Tai no niin vaatimaton kuin 20 minuutin kitarasooloja konserteissa heittävä heppu voi olla.

Huomioita dokumentistä:
-Jamessilla on tyylikkäät junttifarkut.
-Larssin lapsi soittaa yhtä hyvin kuin isänsä
-James itkee kuin joku pentu
-Dave itkee edelleenkin 20 vuotta vanhoja asioita.

Eiiiih, miksi missaan aina kaiken kivan.. voi vattu...

Ei se Mustaine ollutkaan niin katkera kuin olin kuvitellut. Hän tuntui olevan vihainen lähinnä itselleen siitä ettei hän mennyt katkaisuhoitoon 80-luvulla ja että hän antoi aihetta erottaa itsensä bändistä.
 
Hyvä dokumentti tuo oli kaikin puolin. Lars on fiksumpi kaveri kuin olin luullut, Hetfield on mulkumpi kuin olin luullut ja Hammett sympaattisempi kuin olin luullut. Ihmeen pitkään Lars ja James ovat jaksaneet samassa bändissä olla jos se on aina ollut tuollaista.

Anger management herra vielä 40.000 dollarin kuukausipalkalla valvomassa studiossa että Metallican jäsenet eivät hyökkää toistensa kimppuun.

Anger management herra vielä 40.000 dollarin kuukausipalkalla valvomassa studiossa että Metallican jäsenet eivät hyökkää toistensa kimppuun.
 
Se äijä vaikutti lopussa siltä että sitä ois vituttanut kun eivät palkanneet pidemmäksi aikaa. Toisaalta ketäpä ei jos noilla palkoilla mennään...

toisaalta olis odottanut Larssiltakin vähän enemmän myötätuntoa Jamesin vieroitusohjelmaa kohtaan, mutta myös Jamesin olis täytynyt antaa muiden edes jollain tasolla kehitellä biisejä sen kello neljänkin jälkeen. Nii siis kenen maalaamia ne Larssin taulut oli? Kiva kai se kännissä on pudotella samppanjalaseja gallerian lattialla :)

Nii siis kenen maalaamia ne Larssin taulut oli?
 
Oli siellä ainakin yksi Jean-Michel Basquiatin teos ja Jackson Pollockin maalaukselta näytti yksi.

Oli kyllä mainio dokumentti. Tosiaan Lars vaikutti yllättäen porukan fiksuimmalta tyypiltä ja James taas oli mulkumpi kun luuliin. Hammet roikkuu mukana. Sympaattinen kaveri.

mut Mustaine vaikutti tosiaan yllättävän katkeralta edelleen
 
No oisit säkin jos pitäis Marilyn Mansonin käsipuolessa olla
http://www.iltalehti.fi/viihde/mikahakkinen_vi.jpg

No oisit säkin jos pitäis Marilyn Mansonin käsipuolessa olla
http://www.iltalehti.fi/viihde/mikahakkinen_vi.jpg
 
Hoho.
 
Kun seuraavan levyn tekeminen on vaikeata ja Lars miettii tulevaa levyä ilman että kysyy lupaa Jamesilta niin on aika soittaa Dr. Phil paikalle.

No oisit säkin jos pitäis Marilyn Mansonin käsipuolessa olla
http://www.iltalehti.fi/viihde/mikahakkinen_vi.jpg
 
Kuvan nimestä jo katoin, että nyt tais olla plussan paikka. Hoho!

Tykkäsin kyllä tästä dokkarista.

Dokkarinhan voi katsoa montakin kertaa peräjälkeen, ja ainoa mikä kuluu on videonauha. Tämä on siis bändiin ja sen musiikkiin melko kyynisesti suhtautuvan henkilön mielipide. Antipatiani Metallicaa kohtaan on kyllä laimentunut Some kind of a Monsterin myötä.