Media ja viihde ›

Ne perus:
 
Pablo Fransisco
Robin Williams
Bill Hicks

Eilen illalla (lue: viime yönä) joitain noita linkitettyjä pätkiä ja vähän muitakin tuolta YouTubesta katselin. Pablo Franciscon jutut vaikuttivat minusta hauskimmilta, äijähän on etevä imitaattori. Hotzillakin oli joitakin ihan hauskoja juttuja kyllä, mutta äijän esiintymis- ja puhetyyli (käsi melkein koko ajan suun edessä, ääni joka lauseen lopussa kuin nauruun purskahtamaisillaan, "what a miserable thing" -fraasin ylitoistaminen jne.) ei oikein iskenyt. Gaffiganin muistan Conaneista ja joistain muistakin pätkistä ennestäänkin, ihan hauska tyyppi, mutta ei mikään ihan revähdyttävä kuitenkaan. Robin Williams on ehkä hiukan ylienerginen tyyppi esiintymisissään, Chris Rockia en vain ole voinut koskaan sietää.

Izzard on kyllä melkein paras. Dress to kill on loistava.

Pekka Jalava on kyllä kanssa ihan hyvä kotimaisista. Vieläköhän kertoo Timpe Salos juttuja?

Jalava on kyl pirun kova.
Joni Koivuniemi on nykyään ihan hyvä kans.

Eikös tää Dane Cook ole se "stand upin pelastaja"? Itse en hirveästi tyypistä välitä, ihmettelin vain kun kaveria ei ole tässä keskustelussa mainittu.

Eikös tää Dane Cook ole se "stand upin pelastaja"?
 
No tuossa esim. olisi tuollainen vähän pitempi pätkä, jos joku haluaa katsella:
 
http://www.youtube.com/watch?v=mXT7vWvmiis
 
Aika "fyysistä" näyttäisi tuo esiintyminen olevan, itse jutut eivät vaan vaikuta mitenkään erityisen loistavilta... munsta. Liika kohkaaminen käy välillä hermoille...
 
Demetri Martin
 
Tämä oli muuten ihan kohtuullisen hauska, vähän rauhallisempaa menoa, jos semmoisesta sattuu tykkäämään. Tuossa vielä Comedy Central -pätkä häneltäkin:
 
http://www.youtube.com/watch?v=Rrx_MqQDga8

Kotimaisista Teemu Vesterinen ja Pekka Jalava.

No niin, en tiedä kannattaako munkaan enää ihan kaikkea YouTubesta löytyvää tähän ketjuun linkittää, kun jokainen halukas niitä varmaan itsekin sieltä löytää (hakusanoiksi esim. "stand up" tai "Comedy Central"), mutta tän yhden kyllä vielä laitan, kun kerta on oikein muusikko sentään kyseessä, ja tämähän oli vissiin Muusikoiden.net... ;)
 
Stephen Lynch, kaveri soittelee kitaraa ja laulaa hiukan omituisia "lastenlauluja":
 
http://www.youtube.com/watch?v=wXS7-94RmyI
 
Aika pitkä pätkä taas, mutta biisit vaan paranee loppua kohti.

Onhan näitä tuolla Jenkeissä. Jim Gaffigan, Richard Pryor muiden muassa.
 
Sen sijaan suomalaisista stand up-koomikoista yksikään ei ole vakuuttanut.

Suomesta Ismo Leikola. Maailmalta Flight of the conchords - laskettakoon se nyt stand-uppiin vaikka bändi onkin.

Richard Pryor
 
KUOLLUT POIS!

Mitäs tykkäsitte tästä Conanissa esintyneestä Victor Varnadosta? Omasta mielestäni oli aika hauskakin kaveri, hullut silmät. Se vaan, että mahtaako kaverilla olla oikeastaan muuta settiä kuin nuo musta albiino-jutut.

DC Benny on aika hauska
 
http://www.youtube.com/watch?v=RDbUZbBcaT8&

Lewis Black on huippu.
 
Ne puolittaisen raivon vallassa tilitetyt jutut esim pullotetusta vedestä lähtee aika hyvin.
 
Eli tämä: http://www.youtube.com/watch?v=A0eTU7EkVZ0
 
Voi viddu että mä repeilin.

Bill Hicks on tietysti kovis. Cdon.com:sta saa muistaakseni aika hyvään hintaan sen Live-dvd:n, joka sisältää Relentlessin, Revelationsin ja One Night Standin. Ehkä paras tallenne on mun mielestä kuitenkin Sane Man, joka on nähtävissä kokonaan YouTubessa (ainakin vielä).
 
Sitten on tietty George Carlin, joka on mun ehdoton lemppari. Omien sanojensa mukaan, Carlinin materiaali koostuu kolmesta eri alueesta jotka ovat
a) Englannin kieli: Sanonnat, sanat, miten ihmiset puhuvat jne.
b)Pikku asioista joita koemme päivittäin. Suurin osa koomikoista keskittyy vain ja ainoastaan tähän. Eli semmoiset pikku havainnot jokapäiväisestä elämästämme.
c) Isot asiat kuten sodat, politiikka ja kuolema.
 
Jokaisella alueella Carlin on mielestäni ammattikuntansa paras (tosin kohta c jaettuna Bill Hicksin kanssa).
 
George Carlinissa viehättää ja huvittaa eniten se asenne ihmisiä ja maailmaa kohtaan. Välillä siitä tulee mieleen semmoinen Pentti Linkola-tyylinen pirttihirmu, joka vihan sijaan tyytyy nauramaan ja säälimään ihmisrotua. Carlinin sivuilta löytyi tämmöinen teksti jonkun kirjaesittelyn yhteydessä, josta selviää millaista asennetta tarkoitan:
 
I'm happy to tell you there is very little in this world that I believe in. Listening to the comedians who comment on political, social, and cultural issues, I notice most of their material reflects an underlying belief that somehow things were better once and that with just a little effort we could set them right again. They're looking for solutions, and rooting for particular results, and I think that necessarily limits the tone and substance of what they say. They're talented and funny people, but they're nothing more than cheerleaders attached to a specific, wished-for outcome.
 
I don't feel so confined. I frankly don't give a fuck how it all turns out in this country - or anywhere else, for that matter. I think the human game was up a long time ago (when the high priests and traders took over), and now we're just playing out the string. And that is, of course, precisely what I find so amusing: the slow circling of the drain by a once promising species, and the sappy, ever-more-desperate belief in this country that there is actually some sort of "American Dream," which has merely been msiplaced.
 
The decay and disintegration of this culture is astonishingly amusing if you are emotionally detached from it. I have always viewed it from a safe distance, knowing I don't belong; it doesn't include me, and it never has. No matter how you care to define it, I do not indentify with the local group. Planet, species, race, nation, state, religion, party, union, club, association, neighborhood, improvement committee;I have no interest in any of it. I love and treasure individuals as I meet them, I loathe and despise the groups they identify with and belong to.
 
So, if you read something in this book that sounds like advocacy of a particular political point of view, please reject the notion. My interest in "issues" is merely to point out how badly we're doing, not to suggest a way we might do better. Don't confuse me with those who cling to hope. I enjoy describing how things are, I have no interest in how they "ought to be." And I certainly have no interest in fixing them. I sincerely believe that if you think there's a solution, you're part of the problem. My motto: Fuck Hope!
 
P.S. Lest you wonder, personally, I am a joyful individual with a long, happy marriage and a close and loving family. My career has turned out better than I ever dreamed, and continues to expand. I am a pesonal optomist but skeptic about all else. What may sound to some like anger is really nothing more than sympathetic contempt. I view my species with a combination of wonder and pity, and I root for it's destruction. And please don't confuse my point of view with cynicism; the real cynics are the ones who tell you everything's gonna be all right.
 
P.P.S. By the way, if, by chance, you folks do manage to straighten things out and make everything better, I still don't wish to be included.
 
Muutama video:
 
Save the Planet? http://youtube.com/watch?v=2kOCv-yfhTc
 
Carlinin vaimon kuoltua ja sydänongelmien jälkeen, Carlin vetäytyi vähäksi aikaa syrjään komediasta, ja palasi sitten dvd:llä Life is Worth Losing, jossa hän vetää synkimmän ja kyynisimmän settinsä ikinä. Vaikka keho näyttää alkavan antavan jo periksi, toimii sillä pää vielä kirkkaasti, kuten tästä Modern Man osiosta näkee: http://youtube.com/watch?v=JZR5zpImvMc
Samalta keikalta, tiukkaa vuodatusta: http://youtube.com/watch?v=W2s6zfBkJiE

Tulkaa kaikki tänne mukaan vaatimaan että Jim Gaffigan tulisi Suomeen
http://eventful.com/demand/D0-001-000018946-7

Herätetään vähän eloon.
 
Eilen katselin Jimmy Carrin 2005 setin, pakko myöntää että mies on kyllä nero. Aivan hillitöntä juttua ja loistava kemia hänen ja yleisön välillä. Setin nähneet tietää, mistä on kyse. En voinut olla ajattelematta, että Jimmy tuskin toimisi suomessa niin hyvin, koska yleisö olisi niin totaalisen jäässä.
 
"What's worse than biting into an apple and finding a worm?"
 
"- Being raped."

Pablo Franciscolle viides lisäesitys
Julkaistu 27.07.2007, klo 16.10
 
Suomeen syksyllä saapuva stand-up-koomikko Pablo Franciscolle järjestetään vielä viides lisäkeikka. Syyskuun alussa Helsingin Kulttuuritalon lavalle nouseva Francisco esiintyy myös torstaina 6. syyskuuta.
Muun muassa loistavista imitaatioesityksistään tunnetun hauskuuttajan neljä edellistä keikkaa myytiin loppuun hetkessä. Tässä lisänäytöksessä mukana on myös koomikko Filip Schultz.
 
Viidennen lisäkeikan liput tulevat myyntiin keskiviikkona 1. elokuuta lippukauppa Tiketissä.
 
YLE Uutiset

Francisco on kyllä pirun väsynyt. Aina samat jutut, jätkä oli ihan hauska ekalla kerralla mutta kun jokainen setti on samaa Movie preview guy/little tortilla boy/Jackie Chan -juttua. Schultziin en ole kyllä tutustunut.