Media ja viihde ›

baron: Paavo Väyrynen: Finland utrikespolitik - den nationella doktrinen och framtidens mänsklighetspolitik.
Väitöskirja vuodelta 1988.
 
Toisen osan menetelmäkohdassa hän arvioi voiko tulevaisuutta tutkia tieteellisesti vai onko tulevaisuustutkimus vain "gissningskonst" (arvaustaidetta?)
Hän päätyy siihen että hänen käyttämänsä menetelmä on tieteellinen.
Hän päätyy siihen että Suomen ulkopoliittisen doktriinin ympäristötekijät
1. Neuvostoliitto on suurvalta
2. Eurooppa on jakautunut kahteen toisiaan vastaansuunnattuun sotilasliittoon
ovat erittäin stabiileja.
Se että kuinka kauan tilanne sellaisena säilyy on gissningskonst. Huolellisen analyysin jälkeen hän kuitenkin päätyy että tilanne säilyy tällaisena näköpiirissä olevan tulevaisuuden ajan.
 
Pari vuotta väitöskirjan jälkeen sekä Neuvostoliitto että Varsovan liitto hajosivat.
 
Varmaan Paavo analysoi tulevaisuutta yhtä hyvin kuin kaikki muutkin mutta tulevaisuuden tutkiminen on ilmeisesti kuiteskin "gissningskonst" eikä tiedettä?
 
Ihan hämmästyttävää tarkkanäköisyyttä Pavelta!

baron:
tilanne säilyy tällaisena näköpiirissä olevan tulevaisuuden ajan.

 
Kuinkas pitkälle se tulevaisuus sitten yleensä on näköpiirissä?

Klezberg: Kuinkas pitkälle se tulevaisuus sitten yleensä on näköpiirissä?
 
Väyrysellä se näkyi olevan pari vuotta.

baron: Väyrysellä se näkyi olevan pari vuotta.
 
En mä yleensä näe läheskään niin pitkälle tulevaisuuteen.

Timo K. Mukka - Maa on syntinen laulu
 
Ihmisiä, jotka elivät uskonnollisuuden, viinan, luonnon ja seksuaalisuuden armoilla. Kaunista luonnon kuvausta, raakaa elämän kuvittamista. Lohduttomuutta vai voimaa, en minä osaa sanoa. Mutta vaikuttavaa.

glx405: Timo K. Mukka - Maa on syntinen laulu
 
Ihmisiä, jotka elivät uskonnollisuuden, viinan, luonnon ja seksuaalisuuden armoilla. Kaunista luonnon kuvausta, raakaa elämän kuvittamista. Lohduttomuutta vai voimaa, en minä osaa sanoa. Mutta vaikuttavaa.
 
Elokuvaversiossa tuosta luonnosta niin, mutta tissejä ja saarnamiehiä piisaa vallankin. Sarjassamme "kohtalaisen huumorittomia leffoja".

Mika Waltari: Feliks onnellinen
 
Yllättävän mielenkiintoinen kuvaus melko mielenkiinnottomasta aiheesta, eli uskoontulemisesta. Kenties se sitten voi tuollaistakin olla, että on pakottava sisäinen tarve saarnata sitä uskoaan muillekin, vaikka ei itse tietoisesti edes haluaisi. Ärsyttäviähän tuollaiset tyypit tosielämässä yleensä ovat, mutta ihan kiinnostava kirja kuitenkin.
 
Juhani Aho: Papin tytär
 
Kieliasultaan jo jonkin verran vanhentunut, mutta muuten ihan lukukelpoinen kirja. Varmaankin ensimmäisiä realistisia suomenkielisiä naiskuvauksia. Pitänee seuraavaksi etsiä tarinan jatko-osa (Papin rouva) käsiinsä ja lukea sekin.

Aatu Karri:
Aarne 2
Aarne 3
 
Wanha kaveri ja naapuri nuoruudesta,novelleja 70-luvun HURJASTA
nuoruudesta,Tarinat ovat pääosin totuuspohjaisia.Kirjassa vilahtaa myös aikansa kuuluisuus Rauli Badding Somerjoki. Jännitystä ja tiukkoja tilanteita!!!

Roman Schatz & Pertti Jarla: Käsikirja - Tee-se-itse-opas miehille
 
Hassunhauska kirja runkkaamisesta ja sen historiasta Fingerpori-Jarlan kuvittamana. Kikkeleitä tai edes tissejä ei juurikaan näkynyt, joten ei tämä mitään varsinaista runkkumateriaalia ollut, vaikka siitä kertoikin. Nopeasti luettava kirja. Suosittelen muillekin aiheesta kiinnostuneille.
 
Mark Twain: Eevan päiväkirja + Irtolehtiä Aatamin päiväkirjasta
 
Nopeasti nämäkin rinnakkaisteokset tuli lukaistua. Aatamin näkökulmasta pidin enemmän, etenkin siitä arvuuttelusta, että mikä olikaan se Eevan "löytämä" uusi eläin; kala, kenguru vaiko sittenkin karhunpentu? Selvisihän sekin sitten hieman myöhemmin, kun "löytyi" toinenkin samanlainen olio. Ihan huvittavaa tekstiä, lisäksi Lester Ralphin (kai ainakin joskus aikoinaan?) hieman pornahtava kuvitus. Ei tosin aivan parasta Twainia, mitä muistan lukeneeni, mutta menetteli kuitenkin. e: Aatamissa olikin näköjään Ennisofia Salmelan kuvitus vuodelta 2008.
 
Seuraavaksi sitten lukuvuorossa se Juhani Ahon Papin rouva. Tässä saattaakin sitten - edellisistä poiketen - mennä taas muutama päivä, ainakin toivottavasti.

David Ritz - Särkynyt sielu: Marvin Gayen elämä
 
Tämä kirjaprojekti aloitettiin jo artistin eläessä ja kirjoittaja kerkesi haastatella Gayea useaan otteeseen ja jopa kirjoittaa yhdessä biisinkin (Sexual Healing) tämän kanssa, joten kyseessä on lähin "virallista elämäkertaa" oleva teos. Kirja valoittaakin varsin onnistuneesti Gayen jakaantunutta persoonallisuutta, joka lopulta johti tähden tuhoon. Kuten niin monella muullakin artistilla, myös Marvin Gayellä erittäin vaikea isäsuhde näyttää olleen motivoiva voima, mutta myös isojen ongelmien aiheuttaja. Ei ollut mitenkään sattumaa sekään, että kuolemakin tuli oman isän kädestä.

Virginia Woolf - Mrs. Dalloway
 
En nyt ihan jaksanut keskittyä tähän vaaditulla tavalla ja keskittymistä tämän teoksen lukeminen vaatii. Ehkä joskus toiste uusiksi, mutta nyt ei oikein lähtenyt. En saanut kunnon tarttumapintaa henkilöhahmoista, saatikka välittänyt siitä mitä heille tapahtuu. Jäi siis vähän etäiseksi tällä kertaa. Suosittelen silti modernin kirjallisuuden ystäville.

Simo Hämäläinen: Kätkäläinen ja kaupungin valot
 
Aholaisen Pietu (huvitti muuten hänen tapansa allekirjoittaa mm. kirjeet: P. Aholainen;) lähtee vanhoilla päivillään kaupunkiin ihmettelemään nykyajan ihmeitä, kun hänen eukkonsa erään joulun alla kaatuu murtaen lonkkansa ja joutuen keskussairaalaan leikeltäväksi. Murteesta johtuvien ja muidenkin väärinkäsitysten suma on jälleen taattu. Hauskahkoa luettavaa, enpä ennestään tiennytkään, että näitä Kätkäläis-tarinoita on jo noinkin monta julkaistu, pitänee lainailla muitakin luettavaksi.
 
Juhani Ahon Papin rouva ei nyt kovinkaan ihmeelliseltä vaikuttanut, mutta samojen kansien väliin painetut aikalaisarvostelut huvittivat sitäkin enemmän, ainakin näin nykypäivän näkökulmasta lukien. Valitettiin mm. siitä, että Ahon sanasto ei ollut riittävän "oikeakielistä", näköjään täysin unohtaen sekin seikka, että kielihän muuttuu aikojen kuluessa. Romaanin henkilöhahmojen kritiikistä sen sijaan olin jokseenkin samaa mieltä. Hauska oli myös Juhani Ahon salanimellä "Tuomas" kirjoittama satiirinen Ehdotus jatkoksi Juhani Ahon "Papin rouvaan". Kyseessä ei kuitenkaan ollut trilogian kolmas osa (Papin leski?;), kuten ehdin jo vähän ounastella, vaan muutaman sivun mittainen juttu vain. Eiköhän siinä tullut nyt Ahoakin riittämiin tältä erää, pitänee etsiä kirjastosta taas jotakin aivan muuta välillä.

Irvine Welsh - Mestarikokkien Sänkykamarisalaisuudet
 
Suora lainaus takakannesta:
Danny Skinner on päättänyt etsiä isänsä, josta hän tietää vain kaksi asiaa: hän on mestarikokki ja hänen on tullut aika maksaa laiminlyönneistään. Terveystarkastajana toimiva Danny lähtee kiertämään huippuravintoloita ja jetset-piirejä parinaan raivoraitis Brian. Kollegoiden välille kehkeytyy outo symbioosi, Brianista tulee Dannyn sijaiskärsijä. Kun Danny saa turpaan, Brianin naama turpoaa. Kun Danny dokaa, Brianilla on krapula. Lopulta kuitenkin tulee tilinteon aika.
 
Olen aina tykännyt Welshin tyylistä kirjoittaa eikä tämäkään kirja ollut poikkeus. Asiat esitetään sellaisena kuin ne ovat. Eihän tämä nyt mikään Trainspotting tai Paska ollut, mutta kuitenkin varsin mainio ja paikoin jopa hauska kirja.

Orhan Pamuk: Istanbul
 
Kirjailijan omaelämäkerta nuoruusvuosilta ja kuvaus kotikaupungistaan Istanbulista. Kirja on kuvitettu mustavalkokuvin, joista osa on Pamukin itsensä kuvaamia, länsimaistuvasta, katoavien osmaniaikaisten puuhuviloiden ja mukulakivikatujen kaupungista ja maagisesta Bosporista. Samalla Pamuk tekee ekskursion maansa kirjallisuudenhistoriaan. Mikä vahvasti eurooppalaisilta esikuviltaan ammentanut sekin.

Honoré de Balzac - Ukko Goriot
 
Balzac on kirjallisuuden realismin kantaisiä ja tämä hänen tunnetuin teoksensa. Romaani maalaa varsin karun kuvan 1800-luvun Ranskasta/Pariisista, sosiaaliluokkien välisestä kiipeilystä ja rahan vallasta. Tietyllä tavalla edelleen ajankohtainen tämäkin. Pidin.

Howlin Wolffin elämänkerran.
4/5 tähteä.

Jonathan Franzen - Vapaus
 
Paljon ylistetyn ja kehutun ruotsalaissukujuurisen newyorkerin Vapaus-romaaniin tartuin innolla. Vaikka alitajunnassa, lainapeitteiden alla, välkytti koko ajan, mitä kokemuksia paljon kehutut romaanit olivatkaan viime vuosina tuottaneet. Pettymyksiä.
 
Amerikkalaisperheen tarina meidän ajoista, ennen 9/11:ta ja sen jälkeen, liberaaleista katsomuksista, konservatiivisuudesta, ydinperheen hajoamisesta, musiikista erityisesti kyynisen muusikkoystävä Richardin kautta, uskollisesta ja uskottomasta rakkaudesta, weltschmerzista. Suomikin saa romaanissa osansa.
 
Hyvän tarinan Franzen rustaa, kuljettelee tarinoita mennen tullen, työntää amerikkalaisen elämän kuvan nuhaisen nenän eteen, mutta jotenkin kirjan maailma on kuitenkin yllätyksetön, tuttu. Ei kulunut, vaan tuttu. Kai tämän kirjan arvo on suurempi 20 vuoden päästä kuin nyt; kuten kirjat 60-luvusta tai mistä tahansa menneestä. Kuva Amerikasta yhdestä näkökulmasta meidän aikoinamme.
 
Mutta en minä vielä tätä suurten romaanien joukkoon nosta. Vaikka ei sitä minulta kysytä.

Franzenista on kirjoittanut jonkin verran muun muassa Tommi Melender: http://antiaikalainen.blogspot.com/2011/11/suuri-romaani-vai-ei.html

Coran: Franzenista on kirjoittanut jonkin verran muun muassa Tommi Melender: http://antiaikalainen.blogspot.com/2011/11/suuri-romaani-vai-ei.html
 
Hyvinpä kirjoittaa.

Arne Dahl - Europpa blues
 
Hyvän dekkarin merkki on se, että se pitää lukea mahdollisimman nopeasti loppuun saakka. Tämä oli sellainen. Loppu vähän kliseemäinen, mutta hyvää huumoria kaiken kaikkiaan kirjassa. Tv-sarja, joka taannoin tuli jostain Dahlin kirjasta, oli paljon totisempi kuin ainakin tämän kirjan henki.
 
Täytyy jatkaa Dahlin dekkareiden lukemista myöhemmin.