Media ja viihde ›

Sinunkaltaisesi varassa on suomalainen rockkulttuuri. Hienoa!
 
Heh heh, eiköhän se oo paremminkin niin niin kuin tuolla mainostamallasi foorumilla ÄmCeeVitosen saarnan mukaan taannoin lausuttiin, että "it's time for you to decide, whether you're gonna be the problem, or whether you're gonna be the solution" ja minun kaltaiseni ovat nimenomaan se ongelma...
 
Vaan vakavasti puhuen olen vähän ymmälläni. Tämä on kuitenkin n. 5000:n asukkaan pitäjä ja täällä on jopa jonkinlaista bänditoimintaa yhä edelleen, vaikka 80-luku oli kulta-aikaa senkin suhteen. Soittajia kuitenkin on. Luulisi olevan musiikkidiggareitakin. Miksi he eivät lue Rytmiä? Silloin kun ostin vielä Soundia ja Rumbaa olin huomaavinani, ettei niidenkään pino lehtihyllyssä juuri pienennyt ennen seuraavan numeron ilmestymistä. Joko nuoriso ei lue lehtiä niin aktiivisesti kuin joskus aikaisemmin tai sitten he tilaavat ne kotiinsa. Jälkimmäistä teoriaa en usko.
 
Nyt tuli kyllä tunne, että olen kirjoittanut samasta asiasta jo pari kertaa aiemminkin... Mutta menköön. Rokin tilalle on kai tullut entistä enemmän muita kiinnostuksen kohteita. Aika surullisia ovat ne muutamat nuorisolle suunnatut täällä järjestetyt bänditapahtumat väkimääränsä suhteen olleet.

Sinunkaltaisesi varassa on suomalainen rockkulttuuri. Hienoa!

Heh heh, eiköhän se oo paremminkin niin niin kuin tuolla mainostamallasi...
 
Vastuusi on Kenkkunen suuri: suomalaisen rockkulttuurin ylläpitäminen :) Älä vain vaihda esim. seiväshyppyyn hyvää harrastustasi.
 
Vakavasti puhuen (se on minulle vaikeaa) tuolla keittiössä on avaamaton Rytmi muoveissaan vielä. On mukavaa kannattaa tuollaista toimintaa. Toivoa vaan soppii, että Rytmi pysyisi jatkossakin jutuissa, joita tälläinen vanha pieru voi lukea.
 
Onko 8000:n levikki kannattavaa?
 
Miksi he eivät lue Rytmiä?
Josko Rytmilä vielä kuitenkin olisi tämä jatsimaine? Siis että lehti keskittyisi lähinnä jaskaan ja hämyilyyn (vaikka ne ovatkin lopulta hauskoja asioita).

Josko Rytmilä vielä kuitenkin olisi tämä jatsimaine? Siis että lehti keskittyisi lähinnä jaskaan ja hämyilyyn (vaikka ne ovatkin lopulta hauskoja asioita).
 
Voi olla, että tieto lehden muuttumisesta ei ole vielä mennyt kaikille perille.
 
Mikä lienee Infernon levikki? Selailin lehteä kirjastossa ja sehän oli muodoltaan Rytmin kaltainen. Yllätin itseni lukemasta muutamaa juttua, vaikka en nykyhevistä paria poikkeusta lukuunottamatta pidäkään. Vaikutti siis mainiolta lehdeltä kohderyhmälleen.

Nyt tuli kyllä tunne, että olen kirjoittanut samasta asiasta jo pari kertaa aiemminkin... Mutta menköön. Rokin tilalle on kai tullut entistä enemmän muita kiinnostuksen kohteita. Aika surullisia ovat ne muutamat nuorisolle suunnatut täällä järjestetyt bänditapahtumat väkimääränsä suhteen olleet.
 
Joo-o, hyvä kysymys. Oliskohan niin, että bändejä ja tapahtumia on vaan liikaa potentiaaliseen yleisömäärään nähden? Kun iso osa rockin harrastajista soittaa itse bändeissä, niin yleisöä tuntuu olevan vaikea saada tuntemattomien bändien keikoille. Ainakin viikolla tuntuu olevan tyhjää, vaikka tarjontaa on vaikka kuinka. Toisaalta täällä Helssinkissä on varmaan vähän erilaista monessakin suhteessa.
 
Rytmin lukijaprofiiliin voi perehtyä täällä:
 
http://www.rytmi.com/mediakortti.pdf

Rytmin lukijaprofiiliin voi perehtyä täällä:
 
http://www.rytmi.com/mediakortti.pdf
 
En kyllä saanut tuota auki, liekö Acrobat readeri sitten vanhentunut.

En kyllä saanut tuota auki, liekö Acrobat readeri sitten vanhentunut.
 
Voipi olla. Mulla aukeaa kyllä...

Noo, levikki on kuitenkin 8000, eiköhän siihen muitakin mahdu. Sitäpaitsi nettiäänestys on aina nettiäänestys.
 
Kuinka tämä levikki jakautuu tilaajien ja irtonumero-ostajien kesken?
Lehtipiste taita ottaa kuitenkin aika monta prosenttia lehden irtonumerohinnasta jakelu ja palautusmaksuja. Perstuntumalla ajateltuna taitaa tilatuista lehdistä saada paremman katteen kuin irtonumeromyynnistä.

Kuinka tämä levikki jakautuu tilaajien ja irtonumero-ostajien kesken?
Lehtipiste taita ottaa kuitenkin aika monta prosenttia lehden irtonumerohinnasta jakelu ja palautusmaksuja. Perstuntumalla ajateltuna taitaa tilatuista lehdistä saada paremman katteen kuin irtonumeromyynnistä.
 
Eiköhän toi porskuta jollain tavoin. En kommentoi asiaa sen kummemmin, kun mulla ei ole asiasta mitään hajua.

Eiköhän toi porskuta jollain tavoin. En kommentoi asiaa sen kummemmin, kun mulla ei ole asiasta mitään hajua.
 
Höh, säähän voisit olla tutkiva journalisti, mutta ei ehkä kuitenkaan tässä tapauksessa jäävi... Tai jos Rytmin tahot ovat jo mediamiljönäärejä...
 
Joskus jollain musamessuila juttelin Riffin päätoimittaja Palokosken kanssa. Hän sanoi, että tilaaminen olisi tärkeämpää kuin irtonumeroiden ostaminen.

Höh, säähän voisit olla tutkiva journalisti, mutta ei ehkä kuitenkaan tässä tapauksessa jäävi... Tai jos Rytmin tahot ovat jo mediamiljönäärejä...
 
Joskus jollain musamessuila juttelin Riffin päätoimittaja Palokosken kanssa. Hän sanoi, että tilaaminen olisi tärkeämpää kuin irtonumeroiden ostaminen.
 
Kyllä mä olen mitä suurimmassa määrin jäävi eikä mun tarvitse luojan kiitos asiasta piitata. Tilaus on tietenkin tärkeämpää, koska irtonumero-ostaja ostaa tyypillisesti lehden vain silloin kun kansijuttu kiinnostaa eli harvemmin kuin tilaaja.

Uusi Rytmi on taas putkahtanut postiluukuistamme. Sen kunniaksi pari kommenttia.
 
Taittajalle: fonttikokoa ei enää yhtään pienemmäksi; erityisesti nämä studiouutiset -jotka on pläjäytetty levyarvioiden sekaan - vaativat jo suurennuslasia. Nimim. ikänäkökö vaivaa.
 
Michael Breckerin Pilgrimage-kiekon arviossa kriitikko kirjoittelee nimiä mitensunnäppiksistäkirjaimiaonlöytynyt -tyyliin: Otsikko "Mike Brecker", sitten paranee "Michel Brecker", sitten on joku uusi virtuoosi "Rad Mehldau" pianossa ilman beetä, basisti "John Pattituchi" tunnetumman basistivirkaveljensä kotisivujen ollessa kylläkin John Patitucci -nimellä (aika moni kuukkelihaku ilmoittaa kylläkin Pattitucci). Jack DeJohnetten nimessä tuo jii pruukataan kirjoittaa isolla. Pat Metheny kuuluisampi on saanut uuden kilpailijan "Pat Metheney". Pientä vaivannäköä, kiitos.
 
Se tästä saivartelusta.

Taittajalle: fonttikokoa ei enää yhtään pienemmäksi; erityisesti nämä studiouutiset -jotka on pläjäytetty levyarvioiden sekaan - vaativat jo suurennuslasia. Nimim. ikänäkökö vaivaa.
 
Joo. Ja IKINÄ ne ei opi sitä, että valkoinen teksti mustalla pohjalla saattaa näyttää helvetin rokkenrollilta, mutta lukeminen on ihan toivotonta. No, White Stripes sai kuitenkin neljä pallukkaa, joten kai se hyvä levy on...
 
Ja kun nyt valittamaan pääsin, niin tuntuu vähän tyhmältä lukea kutakuinkin samoja levyarviota kahdesta eri lehdestä: Terveisiä vaan H. Aaltoselle... Taisihan tuo erittäin maino Bluesin vuosisata -juttukin löytyä takavuosina paristakin lehdestä. Tämä tuskin kovin montaa lukijaa häiritsee, mutta meiksi kun ei tällä hetkellä tuhlaa rahojaan muihin musiikkilehtiin kuin Blues Newsiin ja Rytmiin, niin päällekkäisyys vähän huvittaa.
 
Aaltonen on kyllä ihan suosikkiarvioitsijoitani, joten eihän kertaus tietenkään pahaa tee.