Media ja viihde ›

Italo Calvino - Kosmokomiikka
 
Tämä oli ensi kosketukseni Italo Calvinoon, ja pakko myöntää, että petyin suuresti. Calvino kirjoittaa taitavasti, mutta jotenkin kirjan sisältö ei sytyttänyt: hahmot jäivät etäiseksi, samoin tapahtumat ja miljööt. Ehkä tämä johtuu siitä, että "päähenkilöt rakentuvat matemaattisista yhtälöistä ja yksinkertaisista solurakenteista", eli aika abstratkeissa merkeissä liikkuttiin. Ei siinä sinänsä mitään vikaa ole, mutta tämän kirjan suhteen ei homma oikein toiminut. Tarinoiden välillä ei ollut kunnolla koheesioita, vaikka siihen ilmeisesti oltiin pyritty, eikä esimerkiksi päähenkilö tuntunut olevan sama persoona, vaikka tämän piti sitä olla. Ihan muutamassa kohdassa kirjan henkilöiden edesottamukset koskettivat ja kiinnostivat. Mutta kokonaisuutena tämä jätti tosi kylmäksi.
 
Sanokaapa Calvinoa lukeneet, että onko Kosmokomiikka vain heikompaa Calvinoa, vai olenko luultavasti pettyvä, jos herran tuotoksia luen enemmän? Kirjahyllystä löytyy myös Näkymättömät kaupungit...

Wild String Of Voodoo Strat: Italo Calvino - Kosmokomiikka
 
Tämä oli ensi kosketukseni Italo Calvinoon, ja pakko myöntää, että petyin suuresti. Calvino kirjoittaa taitavasti, mutta jotenkin kirjan sisältö ei sytyttänyt: hahmot jäivät etäiseksi, samoin tapahtumat ja miljööt. Ehkä tämä johtuu siitä, että "päähenkilöt rakentuvat matemaattisista yhtälöistä ja yksinkertaisista solurakenteista", eli aika abstratkeissa merkeissä liikkuttiin. Ei siinä sinänsä mitään vikaa ole, mutta tämän kirjan suhteen ei homma oikein toiminut. Tarinoiden välillä ei ollut kunnolla koheesioita, vaikka siihen ilmeisesti oltiin pyritty, eikä esimerkiksi päähenkilö tuntunut olevan sama persoona, vaikka tämän piti sitä olla. Ihan muutamassa kohdassa kirjan henkilöiden edesottamukset koskettivat ja kiinnostivat. Mutta kokonaisuutena tämä jätti tosi kylmäksi.
 
Sanokaapa Calvinoa lukeneet, että onko Kosmokomiikka vain heikompaa Calvinoa, vai olenko luultavasti pettyvä, jos herran tuotoksia luen enemmän? Kirjahyllystä löytyy myös Näkymättömät kaupungit...
 
Heh, itse olen lukenut Calvinolta lisäksi teokset Paroni puussa, Halkaistu varakreivi ja Jos talviyönä matkamies, ja mielestäni Kosmokomiikkaa oli aivan huippukirja, vaikka muistakin kyllä olen tykännyt. Jos talviyönä matkamies ei ehkä tarinana niinkään innostanut, mutta onhan se kerronnaltaan ihan mielenkiintoinen juttu.
 
Vaikka noissa Kosmokomiikoissa on jokseenkin abstrakteja juttuja, niin tokihan keskipisteessä on aina ihminen. Ajattelin, ettei Qfwfq ole niinkään yksi ja sama persoona, vaan pikemminkin mekanismi, jolla ihminen voidaan heittää noihin itselleen luonnottomiin ympäristöihin. Silloin vaikutelma on paitsi koominen myös karikatyyrimainen: kosmisissa mittasuhteissa Qfwfq on aina pikkumaisempi, kateellisempi, turhamaisempi ja enemmän rakkautensa riivaama kuin tavallinen ihminen.
 
Toisekseen tykkäsin, että kirja oli aidosti hauska, mutta makuasioita nämä. Jotkut novellit tosin vähän alleviivaili liikaakin teemojaan, kuten Merkki avaruudessa. Omia suosikkejani oli ainakin Kaikki yhdessä pisteessä ja se vedonlyöntijuttu oli myös hauska. Viimeinen novelli veti mielestäni koko jutun mukavasti yhteen.
 
Mutta joo, kannattaahan jotain muutakin Calvinoa vielä kokeilla. Ei se turha kirjailija ole, mutta pitääkseen siitä täytyisi varmaan tykätä calvinolaisesta huumorista.

Françoise Sagan - Bonjour Tristesse
Mukava aikalaiskuvaus Fitzgeraldin tyyliin, mutta ei ehkä ravistele nykypäivän lukijaa niin kuin teki ilmestyessään.

Eläkeläiset - Suuri Suomalainen Juopottelukirja (4:s painos)
 
Kuvausta Eläkeläisten sekoilusta, näin pähkinänkuoressa. Lähes joka sivulla on joku reväyttävä juttu ja kirja on muutenkin mukavaa luettavaa. Viina virtaa ja ihmisiä sattuu. Suosittelen jos Eläkeläisten musiikki ja viinan juominen kiinnostavat.
 
ONNI: Heitin sen ensimmäisen urun alas lavalta siinä vaiheessa, kun loppui patterit.
MARTTI: Ja se osui jotain jätkää päähän.
ONNI: Enhän mie ees tiennyt, että se on osunut johonkin.
PETTERI: Niin, eihän siellä ollut muuta kuin ihmisten päitä tarjolla.
MARTTI: Menikö siltä silmälasit paskaksi?
ONNI: Joo, ja sitten niitä hampaita halkeili. Miulla on siitä todistukset tallella. Siellä joku Reiska Pökäle valittaa, että kuusi miljardia euroa pitää saada kultahampaiden halkeamisesta ja avaruussäteilyn kestävät silmälasit on sumentuneet.

Johann Wolfgang von Goethe - Faust
 
Tämän klassisen ja varsin ajattoman tarinan näytelmäversio. Jos haluaa ottaa jonkun Faust version haltuun, niin tämä on ainakin aika nopealukuinen.

Jorge Luis Borges: Kuvitteellisten olentojen kirja
 
Eräänlainen hakuteos maailmankirjallisuuden mielikuvitusolennoista siis. Näistähän ei aina oikeen tiedä, varsinkaan Borgesin kyseessäollessa, että mitkä on "oikeita" ja mitä seon ihan ite keksiny, mut ainaki suomentajan (Sari Selander) mukaan tästä teoksesta puuttu kokonaan Borgesille muuten niin tyypilliset "tuulesta temmatut" tarinat ja lähdeviitteet. Mielenkiintosin osio oliki oikeestaan se suomentajan loppuun liittämä selitysosio ja "minielämäkerta". Jotenki vähä tylsiä nää "ilmestyskirjan pedot", jotka oikeestaan kaikki oli koottu vaan muitten (oikeitten) elukoitten osista, vaikka kaikellaiset jumaltarustot sinänsä onki usein ihan mielenkiintosia. No, sitä saa mitä tilaa... ;)

John Fagerholm/Jaakko Riihimaa - Albert Järvinen
 
Erittäin hyvä.

Milkop: Eläkeläiset - Suuri Suomalainen Juopottelukirja (4:s painos)
 
Kuvausta Eläkeläisten sekoilusta, näin pähkinänkuoressa. Lähes joka sivulla on joku reväyttävä juttu ja kirja on muutenkin mukavaa luettavaa. Viina virtaa ja ihmisiä sattuu. Suosittelen jos Eläkeläisten musiikki ja viinan juominen kiinnostavat.
 
ONNI: Heitin sen ensimmäisen urun alas lavalta siinä vaiheessa, kun loppui patterit.
MARTTI: Ja se osui jotain jätkää päähän.
ONNI: Enhän mie ees tiennyt, että se on osunut johonkin.
PETTERI: Niin, eihän siellä ollut muuta kuin ihmisten päitä tarjolla.
MARTTI: Menikö siltä silmälasit paskaksi?
ONNI: Joo, ja sitten niitä hampaita halkeili. Miulla on siitä todistukset tallella. Siellä joku Reiska Pökäle valittaa, että kuusi miljardia euroa pitää saada kultahampaiden halkeamisesta ja avaruussäteilyn kestävät silmälasit on sumentuneet.
 
Olen lukenut jonkun painoksen, miltähän vuodelta on neljäs? Laittoivat jossain tuhannen pillun päreiksi Yamahan harvinaiset vintage combo-urut, tuossa tapauksessa kävi sääliksi soitinta.

Prophet: Olen lukenut jonkun painoksen, miltähän vuodelta on neljäs?
 
Vuodelta 2008.

Robert Ehrlich: Miksi paahtoleipä putoaa voipuoli alaspäin
 
Alaotsikkona tässä oli Fysiikan lakien havainnollistamisen taito. Lähinnä fyssanopeille suunnattu teos erilaisista "helpoista" (siis yxinkertasilla välineillä suoritettavista) demonstraatioista; piirtoheitintä ja läpinäkyviä viivottimia käytettiin melkeen joka toisessa "tempussa", samoinku laakerinkuulia ja magneetteja. Ei varmaan sovi "matikkakammoisten" iltalukemisex tää ainakaan, useimmat jutut oli meinaan selitetty helvetillisellä läjällä kaavoja: "A+BX+C=Y, jossa R on..." Mikävitun R? Tommoset pikkumokat just ärsyttää mua aikalailla, joten lopun luinki sitte "silmäilemällä" vaan. Eikä siellä näyttäny olevan ku ihan jotai pari kolme oikeesti kiinnostavaa koettakaan. Emmä vapaaehtosesti välitä mitäävv*tun matikkaa lukee, ainakaan enää, mut onnex ei tarttekaan. Suht tylsä kirja suurimmalta osaltaan.

Jari Mäkinen: Avaruuslentäjän käsikirja / Astronautiikan aakkoset
 
Moni muukin varmaan muistaa tän Mäkisen lähinnä niistä Prisma-studioista? No tää oli kuitenki just mun mielen mukasesti kirjotettu kirja, tai siis oikeestaan kaks kirjaa; kun kirjan pyöräyttää ympäri, ni takakannesta alkaa vielä toi sanasto-osio, jossa siinäkin lukemista piisaa. Käsikirjaosan (vaikka eihän tää mikään pokkari ollu, vaan isokokonen, varsin hienosti värikuvitettu teos) luvutkin oli jännästi numeroitu käänteisessä järjestyksessä, siis niinku lähtölaskentatyyliin. Paitsi aihevalintaa, pidin myös kirjan visuaalista ilmettä oikein onnistuneena. Ainoo mikä pikkasen häiritti mun silmää oli sanojen tavutus ihan mistäko-
htaa hyvänsä, mut eipä sekään pahasti haitannu. Eikä ollu sitä tylsää matikkaakaan lainkaan, historiaa sensijaan aika sopivasti, rautaesiripun molemmin puolin. Hyvin se osaa kirjottaa näköjään, silleen mukaansatempaavasti just. Suosittelen aiheesta yhtäänkään kiinnostuneille.

Leo Tolstoi - Anna Karenina
 
Mielenkiintoinen ja ilmeisesti aika tarkkakin ajankuva. Keskeisiä henkilöhahmoja on aika paljon, mutta Tolstoi saa ne kaikki elämään ihailtavalla tavalla. Nautittava lukukokemus. Suosittelen! Tolstoihin tutustuvalle myöskin kevyempi urakka, kuin Sota ja rauha, jota sitäkin voi kyllä suositella.

Flash: Leo Tolstoi - Anna Karenina
 
Mielenkiintoinen ja ilmeisesti aika tarkkakin ajankuva. Keskeisiä henkilöhahmoja on aika paljon, mutta Tolstoi saa ne kaikki elämään ihailtavalla tavalla. Nautittava lukukokemus. Suosittelen! Tolstoihin tutustuvalle myöskin kevyempi urakka, kuin Sota ja rauha, jota sitäkin voi kyllä suositella.
 
Sota ja rauha on kevyt lukea sekin, mukaansatempaavaa draamaa kun on.

Tuomas Kyrö - Mielensä Pahoittaja
 
80-vuotias mies kertoilee mielipiteensä erinäisistä asioista. Osuvaa, humoristista ja liikuttavaakin tekstiä.
 
"Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun aurinko paistoi."

Onpahan taas tullut lueskeltua.
 
Brian Slattery: Avaruusblues - muuan rakkauslaulu
 
Olipahan ihan jännä lukukokemus. Yleensä en ruukaa skifiä tms. lueskella mutta tämä tarttui kirjastosta kouraan ja päätyi luentaan. Mystinen, surrealistinen, fantasiaa ja scifiä ja rikos- ja rakkaustarinaa hämmentävällä tavalla yhdistelevä teos. Eipähän ollut ainakaan ennalta-arvattava. Kirjallista fuusiota.
 
Lauri Puintila: Kaappari Lamminparras - Suomen ensimmäisen konekaappauksen tarina
 
Mielenkiintoisen aiheen vuoksi tartuin kirjastossa myös tähän kirjaan. Kirja on Ilta-Sanomien toimittajan esikoisteos. Valitettavasti vain kirjan kieliasukin oli taattua Iltasanomat-tasoa. Suorastaan harmitti kun mielenkiintoinen aihe oli verhottu epäonnistuneeseen, historian tapahtumaa käsittelevään kirjaan täydellisesti sopimattomaan puhekieleen. En suosittele.
 
Hugh Laurie: Järein asein
 
Otimpa ihan mielenkiinnosta sitten tämänkin luettavaksi. Kirja osoittautui positiiviseksi yllätykseksi, itse kun odotin lähinnä tunnetun näyttelijän nimellä tehtyä rahastusta ja soopaa. Kyseessä oli kuitenkin varsin toimiva ja ennenkaikkea hauska toimintajännäriromaani. Parhaimmillaan miltei joka sivulla oli joku huulenheitto jolle sai repeillä ääneen. Toisaalta jossain kirjan puolivälin jälkeen tuli fiilis että mies on ilmeisesti pitänyt tauon kirjan kirjoittamisessa tai muuten vaan hukannut välillä mielenkiintonsa, kun kerronta jotenkin lässähti lievästi.
 
Nyt on kesken Mick Wall: Led Zeppelin: Jättiläisten aika. Vaikuttaa lupaavalta.

Stephen Kingin Epätoivon Kaupunki. Kingin kirjoissa loppu on yleensä aika ennustettava, mutta mukaansatempaava kirjoitustyyli jaksaa pitää otteessaan loppuun asti. Tämä teos nousi suosikikseni miehen tuotannosta Painajaisen ohella, kummassakin on erittäin hyvä alkuskenaario, josta tarina lähtee liikkeelle. Hyvää kauhua.

William S. Burroughs: Junky + Queer
 
Luinpa tuossa peräkkäin Junkyn ja Queerin ja luettuani harmittelin että tuli aikanaan tutustuttua kirjailijaan Naked Lunchin kautta. Olisi ollut hieman tuskattomampaa aloittaa vaikka näistä. En osaa arvostella mitään, mutta pidin kummastakin kirjasta yhtä lailla.

Jeff Longin Helvetin Sydän
 
Edeltänyt osa "Helvetin Piirit" jäi välistä kun tuo oli ainut mikä löytyi meiltä hyllystä ja oli vain pakko saada joku kirja ajankuluksi. Erittäin mainio teos kaikkiaan ja piti otteessaan loppuun asti.

Tässä alkuvuonna tullut luettua:
 
Dostojevski Rikos ja Rangaistus. Lukukokemuksena kyllä loistava, ja mikä on erikoista kuinka niinkin yksinkertaisesta juonesta ollaan saatu vajaa 800-sivuinen teos. Kirjassa kuvaillaankin päähenkilön ajatusmaailmaa harvinaisen syvältä ja yksityiskohtaisesti. Lukukokemuksena ei aivan pärjännyt saman herran kirjoittamalle Idiootille, mutta jotenkin nämä Dostojevskit vain iskee.
 
Kafkan novellit: Muodonmuutos & Rangaistussiirtolassa. Muodonmuutos! Pitkään pitänyt lukea tämäkin klassikko ja oli kyllä mahtavan karmivan kolkko ja surullinen. Surullinen ja surrealistinen ovat parhaita adjektiivejä kuvaamaan tätä nerokasta novellia. Rangaistussiirtolassa taasen ei herättänyt niin suuria tunteita, mutta olihan tuokin aikamoinen. Nämä tulivat siis samassa kirjasessa, n. 150 yhteensä. Suosittelen ehdottomasti kaikille, ja vaikka joku kaihtaisikin novelleja niin voisihan tuon mieltää pienoisromaaniksikin ;)
 
George Orwell Eläköön Tuonenkielo! Tämä vähän tuntemattomampi Orwell ei ollutkaan hassumpi. Kertoo miehestä joka haluaa jättää tämän kylmän, kapitalistisen ''rahan maailman'' ryhtymällä runoilijaksi ja elämällä pohjamudissa. Mutta kuinka ollakkaan hän huomaa rahan kylmän kouran puristavan entistä pahemmin kiveksiä kun joutuu hunningolla taistelemaan leivästä ja treffeillekkin pitäisi päästä.. En spoilaa enempää. Hyvää kerrontaa, mutta vähän jäi vaisuksi.

Juha Vuorinen: Kristianin teinivuodet
 
Semmosta perushauskaa ja suht helppoa luettavaa, niinku muutki lukemani Vuorisen kirjat. Melko samanlaisia kaikki, mut eipä tuokaan niin haittaa, jos tykkää lukee aina sitä samaa...
 
Syökö mikään ampiaisia? ja 101 muuta kiperää kysymystä
 
New Scientist -lehden lukijoiden kysymyspalstan koottuja kysymyksiä vastauksineen. Joihinki kysymyksiin näytti olevan keskenään melko ristiriitasiakin vastauksia, eikä niittenkään "tieteellisyydestä" kauheesti takuita ole, kun nekin on ko. palstan _lukijoiden_ besserwisseröintiä vaan. Emmä oikeen ymmärrä tämmösenkään kirjan funktioo, mut tulipahan sekinny lukastua...