Media ja viihde ›

Boozer: Pojat pojat olette unohtaneet Star Control kakkosen. Super meleessä on kiva ottaa matsia kaverin kanssa. Spathi Eluder aluksella oon aika ässä. Edes tietokone difficult asetuksella ei pärjää :P
 
Viihdyttävä peli! Koko julkaisussa on vain yksi miinus ja se on se saatanan aikaraja, missä se peli pitää pelata läpi. Koska usein ensimmäinen pelikerta on sitä, että etsii kissojen ja koirien kanssa niitä muiden rotujen kotiplaneettoja. Ei edes ennätä kaikkia löytämään, kun kartan yli vyöryy Kohr'Ah-laivastot ja tappaa kaiken. Sitten pitääkin aloittaa alusta iloisesti. Palkitsevaa.

Mutta jos pitäisi TOP 5 -pelit poimia, niin ne olisivat kutakuinkin seuraavat (perustuen pelaamismääriin, ei missään paremmuusjärjestyksessä, nostalgialisää voi esiintyä)
 
Doom 2 - Ensimmäinen räiskintä, mitä pelasin. Erittäin herkullinen kokonaisuus. En edes tiedä kuinka monta kertaa tullut tahkottua läpi Ultra Violencella. Nightmarella en ole jaksanut koskaan muutamaa kenttää pidemmälle, koska silloin pelaaminen ei ole enää kivaa, vaan se on raatamista. Hoho.
 
Liero - Pistetään nyt näitä Suomi-pelejäkin tänne. Lieroa tuli pelattua serkkuni kanssa ihan tolkuttomat määrät. Sitä mukaa kun taidot kehittyivät, niin karsittiin aseita pois ja peli pysyi haasteellisena - Ei voinut enää tappaa toista kentän toisesta laidasta gauss gunilla, tms. Ilokseni voinen todeta, että Lierosta on _vihdoinkin_ saatu aikaiseksi oikeasti toimiva nettipeliversio OpenLieroX. Löytynee osoitteesta http://www.openlierox.net/ . Muuten identtinen Lieron kanssa, mutta vähän on aseisiin jotain mätää ja räjähdyksissä on fibaa, mutta kai ne vähitellen bugifixeissä lähtee. Jos m.netissä on muita lieroilijoita, niin voisi kehitellä turnauksen.
 
Masters of Orion 2 - Peli, jossa pauhaa avaruusmellotron täysillä, ei voi olla huono; ja eihän se olekaan! Perin viihdyttävä julkaisu ja tämän jaksaa pelailla ilomielin läpi useampaankin kertaan. Oivaa avaruusstrategiaa. Edellisessä postauksessa mainittu SC2 on myös mainio peli, mutta ei liikaa avaruutta mahan täydeltä.
 
Monkey Island 1 - Kaikki Lucas Artsin 90-luvun seikkailujulkaisut kuuluisivat tälle listalle, mutta otetaan tämä pomintona. Hulvaton peli täynnä klassisia one-linereita. MI1 ja MI2 ovat sellaisia pelejä, että ne jopa kuuluvat yleissivistykseen. Muista tuon aikakauden Lucas Artsin julkaisuista surrealistisen huumeinen Sam & Max puhuttelee vahvimmin ja Day of the Tentacle viihdyttää myös täysillä. Vakavampaan draamaannälkään menee Indiana Jonesit.
 
UFO: Enemy Unknown - Jumpe, että voi pelissä olla ahdistava tunnelma. Loistava strategiapläjäys ja sisältöä tolkuttomasti, kiitos research moden. Siinä meni illat ja yöt, kun yritti saada vihollistaistelijoita elävänä messiin. Jännitystä, räjähdyksiä, sectoideja, Juhan af Gran! Kaikkea on.

Ei järjestyksessä.
 
DIABLO II
 
Yllättävän vähän on mainittu. Ainoa peli, joka on aiheuttanut mulle fyysisiä vaikutuksia, ts. etusormen kramppeja sekä Act II:n loppuvihua mättäessä adrenaliinirushin tuottamaa sydämentykytystä.
 
AGE OF EMPIRES 2
 
Kaikki tästä lienee jo sanottu. Muhun vetosi myös (silloisena tulevana historianopiskelijana) kampanjan historia-ulottuvuus.
 
HOMM 3
 
Voin myöntää: olen kappiHOMMo.
 
Legend of Zelda: Wind Waker
 
Loistavaa näpertelyä ja tasohyppimistä, joitain niitä puzzleja ratkoessa sai äiti kuunnella melkoista turhautuneisuuden karjuntaa. Pelin maailmaan saattoi uppoutua helposti useaksi tunniksi.
 
NHL93 (SNES)
 
Ihan eka peli, jota oikeasti hakkasin PALJON. Valitsin myös oikean elämäni pelinumeroksi 19, koska pelin paras jengi oli Red Wings ja Wingsin paras pelaaja Steve Yzerman #19. Pelin ansiosta lemppariänärijengikin on Wings.

Juho L: Liero - Pistetään nyt näitä Suomi-pelejäkin tänne. Lieroa tuli pelattua serkkuni kanssa ihan tolkuttomat määrät. Sitä mukaa kun taidot kehittyivät, niin karsittiin aseita pois ja peli pysyi haasteellisena - Ei voinut enää tappaa toista kentän toisesta laidasta gauss gunilla, tms. Ilokseni voinen todeta, että Lierosta on _vihdoinkin_ saatu aikaiseksi oikeasti toimiva nettipeliversio OpenLieroX. Löytynee osoitteesta http://www.openlierox.net/ . Muuten identtinen Lieron kanssa, mutta vähän on aseisiin jotain mätää ja räjähdyksissä on fibaa, mutta kai ne vähitellen bugifixeissä lähtee. Jos m.netissä on muita lieroilijoita, niin voisi kehitellä turnauksen.
 
LieroXhan on ollut olemassa jo iät ja ajat ja OpenLieroXkin muutaman vuoden. Mää oon reilut viis vuotta sitä hakannut silloin tällöin.

tender.insanity: C64 aikaa. Cauldron I & II, Green Beret, Ghosts 'N Goblins.
 
Noista pelasin aikanaan Green Beretin läpi. Ghot 'N Goblins oli sadistisen hankala. Siinäkin tosin pääsin aika perkeleen pitkälle, mutten muistaakseni ihan läpi.
 
1. Civilization 1-5 - Ehdottomasti paras pelisarja koskaan. Kaikissa omat vahvuutensa ja heikkoutensa, mutta aina on jaksanut uutta tahkota kun on ilmestynyt.
 
2. Baldur's Gate 2 + lisärit - Paras rpg laajuutensa ja haastavuutensa vuoksi. Taistelut hauskoja ja ajoittain hankalia, juoni ja tehtävät vie mennessään ja hahmot on helkkarin hyvin tehty tarinoineen ja käänteineen.
 
3. Diablot - Molempia on tullut pelailtua paljon. Kolmosta odotellessa..
 
4. Nemesis/Gradius - Olin kavereilleni kateellinen kun niillä oli MSX ja Nemesis moduulina. Kuusnelosen käännös oli aivan karmeata kuraa mäsä-äxän vastaavaan verrattuna.
 
5. The Great Gianna Sisters - Tää oli mun mielestä paras kuusneban peli johon upposi järkyttävä määrä pelitunteja. Lopulta pystyin pelaamaan yhdeltä seisomalta koko pelin läpi jos halusin.:D
 
Nykyään on pelaaminen meikäläiseltä jäänyt lähes kokonaan, mikä on kyllä sinänsä harmillista. Toisaalta mun kone ei kyllä tällä hetkellä jaksa vääntää edes uusinta Civilizationia kunnolla. Pitäis vissiin hankkia pöytäkone ennen kun se uusi Diablo tulla turahtelee.

Luvassa vähän nuoremman polven FPS-pelaajan listaus. Yrittää olla jotakuinkin järjestyksessä.
 
- Battlefield 2 (+ Project Reality -modi) - Ei mitään CoD-herotusta - olet vain yksi nimetön sotilas etulinjassa. Taistelut ovat isoja ja ne voitetaan taktisella tiimityöllä eikä hyvällä hiirikädellä. Pelaaminen on tosin jäänyt; yksinpelit ovat jotenkin leppoisempia, ei tarvitse ajatella tiimiä, vaan voi ihan itsekseen söheltää.
 
- FarCry - Se ykkönen, kakkonen ei ansaitsisi samaa nimeä. Kentät eivät ole putkimaisia, jolloin taktiikkansa saa valita vapaasti, ja niissä on mukavasti vaihtelua. On melkoisen pitkä. Crysiksen alkuosa oli aikalailla yhtä hyvä, loppua kohden vain muuttuin eksponentiaalisesti paskemmaksi.
 
- S.T.A.L.K.E.R. - Tähän mennessä olen pelannut vasta ensimmäistä osaa, Shadow of Chernobyliä. Hiekkalaatikko, kiehtova miljöö, erittäin hieno tunnelma. Vastassa on myös muitakin kuin mutantteja.
 
- The Elder Scrolls IV: Oblivion - Ensimmäisenähän tässä rupesi kiehtomaan se, että se on first person -peli, jossa heilutaan miekka kädessä. Hiekkalaatikko, pirusti pelattavaa.
 
- Grand Theft Auto - Aikansa saa näissä kulumaan vaikka ei tekisikään tehtäviä. Kolmessa viimeisimmässä (4, SA, Vice City) on jokaisessa omia hyviä puoliaan. Paras fiilis on kuitenkin ehkä jäänyt Vice Citystä. Fiilis ja tarina olivat jotenkin parempia ja aidompia kuin noissa seuraavissa. Ehkä myöskin aika kultaa muistoja. Sarjan kolmatta osaa en ole pelannut.
 
- Lisämaininnan ansaitsevat:
Red Alert - Legendaarinen strategiapeli, ainoa jota olen jaksanut pelata - tosin WC3:a pitäisi myös kokeilla.
Tekken - Lapsena teki suuren vaikutuksen. Yhden hahmon liikkeiden ja combojen hallitseminen, eli oikein taidolla kurmottaminen, on hienoa. Voisi nössiä kotoa PS2:n ja Tekken 5:n ja tapella sitten kavereiden kanssa.
World of Warcraft - Instanssit ja raidit vaativat sekä yksittäisen pelaajien jopa pilkuntarkkaa osaamista että toimivaa tiimityötä. Sosiaalista pelaamista. Harmi vaan, että on sellaista vemppaamista ja niin HC, ettei puhettakaan että jaksaisi pelata.
Serious Sam - Aivot narikkaan -räiskintää. Paljon aseita, paljon vastuksia, sekä hieman huumoria.

juuso a: 2. Baldur's Gate 2 + lisärit - Paras rpg laajuutensa ja haastavuutensa vuoksi. Taistelut hauskoja ja ajoittain hankalia, juoni ja tehtävät vie mennessään ja hahmot on helkkarin hyvin tehty tarinoineen ja käänteineen.
 
Tämä. Ihan huippua. Ykkönen oli myös hyvä mutta ainainen cd:n vaihtelu ärsytti. Hassua muuten että nyt pelailtuani tätä ja Neverwinter's Nightsia uudelleen pitkän paussin jälkeen, tajusin vasta tuon AD&D-mekaniikan. Sehän on loppuviimein melkoisen simppeli mutta samalla kiehtova. :)

Boozer: Pojat pojat olette unohtaneet Star Control kakkosen. Super meleessä on kiva ottaa matsia kaverin kanssa. Spathi Eluder aluksella oon aika ässä. Edes tietokone difficult asetuksella ei pärjää :P
 
Tämä todellakin. Oli aikanaan todella salaperäinen peli. Pelialue oli valtava eikä siitä voinut kuvitellakaan pystyvänsä tutkimaan puoliakaan, ihan niin kuin avaruus oikeasti. Peli oli yllättävän raskas, 386 meni helposti jumiin jos lähti liian kauas matkustamaan. Musatkin on perkeleen kovat, varsinkin hyperspace. Pelasin taannoin tän vihdoinkin läpi, osittain ohjeiden kanssa. Erittäin hienosti suunniteltu kokonaisuus.

Karipiirto: Tämä. Ihan huippua. Ykkönen oli myös hyvä mutta ainainen cd:n vaihtelu ärsytti. Hassua muuten että nyt pelailtuani tätä ja Neverwinter's Nightsia uudelleen pitkän paussin jälkeen, tajusin vasta tuon AD&D-mekaniikan. Sehän on loppuviimein melkoisen simppeli mutta samalla kiehtova. :)
 
Pakko vielä mainostaa Planescape:Tormentia kun täällä kerran on Baldur's Gate -saagasta pitävää väkeä, sehän on samaten AD&D -peli. Planescape:Torment on jopa parempi kuin BG2.

Absoluuttinen totuus, top-4 pelisarjat: (5. ei tuu mieleen, turha pilata täydellistä listaa)
 
1. Heroes of Might and Magic
2. Civilization
3. Fallout
4. Total War

Sakmongkol: LieroXhan on ollut olemassa jo iät ja ajat ja OpenLieroXkin muutaman vuoden. Mää oon reilut viis vuotta sitä hakannut silloin tällöin.
 
Se LieroX oli täysi oksennus, kun sitä silloin kokeilin. Ei oikein skulannut millään mittapuulla. Tuon OpenLieroXin bongasin vasta vähän aikaa sitten. Siinä sentään pelimeininki toimii, kuten alkuperäisessä. Aseet vain tosiaan kaipaavat hienosäätöä.

Juho L: Se LieroX oli täysi oksennus, kun sitä silloin kokeilin. Ei oikein skulannut millään mittapuulla. Tuon OpenLieroXin bongasin vasta vähän aikaa sitten. Siinä sentään pelimeininki toimii, kuten alkuperäisessä. Aseet vain tosiaan kaipaavat hienosäätöä.
 
Moni taas on sitä mieltä että OpenLieroX toimii huonommin. =)
 
Kyllä ne molemmat toimii, alkuperäisessä oli muutamia isompia bugeja mutta uudemmissa OLX-versioissa alkaa olla taas liikaa ominaisuuksia ja ainakaan minun koneella ei edes pyöri yhtä hyvin enää. Eihän se missään nimessä toimi aivan samalla tavalla kuin alkuperäinen Liero eikä se oikeastaan ole ollut tarkoituskaan.
 
Milloin pidetään m.netin OpenLieroX-turnajaiset? :D

thescientist:
 
NHL93 (SNES)
 
Ihan eka peli, jota oikeasti hakkasin PALJON. Valitsin myös oikean elämäni pelinumeroksi 19, koska pelin paras jengi oli Red Wings ja Wingsin paras pelaaja Steve Yzerman #19. Pelin ansiosta lemppariänärijengikin on Wings.
 
itel on kans toi, ja vähän sama tarina, paitsi 66 ja pittsburgh vei sielun