Media ja viihde ›

danny: Sanoi kuunnelleensa levyjä Tenkulan kuoltua ja kuulleensa eritoten sanoitukset eri tavalla kuin ennen. Sen jälkeen totesi vain että "ei mennä nyt siihen."
 
Näytti ilmeestä päätellen olevan aika tuskallista puhua Tenkulasta.

Ihan ok esitys oli tämä Suomi-hevistä, vaikka jotenkin oli tekijöillä aiempaa enemmän ulkopuolinen ote aiheeseen - tai sitten se vain tuntui siltä.
 
Vaikka ymmärrettävästi jotain pitää jättää ulkopuolelle, niin ois kuvitellut Stam1nasta saaneen kiinnostavaa tarinaa. Kantaa ottavat lyriikat, ajoittainen huumorimeno ja muut kikkailut olisivat ehkä tuoneet tähän vähän kuvaa myös siitä vähemmän stereotyyppisestä suomalaisesta hevanderista.
 
Tossa jaksossa kahlattiin just genren sitä kuluneinta kuvastoa läpi ihan antaumuksella. Aika ankean kuvan antoi siis koko hommasta... Mutta totahan se Suomi-hevi suurelta osin on, ei voi mitään. Ruotsalaisesta metallista olisi saanut ehkä kiinnostavamman dokkarin, nimittäin onhan se siellä paljon parempaa.

Mulla ei oo aikaisemmissa jaksoissa häirinnyt se, että joitain olennaisia artisteja on jätetty pois toisille tilaa tehdäkseen, mutta tässä vähän harmitti Mana Manan puuttuminen. Varsinkin kun Lyijykomppaniakin ehdittiin mainita. Muutenhan tää meni aikalailla niiden turvallisten valintojen nimissä.

Juugeli: Mulla ei oo aikaisemmissa jaksoissa häirinnyt se, että joitain olennaisia artisteja on jätetty pois toisille tilaa tehdäkseen, mutta tässä vähän harmitti Mana Manan puuttuminen. Varsinkin kun Lyijykomppaniakin ehdittiin mainita. Muutenhan tää meni aikalailla niiden turvallisten valintojen nimissä.
 
Ja "saatanalliset" bändit oli täysin skipattu. Kenties ei haluttu herättää närää uskonnollisissa piireissä. Muutenhan esim. ainakin Impaled Nazarene olisi kuulunut ohjelmaan mukaan jos olisi haluttu esitellä hevin/metallin oman tien kulkijoita. On puolestaan sitten taas oma lukunsa onko bändi halunnut itse jättäytyä pois.

sikki-six: Ruotsalaisesta metallista olisi saanut ehkä kiinnostavamman dokkarin, nimittäin onhan se siellä paljon parempaa.
 
Ruotsissa nyt kaikki muukin tehdään paremmin, tämän ovat onneksi ja esimerkiksi valikoidussa helsinkiläisessä mediassa tajunneet oman elämänsä ottotalviot, jotka asiaa pitävät kiitettävästi framilla. Onkin myös erittäin lohdullista, että popimmalla puolella olemme onnistuneesti kyenneet tuottamaan ihan ruotsalaisilta kuulostavia tuotteita, jotka uppoavat vastaanottavaiseen kansaan kuin vadelmaveneet parempiin suihin IKEAn tiskillä. Se on hienoa se.
 
Mutta joo, oli stereotypioihin nojaava jakso ja totta sekin, että itkunsekaisen paatoksen mieltämisessä laaduksi ja syvällisyydeksi vallitsee tietenkin meillä erityisen hallitseva ja jähmeä liitos.

Tää oli vähän tämmönen "Jone Nikula ja suomalaisen hevin raskas ABC"-henkinen katselmus.

Olipahan pettymys.Odotin hieman asiantuntevampaa otetta ja Stonea ennen vaikuttaneiden suomalaisten hevibändien ohitus oli mielestäni moka.
 
Ja Mokomalle ja Viikatteelle annettiin aivan liikaa painoa - ei niiden merkitys suomihevissä mielestäni edellytä noin isoa osuutta.Ja sen muotisuunnittelijan mukaan ottaminen latisti tunnelmaa entisestään.
 
Jakso jolta odotin paljon paljastui sarjan heikoimmaksi.

PsychedelicWarlord: Olipahan pettymys.Odotin hieman asiantuntevampaa otetta ja Stonea ennen vaikuttaneiden suomalaisten hevibändien ohitus oli mielestäni moka.
 
Ja Mokomalle ja Viikatteelle annettiin aivan liikaa painoa - ei niiden merkitys suomihevissä mielestäni edellytä noin isoa osuutta.Ja sen muotisuunnittelijan mukaan ottaminen latisti tunnelmaa entisestään.
 
Jakso jolta odotin paljon paljastui sarjan heikoimmaksi.
 
Vaikka itse seurasin vain sivusilmällä, niin ihmettelin tuota Mokoman suurta roolia. Esittivät ilmeisesti tuossa sitä "vaihtoehtohevin" puolta, jossa ei tarvitse olla hevimörkö ollakseen uskottava. Nykypumpuista Stam1na olisi sopinut tuon roolin täyttäjäksi mielestäni paremmin.
 
"Jone Nikulan Raskas ABC" oli kyllä hyvä kuvaus. Sellainen Radio Rock-läpileikkaus tässä nyt vähän oli...

aivokuolio: Tää oli vähän tämmönen "Jone Nikula ja suomalaisen hevin raskas ABC"-henkinen katselmus.
 
Vaikka Jone Nikulan taannoin kirjoittama "Rauta-aika" -kirja on paljon parempi läpileikkaus suomalaisesta metallista kuin tämä jakso.

sticky fingers: Nykypumpuista Stam1na olisi sopinut tuon roolin täyttäjäksi mielestäni paremmin.
 
Stam1na & Hyrde olisi ollut huomattavasti monisyisempi vaihtoehto ainakain näin ko. musiikkiorkestereiden kuluttujan kannalta. Toisaalta, kai se sama mitä puhuvien päiden one-linereitä sinne jaksoon sekaan leikellään, tuli ne kommentit sitten Annalalta tai Hyrdeltä.
 
...En tiedä kuinka tyytyväinen Annalakaan lopullisista jaksoihin päässeistä jutuistaan on, varmasti haastattelu on pitkä ja jaksoon pistettu jorinoita siitä onko pändin jampalla musta paita vai ei...
 
Itseäni ihmetytti peikkometallin suuri osuus vrt. vaikkapa suomenkielinen hiivimedal. Ainakin vestareilla tuntuu nuo miekkapändit olevan kuriositeettejä hevivestareiden iltapäivän aloittajina, mutta ehkä kyse on vain siitä ettei tämä medalin alalaji ole itselle niin tuttu ja sen takia aihe tuntuu etäiseltä ja merkityksettömältä.

Juzzu: Itseäni ihmetytti peikkometallin suuri osuus vrt. vaikkapa suomenkielinen hiivimedal. Ainakin vestareilla tuntuu nuo miekkapändit olevan kuriositeettejä hevivestareiden iltapäivän aloittajina, mutta ehkä kyse on vain siitä ettei tämä medalin alalaji ole itselle niin tuttu ja sen takia aihe tuntuu etäiseltä ja merkityksettömältä.
 
Ulkomailla ne on aika kova juttu, paljon suositumpia kuin Suomen rajojen sisällä.
 
Ihan satunnaisotannalla, tapasin hetki sitten Lontoossa yhden ihan perusjannun. Kuultuaan että olen Suomesta, tämä kysyi ensimmäisenä, tiedänkö Ensiferumin, koska se on kuulemma kovinta musaa pitkään aikaan.
 
Musta tää jakso oli ihan jees nopeasta alusta ja liiasta pukeutumiseen liittyvästä selityksestä huolimatta. Mitä olennaisia bändejä tuossa nyt jäi sitten käsittelemättä?

Exhausted: Musta tää jakso oli ihan jees nopeasta alusta ja liiasta pukeutumiseen liittyvästä selityksestä huolimatta. Mitä olennaisia bändejä tuossa nyt jäi sitten käsittelemättä?
 
Tää oli eka jakso mitä sain tätä sarjaa katsottua, ja ei voi kyllä kuin kehua. Ensimmäinen jossa aihepiirikin tuntui osuvan hyvin kohdilleen mun näkökulmasta. Ja eipä siinä munsta jääny mitään kovin olennaista käsittelemättä, tienraivaajat ja ensimmäisenä apajille ehtineet saivat ansaitsemansa maininnat. Kaiken kaikkiaan varsin hyvä pläjäys, joka ei tosin asiaan vihkiintyneelle tarjonnut mitään uutta, mutta se tuskin oli tarkoituskaan. Harvinaisia vanhempia klippejäkin olivat onnistuneet jostain kaivamaan, hienoa.

Exhausted: Ulkomailla ne on aika kova juttu, paljon suositumpia kuin Suomen rajojen sisällä.
 
Ihan satunnaisotannalla, tapasin hetki sitten Lontoossa yhden ihan perusjannun. Kuultuaan että olen Suomesta, tämä kysyi ensimmäisenä, tiedänkö Ensiferumin, koska se on kuulemma kovinta musaa pitkään aikaan.
 
Musta tää jakso oli ihan jees nopeasta alusta ja liiasta pukeutumiseen liittyvästä selityksestä huolimatta. Mitä olennaisia bändejä tuossa nyt jäi sitten käsittelemättä?
 
Jos mennään linjalle, että bändit jotka ovat suositumpia ulkomailla kuin Suomessa niin ainakin Impaled Nazarenen ois voinut mainita. Muutenkin kyseessä yksi eniten myös pahennusta herättäneistä orkestereista.

Niin joo ja suomalainen Black metal ohitettiin kanssa aika suvereenisti.Ei sillä ,että kyseessä olisi lempimusani ,mutta mielestäni kuuluisi tuohon aika oleellisesti.
 
Ja tosiaan Mokoma ja Viikate aivan turhia aiheen kannalta.

PsychedelicWarlord: Jakso jolta odotin paljon paljastui sarjan heikoimmaksi.
 
Tälläisen diltetantin, jonka raskaan musiikin kehityksen seuraaminen jäi jonnekin Van Halenin II:n tienoille, oli tämä jakso informatiivinen hyvinkin.

PsychedelicWarlord: Ja tosiaan Mokoma ja Viikate aivan turhia aiheen kannalta.
 
Ei ole. Mokoman tee-se-itse ryhtiliike reippaan ja rehellisen thrashin suuntaan silloin 2003 ja Kurimus sekä Tämän maailman ruhtinaan hovi -levyjen julkaisu on hyvinkin merkittävä askel tämän suomenkielisen metallin ns. "uuden tulemisen" kannalta. Kyllä siinä nyt jonkin verran latua avattiin kuitenkin.
 
Tätä hevijaksoa en katsonut.

glx405: Tälläisen diltetantin, jonka raskaan musiikin kehityksen seuraaminen jäi jonnekin Van Halenin II:n tienoille, oli tämä jakso informatiivinen hyvinkin.
 
Kannattaa sitten ehkä hankkia tietoa asiasta myös muualta :-)
 
Asiaan enemmän perehtyneenä pidän huolestuttavana jos käsitykseksi jää ,että Stone oli ensimmäinen suomalainen hevibändi.Ja todellakin: Ne muotijutut ja kitarasankaruus-systeemit olivat mielestäni melko onnetonta analyysia.
 
Ehkä olen vainoharhainen asian suhteen ,mutta jotenkin paistoi taas läpi se suomalaisen rock-toimittajuuden perinteinen ylimielinen suhtautuminen heviin ylipäätään.Syy tähän löytynee lähinnä siitä ,että rock-toimittajista suuri osa on punkin kasvatteja.

carnation: Ei ole. Mokoman tee-se-itse ryhtiliike reippaan ja rehellisen thrashin suuntaan silloin 2003 ja Kurimus sekä Tämän maailman ruhtinaan hovi -levyjen julkaisu on hyvinkin merkittävä askel tämän suomenkielisen metallin ns. "uuden tulemisen" kannalta. Kyllä siinä nyt jonkin verran latua avattiin kuitenkin.
 
No enemmän näen kyllä vaikkapa Trio Niskalaukauksen avanneen latua suomenkieliseen heviin.Ehkä jopa CMX:n - vaikkei hevibändi olekaan.
 
Toki Mokoman ja Viikatteen olisi voinut mainita.Nyt osuus vain oli suhteeton varsinkin kun Zero Nine ja Tarot ohitettiin levynkansia vilauttamalla.

PsychedelicWarlord: No enemmän näen kyllä vaikkapa Trio Niskalaukauksen avanneen latua suomenkieliseen heviin.Ehkä jopa CMX:n - vaikkei hevibändi olekaan.
 
On sekin totta, vaikka Niskalaukaus kuitenkin lopulta on vain metallilla maustettua suomirokkia, Mokomassa nuo ainesosat ovat juuri päinvastaisessa suhteessa.

PsychedelicWarlord: Toki Mokoman ja Viikatteen olisi voinut mainita.Nyt osuus vain oli suhteeton varsinkin kun Zero Nine ja Tarot ohitettiin levynkansia vilauttamalla.
 
Itse näkisin, että Mokoman merkitys on kyllä kiistaton, Viikatteesta, niin mainio kuin osaa ollakin, en ole niin varma, etenkään metallinäkökulmasta jos CMX on suomirokkia.
 
Mutta Zero Ninen ja etenkin Tarotin sivuuttaminen oli kyllä ainakin täysin käsittämätön veto. Muutoinkin, lukuunottamatta Stratovariusta, niin muutkin Tarotin tavoin perinteiseen heavyyn - powermetalliin kuuluva sonatat ym puuttuivat kokonaan.
 
Kliseisyydestä ja sterotyyppisyydestä kertoo juuri se, että oli valittu niihin kansallisromanttisiin ja talvisodan jäyhiin kuvastoihin sopivat äijäbändit. Niin ja sellaiset, jotka juuri nyt sattuvat olemaan ajankohtaisia. Kertoi siis normaalikin historiadokumenttia enemmän vain tästä päivästä, eikä siitä historiasta.
 
Sen sijaan muotijutut olivat hyvät, koska pukeutuminen ja poseeraukset erittäin olennainen osa, myös Annalan kuvaamssa anti-pukeutumismuodossa. Kitarasankaruuden olemusta olisi voinut penkoa syvemminkin.