kk80 01.09.2010 15:14:28 | |
---|
thescientist: Paul Austerin Sattumuksia Brooklynissa. Tykkäsin kauheasti, varmaankin siksi että kirjassa oli aika paljon samaa kuin yhden suosikkikirjailijani John Irvingin teoksissa. Suosittelen. Eli karhuja, painia ja kirjailijoita? En ole lukenut yhtään Irvingin kirjaa joissa noita kolmea elementtiä ei olisi ollut mukana :) Pro Helminen. Raipe Vancouveriin 2010! |
Wild String Of Voodoo Strat 03.09.2010 12:38:40 | |
---|
Kesä on takana, ja niin on myös kesäinen lukuprojektini: koko Gabriel Garcia Marquezin kaunokirjallisen tuotannon läpikäyminen. Tätä aiemmin olin lukenut teokset Kukapa everstille kirjoittaisi, Sadan vuoden yksinäisyys, Patriarkan syksy, Kuulutetun kuolema kronikka ja Oudot vaeltajat. On yhdyttävä kyllä yleiseen mielipiteeseen, että Sadan vuoden yksinäisyys ja Rakkautta koleran aikaan ovat selkeästi herran eheimmät ja pitkinä eepoksina parhaimmat tuotokset. Myös pienoisromaanit kuten Kuulutetun kuoleman kronikka, Kukapa everstille kirjottaisi ja Marquezin viimeisin Muistojeni ilottomat huorat viehättävät omalla tavallaan ollessaan hyvin intiimejä ja kauniita samoin kuin hyvä kamarimusiikki. Kaikki kirjallisuutta tuntevat tietävät varmasti Marquezin tyylin edustavan maagista realisimia, mutta itse en aiemmin tiennyt, että Marquez on tehnyt kielellisesti niinkin rohkean kokeilun kuin Patriarkan syksy, jossa luvut koostuvat yhdestä virkkeestä välimerkkeineen, mutta ilman pisteitä taikka kappalejakoa. Kielen koukeroisuus vetää vertoja jo James Joycen Odysseukselle, mutta Marquezin kirja on omasta mielestäni huomattavasti nautinnollisempi lukukokemus. "Music must serve a purpose; it must be part of something larger than itself, a part of humanity." - Pablo Caslas |
Shabby 04.09.2010 15:36:36 | |
---|
Sain eilen frendiltä valipalaksi Timo Raution Rokatessa roiskuu teoksen osan II. Täytyy sanoa, että mielenkiintosempiakin juttuja oon lukenu, mutta mä oonkin lukenu The Dirtin :D Asiaa ehkä auttaisi, jos kirjassa olisi enemmän lempparibändejä. "Sä oot Maailman Pelottavin Basisti! Sä oot itseasiassa niin pelottava, ett mun on pakko tarjoo sulle drinkki." -Punk-Mikko- |
tsugaru 05.09.2010 08:24:55 (muokattu 05.09.2010 12:48:58) | |
---|
Ihan kakaroita /Just kids Robert Mapplethorpe pyysi ennen kuolemaansa Patti Smithia kirjoittamaan kirjan heidän rakkaussuhteestaan, minkä toiveen Patti Smith on nyt toteuttanut. Smith ei ole halunnut toimia yhteistyössä elämäkertureidensa kanssa, koskapa on ainut ja oikea kertomaan newyorkilaisajasta ennen ja jälkeen kummankin läpimurtoa. Asut ja kampaukset tai suotuisa ulkomuoto eivät tässä aivan pienintä roolia näyttele, mihin kirjan nimikin voisi viitata. Mutta, Rock`n` Rimbaud! No, olihanne tietysti pikkasen "hyvinsyöneen" näkösiä keskitysleirivangeiks, mut eise ainakaan mua silleen haitannu, ku ei täs oikeestaan ollu pääosissa ne ihmiset, vaan niitten puheet. NHR |
Cujo 05.09.2010 23:07:10 | |
---|
Raymond Chandler: Näkemiin, kaunokaiseni Chandlerin dekkarit on kyllä parhaimmillaan mahtavia lukukokemuksia. Itse harvoin naureskelen ääneen lukiessani, mutta näiden kohdalla useinkin. Dialogi on timantinkovaa ja Philip Marlowe hahmona saa aina lukijan sympatiat osakseen. Maailmankuva on tyly ja väkivaltainen, ja lopulta kunniallinen mies vetää siinä vain vaikeuksia puoleensa. Tässäkin kyseisessä kirjassa tuntui välillä, että juonen langat ovat jo niin levällään, ettei niistä mitään synny, mutta niin vain kiertyvät mukavaksi keräksi. Näissä 40-luvulla kirjoitetuissa törmää kyllä välillä vähän hämäriin ajankuvaan liittyviin juttuihin: esim. tässä mainittiin kahteenkin kertaan jonkinlainen pöytäimuri, mutten oikein saanut kiinni, mikä sellainen oikein on... |
Kosminen 06.09.2010 20:32:14 | |
---|
Heh, nyt kesällä tuli luettua Tommi Liimatan kirjoja, alkaen Jouni Hynysen kanssa kirjoitetusta Rillipää ja Läski -kirjeenvaihdosta ja jatkaen Aksel Sunnarborgin hymyyn ja Nilikkiin. Nuo jälkimmäiset on siitä hauskoja, että sijoittuvat samaan aikaan ja paikkaan mutta eri henkilön näkökulmasta. Nopeita, helppolukuisia ja viihdyttäviä. Myös Muovikorvoa voin suositella. "Pöntöllä istuessa, kahden paskan erotessa, ystäväni ainoan viemäriin hukutan." - Ahtopaine: Kolo
Kalamies #16 >-)))> |
tsugaru 07.09.2010 09:55:02 (muokattu 07.09.2010 10:24:42) | |
---|
Ian McEvanin Vieraan turva /The Comfort of Strangers Puistattava psykologinen trilleri Venetsiassa lomailevasta pariskunnasta. No, olihanne tietysti pikkasen "hyvinsyöneen" näkösiä keskitysleirivangeiks, mut eise ainakaan mua silleen haitannu, ku ei täs oikeestaan ollu pääosissa ne ihmiset, vaan niitten puheet. NHR |
Milkop 14.09.2010 13:12:52 (muokattu 14.09.2010 13:13:29) | |
---|
Emmanuel Carrère - Viikset Kertomus nimettömäksi jäävästä miehestä, joka eräänä päivää päättää ajaa viiksensä pois. Tämä pieneltä tuntunut teko saa poskettomat mittasuhteet, kun vaimo ei noteeraa sitä mitenkään ja lopulta käy ilmi, ettei miehellä koskaan olekaan ollut viiksiä. Kumpi onkaan hullu, mies vai vaimo? Hyvää psykologista jännitystä. Kirjan imu riitti loppuun asti, vaikka päätös jäikin vähän kaivelemaan. Toisaalta, olisiko sitä voinut muutenkaan lopettaa... Kuitenkin, suositeltava ja mukaansa tempaava opus erityisesti kaikille foorumin mieehille, jotka harkitsevat pensseleidensä leikkausta. Teolla voi olla arvaamattomat seuraukset :) "Jos olet suuren hotellin aulassa ja kuulet 'Tonava Kaunoisen' soivan, häivy vähän helvetin äkkiä. Älä mieti. Juokse." |
Rotuvaari 18.09.2010 18:53:00 | |
---|
Korkeakulttuuria Douglas Prestonin ja Lincoln Childin tyyliin: Kuoleman asetelma Roskaahan tämä oli, joskin ihan tyylipuhdasta sellaista. Pendergast-agentin toilailut Kansasissa sarjamurhaajan veritekojen perässä oli pitkitetty, ennalta arvattava ja kliseinen teos. Agentti oli jonkinlainen toisinto Twin Peaksin Dale Cooperista ja niin oli miljöökin tavallaan: takamailla sijaitseva maissipeltojen ympäröimä pikkukaupunki yksinkertaisineen ja omituisine ihmisineen. Sitten oli vähän X-filesiä ujutettu mukaan, plus kaikki mahdolliset kliseet - ja olipa loppuun saatu aimo annos King Kongiakin. Koko kirjan ajan tuntui siltä, kuin seuraisi elokuvaa tai televisiosarjaa - niin tarkasti kaikki pienemmätkin asiat kuvailtiin lukijalle. Ja se toimi. Monet kaunokirjallisuuden ystävät eivät tälle taatusti lämpeä. Medicine Creekin tapahtumat kuvailtiin puuduttavan yksitoikkoisesti, mutta mielestäni ihan herkullisesti kuitenkin. Pienimmätkin "kepillisen heittämiset" sun muut ruumiintoiminnot kerrottiin ja kirja laahasi, mutta piti otteessaan. Vaikka tapahtumat arvasi useita sivuja etukäteen, pystyi hahmoihin samaistumaan: läsnäolo Kansasin uinuvilla mailla oli käsinkosketeltavaa. Ylipitkä, tavanomainen, kerronnallisesti melko vahva. Henkilöhahmot kliseisiä, mutta vahvasti omia persooniaan. Ehkä jonkun toisenkin agentti Pendergast-kirjan voisi vielä lukaista. Suosittelen roskakirjallisuuden ystäville ja niille, jotka eivät ole nähneet mitään yllä mainittuja televisiosarjoja tai elokuvia. Jos otat kollin voit hörhiä muiden natu kissojen kanssa. Ja näin saat extraa tekemiseen eli tekeminen nousee yli maximin. Kissan elämää -tietokonepeli |
slipkorn 18.09.2010 19:53:44 | |
---|
H.P. Lovecraft ja August Derleth - Kauhun kynnys Hyvä, kiehtova ja jännittävä tämäkin oli, muttei samaa tasoa vaikkapa Charles Dexter Wardin tapaus -romaanin kanssa. Kappalejaottomat pitkät sepustukset olivat ajoittain turhan vaikeaselkoista luettavaa ja siten hiukan pitkästyttävääkin. Lopetus oli myös jotenkin nopeasti ja hätäisesti sivuutettu, vaikka periaatteessa ihan tehokas olikin. Kirjan viimeiset lauseet tuli kuitenkin luettua useaan kertaan, sen verran upeaa kielenkäyttöä sisälsivät, kuten Lovecraftin tuotokset yleensäkin. Pitäisi kyllä alkuperäiskielellä kokeilla lukea näitä, kirjastossa vaan on kovin suppea valikoima sen suhteen. I see you using an old style, I wondered where you had learned it from |
Humanoid 18.09.2010 20:24:34 | |
---|
slipkorn: H.P. Lovecraft ja August Derleth - Kauhun kynnys Hyvä, kiehtova ja jännittävä tämäkin oli, muttei samaa tasoa vaikkapa Charles Dexter Wardin tapaus -romaanin kanssa. Kappalejaottomat pitkät sepustukset olivat ajoittain turhan vaikeaselkoista luettavaa ja siten hiukan pitkästyttävääkin. Lopetus oli myös jotenkin nopeasti ja hätäisesti sivuutettu, vaikka periaatteessa ihan tehokas olikin. Kirjan viimeiset lauseet tuli kuitenkin luettua useaan kertaan, sen verran upeaa kielenkäyttöä sisälsivät, kuten Lovecraftin tuotokset yleensäkin. Pitäisi kyllä alkuperäiskielellä kokeilla lukea näitä, kirjastossa vaan on kovin suppea valikoima sen suhteen. Suositan kyllä tuollaisen englanninkielisen Necronomicon-opuksen tilaamista :) Sami / Ääniportti |
Shabby 24.09.2010 17:55:15 | |
---|
Philip K. Dick: Hämärän vartija. Sangen opettavainen tarina, mutta voi sen viihteenäkin lukea. Kirjoitettu muistaakseni vuonna 1977, ja tapahtumat sijoittuvat sen lähitulevaisuuteen, joka meille on jo menneisyyttä. "Sä oot Maailman Pelottavin Basisti! Sä oot itseasiassa niin pelottava, ett mun on pakko tarjoo sulle drinkki." -Punk-Mikko- |
Wild String Of Voodoo Strat 25.09.2010 10:51:48 | |
---|
Niko Kazantzakis - Kerro minulle Zorbas Itselläni oli ehkäpä tästä kirjasta tehdystä elokuvasta tietämieni asioiden pohjalta jotenkin huonot ennakko-odotukset itse kirjaa kohtaa. Mutta onneksi ne osoittautuivat vääriksi. Kirja kertoo kahden hyvinkin erilaisen miehen ystävyyssuhteesta Kreetan saarella. Ystävyyden syventyessä miehet päätyvät opettamaan toisilleen mitä erilaisempia asioita elämästä. Kirjassa onkin paikoin oikein mielenkiintoista pohdintaa elämästä ja sen mielekkääksi kokemisen ongelmasta. Eräs asia, joka jäi vahvasti mieleen, oli kuinka kirjassa useaan otteseen puhuttiin kirjojen kirjoittamista ja lukemista vastaan. Kirja ei kuitenkaan ollut mikään raskas eksistentialistinen tutkielma kaunokirjallisessa muodossa, vaan siinä on paljon myös perinteisempää draamaa elämän iloinen ja suruineen kreikkalaisilla kulttuurimentaliteetin värein rikastettuna. Summa summarum, nautinnollinen lukukokemus kaiken kaikkeaan, ja sen teemat ovat jo useaan otteeseen tulleet kummittelemaan arkielämään. Suosittelen. "Music must serve a purpose; it must be part of something larger than itself, a part of humanity." - Pablo Caslas |
kiriminni 25.09.2010 20:19:34 | |
---|
Lasse Virenistä kertova kirja:Juoksemisen salaisuudet. Hulluja treenejä lähes 8000km vuodessa. |
Wild String Of Voodoo Strat 27.09.2010 14:43:57 | |
---|
Philip Kerr - Sarjamurhan filosofia Amazonissa tätä mainostetiin metafyysiseksi metamysteeriksi, mikä osottautui lukemisen jälkeen melkoisen yliampuvaksi kuvaukseksi. Kirja kertoo vuonna 2013 Lontoossa vaikuttavasta sarjamurhaajasta, joka murhaa muita potentiaalisia tappajia ja murhaajia, joita on profiloitu uuden neurologisen tutkimuksen avulla, sekä tätä jahtaavasta naisylikonstaapelista. Kirja on kirjoitettu 1990-luvun alkupuolella, joten kirjan miljöö on kevyttä sci-fiä, lähitulevaisuuden Lontoo. Ollakseen dekkari kirjaa häiritsi suurelti kaikenlaisen jännityksen puute. Sarjamurhaajan indentiteetti ei noussut koskaan merkittäväksi mysteeriksi eikä kirja onnistunut luomaan onnistunutta kilpajuoksua aikaa vastaan sarjamurhaajan tappaessa lisää ihmisiä. Toiseksi kirjan filosofinen teema tuntui enimmäkseen aika päälleliimatulta, mikä on sikäli sääli, että kirjassa tuntui olevan kuitenkin tiettyä potentiaalia tällä osa-alueella. Lisäksi kirjan miljöö tuntui paikoin liian scifiltä ja epäuskottavalta vuodeksi 2013 näköpuheliminee, keinotekoisine todellisuussimulaattoreineen ja koomarangaistuksineen. Loppujen lopuksi aika mitään sanomaton kirja, joka ei varmasti jää pidemmäksi aikaa mieleen. "Music must serve a purpose; it must be part of something larger than itself, a part of humanity." - Pablo Caslas |
Shabby 30.09.2010 18:49:00 | |
---|
Kuumana bändiin : bändärin tunnustukset, kirjoittanut Pamela Des Barres Tämä löytyi lojumasta noin 70 sivua luettuna. Koska luennan keskeytykselle ei ollut muuta syytä kuin kirjan hautautuminen lehtipinon alle, jatkoin siitä mihin (mahdollisesti) jo viime vuonna jäin. En ole ikinä tuntenut kovin hyvin ketään (ainakaan naispuolista) bändäriä, joten mielikuvat ovat olleet hyvin hataria. Miss Pamelasta piirtyy kuva hippiajan peace, love and flovers -tyyppisenä musadiggarina, eikä sitä kuvaa voi pahimmalla tahdollakaan pitää mitenkään halveksittavana tai härskinä. Monikohan mies on kuolannut vaikkapa Janis Joplinia, Kate Bushista nyt puhumattakaan? Saman olisivat tehneet, ja vielä enemmän... Nainen määritellään aina seksuaalisuuden kautta ja siinä on aina jotain likaista/sopimatonta ainakin jos siitä sattuu vielä nauttimaan. Johtunee siitä, että miehet haluavat varmistaa omaisuutensa (=nainen) pysyvän hallussaan ja että heidän lapsensa ovat tosiaankin heidän (noh, nykysinhän on ne dna-testit...) *end of the feminismboost* Muuta en voine sanoa kuin: HYVÄ MISS PAMELA! Sait minut puolellesi. Alussa hämmästelin tiettyjen asioiden ällötysjärjestystä nuoren tytön mielessä, mutta Amerikassahan tuossa ollaan. Suosittelen niin kaikille hipeistä, rockista ja 60-70-luvun taitteesta kiinnostuneille kuin kaikille Zappa ja Zeppelin -faneillekin. Edellisestä on sitten turha odottaa mitään paljastuksia :D Kirja myös raotti hieman Keith Moonin arkun kantta. Poloinen showmies-raasu. Vaan salasitko jotain, Miss Pamela, jäikö jotakin kertomatta? Saattoihan minulta tietty vaan mennä jotain ohitse ;) "Sä oot Maailman Pelottavin Basisti! Sä oot itseasiassa niin pelottava, ett mun on pakko tarjoo sulle drinkki." -Punk-Mikko- |
NHR 01.10.2010 22:18:10 | |
---|
Kurt Vonnegut: The Sirens of Titan Tykkäsin tosi paljo, vaikka muistelin joskus kaaaaaaauan sitte tän suomenkielellä jo lukeneenikin, mutten enää muistanu näköjään juonesta muutako ihan sen perusidean vaan, onnex. Monesti oon valittanu suomennoxista, mut nyt jäi kyl alkukielellä lukiessa mieleen, et "Mitenkähän tääki oli mahdettu kääntää?", esim. se marssirummun "rented a tent" -pärinä. Hyvää satiiria uskonnoista yms. Lukekaa, millä kielellä hyvänsä! Wilbur Smith: Niilin valtias Äh, Joen jumalasta ja muista Taita-kirjoista muistelin joskus tykänneeni, mut olikohan neki oikeesti yhtäpaljo silkkaa fantasiaa mitä tää? Muistelin enempiki niinku semmosix "pseudohistoriallisix" teoksix niitä, mut täs meni vaan koko ajan enempi ja enempi noituuden puolelle jutut. Olihan se silti ihan suht vauhdikas tarina, jos semmonen meininki ei liikaa haittaa... Juha Vuorinen: Tolppa-apina (Juoppohullun päiväkirja 2) Ihan hauskaa settiä taxirengin ja sen hullujen kavereitten arjesta. Ois näitä Vuorisen kirjoja tietty voinu ihan ilmestymisjärjestyxeski ruveta lukeen, mut entiä haittaako kauheesti, jos lukee tälleen satunnaisesti vaan? Kirjan "kosteusvauriokuvitus" ei tuntunu tässäkään mitenkään kauheen asiaankuuluvalta musta kyl... "It's only after we've lost everything that we're free to do anything." - Tyler Durden |
NHR 02.10.2010 20:28:31 | |
---|
Albert Camus: Sivullinen Alussa meinas käydä vähä niinku Heimo Vesalle aikoinaan, mut hyvin jaksoin sit kuitenki kaikki 160 sivua lukea. ;) Nopeelukunen kirja, jälkimmäinen osa siis huomattavasti kiinnostavampi, ainaki mulle. Mut siinä toisessa osassa oikeestaan vasta tajusin sen alunki merkityksen; tietynlainen "pohjustushan" se oikeestaan oli sille lopulle. Ihan hyvä kirja, suosittelen, vaikkei mulle nyt ihan mitään hirveitä himoja jäänykkään ko. kirjailijan muita teoksia lukee... "It's only after we've lost everything that we're free to do anything." - Tyler Durden |
Flash 04.10.2010 18:10:50 (muokattu 04.10.2010 18:12:41) | |
---|
Viimeksi on tullut luettua lähinnä popparieläkäkertoja: Brian Morton - Prince: A Thief In The Temple Aika pintapuolinen kuvaus Princen elämästä ja musiikista. Ei tarjoa tosifanille mitään uutta. Voi suositella ainoastaan aloittelijoille ja heillekin varauksella, sillä kaikki kirjasta löytyvä tieto löytyy kyllä netistäkin aika helposti... Steven Adler - My Appetite for Destruction: Sex & Drugs & Guns N' Roses Yllättävän selväpäistä tekstiä tältä kaverilta, jonka aivojen luulisi olevan jo ihan muusina kaikesta päihteiden käytöstä. Vähän sääliksikin käy kaveria. Ei mitkään ihan helpot lähtökohdat ja bändikin kohteli kaltoin. Jos pidit Slashin kirjasta, niin tämä menee samaan sarjaan. Dave Mustaine - Mustaine: A Heavy Metal Memoir Mustainen kirja oli juuri sitä mitä osasi odottaakin. Hiukan kitkerää ja katkeraa muistelua, mutta myös peiliin osataan katsoa ja etsiä sieltäkin syyllistä vastoinkäymisiin. Päihteet ovat tässäkin kirjassa vähemmän yllättäen isossa osassa. Suosittelen kaikille, joita vähänkään Mustainen edesottamukset kiinnostavat. Hyvin koottu kirja mielestäni. Rudy Sarzo - Off the Rails: Aboard the Crazy Train in the Blizzard of Ozz Keskittyy lähes pelkästään Sarzon pestiin Ozzyn bändissä ja onkin kirjoitettu tribuutiksi Randy Rhoadsille. Aika tarkat päiväkirjat on Sarzolla ollut, kun pystyy näin jälkikäteenkin keskusteluja referoimaan niin tarkasti. Kaikki mahdolliset keikat, keikkojen perumiset ja siirtämiset on myös mainittu. Erittäin tarkka dokumentti siis parista eri kiertueesta. Suosittelen varauksetta kaikille Ozzy ja Randy Rhoads faneille. Mielenkiintoinen noin ajankuvana myös ja miten bisnes pyörii palkatun soittajan näkövinkkelistä. Live Music Is Better! |
NHR 07.10.2010 22:23:27 | |
---|
Agatha Christie: Miss Marple - The Complete Short Stories Kaikki(?) 20 neiti Marple -novellia samoissa kansissa, siis. Ihan viihdyttävää luettavaa oli kyllä. Yllättävän paljon tuli outoja sanojaki vastaan - mahtoko johtua sitte vaan teosten suht aikasesta kirjotus-/julkasuajankohdasta (ts. "vanhahtavasta" kielenkäytöstä), vai brittien muutevvaan "omituisesta" englanninkielestä, vaiko ehkä oman pääni hitaasta (mutta varmasta!) lahoomisesta? Enkyl jaksanu niitä outoja sanoja heti mistään tarkistaa, ja nyt en sitte ees muista niitä enää, enkä jaksa ryhtyy enää kirjaa uudestaankaan läpitte selaileen. No, tuskinpa mitään kauheen oleellista jäi kuitenkaan tajuumatta. Useimmat tarinoista ei vaikuttanu lainkaan ennestään tutuilta mulle, vaikka muistan telkkaristaki jotain nti Marple -sarjaa joskus aikoinaan seuranneeni. Seuraavax vois kirjastosta hakee jotaki muutaki Christiee, vaikkapa niitä Poirotteja... "It's only after we've lost everything that we're free to do anything." - Tyler Durden |