Media ja viihde ›

tomaattiorava: Kovia arvioita tuo uus Ti West keräilee, vuoden kärkeen ovat laittaneet.
 
Ti West on ollut koko ajan siinä rajalla, että milloin tulee se mestariteos, mutta pääsääntöisesti oikein päteviä kauhufilmejä mieheltä on ilmestynyt ja monesta eri alagenrestä. Tämä uusin X on kenties sitä terävintä kärkeä: timmisti ohjattu, komeita kuvia, kässärissä paljon nasevia yksityiskohtia (monia hirtehisiä asioita pohjustetaan pitkin elokuvaa ja ns. payoffit ovat oikein tyydyttäviä) ja elokuvassa muutenkin selkeä temaattinen ydin ja ajatus mukana. Sopivan creepy ja verinen slasher, kyllä tätä voi suositella. Parhaimpia slashereita aikoihin, pesee kevyesti nämä Halloweenit ja Scream-lämmittelyt mennen tullen.
 
Samassa rytäkässä kuulemma kuvattiin salassa myös Pearl-niminen prequel tälle elokuvalle, koska mitäpä ei slasher olisi ilman jatkoa. Tuleeko vielä tänä vuonna, ei tietoa.

Onks toi X pelkästään teattereissa vielä? Vitsi kun tekisi mieli kattoa, mulle The Innkeepers oli jo mestariteos. Pitäs ne miehen ekat leffat jostain hommata katteltavaksi (The Roost ja Trigger Man). Kun tietäs mistä.

bedlam: Onks toi X pelkästään teattereissa vielä? Vitsi kun tekisi mieli kattoa, mulle The Innkeepers oli jo mestariteos. Pitäs ne miehen ekat leffat jostain hommata katteltavaksi (The Roost ja Trigger Man). Kun tietäs mistä.
 
Eilen kävin X:n teatterissa tsiigaamassa. Olihan se hyvä. Sai nauraa välillä ja oli myös ihan kauhuakin. Komeesti kuvattu ja hyviä leikkauksia.

Netflixin "Archive 81" vaikutti todella hyvältä. En tosin uskaltanut katsoa ekaa jaksoa pidemmälle. HBO Maxin "A cure for wellness" oli oikein hyvä leffa.

Henri Henri Olavi: "A cure for wellness" oli oikein hyvä leffa.
 
Sehän on Gore Verbinskin raina, pitkään ollu listalla mutta runtime ja epäselvä premise jotenkin ollut luotaantyöntävää...

tomaattiorava: Sehän on Gore Verbinskin raina, pitkään ollu listalla mutta runtime ja epäselvä premise jotenkin ollut luotaantyöntävää...
 
Mä tykkäsin kovasti. Ei mitään uutta, mutta hieno tunnelma.

Archive 81 on kyllä hyvin tehty, kolme jaksoa takana.

Nyt kun oon nähtävästi ehtinyt houria tässä ketjussa 10 vuotta muitten leffoista, niin ehkä pieni puffaus sallittakoon omastakin :) Eli olin tekemässä leikkaajana suomalais-amerikkalaista The Twin -elokuvaa, jonka ensi-ilta on Suomessa tänään.
 
Leffa voidaan laskea kyllä helposti kauhugenreen, mutta ehkä pääpaino on kuitenkin enemmän mysteerin ja psykologisen trillerin puolella ja tarinassa riittää koukeroita. Tyylillisesti mennään jossain 70-lukulaisen vähän hillitymmän ja hiljaisemman tunnelmakauhun alueella ja paikoin on nähtävissä ihan tarkoituksellisia vaikutteita aikakauden leffoista kuten Don't Look Now, Let's Scare Jessica to Death & Rosemary's Baby ja ainakin pintapuolisia samankaltaisuuksia löytyy jossain määrin vaikkapa Hohtoon, The Othersiin ja Babadookiinkin ja miksei vaikka visuaalisesti James Waniinkin.
 

 
Itse oon toki jäävi suosittelemaan (vaikka suosittelenkin), joten laitetaan vaikka pätkä Karjalaisen arvostelusta:
 
"The Twin - Paha Kaksonen on tyylitajuinen ja maailmanluokan malliin toteutettu psykologinen trilleri
 
Taneli Mustonen ja toinen käsikirjoittaja Aleksi Hyvärinen ovat luoneet tarinan, jossa ihmismieli ja sen luomat kaikkinaiset tunteet ovat kerronnan keskiössä. Kauhu, jota elokuva tarjoilee, on puhtaasti psykologista.
 
Siitä huolimatta, että tapahtumia myös visualisoidaan tyylitajuisilla genreen kuuluvilla kuvilla. Se, että kauhun perinteisellä kuvastolla ei mässäillä, vaan rakennetaan vahvoja tunnelmia, luo elokuvasta vaikuttavan.
 
Tarinan päätähti on ehdottomasti australialainen Teresa Palmer, joka näytteli muun muassa Terrence Malickin ohjaamassa komeassa Knight of Cups -elokuvassa (2015). Riipivällä tavalla melkein kaikkensa menettänyttä äitiä näyttelevä Palmer luo hahmoonsa hurjia tunteita ja väkivahvoja mielenliikkeitä.
 
Lopputuloksena on tyylikäs trilleri, jossa kaikki kerronnan elementit limittyvät toisiinsa ja yllättävät katsojan mielessään rakentamat odotukset."
 
https://www.karjalainen.fi/kulttuur … in-toteutettu-psykologinen-trilleri
 

 
Henri Henri Olavi: Netflixin "Archive 81" vaikutti todella hyvältä. En tosin uskaltanut katsoa ekaa jaksoa pidemmälle.
 
Tässä oli kyllä todella mielenkiintoinen lähtöasetelma ja muistaakseni toimi aika hyvin jonnekin nelosjakson tietämille (kaiken lisäksi osan jaksoista ovat ohjanneet Justin Benson ja Aaron Moorhead, jotka ovat tällä hetkellä mielenkiintoisimpia nimiä genressä), mutta loppua kohden taso laski kyllä railakkaasti ja ihan vikat jaksot olivatkin jo aikas tosi huonoja ja lopulta koko sarjasta jäi melko pettynyt fiilis.

dixi19: Nyt kun oon nähtävästi ehtinyt houria tässä ketjussa 10 vuotta muitten leffoista, niin ehkä pieni puffaus sallittakoon omastakin :) Eli olin tekemässä leikkaajana suomalais-amerikkalaista The Twin -elokuvaa, jonka ensi-ilta on Suomessa tänään.
 
Tosi hienoa että nyt on tullut aivan lyhyen ajan sisään kaksikin todella varteenotettavaa kotimaista kauhuelokuvaa. Tämä sun leikkaamasi ja sitten se Pahanhautoja. Molemmat kiinnostavat.

Henri Henri Olavi: Tosi hienoa että nyt on tullut aivan lyhyen ajan sisään kaksikin todella varteenotettavaa kotimaista kauhuelokuvaa. Tämä sun leikkaamasi ja sitten se Pahanhautoja. Molemmat kiinnostavat.
 
Jesh! Ja toivottavasti siihen suuntaan myös jatkuisi, että kotimaisille genre-elokuville saisi vähän enemmän tukia ja mahdollisuuksia, että ne pääsisi tuotantoon asti. Nämä mainitutkin on tehty isoksi osaksi ulkomaisella rahalla ja moni täysin kotimaisen rahan kanssa pelaava erittäin potentiaalinenkin tekijä on jäänyt lopulta ilman rahoitusta.
 
Jostain syystä kotimainen kaupallinen kauhuskene on aina ollut pakon sanelemana aika olematon, siinä missä vaikkapa muissa Pohjoismaissa niitä tunnutaan arvostettavan aivan eri tavalla ja se näkyy myös rahoituksissa.
 
Täällä on tuotettu ei-indiepuolella viimeisen 70 vuoden aikana tyyliin vain Valkoinen peura, Kuutamosonaatti, Kadunlakaisijat, Dark Floors, Sauna, Bodom, Pahanhautoja ja tämä.
 
Mutta ehkä jatkossa alkaisi viimein avautumaan ovia muillekin, sillä aivan varmasti kovia tekijöitä ja tarinoita riittäisi kun vain saisivat mahdollisuuksia.
 
Räntti päättyy.

Kaikki neljä seuraavaa olivat periaatteessa enemmän tai vähemmän pettymyksiä, mutta jokaisessa niistä oli kuitenkin tarpeeksi jotain mielenkiintoista tai omaa, että aika ei myöskään tuntunut menneen hukkaan. Mutta samalla tuntuu, että nyt alkaa pikku hiljaa olemaan oma art househtavan kauhun -kiintiö täynnä hetkeksi :)
 

 
The Dark and the Wicked (2020)
 
Varsin tyylikkään näköinen ja oloinen tunnelmointi, mutta samalla jotenkin niin synkkämielinen ja ohkainen tarinaltaan, että pelkkä onnistunut muotokieli ei ihan kanna kaiken nihilismin yli. Ymmärrän silti korkean RT-keskiarvon (91/100), koska onhan tämä silti sinänsä ihan laadukas leffa. Ei vaan koskettanut oikeastaan yhtään, paikoin hurjasta sisällöstään huolimatta.
 

 
Lamb (2021)
 
Lasketaanko tätä nyt kauhuksi lain, mutta tarpeeksi paljon kuitenkin samoilla urilla huitelee. Lähtöasetelma on ainakin aika vinkeä: Islannin maaseudulla asuva lapsettomuudesta kärsivä pariskunta löytää eräänä päivänä ihmisen ja lampaan hybridin, jota alkavat kasvattaa omana lapsenaan. Sama pätee tähänkin, että tyyliä ja tunnelmaa löytyy, mutta tarina on jälleen varsin toissijainen. Joskin tässä oli kyllä ihan koskettavuuttakin saatu mukaan, joten varsin hyvä fiilis jäi.
 

 
Father of Flies (2021)
 
Tämä oli näistä mielenkiintoisin katselukokemus. Tässä oli jotenkin ihan onnistunut traileri, tai ainakin herätteli ilmoille ihan kivan creepyjä ideoita ja visuaaleja, joten tuli tsekattua. Joskin koko elokuvan mitassa tämä olikin paikoin todella kömpelön ja opiskelijamaisen oloinen. Ja jostain syystä tuntui kuin äänisuunnittelu olisi unohdettu lähes kokonaan ja kaiken lisäksi musiikki oli aika rasittavaa, lähes katalogimaista huttua. Mutta: jotenkin kaikki nuo kämäsenoloiset osa-alueet yhdessä muodostivat leffaan lopulta aika mielenkiintoisen limbomaisen fiiliksen, joka tuntuu lähes tarkoitetulta. Mutta olen aika varma, että se on syntynyt ihan säkällä, koska niin hallitulta se ei tuntunut todellakaan. Leffa on onneksi varsin lyhyt, joten sen katsoo vaivatta ja hassusti loppua kohden elokuva tuntui jopa hetkellisesti hieman vaikuttavaltakin, sillä siitä aisti jonkinlaista henkilökohtaista kokemusta taustalta, jota sitten enemmän tai vähemmän onnistuneesti yritettiin leffaksi kanavoida. Silti huonoin näistä.
 

 
Ja vielä Antlers (2021), joka oli paras näistä. En tiedä miksi, mutta luulin, että tämä on joku ihan kämäkauhu, mutta päin vastoin tämähän oli oikein mainio ja tyylikäs tapaus. Eli tämähän ei ollutkaan pettymys vaan oikein positiivinen yllätys, kun odotukset oli valmiiksi niin alhaalla :) Alkupuoli varsinkin oli todella tunnelmallista ja hyvin tehtyä elokuvaa, vaikka loppua kohden vähän alkoikin notkahdella. Siitä huolimatta Wendigo-myytin yhdistäminen ruosteessa rapistuvan rajaseutu-USA:n ihmiskohtaloihin oli ihan tehokas kulma. Mietin leffan edetessä, että tässä on jopa jo epäilyttävänkin vahvaa draamaa ja syrjäseututunnelmaa saatu aikaiseksi kunnes elokuvan jälkeen huomasin, että tän onkin ohjannut nimenomaan syrjäseutudraamoista (Hostiles, Out of the Furnace, Crazy Heart) tuttu Scott Cooper, jonka kaikista aiemmista jutuistakin olen ihan tykännyt. Voi olla silti, että tosi alhaiset odotukset antoivat tästä paremman fiiliksen mitä lopulta olikaan.

Ku bei / The Sadness.
 
Vähän epäselväksi jäi alkuperämaa, vissiin Taiwanilaista näyttelyä mutta kanukki-ohjaaja.
Olihan tää ihan kiva, ikivanhaan kaavaan sentään vähän erilaista kulmaa. Ensimmäisenä luonnollisesti tuo mieleen 28 Days Laterin, sillä erotuksella että "infektion" saaneiden sadistiset impulssit ovat tavallaan tietoisia ja hirmuteot tehdään hymyssä suin ja tietynlaisessa ymmärryksessä. Väkivallan lisäksi yhtälöön nivotaan myös kaikenlaista pervoilua, verrattuna edellämainitun täysin järkeilykykynsä menettäneisiin zombeihin jotka eivät puhu taikka pussaa, tässä ne vittuilee, härnää, nussii ja murhaa.
 
Oli ihan virkistävää pitkästä aikaa nähdä teos missä ainakin yritetään harjoittaa tietynlaista transgressiota ja tabujen rikkomista, jäänee katsojan harteille selvittää onko lopputuloksena vaan yritys olla mahdollisimman "edgy", mikä puolestaan aiheuttaa tahatonta huumoria. Aika kieli poskella jokatapauksessa mennään.
Plussa vielä lopputekstien mättöbiisistä, voisi sanoa että tää oli aika "metal"-raina.
"The most violent and depraved zombie-movie ever made"-lukee kansijulisteessa, en lähde ottamaan kantaa väittämän paikkaansapitävyyteen, mutta todettakoon nyt että ei ihan herkimmille 8----D

X (2022)
 
Mitenpä olikin noin huono. Analyysiksi jääköön että en löytänyt tästä mitään viihdyttävää. Porno-teemakin oli laiha lohtu ja goremättö perusteetonta, itsearvoista ja vailla minkäänlaista dramatiikkaa tai impaktia. Todella pitkästyttävä.
 
Bull (2021)
 
Melko random valinta mutta tällä kertaa oli onnetar mukana. Olen kuullut puhuttavan brittiläisestä "kitchen sink"-realismista ja tuon kuullessaan kyllähän se tiettyä kelloa soittaa. Omanlainen kolkko ja kylmä harmaus ja raadollisuus mitä harvemmin löytää muiden maiden tuotannoista on aina ollut viehättävää. Ei sillä että tässä olisi mitään dokumentaarista tai muuten super-realistista.
Pahikset tarpeettoman mulkkuja, väkivalta tarpeettoman graafista, rajua ja runsasta mutta hyvällä tavalla.
Lukeutuu harvoihin rainoihin joissa loppumetrien täysin yllättävä twisti on absurdi ja monien mielestä varmasti hölmö, mutta itse pidin. Oiva tapa pukea rusetti loppukokonaisuuden päälle. Mainittakoon vielä että lopun käännekohdan ansiosta kirjoitan tähän ketjuun, muuten kyseessä synkkä ja väkivaltainen rikosdraama/kostotarina.
Oli hyvä.

Archive 81 alkoi hyvin ja semi-kiinnostavasti, kuten kauhut nyt helposti yleensäkin alkaa. Sitten kävi kuten kauhuille niin usein käy, eli ei vaan riitä puhti ja kerronta ja aletaan tehdä helppoja, kliseisiä ratkaisuja, jotta saadaan tarina edes jollakin tavalla maaliin. 5.-6. jaksoissa päästiin hetkellisesti takaisin tunnelmaan, mutta pari viimeistä ja etenkin loppuhuip... laimennus lässäytti tämän valitettavasti tasolle 2/5.
 
Vitsiplussat homevalistuksesta ja henk.koht. nostalgiapläjäyksestä: Kurt Loderin juontama MTV News -pätkä tuli nähtyä 28 vuotta sitten, aamulla ennen armeijaan lähtöä.

Kummituskievari
 
https://elonet.finna.fi/Record/kavi.elonet_elokuva_123480
 
Linnaisten vihreä kamari
 
https://elonet.finna.fi/Record/kavi.elonet_elokuva_116776
 
Noita palaa elämään
 
https://elonet.finna.fi/Record/kavi.elonet_elokuva_123239

Tuli katsottua tallenteelta Noidantappajat jossa näyttelee Vincent Price. Ihan ok elokuva. Price on kyllä menneistä näyttelijöistä yksi suosikeista.

GoGo-FIN: Tuli katsottua tallenteelta Noidantappajat jossa näyttelee Vincent Price. Ihan ok elokuva. Price on kyllä menneistä näyttelijöistä yksi suosikeista.
 
Price on ikoni ja kova, joskaan tuo Witchfinder General ei kuulu omiin suosikkeihini, vaikka kovasti kulttimainetta sekin nauttii.

Hyvä leffa on Witchfinder General, Price on tavallisesti rooleissaan sellainen överi ja sarjakuvamainen mutta tuossa harvinaisen kylmä. Mun suosikki Vincent Price -leffoista on The Last Man on Earth joka oli selkeä esikuva muutama vuosi myöhemmin tulleelle Night of the Living Deadille.

Mä taas tykkään Dr. Phibesista yli kaiken, oli sarjakuvaa tai ei. Pitäiskin kesälomalla pyöräyttää nuo vuosi(kymment)en tauon jälkeen.

You won't be alone (2022)
 
Australialais-Makedonialaisen kaverin ilmeisesti pitkä debyytti, eikä hullumpi.
Lykännyt katsomista pitkään koska tekele löyhkää justiinki sellaiselta viipyilevältä, "taidepierulta" joidenka katsonta vaatinee omanlaisensa tilaisuuden. Mun mielestä on tosi halpa temppu esittää viipyilevää kuvaa jonka taustalla vaimea kertoja-ääni latelee "syvällisyyksiä". Jos oot nähny vaikka Thin Red Linen niin ymmärtänet mitä tarkoitan.
Olimitenoli, jos kestää hiljentyä kuuntelemaan ja kahtelemaan niin kyllä tässä ihan kelpo noita-tarina on. Tahatonta komiikkaa ilmenee paikotellen, kerran taisin ihan ääneen karjaista töllöttimelle mutta paljon jää katsojan mielentilasta kiinni, turha haukkua paskaksi jos jäbäporukan kanssa pikkutunneilla päättää pistää pyörimään.
Runsaasti groteskia kuvastoa mistä aina +, kässäri on suht kunnianhimoinen toteuttaa visuaalisesti mutta varsin aukottomasti siitäkin selvittiin.
Tää ois hyvä talvipakkasilla kesken myrskyn kattoa viskilasin kera mut heitän silti suositukset, omalla varauksella.