Media ja viihde ›

Dan Simmons - Hyperionin tuho
 
Hiukan epäillen aloin tätä lukemaan, kun sain Hyperionin loppuun, mutta turhaan epäilin: hyvä kirja, mainiota scifiä ja riittävästi actionia. Siinä missä tuo alkuteos hiukan mielestäni kärsi ns. isojen ratkaisujen puutteesta, tässä ei moisesta ollut tietoakaan.

Ainiin, luimmä vielä tommosenki populaaritiedekirjan, ku Chris Turney: Luut, kivet ja tähdet: iänmäärityksen tiede. Nojoo, olihanse ihan OK, vaikkei musta kovinkaan mukaansatempaavasti kirjotettua tekstiä. Näistä erilaisista radioaktiivisuuteen perustuvista iänmääritysmenetelmistä siinä lähinnä höpistiin, vaikka myös esim. eri kalentereista ja muusta semmosestaki oli juttua. Eise ihan täyspaska voinu olla, koska aika äkkiä senki kumminki luin, muttei mikään loistavakaan... semmosta "perus-setzerii" siis... ;)
 
Tänään kävin taas kirjastos vaihtaas ton kirja-arsenaalini uuteen, lähinnä erilaisii dekkareita tuli tälläkertaa otettuu, mut niistä ehkä lisää myöhemmin, kuhan oon ehtiny jotain taas lukeekki...

Lauri Meri - Tauno Palo
 
Hieno elämäkerta hienosta, valovoimaisesta miehestä. Meri kirjoittaa napakasti, pitäytyy asiassa, eikä mene roskapönttöjä tonkimaan, vaikka joihinkin elämän harmaimpiin sivujuonteisiin joutuukin ajautumaan. Mutta mikään ei vie päähuomiota pois itse henkilöstä ja tämän taidoista sekä kyvyistä. Samalla valottuu 1900-luvun teatterielämän olennaisuuksia, moraaliulottuvuuksia. Palanen myös urheiluhistoriaa Göstä Brännäsistä, nyrkkeilystä, lajista josta pikkuveli otti näyttämötaiteeseen oppia. Tauno Brännäs halusi samaan haudattavaksi samaan hautaan mihin veli haudattiin. Ja pääsi.
 
Suuri harmi, että jäi tekemättä suuri elokuva Tauno Palo pääosassa, kun taiteilija oli jo elämänsä ehtoopuolella. Elokuvissa Palo jäi meille mustavalkoiseksi, mutta ei harmaaksi.

Juha Seppälä: Super Market
 
Nojaa. Joku jätkä on tajunnut kirjoittaa 120 sivua heikkoa kakka-THV:tä ja kriitikot ylistävät. Olihan siinä joku neljä sivua ihan hyvääkin juttuja, mutta emminä kyllä ihan tajunnut tämän teoksen loistavuutta.

Umberto Eco: Ruusun nimi
 
Keskiaikanen "dekkaristoori" munkkiluostarissa, ja paljon enemmänkin. Ite en oikeen tahtonu jaksaa lukee niitä piiiiitkiä erilaisten munkkikuntien summuitten historioita, mitä siellä aina välillä tuli vastaan, mut olihan siinä sitte ihan jännää "sherlockholmesteluaki" aina välillä (päähenkilön nimi oli tuskin ihan sattumalta William Baskerville, tai kertojan, nuoren munkkinoviisin nimi Adson (vrt. Watson;)), ja tosi hauskojaki pätkiä (esim. Adsonin ihan hulvaton unijakso, Williamin puheet pyhäinjäännöksistä ("Johannes Kastajan kallo siltä ajalta, kun hän oli 12-vuotias..." :D ) jne.), siis vähä semmonen epätasanen kokonaisuus, mun mielestä. Voi tätä silti suositella, ainaki niille, joita ei toi (aikakauteen kaiketi kuuluva) liiallinen uskonnollisuus haittaa...
 
Ilkka Remes: Uhrilento
 
Tää oli ihan hyvä, niinku se edellinenki Remes, jonka luin. Semmosta suht "helposti luettavaa" tekstiä, yllätyksellisiä juonenkäänteitäkään unohtamatta. Kylse Remes näemmä ihan kirjottaa osaa... riittääpähän ainaki jatkossaki tämmöstä "kevyttä" lueskeltavaa sitte... ;)
 
Alexandra Marinina: Irina tietää liikaa
 
Ja tässä toinen mulle ihan uus löytö, josta kans tykkäsin. Niinku kirjan takakannessaki luki: "Sherlock Holmes on syntynyt uudelleen, naiseksi ja Moskovaan." Näitä "Kamenskajan tutkimuksia" näytti kans olevan ihan hyvänkokonen läjä jo suomennettunakin, onneks satuin ottaan tän ekan osan kirjaston hyllystä ekaks... ;) Kiinnosti muuten huomata, et onse näköjään vielä nykyvenäläisilläki paikoin sama juttu, jota ihmettelin jonku niitten klassikoiden kohdalla, eli yletön "hellittelymuotojen" (esim. Anastasia -> Nastja, "lintuseni", "käpyseni" yms.) käyttö suht "arkisessakin" puheessa... kaipa seon sitte vaan maan tapa, ja äkkiähän tommoseenki silmä tottuu. Muutenki ihan mukavaa vaihtelua toi venäläisten miliisien ja yhteiskunnan kuvaus, eikä lainkaan liika raskasta ees. Oli muuten tosi nopeelukunen kirja, meni n. 300 sivuu yhessä yössä (kunoli taas niin pirun kuuma, etten saanu nukutuks) tosi kevyesti...

NHR: Umberto Eco: Ruusun nimi
 
Eco on yksi suosikeistani. Minusta mainiota on a) miten määrätön sivistys Ecolla on, b) miten hän sen tuo häpeilemättä julki kirjoissaan ja c) miten se siitä huolimatta ei tunnu henkiseltä masturbaatiolta (tai jos tuntuukin, niin silti täysin asianmukaiselta). Jos se Ruusun nimen kohdalla tökkää, älä missään tapauksessa avaa Foucaultin heiluria!
 
Ruusun nimi on neljästä lukemastani Ecosta ensimmäinen ja ehkä helpoin. Päällisin puolinhan juttu on murhamysteeri, mutta dekkarin lisäksi kirjaan on nivottu monta muuta tasoa.
 
En oikein ymmärrä tuota viimeistä mainintaasi. Jos koko kirja sijoittuu keskiaikaiseen luostariin, niin lienee selvää että sen ajan kirkollisissa elementeissä rämmitään kaulaa myöten. Jos jotakuta vastaava häiritsee, niin silloin ei kannata avata historiankirjaakaan. Teoksen kantava teemahan sitä paitsi on empirismin ja järjen ylistys yli taikauskon.

papitsu: Juha Seppänen: Super Market
 
Nojaa. Joku jätkä on tajunnut kirjoittaa 120 sivua heikkoa kakka-THV:tä ja kriitikot ylistävät. Olihan siinä joku neljä sivua ihan hyvääkin juttuja, mutta emminä kyllä ihan tajunnut tämän teoksen loistavuutta.
 
Seppälät ja Seppäset sekoittuvat helposti eli Juha Seppälä on kirjailija.
 
Super Market ei kuulu lempikokoelmiini, mutta voi silti käsittää, miksi ylevyyden tavoittelevuutta halventavat novellit on kirjoitettu. Seppälä pyrkinee läpivalaisemaan sitä alatyylistä "saastaa", mitä ihmisen päässä liikkuu, ja mitä se ei koskaan tule verbalisoineeksi.

nahkis: Jos se Ruusun nimen kohdalla tökkää, älä missään tapauksessa avaa Foucaultin heiluria!
 
Pahus, kun piti just toi seuraavaks lainata, mut ehkä sit jätänki väliin... ;)
 
Jos jotakuta vastaava häiritsee, niin silloin ei kannata avata historiankirjaakaan.
 
Eiku tää mua just siinä pikkasen haittas, et luen historianläksyt mieluummin ihan "oikeista" historiankirjoista, saati tämmösistä, mistei yhtään tiä mikä on faktaa ja mikä fiktioo... jossitäny sitte tietää aina niis "oikeissakaan" historiankirjois... :/
 
Teoksen kantava teemahan sitä paitsi on empirismin ja järjen ylistys yli taikauskon.
 
No tän kyllä myönnän, mut aattelin vaan "varottaa" muita, ehkä jopa vielä muaki "uskontorajoitteisempia", et siinä suossa kahlataan ja syvällä... mikä varmaan useimmille tosiaan oli kyl ihan sanomattaki selvää jo...

Pauli Kallion (teksti) ja Kyky Ahosen (piirrosjäki) Maalaispunkin päiväkirjan.
 
Sitä harmittelee, ettei tullut ikinä Ratsiaa tai 1980´tä livenä nähdyksi, koska keikoilla käynti alkoi hieman myöhemmin.

Shabby: Pauli Kallion (teksti) ja Kyky Ahosen (piirrosjäki) Maalaispunkin päiväkirjan.
 
Sitä harmittelee, ettei tullut ikinä Ratsiaa livenä nähdyksi, koska keikoilla käynti alkoi hieman myöhemmin.
 
Minä näin ja olen tuota kirjaa kirjastosta kytännyt, mutta muutkin ovat näköjään olleet maalaispunkkeja.

Nykyään tulee luettua aika harvoin, kun keskityn enemmän kirjoittamaan itse. Pitäisikin ehdottomasti ottaa yksi lukupäivä viikossa.
 
Juha Vuorinen: Kristian Siviilipalvelusmiehenä
 
PerusVuorista, joka on hyvä asia. Välillä saa hymähdellä enemmänkin jutuille, mutta jossain kohdissa mennään kohelluksissa jo naiviuden puolelle. Kirja loppuu tylsästi. Jäi vaikutelma, että Vuorisella olisi ollut hätä saada kirja valmiiksi.
 
Kesken on kolme kirjaa;
 
Neil Gaiman: Coraline
 
Toisenlainen satu. Pariin kertaan nähty elokuva kummittelee koko ajan kirjan tarinan taustalla. Poikkeaa kirjan tarinasta paljonkin. Kirjan tarinat etenevät huomalla vaihdilla, ja tuntuu, että jotain tekstistä jää puuttumaan.
 
Anne Rice: Veren Vangit
 
Toiseen kertaan lukulistalla. Yksi parhaista kirjoista mitä olen lukenut. Kirjan paikat ja tunelma on niin vahvasti mukana, että lukiessa unohtaa todellisuuden.
 
Stephen King: Eksyneiden Jumala
 
Kingin muuta tuotantoa en ole juurikaan lukenut, joten en voi puhua kuin yksittäisestä kirjasta. Tarina on mukaansatampaava, ja tunnelma pitää otteessa. Kirjan aloittamisesta on kuitenkin niin paljon aikaa, että pitäisi aloittaa uudelleen alusta.

CMX-opus Encyclopedia Idiotica arvelutti, kun kirjastossa tuli vastaan, että noinkohan tuossa on mitään järkeä ja montako sivua jaksaa lukea.
 
Mutta yllätys, parissa päivässä olen sivulla 320 eli aika tarkkaan puolivälissä. Ei olis uskonut, että tämä on näin kiinnostava. Se, että kysymykset & vastaukset on laitettu aihepiireittäin auttaa kummasti verrattuna siihen, että noita www-sivulta lukisi.
 
Tuskin CMX-antipaatikoille sopivaa luettavaa kuitenkaan.

Bret Easton Ellis - Vetovoiman lait
 
huumeita ja nussimista taidecollegessa. Aika hauska ja nopeesti etenevä paikotellen, mut toisaalta vähän puuduttavakin pitemmän päälle kun mitään draaman kaarta ei varsinaisesti ole, kirjakin alkaa lauseen keskeltä ja päättyy kesken lauseen, tyyliin "ja niin edelleen" (tai tyyliin joku Kerouac mut vähän vähemmän eksoottisessa aihepiirissä)
 
Mika Waltari - Turms, kuolematon
 
Toka waltari vasta mitä oon lukenut, mut Sinuhe tuli kyl mieleen ja siihen väistämättä verrattua. Vähän samanlaista misogyniaa kumminkin naiskuvauksessa, tosin Arsinoen ja Turmsin rakkaustarina oli hieman sinuhen vastaavia hienovarasempi ja kirjan parasta antia. Sinuhen satiirisuutta ei ollut ollenkaan samassa määrin, ja muutenkin vähän tuntui paikotellen tyhjäkäynnil olevan tää. Ihan hyvä mut vähän turhan pitkä, ja parasta tosiaan Arsinoe
 
Jorge Luis Borges - Hiekkakirja
 
tän olin jo aikasemminkin joskus lukenut, mut hyvää kamaa. Nää yksinkertasemmat Borgesit vetoaa muhun, tosin pari juttua oli tylsempiäkin

Sylvia Plathin päiväkirjat (Ted Hughesin editoimana): Mä nautin kovasti tästä kirjasta. Suosittelen ehdottomasti jos Plath vähääkään kiinnostaa. Päiväkirjamerkintöjen lukemisen jälkeen ymmärtää ehkä hieman paremmin Plathia ja sitä mikä hänelle oli tärkeää, ehkä pakkomielteistäkin. Kannattaa varautua tietysti joidenkin asioiden depressiivisen toistamiseen, joiden lukeminen voi välillä ahdistaa tai ikävystyttää. Huono kirja ei ole sitten ollenkaan. Ja voiko toisen päiväkirjamerkintöjä edes sanoa huonoiksi? Itselleenhän hän ne tarkoitti, ei varmasti julkaistavaksi.
 
Truman Capote: Kesän taittuessa. Tämä pienoisromaanihan on ollut hilkulla jäädä julkaisematta. Kuuluu Capoten varhaistuotantoon ja muuttaessa oli jättänyt hävitettäväksi. Vaan kuinkas kävikään.... Tarina oli mielestäni ihan kelpo tarina nuoren rikkaan tytön rakkaudesta alemman tason poikaan ja ystävyydestä omaan luokkaan kuuluvan kanssa. Kun tyttö menee vähän pahoille teille ja perhe ei tykkää, näitä tarinoita. Ihan vain kelpo, ei säväyttävä. Mutta ehkä tälläisten tarinoiden kuuluu tulla julkaistuksi, varsinkin kun on kyse Capoten kaltaisesta henkilöstä (ja antaahan se perspektiiviä!). Itse ajattelin lukea Capotelta kaiken.
 
Alann Bennett: Epätavallinen lukija. Nappasin tämänkin pienoisromaanin huvikseni kirjastosta. Kertomus kirjoista ei voi välttämättä olla huono. Kirja voi olla jollain tavalla opettavainenkin. Mutta tämä on silti mulle vain ns. viihderomaani, tuskin luen toiste. Kaikki kunnia kuitenkin hyvälle satiiriselle idealle ja tarinalle.

Orhan Pamukin Lumi
 
Hitaasti etenevää luettavaa, suorastaan lumessa rämpimistä, kun yrittää hahmottaa kaikki ne uskonnollis-poliittiset liikkeet ja suuntaukset, jotka islamistisessa Turkissa vaikuttavat. Lähtien marxilaisista kurdinationalisteista "moukkamaisiin sharian kannattajiin".

heavy: Torey haydenin Aavetyttö, eipä oo varmaa koskaan kirja noin mukaan tempaissut, kerralla joutu lukemaan. Ihmismielen koukeroista kertova kirja, välistä alkoi ihan pahaa tekemään lukeminen noiden suht karujen kohtauksien vuoksi mutta, aivan loistava nide.
 
Tämän sitten luin itsekin, mutta en ole ihan yhtä haltioissani.
Kauheaa asiaa, kyllä vaan, mutta jotenkin ote oli Valittujen palojen kuukauden kirja -henkinen. Ei hukkaan heitetty lukukokemus, mutta eipä saanut aikaan mitään väreitä myöskään.

glx405: Minä näin ja olen tuota kirjaa kirjastosta kytännyt, mutta muutkin ovat näköjään olleet maalaispunkkeja.
 
Nähnyt Ratsian livenä? Onnenpekka! Oli kuulemma kova livebändi.
 
Mutta jos näet Kyky Ahosen jossain, niin et sä mitään kirjastoa tartte. Se myy sen sulle vääjäämättä kumminkin :D Tai niin mulle kävi Espalla. En paljo hanttiin pistäny, kun tiesin jo vuosien takaa, että olen jo hävinnyt rahani :P
 
Ja ihan salaisuutena kerron, että kyllä sitä muutkin lukee mielikseen, kuin te maalaispunkit ;) Esim. me kaupunkilaisyleisrokkarit.

Shabby: Nähnyt Ratsian livenä? Onnenpekka! Oli kuulemma kova livebändi.
 
Mutta jos näet Kyky Ahosen jossain, niin et sä mitään kirjastoa tartte. Se myy sen sulle vääjäämättä kumminkin :D Tai niin mulle kävi Espalla. En paljo hanttiin pistäny, kun tiesin jo vuosien takaa, että olen jo hävinnyt rahani :P
 
Ja ihan salaisuutena kerron, että kyllä sitä muutkin lukee mielikseen, kuin te maalaispunkit ;) Esim. me kaupunkilaisyleisrokkarit.
 
No nyt tänään sain kirjastosta Maalaispunkin ja hulluna olen lukenut. On niin paljon meikäläisen historiaa sivuavaa aihetta ja samankaltaisuutta, että kylmät väreet kulkevat pitkin raihnaista selkää. Kyllä tämä pitää hankkia omaksi, kuten Parasta lapsillekin.
 
Tuli joo Ratsia muutaman kerran nähtyä; olivat Pistolsien kera suurin syy meikän punkmyönteisyyteen.
 
Mutta, eilen loppui Petri Tammisen Enon opetukset.

Yksi aukko sivistyksessä paikkautuu: Christien EIkä yksikään pelastunut menossa.
 
Kumman kiehtova.

AP: Yksi aukko sivistyksessä paikkautuu: Christien EIkä yksikään pelastunut menossa.
 
Kumman kiehtova.
 
Murhaaja muuten on...