Media ja viihde ›

Kari Enqvist: Monimutkaisuus
 
Aika hyvä oli kyl. Tämmöstä populaaritiedehöpinää taas. Enqvistillähän noi vertaukset lentelee ku varpusparvet ja metaforia tulee yhtenä kyrpänä. Musta se oli kuitenki ihan hauskaa, mut ymmärrän kyl, jos joku niihin ehtii jo kyllästyäkki ton kolmen-ja-puolen-sadan sivun aikana, tai hukata sen varsinaisen pointin. Mulla se tais ollakki hukassa suurimman osan aikaa kyl, mut eise mitn, hauskaa oli ja suht äkkiä tänki luki.
 
Vexi Salmi: Siniset mokkakengät & Mikä laulaen tulee
 
Tämmönen "kaks teosta samoissa kansissa" -kirja siis. Ekassa osassa Vexi ja Irwin nuorina poikina Saksassa töissä, toisessa sit muutaman vuoden vanhempina keikkamatkoilla kotimaassa. Hauskaa luettavaahan nää näitten ryyppäämiset ja "tivolit" summuut kieltämättä oli, mut silti tuli aina vähä väliä semmonen olo, et "Vitun ääliö-öykkäri-juntit!" Tuskin oisin siis ite paljo yhtään viihtyny messissä kuitenkaan, varsinkaan kunnen ikinä oo tykänny tappelemisesta ollenkaan. Näihin juttuihinhan se Timo Koivuhalon Irwin-leffaki tais perustua, tai ainaki sen alkupuoli. Painettuna tekstinä toimi oikeestaan kyl paremmin.
 
Sit alottelin eilen jo Pelle Miljoonan kirjaa Alla tähden onnellisen, mut voi fuck, ku tää on almost like jäsen masterhatin pokeritarinoita koittais lukee... :D Taitaa jäädä kesken nyt kyllä, ku ois tos kaikkee muutaki lukemista vielä. Murre/slangi on musta sinänsä ihan jees (olihan noi Vexin kirjatki just murteella/puhekielellä kirjotettuja), mut tämmönen tuntuu pelkästään rasittavalta, et almost joka toinen wordi on jonkusortin english-väännös... tai ehkä se Pelleki sit vaan puhuu nykyään just tollai, mut emmä ainakaan jaksanu lukee...

Esko Valtaoja: Kotona maailmankaikkeudessa.
 
Persoonallinen professori yrittää persoonallisella tavalla suhteuttaa ihmisen touhuja maailmankaikkeuteen, siinä sivussa pohditaan muun muassa onko muualla elämää ja jos, niin millaista ja miksi heistä ei vielä ole kuultu. Teräviä piikkejä myös kirkon ja uskontojen suuntaan.
 
Kerrassaan herkullinen teos, hykerryttäviä ajatuksia ja nippelitietoa elämän monipuolisuudesta yksin maapallolla.
 
http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/M … tui+Eskosenkin/HS20020111SI1KU01ntv

AP: Esko Valtaoja: Kotona maailmankaikkeudessa.
 
Tämä on kyllä hieno teos, populääritieteen ehdoton timantti. Itsekin olen pari kertaa lukaissut.

George Orwell - 1984
 
Loistava. Vieläkin pelottavan ajankohtainen.

glx405: Petri Tamminen - Mitä onni on
 
Tämän luin eilen illalla loppuun. Mukavaa, joskin ehkä vähän naivia tekstiä. Vaikka tämän kevyesti lukaisikin ja ihan hyvä kirja sinänsä oli, niin ehkä se jokin jäi puuttumaan. Siinä mielessä tosin ajoi asiansa, että aloin mietiskellä omaa onnellisuuttani.

Petri Tamminen - Piiloutujan maa
 
Jokainen meistä on jotenkin piilossa. Lyhyitä ajatuksia siitä, minne on mahdollista piiloutua.

Milkop: Tämän luin eilen illalla loppuun. Mukavaa, joskin ehkä vähän naivia tekstiä. Vaikka tämän kevyesti lukaisikin ja ihan hyvä kirja sinänsä oli, niin ehkä se jokin jäi puuttumaan. Siinä mielessä tosin ajoi asiansa, että aloin mietiskellä omaa onnellisuuttani.
 
Tammisen pääteos minun mielestä on Enon opetukset tähän mennessä.
 
Arto Nybergissa taidettiin mainita, että Aku Hirviniemi näyttelee Enon opetukset -elokuvassa, jonka ohjaa onneksi Matti Ijäs. Tältä elokuvalta on lupa odottaa paljon.

JIRPPI: Minä en lue kirjoja.
 
Vahva palkintoehdokas vuoden "köyhää elämää"- kilpailuun.

Lukaisin tuossa Salman Rushdien Vimma-kirjan. Pidin kyllä kirjasta paljonkin. Aloitin aikaisemmin lukemaan saman miehen Maurin viimeinen huokaus- opusta ja jäi kesken sadan sivun jälkeen. Tätä vasten tuo Vimma oli kyllä hieman yllättäenkin mukaansatempaava. Tarina pyörii vimman ympärillä, tietysti, mutta mikä tekin kirjasta mielenkiintoisen oli se, että myös kirjoitustyyli oli jollain tavalla vimmainen. Ajoittainen itsesensuurin puutteen tuntu ja tajunnanvirran omainen tyyli jysähti meikälle. Myös teemoja, kuten ihmisen kieroutuneisuutta, pinnallisuutta ja itsen pelkoa käsiteltiin mielenkiintoisesti.
 
Suosittelen.

Kaipa sitä voisi taas tännekin.
 
Dan Simmons - Hyperion
 
Hehkutettu kirja, ihan ok muttei nyt mitenkään tajuntaa räjäyttävä. Kelpo scifiä kuitenkin.
 
Ursula Le Guin - Pimeälipas
 
Mielikuvituksellisia novelleja, jotka meikäläisen makuun kuitenkin kallistuvat vähän liikaa lapsenomaisen heppouden puolelle.
 
Kjell Westö - Missä kuljimme kerran
 
Raskasta ja asiapitoista tekstiä, mutta yllättävän hyvin otteessaan pitävä kuvaelma Helsingistä ja Helsinkiläisistä. Niinkuin monet ovat maininneet, kirja antaisi varmasti enemmän jos olisi sattunut asumaan pääkaupunkiseudulla menneinä vuosikymmeninä.

JIRPPI: Minä en lue kirjoja.
 
Minä annan Tiedonjulkistamispalkinnon.

Jens Lapidus: Rahalla saa.
 
Harvinaisen viihdyttävä lähinnä Tukholman yläluokan, jugoslaavirosmojen ja kokkelibisneksen ympärillä pyörivä stoori.

Petri Tamminen - Muistelmat
 
Ovat lyhyet muistelmat parhaat muistelmat? Ja mitkä muistelmat ovat totta? Ja muistelmissa pitää olla mustelmia.

Luin aivan valtaisan läjän Tove Janssonia, esim. Kesäkirja ja Kuvanveistäjän Tytär kolisivat lujaa. Muumeja on myös tullut lueskeltua. Suosittelen.

Nick Caven Bunny Munron kuolema tuli luettua. Erinomainen huumorintäytteinen kirja. Mustan huumorin ystäville. Seuraavaksi olisi vuorossa Joe Hillin Sydämen muotoinen rasia.

Roahld Dahlin Iso kiltti jätti iltasatuluennassa. Tuomas Nevanlinnan käännös on hulvaton, joten Nevanlinnan käännöksellä Liisan seikkailuista Ihmemaassa jatketaan. Helppolukuinen on edeltäjäänsä verrattuna.

tsugaru: Roahld Dahlin Iso kiltti jätti iltasatuluennassa. Tuomas Nevanlinnan käännös on hulvaton, joten Nevanlinnan käännöksellä Liisan seikkailuista Ihmemaassa jatketaan. Helppolukuinen on edeltäjäänsä verrattuna.
 
Loistava kirja ja todellakin loistava käännös. Olen lukenut töissä monta kertaa ton kirjan ja se on samalla hauska, jännittävä ja vähän pelottavakin. Hirtehistä huumoria lastenkirjassa, mutta niinhän Dahlilla tavallisesti on. Ääneen lukeminen vaatii tarkkuutta.

Bon Jovi - When We Were Beautiful
 
Lähinnä nätti kuvakirja. Tekstiosuus ei tarjonnut mitään uutta, vaikka bändin jäsenet itse äänessä ovatkin. Suosittelen vain faneille.
 
Ozzy Osbourne - I Am Ozzy
 
Hulvattoman hauskaa luettavaa. Sai silmät kosteana pyöriskellä lattialla välillä. Etenkin kun kuvittelee Ozzyn kertojaääneksi. :) Kyllähän Ozzy hauskaksi mieheksi tiedettiin, mutta onneksi juttu on saatu välittymään myös paperille. Puhekielellähän tuo on tyystin kirjoitettu, mikä auttaa asiaa. Suosittelen tätä varauksetta kaikille vähänkään artistista kiinnostuneille. Tätä alkuperäistä englanninkielistä versiota siis. Huonosti tämä on varmaan suomennettu (erittäin haasteellinen tehtävä) ja tuskin ainakaan yhtä hauska käännettynä.

innostuin taas lukeen vähän enempi
 
Kauko Röyhkä - Miss Farkku-Suomi
 
taisin lukea yhdessä päivässä tän, mikä on mulle harvinaista kun kuitenkin jotain 300 sivua oli kirjas. Ihan kiva juttu, ei nyt mikään mun maailmaani mullistava kuitenkaan
 
Jose Saramago - Toinen Minä
 
Saramago on kyl jännä kirjottaja. Ihme tyhjänpäiväseen höpötykseen menee välillä sen jutut mut silti joka sana vaan jotenkin tuntuu ehdottoman vältttämättömältä. Ja lopussa on fiilis et kyl kannatti kahlata tääkin. Perinteinen kaksoisolentotarina, mut kuitenkin modernin tuntunen. Saramago tuo myytin nykypäivään ja saa pyörittelevällä kirjotuksellaan aikaan saman ihmettelyn jonka muinaisaikojen ihminen kenties on tuntenut funtsiessaan näitä samoja juttuja - millasta olis tavata ihminen joka olis tismalleen samanlainen kuin sä ite ja mitä siitä ehkä seurais. Kuulostanpa taidehomolta tänään, mut ainakin keksin nää ajatukseni ihan ite
 
Henry miller - Kravun kääntöpiiri
 
ihan hauska paikotelleen, mut ei tää nyt niin kovalta tuntunut kuin olin odottanut.
 
Herta Müller - Ihminen on iso fasaani
 
yllättävän hyvin kirjotettu, odotin jotain heikompaa. Tiivis juttu ja paljon näppäriä yksityiskohtia.

Torey haydenin Aavetyttö, eipä oo varmaa koskaan kirja noin mukaan tempaissut, kerralla joutu lukemaan. Ihmismielen koukeroista kertova kirja, välistä alkoi ihan pahaa tekemään lukeminen noiden suht karujen kohtauksien vuoksi mutta, aivan loistava nide.